Minkä ikäisenä lapset rauhoittuu

Jättäisin tuon menon ehkä kokonaan väliin. Lapset on lapsia ja heistä lähtee ääntä. Kaikki lapset eivät ole hissukoita. Kurja on, jos heitä tästä syytetään. Ole iloinen aktiivisista lapsistasi. Todennäköisesti ovat muutenkin aktiivisia elämässä ja pärjäävät. Ovat vielä todella pieniä, parissakin vuodessa tilanne varmasti muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aika villit lapset, heille auttaa parhaiten henkinen väsyttäminen. Tehdään palapelejä, yritetään keskittyä johonkin lautapelin (joo, on välillä tuskaa sekin), luetaan yms. Silloin eivät riehu niin paljon, kun kyläilyä edeltää tällainen.

Fyysinen touhu vaan pahentaa.

Meillä oli ihan sama systeemi ja rauhoitti lapset mukavasti. Toki siellä kylässäkin pitää vaan olla valmis antamaan huomiota, muuten lähtee mopo keulimaan. Sitäkin voi ennakoida ottamalla lapset mukaan keskusteluun aktiivisesti.

Kouluikäisenä olivat jo kohtuu mallikelpoisia. Nyt teininä oikein mukavaa seuraa silloin harvoin, kun mukaan enää saa.

Tuntuu oudolta että olisi huomion hakuisuutta näissä tilanteissa kun he eivät aikuisia edes mukaan halua. Yritämme kaikki vuorotellen leikittää ja kertoa juttuja esim.joulusta tms. Huomiota he kyllä siellä saisivat. He haluavat vain riehua, eivät edes leluja kaipaa. Pomppia sohvilla, juosta, huutaa, riehua, painia, kiipeillä, sekoilla. He ovat iloisia ja riehakkaita näissä tilanteissa ja eivät edes halua aikuisia mukaan. Ongelma on se että vanhempieni asunto on alle 70 neliöinen kolmio ja porukkaa tulee meidän perheen ja vanhempieni lisäksi olemaan lisäksi 7 henkilöä. Vanhempani eivät kestä sitä kokoaianaista mölyämistä emmekä mekään. Lopputulos on se että alan stressaamaan ja koko päiväni menee siihen että erilaisilla konsteilla yritän keksiä heille rauhallista tekemistä ja puhua heille järkeä. Ei auta. Ehkä tässä kyselen juuri vain sitä että kuinka monta vuotta tätä enää kestää että edes vanhempi vähän rauhottuisi. Edes vähän. Että saisin voimaa jaksaa taas tämän joulun yli.

Ja siis tämä sama tilanne on ihan joka paikassa. Ei vain jouluna.

Ap

Kouluun meno yleensä rauhoittaa. Eskarivuosi on yleensä se, missä kypsymistä alkaa tapahtua, kukin toki tahdissaan ja temperamentin mukaan. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aika villit lapset, heille auttaa parhaiten henkinen väsyttäminen. Tehdään palapelejä, yritetään keskittyä johonkin lautapelin (joo, on välillä tuskaa sekin), luetaan yms. Silloin eivät riehu niin paljon, kun kyläilyä edeltää tällainen.

Fyysinen touhu vaan pahentaa.

Meillä oli ihan sama systeemi ja rauhoitti lapset mukavasti. Toki siellä kylässäkin pitää vaan olla valmis antamaan huomiota, muuten lähtee mopo keulimaan. Sitäkin voi ennakoida ottamalla lapset mukaan keskusteluun aktiivisesti.

Kouluikäisenä olivat jo kohtuu mallikelpoisia. Nyt teininä oikein mukavaa seuraa silloin harvoin, kun mukaan enää saa.

Tuntuu oudolta että olisi huomion hakuisuutta näissä tilanteissa kun he eivät aikuisia edes mukaan halua. Yritämme kaikki vuorotellen leikittää ja kertoa juttuja esim.joulusta tms. Huomiota he kyllä siellä saisivat. He haluavat vain riehua, eivät edes leluja kaipaa. Pomppia sohvilla, juosta, huutaa, riehua, painia, kiipeillä, sekoilla. He ovat iloisia ja riehakkaita näissä tilanteissa ja eivät edes halua aikuisia mukaan. Ongelma on se että vanhempieni asunto on alle 70 neliöinen kolmio ja porukkaa tulee meidän perheen ja vanhempieni lisäksi olemaan lisäksi 7 henkilöä. Vanhempani eivät kestä sitä kokoaianaista mölyämistä emmekä mekään. Lopputulos on se että alan stressaamaan ja koko päiväni menee siihen että erilaisilla konsteilla yritän keksiä heille rauhallista tekemistä ja puhua heille järkeä. Ei auta. Ehkä tässä kyselen juuri vain sitä että kuinka monta vuotta tätä enää kestää että edes vanhempi vähän rauhottuisi. Edes vähän. Että saisin voimaa jaksaa taas tämän joulun yli.

