Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä lapset rauhoittuu
23.12.2018 |
Koska lapsista tulee seesteisempiä, minkä ikäisenä? Meillä 3 vuotias ja 5,5 vuotias poika ja kauhulla odotan huomista jouluaattoa kun menemme vanhemmilleni sitä viettämään. Ne on niin villejä ja mitkään puhumiset ei auta heitä rauhoittamaan. Onko vielä monta vuotta edessä ennenkuin heistä tulee sellaisia vieraskoreita ja kohteliaita lapsia? Kuvittelin että tällä vanhemmalla tämän ikäisenä olisi jo vähän enemmän järkeä päässä mutta ei näköjään edelleenkään. Huomisesta tulee ihan kauhea.
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viet ne huomenna aamulla pariksi tunniksi ulos riehumaan.
Mikähän siinä tosiaan on että pojat on yksiä apinoita mutta tytöt osaa rauhoittua kun käsketään. Tai vaikka käskemättäkin. Ihan omiin havantoihin perustuva huomio.
Vierailija kirjoitti:
Viet ne huomenna aamulla pariksi tunniksi ulos riehumaan.
Kumpa tästä olisi apua. Ei ole. Näillä sama meno jatkuu vaikka olisi oltu 2h pulkkamäessä ja päälle vielä 30min pihassa leikkejä. Kertokaa vaan lisää sellaisia vinkkejä mitä teillä on oikeasti auttanut koska me ei olla sellaista vielä löydetty.
Ja olemme menossa vanhempien viereiseen leikkipuistoon klo.10.30 ja heille klo.11.30.
Ap
Joo. Se on vaan huomion hakua se riehuminen jos ulkoilu ei auta. Ulkoilun jälkeen anna ruokaa ja vie lepäämään,luet kirjaa siinä ja silittelet,puhut pehmeällä äänellä höpöhöpöjuttuja. Kyllä se siitä.
Ja joo jotain kolmekymppisinä ne rauhoittuu,jotkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelikymppisinä hetkeksi ja sitten alkaakin jo se viidenkympin villitys...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siksak kirjoitti:
Joo. Se on vaan huomion hakua se riehuminen jos ulkoilu ei auta. Ulkoilun jälkeen anna ruokaa ja vie lepäämään,luet kirjaa siinä ja silittelet,puhut pehmeällä äänellä höpöhöpöjuttuja. Kyllä se siitä.
Ja joo jotain kolmekymppisinä ne rauhoittuu,jotkut.
Just just. "Meneppäs tuonne ulkoilemaan". "Yksin? Mitä kettua tekemään?" Niinpä niin.
Eivät välttämättä milloinkaan. Tämä varsinkin jos ovat wt-pariskunnan tuotoksia. Tämä siksi koska, huonot vanhempien antamat mallit ja mahdolliset neurologiset poikkeavuudet piinaavat lasta. eli siis vähäinen ÄÖ jne. Jos taas jälkeläisillä adhd:ta yms. niin mahdollisesti teini-iässä tai aikuisuudessa vähän "normalisoituivat"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aika villit lapset, heille auttaa parhaiten henkinen väsyttäminen. Tehdään palapelejä, yritetään keskittyä johonkin lautapelin (joo, on välillä tuskaa sekin), luetaan yms. Silloin eivät riehu niin paljon, kun kyläilyä edeltää tällainen.
Fyysinen touhu vaan pahentaa.
Teinit ei riehu vaan venyy somelaitteiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aika villit lapset, heille auttaa parhaiten henkinen väsyttäminen. Tehdään palapelejä, yritetään keskittyä johonkin lautapelin (joo, on välillä tuskaa sekin), luetaan yms. Silloin eivät riehu niin paljon, kun kyläilyä edeltää tällainen.
Fyysinen touhu vaan pahentaa.
Meillä oli ihan sama systeemi ja rauhoitti lapset mukavasti. Toki siellä kylässäkin pitää vaan olla valmis antamaan huomiota, muuten lähtee mopo keulimaan. Sitäkin voi ennakoida ottamalla lapset mukaan keskusteluun aktiivisesti.
Kouluikäisenä olivat jo kohtuu mallikelpoisia. Nyt teininä oikein mukavaa seuraa silloin harvoin, kun mukaan enää saa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aika villit lapset, heille auttaa parhaiten henkinen väsyttäminen. Tehdään palapelejä, yritetään keskittyä johonkin lautapelin (joo, on välillä tuskaa sekin), luetaan yms. Silloin eivät riehu niin paljon, kun kyläilyä edeltää tällainen.
Fyysinen touhu vaan pahentaa.
Täytyy kokeilla tätä. Kiitos.
