”Se siivoo, jota sotku häiritsee” - onko ok periaate?

Ei vaan se siivoo joka sotkee.

Kyllähän se koira ainakin tiskaa jos laitat lautaset lattialle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä toimii 😊

Eli sinä siis odotat että aina joku toinen vie sen roskapussin tai tiskaa tiskit?

Ei, kun minä vien roskat ja tiskaan, ja teen kaiken muunkin. Ei tuosta koirasta oikein ole siivoamaan, imuriakin vähän pelkää.

Meilläkin mennään vähä tällä systeemillä, koska muuten saisin nalkuttaa jatkuvasti sotkusta. On kyllä vaikea ymmärtää, kun toista ei haittaa vaikka tiskejä olisi kasoittain pöydällä ja lattiat likaisina...

Tommosen tekosyyn turvinhan voi olla tekemättä yhtään mitään.

Ehkä ennemmin olisi syytä miettiä, haluaako sellaisen ihmisen kanssa viettää loppuelämäänsä, jos toisen elintavat "häiritsee"..

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se koira ainakin tiskaa jos laitat lautaset lattialle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä toimii 😊

Eli sinä siis odotat että aina joku toinen vie sen roskapussin tai tiskaa tiskit?

Ei, kun minä vien roskat ja tiskaan, ja teen kaiken muunkin. Ei tuosta koirasta oikein ole siivoamaan, imuriakin vähän pelkää.

Joo, sen se tekee mielellään.

Meillä 17v teini sanoo noin...

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt vääntänyt tästä yhden sinkkuystävän kanssa, joka on vakaasti sitä mieltä, että yhdessä asuessa ei voi ”pakottaa” toista samaan siisteyskäsitykseen kuin mitä itsellä on. Eli se siivoaa, jota sekaisuus ensimmäisenä alkaa häiritä. Toimiiko tää jollain oikeesti?

Itse olen laiska tekemään kotitöitä, mutta jos noudattaisin tuota periaatetta, niin mies hankkisi varmasti eron. Parisuhteessa on pakko molempien tehdä osansa, vaikka itseä ei sotku kotona yhtä paljon häiritsisikään.

N33

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt vääntänyt tästä yhden sinkkuystävän kanssa, joka on vakaasti sitä mieltä, että yhdessä asuessa ei voi ”pakottaa” toista samaan siisteyskäsitykseen kuin mitä itsellä on. Eli se siivoaa, jota sekaisuus ensimmäisenä alkaa häiritä. Toimiiko tää jollain oikeesti?

Ei toimi. Silloin sottapytty ei siivoa koskaan.

Mä lopetin kotitöitten tekemisen jo useita vuosia sitten, koska mun miehellä oli aina huomauttamista siivouksen ja ruuanlaiton tasosta. No nyt niitä hommia ei useimmiten tee kukaan. Mies joskus raivaa jonkun kohdan ja sitten marttyyrina retostelee sillä. Aina se kohta on siivottava, johon minä olen erehtynyt jättämään jonkin tavarani. Suurimman osan tavaroistani olen kyllä vienyt työpaikalle tai salaa vuokraamalleni varastolle. Loput ovat omassa huoneessani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä toimii 😊

Eli sinä siis odotat että aina joku toinen vie sen roskapussin tai tiskaa tiskit?

Minä en ainakaan odota toisen tekevän aina kaikkea, mutta oma sietokykyni on suurempi, enkä häiriinny täydestä roskapussista tai tiskeistä heti paikalla. Siivoan tietenkin aina, kun sotkut itseäni häiritsevät. Tuntuisi kuitenkin aika kamalalta, jos vierellä olisi ihminen, joka pitäisi minua automaattisesti vain laiskana tai hyväksikäyttäjänä tms. Nautin tietysti siististä kodista, mutta kestän myös sotkua melko hyvin, tiettyyn pisteeseen saakka. Sitä pistettä ennen asia on aika merkityksetön, ja on stressaavaa, jos toinen siitä huomauttelee tai, vielä pahempaa, loukkaantuu. Eli kannattaa kyllä asettua yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jolla on suunnilleen sama siisteyskäsitys. Muuten se on molemmille vain tuskaa.

Toimii vain, jos siisteyskäsitykset ovat yhteneväiset ja molemmat oikeasti siivoavat.

Muussa tapauksessa eletään kuin sikolätissä, ellei toinen yksinään siivoa. Tai vähempään siisteyteen tyytyvä joutuu kuuntelemaan imurin hurinaa päivittäin, kun innokkaampi haluaa kodin olevan kuin sisustuslehdestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä toimii 😊

Eli sinä siis odotat että aina joku toinen vie sen roskapussin tai tiskaa tiskit?

Minä en ainakaan odota toisen tekevän aina kaikkea, mutta oma sietokykyni on suurempi, enkä häiriinny täydestä roskapussista tai tiskeistä heti paikalla. Siivoan tietenkin aina, kun sotkut itseäni häiritsevät. Tuntuisi kuitenkin aika kamalalta, jos vierellä olisi ihminen, joka pitäisi minua automaattisesti vain laiskana tai hyväksikäyttäjänä tms. Nautin tietysti siististä kodista, mutta kestän myös sotkua melko hyvin, tiettyyn pisteeseen saakka. Sitä pistettä ennen asia on aika merkityksetön, ja on stressaavaa, jos toinen siitä huomauttelee tai, vielä pahempaa, loukkaantuu. Eli kannattaa kyllä asettua yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jolla on suunnilleen sama siisteyskäsitys. Muuten se on molemmille vain tuskaa.