Ja siis tämä sama tilanne on ihan joka paikassa. Ei vain jouluna.

Ap

Kouluun meno yleensä rauhoittaa. Eskarivuosi on yleensä se, missä kypsymistä alkaa tapahtua, kukin toki tahdissaan ja temperamentin mukaan. Tsemppiä.

Kiitos! Ap

Rauhalliset lapset ovat kyllä rikkaus. Kitisevät kiukkupöksyt ja hyperaktiivit ovat pahinta mitä tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin tuon menon ehkä kokonaan väliin. Lapset on lapsia ja heistä lähtee ääntä. Kaikki lapset eivät ole hissukoita. Kurja on, jos heitä tästä syytetään. Ole iloinen aktiivisista lapsistasi. Todennäköisesti ovat muutenkin aktiivisia elämässä ja pärjäävät. Ovat vielä todella pieniä, parissakin vuodessa tilanne varmasti muuttuu.

Kiitos vastauksesta mutta en ole ihan samaa mieltä kanssasi. Mielestäni heidän pitää osata jo käyttäytyä edes jollain tasolla tietyissä tilanteissa. Olen toki onnellinen aktiivisista lapsista ja haluankin että he ovat leikkisiä ja iloisia. Mutta en voi antaa heidän vaan rellestää tilanteessa kuin tilanteessa ja olla viemättä heitä mm.joulun viettoon siksi jos muut eivät sitä kestä. En kestä sitä itsekkään loputtomiin. Haluan myös edelleen sinnikkäästi esimerkin kautta käytännössä opettaa heille elämää ja käytöstapoja. Jos en vie heitä paikkoihin niin eivät varmasti koskaan opi miten maailma pyörii.

On kuitenkin niin paljon enemmän niitä paikkoja ja tilanteita jossa he saavat vapaasti toteuttaa itseään.

Ap

Auttaisiko lahjominen? Me olemme ihan surutta luvanneet jotain lasten haluamaa hauskaa, jos ovat vierailut nätisti. Pienten lasten kanssa myös pidettiin vierailut aika lyhyinä.

Tuo tilan ahtaus on pahin ongelma ja se ettei ole mitään tekemistä. Munkin isä asuu pienissä Tiloissa ja max kaksi tuntia lasten kanssa vierailua, sitten alkavat riehumaan. Luulen että sun lapsilla voi myös joulun jännitys lisätä riehuntaa. Voisitteko mennä vierailun välissä ulos?

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko lahjominen? Me olemme ihan surutta luvanneet jotain lasten haluamaa hauskaa, jos ovat vierailut nätisti. Pienten lasten kanssa myös pidettiin vierailut aika lyhyinä.

Öh..olemme tätäkin kokeilleet. Kaikki keinot käytössä! :D

Lahjominen auttaa siihen asti kun sen palkinnon saa. Se myös menee sellaiseen kokoaikaiseen muistutteluun "etkö muista että sitö ei tule jos nyt et rauhoitu". Eli siis ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo tilan ahtaus on pahin ongelma ja se ettei ole mitään tekemistä. Munkin isä asuu pienissä Tiloissa ja max kaksi tuntia lasten kanssa vierailua, sitten alkavat riehumaan. Luulen että sun lapsilla voi myös joulun jännitys lisätä riehuntaa. Voisitteko mennä vierailun välissä ulos?

Siihen ei oikein kauheasti jää aikaa missään välissä mennä ulos mutta otan ulkovaatteet mukaan ja kokeilen sitä myös jossain vaiheessa. Onneksi heidän taloyhtiössään on leikkipiha jossa varmasti lyhytkin käynti auttaa ainakin sen että muut vieraat jaksavat taas hetken riehuntaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko lahjominen? Me olemme ihan surutta luvanneet jotain lasten haluamaa hauskaa, jos ovat vierailut nätisti. Pienten lasten kanssa myös pidettiin vierailut aika lyhyinä.