Meillä todella on ollut käytössä kaikki kombot kuten "ulkoilu, kunnon ruoka, kirjojen lukeminen, yhdessä leikkiminen". Ei auta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä villit lapset, jotka reagoivat esim. jännitykseen riehumalla. Tiukat rajat auttaa ja ulkoilu pakollista. Yksi toimiva keino on erottaa lapset erilleen, koska eihän he yksinään riehu niin paljon. Tätä voi käyttää kyläillessäkin, jos kaksi aikuista hoitamassa. Hämäys on myös hyvä, jos uppoutuvat johonkin kiinnostavaan. Kyläilyrauhaa saa myös lukemalla kirjaa tai laittamalla videon. Toki liikaa videon katselu aiheuttaa riehumista eli käytettävä harkiten ja vain sopivassa välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aika villit lapset, heille auttaa parhaiten henkinen väsyttäminen. Tehdään palapelejä, yritetään keskittyä johonkin lautapelin (joo, on välillä tuskaa sekin), luetaan yms. Silloin eivät riehu niin paljon, kun kyläilyä edeltää tällainen.
Fyysinen touhu vaan pahentaa.
Meillä oli ihan sama systeemi ja rauhoitti lapset mukavasti. Toki siellä kylässäkin pitää vaan olla valmis antamaan huomiota, muuten lähtee mopo keulimaan. Sitäkin voi ennakoida ottamalla lapset mukaan keskusteluun aktiivisesti.
Kouluikäisenä olivat jo kohtuu mallikelpoisia. Nyt teininä oikein mukavaa seuraa silloin harvoin, kun mukaan enää saa.
Tuntuu oudolta että olisi huomion hakuisuutta näissä tilanteissa kun he eivät aikuisia edes mukaan halua. Yritämme kaikki vuorotellen leikittää ja kertoa juttuja esim.joulusta tms. Huomiota he kyllä siellä saisivat. He haluavat vain riehua, eivät edes leluja kaipaa. Pomppia sohvilla, juosta, huutaa, riehua, painia, kiipeillä, sekoilla. He ovat iloisia ja riehakkaita näissä tilanteissa ja eivät edes halua aikuisia mukaan. Ongelma on se että vanhempieni asunto on alle 70 neliöinen kolmio ja porukkaa tulee meidän perheen ja vanhempieni lisäksi olemaan lisäksi 7 henkilöä. Vanhempani eivät kestä sitä kokoaianaista mölyämistä emmekä mekään. Lopputulos on se että alan stressaamaan ja koko päiväni menee siihen että erilaisilla konsteilla yritän keksiä heille rauhallista tekemistä ja puhua heille järkeä. Ei auta. Ehkä tässä kyselen juuri vain sitä että kuinka monta vuotta tätä enää kestää että edes vanhempi vähän rauhottuisi. Edes vähän. Että saisin voimaa jaksaa taas tämän joulun yli.
Ja siis tämä sama tilanne on ihan joka paikassa. Ei vain jouluna.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä villit lapset, jotka reagoivat esim. jännitykseen riehumalla. Tiukat rajat auttaa ja ulkoilu pakollista. Yksi toimiva keino on erottaa lapset erilleen, koska eihän he yksinään riehu niin paljon. Tätä voi käyttää kyläillessäkin, jos kaksi aikuista hoitamassa. Hämäys on myös hyvä, jos uppoutuvat johonkin kiinnostavaan. Kyläilyrauhaa saa myös lukemalla kirjaa tai laittamalla videon. Toki liikaa videon katselu aiheuttaa riehumista eli käytettävä harkiten ja vain sopivassa välissä.
Kiitos muistutuksesta! Tätä erottamista pitääkin käyttää! Se kyllä selkeästi on auttanut. Vähän vaikeaa on pienessä tilassa mutta yritetään.. Ap
Kyllä se siitä. Mulla on eskari ja tokaluokkalainen (poikia), ja rauhoittumisen merkkejä näkyy, eli kuuntelevat jo puhetta. Vaikka toki välillä ovat liian kierroksilla siihenkin, mutta selkeä ero parin vuoden takaiseen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se siitä. Mulla on eskari ja tokaluokkalainen (poikia), ja rauhoittumisen merkkejä näkyy, eli kuuntelevat jo puhetta. Vaikka toki välillä ovat liian kierroksilla siihenkin, mutta selkeä ero parin vuoden takaiseen tilanteeseen.
Kiitos vastauksesta! Antaa varmasti huomenna voimaa! Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä tosiaan on että pojat on yksiä apinoita mutta tytöt osaa rauhoittua kun käsketään. Tai vaikka käskemättäkin. Ihan omiin havantoihin perustuva huomio.
Niin, onko tuo sitten sukupuolesta johtuvaa vai siitä miten sukupuolia stereotyyppisesti kohdellaan ja kasvatetaan. Mulla on kaksi tyttöä ja ovat nyt 1v ja 2,5v. Ovat oikein touhukkaita, mutta kykenevät olemaan rauhallisestikin ja isompi osaa käyttäytyä pyydettäessä. Siskoni poika esim. on mun silmään aivan mahdoton, vaikka on "jo" kouluikäinen. Juoksee ja kiljuu, eikä ole oikeastaan koskaan paikallaan. Kyllä olisi mullakin aika raskasta, jos nuo tytöt menisivät tuolla tavoin pitkin seiniä jatkuvasti.
Meillä rauhoittui tuossa 26-27-vuotiaana.