Kahden sottapytyn talous se vasta hieno näky onkin....

Olisi suotavaa, että taloudessa edes joku osaisi siivota, mutta on kurjaa, jos siitä pitää tehdä valtataistelu ja ainainen riita.

Nimim. Sottapytyn vaimo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt vääntänyt tästä yhden sinkkuystävän kanssa, joka on vakaasti sitä mieltä, että yhdessä asuessa ei voi ”pakottaa” toista samaan siisteyskäsitykseen kuin mitä itsellä on. Eli se siivoaa, jota sekaisuus ensimmäisenä alkaa häiritä. Toimiiko tää jollain oikeesti?

Ei toimi. Silloin sottapytty ei siivoa koskaan.

Sottapytty ei välttämättä ole sottapytty, joka ei koskaan siivoa. Hänellä voi olla pidempi pinna ja laajempi siivoussykli. Aika harva on kokonaan siivoamatta, vaikka sietäisikin sotkua enemmän kuin joku toinen.

Ei ole, jokainen siivoaa omat sotkunsa, lisäksi sovitaan molemmille sopiva yleinen siisteystaso jota pidetään yllä 50-50 effortilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä toimii 😊

Eli sinä siis odotat että aina joku toinen vie sen roskapussin tai tiskaa tiskit?

Minä en ainakaan odota toisen tekevän aina kaikkea, mutta oma sietokykyni on suurempi, enkä häiriinny täydestä roskapussista tai tiskeistä heti paikalla. Siivoan tietenkin aina, kun sotkut itseäni häiritsevät. Tuntuisi kuitenkin aika kamalalta, jos vierellä olisi ihminen, joka pitäisi minua automaattisesti vain laiskana tai hyväksikäyttäjänä tms. Nautin tietysti siististä kodista, mutta kestän myös sotkua melko hyvin, tiettyyn pisteeseen saakka. Sitä pistettä ennen asia on aika merkityksetön, ja on stressaavaa, jos toinen siitä huomauttelee tai, vielä pahempaa, loukkaantuu. Eli kannattaa kyllä asettua yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jolla on suunnilleen sama siisteyskäsitys. Muuten se on molemmille vain tuskaa.

Kahden sottapytyn talous se vasta hieno näky onkin....

Olisi suotavaa, että taloudessa edes joku osaisi siivota, mutta on kurjaa, jos siitä pitää tehdä valtataistelu ja ainainen riita.

Nimim. Sottapytyn vaimo

Me osaamme siivota ja siivoamme silloin, kun sotku häiritsee. Vissiin niin kuin sinäkin. Meille sotkuisuus ei vaan ole niin kauhean iso ongelma, että kovin usein pitäisi siivota.

T. Kaksi sottapyttyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt vääntänyt tästä yhden sinkkuystävän kanssa, joka on vakaasti sitä mieltä, että yhdessä asuessa ei voi ”pakottaa” toista samaan siisteyskäsitykseen kuin mitä itsellä on. Eli se siivoaa, jota sekaisuus ensimmäisenä alkaa häiritä. Toimiiko tää jollain oikeesti?

Ei toimi. Silloin sottapytty ei siivoa koskaan.

Sottapytty ei välttämättä ole sottapytty, joka ei koskaan siivoa. Hänellä voi olla pidempi pinna ja laajempi siivoussykli. Aika harva on kokonaan siivoamatta, vaikka sietäisikin sotkua enemmän kuin joku toinen.

Meillä oli kotona yleensä liasta tahmaiset lattiat. Toleranssini sotkun suhteen on ehkä siksi korkea, kun sotkuun on ollut pakko tottua lapsuudessa. Ei muiden tällaista kuitenkaan voi olettaa sietävän.

Ei, vaan se siivoaa, joka on sotkenut.

Vierailija kirjoitti:

Kahden sottapytyn talous se vasta hieno näky onkin....

Nimim. Sottapytyn vaimo

Kaksi tai yksi. Ei sillä ole mitään väliä. Yksikin ihminen voi saada vaikka millaisen sotkun aikaan. 

Niin no, jos tuohon lisätään että se joka ei siivoa niin se maksaa sotkemisesta pilalle menneet huonekalut, pinnat jne.

Minusta tuo otsikossa mainittu periaate on outo, jos se menee niin että toinen sotkee, toinen siivoaa. Eli toinen saa elää miten haluaa ja jättää kaikki jälkensä siivoamatta. Ja toisen pitäisi sitten olla koko ajan siivoamassa niitä jälkiä, jos häntä sotku häiritsee. Kun ei sekään ole reilua että toinen joutuu elämään mädäntyneellä kaatopaikalla, kun toista ei huvita siivota.

Minusta se menee niin, että molemmat siivoavat jälkensä, ja molemmat hoitavat siivouksesta osansa. Mutta jos toinen haluaa siivota perusteellisemmin, niin hän sitten siivotkoon perusteellisemmin ja älköön valittako koko ajan toiselle.

Mutta minun mielestäni siis ei ole ok että toinen vain sotkee ja toinen siivoaa koko ajan. Siivoaminen on aika helppoa kun osaa korjata jälkensä ja viitsii silloin tällöin siivoilla vähän enemmän.