Öh..olemme tätäkin kokeilleet. Kaikki keinot käytössä! :D

Lahjominen auttaa siihen asti kun sen palkinnon saa. Se myös menee sellaiseen kokoaikaiseen muistutteluun "etkö muista että sitö ei tule jos nyt et rauhoitu". Eli siis ei auta.

Sellaista se vähän on pienten lasten kanssa. Mun neuvo on, että lyhennätte vaan vierailua. Parin tunnin setin vielä jaksaa katsoa perään, ja yrittää pitää rauhallisena siinä määrin mitä pystyy. Sen jälkeen alkaa viedä liikaa voimia, ainakin itsellä. Parin vuoden päästä luulisi jo olevan aika paljon helpompaa.

Mun vanhempi poika rauhoittui siinä kolmannen luokan huiteilla. Nuorempi ei ole ikinä riehunut eikä huutanut. Aina tosi rauhallinen ja hiljainen poika.

Ovat yli 3-kymppisiä ja rauhallisia nyt.

Yritä miettiä syitä riehumiselle. Onko tylsää, kaipaavatko tekemistä, jännittävätkö? Sitten voi yrittää miettiä löytyykö keinoja helpottaa tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aika villit lapset, heille auttaa parhaiten henkinen väsyttäminen. Tehdään palapelejä, yritetään keskittyä johonkin lautapelin (joo, on välillä tuskaa sekin), luetaan yms. Silloin eivät riehu niin paljon, kun kyläilyä edeltää tällainen.

Fyysinen touhu vaan pahentaa.

Meillä oli ihan sama systeemi ja rauhoitti lapset mukavasti. Toki siellä kylässäkin pitää vaan olla valmis antamaan huomiota, muuten lähtee mopo keulimaan. Sitäkin voi ennakoida ottamalla lapset mukaan keskusteluun aktiivisesti.

Kouluikäisenä olivat jo kohtuu mallikelpoisia. Nyt teininä oikein mukavaa seuraa silloin harvoin, kun mukaan enää saa.

Tuntuu oudolta että olisi huomion hakuisuutta näissä tilanteissa kun he eivät aikuisia edes mukaan halua. Yritämme kaikki vuorotellen leikittää ja kertoa juttuja esim.joulusta tms. Huomiota he kyllä siellä saisivat. He haluavat vain riehua, eivät edes leluja kaipaa. Pomppia sohvilla, juosta, huutaa, riehua, painia, kiipeillä, sekoilla. He ovat iloisia ja riehakkaita näissä tilanteissa ja eivät edes halua aikuisia mukaan. Ongelma on se että vanhempieni asunto on alle 70 neliöinen kolmio ja porukkaa tulee meidän perheen ja vanhempieni lisäksi olemaan lisäksi 7 henkilöä. Vanhempani eivät kestä sitä kokoaianaista mölyämistä emmekä mekään. Lopputulos on se että alan stressaamaan ja koko päiväni menee siihen että erilaisilla konsteilla yritän keksiä heille rauhallista tekemistä ja puhua heille järkeä. Ei auta. Ehkä tässä kyselen juuri vain sitä että kuinka monta vuotta tätä enää kestää että edes vanhempi vähän rauhottuisi. Edes vähän. Että saisin voimaa jaksaa taas tämän joulun yli.

Ja siis tämä sama tilanne on ihan joka paikassa. Ei vain jouluna.

Ap

Oletko kokeillut uhkausta ja kiristystä? Mun villikot saa rauhalliseksi kun ärähtää kunnolla ja toteuttaa uhkauksensa. Viime jouluna apinoivat ruokapöydässä ja kun uhkasin, että lennätte huoneeseenne syömään jos ei lopu ihan justiinsa tuo homma he rauhoittuivat syömään muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aika villit lapset, heille auttaa parhaiten henkinen väsyttäminen. Tehdään palapelejä, yritetään keskittyä johonkin lautapelin (joo, on välillä tuskaa sekin), luetaan yms. Silloin eivät riehu niin paljon, kun kyläilyä edeltää tällainen.

Fyysinen touhu vaan pahentaa.

Meillä oli ihan sama systeemi ja rauhoitti lapset mukavasti. Toki siellä kylässäkin pitää vaan olla valmis antamaan huomiota, muuten lähtee mopo keulimaan. Sitäkin voi ennakoida ottamalla lapset mukaan keskusteluun aktiivisesti.

Kouluikäisenä olivat jo kohtuu mallikelpoisia. Nyt teininä oikein mukavaa seuraa silloin harvoin, kun mukaan enää saa.

