Lapsuudenperheeni ahdistava takertuva kiintymyssuhde

Ja aina nämä ongelmat tulee niissä lasten kehitysvaiheissa, että lapset irtaantuu. Päivähoitoon meno, koulun alku jne aina nousee tämä takertuminen.

Miehelläni. Hänen sisarensa kulkivat kirjaimellisesti letit päässä kolmekymppisiksi, kävivät joka viikonloppu kotona ja muuttivat aina aika ajoin sinne takaisin. Äitnsä määräsi ja hääräsi.

Miestäni ei meinannut laskea irti, eikä tajunnut rajoja lainkaan. Juurikin toisaalta täydellistä välinpitämättömyyttä, suorastaan henkistä väkivaltaa, toisaalta takertumista ja ripustautumista.

Vierailija kirjoitti:

Tällä erää taas välit poikki, koska minä ja lapseni ei saatu ottaa etäisyyttä ilman että tuli riita.

Meillä ei saa itse säännellä sitä, paljonko nähdään tai miten nähdään, vaan jos vähänkin yrittää ottaa edes joskus hajurakoa, ei aina jaksa tms alkaa raivoisa takertuminen ja tunkeutuminen, kieroilu ja selän takana hääriminen ja vehkeily. Pakottaminen ja uhkailu jne.

Muita?

Meillä. En ole pitänyt yhteyttä 8 vuoteen tämän takia ja näin on parempi.

Meillä. Kuvio myös kiertää kehää. Ensin ”autetaan” väkisin ja sitten riehutaan, kun olen ”hyväksikäyttänyt” ja syyllistetään kuitenkin, jos en halua enempää ”apua”. ”Avun” vaatineeksi vaaditaan myös aina jossain vaiheessa rahaa.

Joo on tuttua juttua. Meillä on äiti tehnyt meidät kaksi lasta ihan vain siksi, että olisi aina joku joka ”varmasti rakastaisi” eikä koskaan hylkäisi. Ja silkkaa paskaa olla olemassa vain sen takia, ei omana itsenään ollenkaan vaan äidin jatkeena. Ollaan jo nelikymppisiä lapsukaisia.