Tuntuu oudolta että olisi huomion hakuisuutta näissä tilanteissa kun he eivät aikuisia edes mukaan halua. Yritämme kaikki vuorotellen leikittää ja kertoa juttuja esim.joulusta tms. Huomiota he kyllä siellä saisivat. He haluavat vain riehua, eivät edes leluja kaipaa. Pomppia sohvilla, juosta, huutaa, riehua, painia, kiipeillä, sekoilla. He ovat iloisia ja riehakkaita näissä tilanteissa ja eivät edes halua aikuisia mukaan. Ongelma on se että vanhempieni asunto on alle 70 neliöinen kolmio ja porukkaa tulee meidän perheen ja vanhempieni lisäksi olemaan lisäksi 7 henkilöä. Vanhempani eivät kestä sitä kokoaianaista mölyämistä emmekä mekään. Lopputulos on se että alan stressaamaan ja koko päiväni menee siihen että erilaisilla konsteilla yritän keksiä heille rauhallista tekemistä ja puhua heille järkeä. Ei auta. Ehkä tässä kyselen juuri vain sitä että kuinka monta vuotta tätä enää kestää että edes vanhempi vähän rauhottuisi. Edes vähän. Että saisin voimaa jaksaa taas tämän joulun yli.

Ja siis tämä sama tilanne on ihan joka paikassa. Ei vain jouluna.

Ap

Oletko kokeillut uhkausta ja kiristystä? Mun villikot saa rauhalliseksi kun ärähtää kunnolla ja toteuttaa uhkauksensa. Viime jouluna apinoivat ruokapöydässä ja kun uhkasin, että lennätte huoneeseenne syömään jos ei lopu ihan justiinsa tuo homma he rauhoittuivat syömään muiden kanssa.

Me ei oolla kauhean lepsuja näissä tilanteissa. Mm.jos pöydässä sekoilee niin joutuu pois. Ruokailut sujuvatkin ongelmitta onneksi ja molemmat syövät hyvin. Nämä ovatkin ainoita hetkiä kun heitä ei joudu kokoajan kieltämäään. Ilmeisesti olemme edes jossain asiassa heidän kanssaan onnistuneet kun kaikki muu tuntuu menevän päin hanuria. Ap

Kun lapsihuuto loppui, teinihuuto alkoi. Meillä on nyt rauhallista, tytär täyttää keväällä 18.

Meillä tytöt 6.v ja 2.5v, eka kunnon ulkoilut, sen jälkeen napa täyteen ruokaa ja piirretyt tableteilta kylässä toimii hyvin. Ovat todella rauhakseen. En minäkään sitä juoksua ja vimmausta kylässä jaksa, jos ei leikit suju tai niiden ääreen rauhoituta niin todellakin katsotaan tablettia. Molemmat oikein järkeviä ja ihania lapsia, mutta siis LAPSIA!!! Se vaan kuuluu siihen ikävaiheeseen. 6.v on jo rauhallisempi ja yksinään ihan todella rauhallinen mutta pikkusiskon meno vimmaa joskus mukaansa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä villit lapset, jotka reagoivat esim. jännitykseen riehumalla. Tiukat rajat auttaa ja ulkoilu pakollista. Yksi toimiva keino on erottaa lapset erilleen, koska eihän he yksinään riehu niin paljon. Tätä voi käyttää kyläillessäkin, jos kaksi aikuista hoitamassa. Hämäys on myös hyvä, jos uppoutuvat johonkin kiinnostavaan. Kyläilyrauhaa saa myös lukemalla kirjaa tai laittamalla videon. Toki liikaa videon katselu aiheuttaa riehumista eli käytettävä harkiten ja vain sopivassa välissä.

Tytöt on vaan niin eri asia kuin pojat. Tyttöjen vanhemmilla ei ole aavistustakaan..

Ikävä kertoa mutta olen 14 ja olen vieläkin epäkohtelias, ylienerginen ja vähäjärkinen(niinkuin kaikki kaverinikin), joten don't hold your breath

Meillä tyttö oli pienenä todella vilkas tuholainen, nyt 8 v. Herranenkeli.

Me vakavissaan kuvittelimme ettei poika voi olla pahempi... No, nyt reilusti 2-vuotiaana hän on tehosekoitin ja hirmumyrsky. Kaikki lattialle, rikki, paskaksi ja levälleen. Metrin pätkän ratakiskoa voi hänen ulottuvilleen jättää, kaikki kevyttekoisempi hajoaa.