Lue keskustelun säännöt.
Epäkohteliaat naapurit
22.12.2018 |
Olemme muuttaneet tähän taloyhtiöön n. neljä vuotta sitten. Osa naapureista ei vieläkään tervehdi vastaan tullessaan, vaan mullistelee jotenkin epäluuloisen näköisenä eikä vastaa tervehdykseen. Osa naapureista kyllä tervehtii ja joskus vaihdetaan muutama sanakin. Kaikki nämä tervehtimättä jättävät ovat vanhempia naisihmisiä. En osaa nyt päättää, lopetanko itsekin tervehtimisen vai jatkanko itsepäisesti.
Kommentit (39)
Ketju on mennyt kummaksi jankkaamiseksi ja vastapuolen solvaamiseksi (kummaltakin puolelta),
mutta itse tervehdin jokaista joka tulee rappukäytävässä tai alaovilla vastaan. Oletettuja naapureita, näiden jouluvierailulle tulleita sukulaisia, huoltomiehiä, siivoojaa, postinjakajaa... Varmaan olen joskus jonkun asukkaan yhden yön hoitoakin tervehtinyt (sillä mistäs minä tietäisin).
Sillä pieni hymy ja "terve!" ei maksa minulle mitään. Suurin osa tervehtii takaisin, jotkut eivät, mutta eipä se minua haittaa. Lähinnä toimin oman kohteliaisuuskäsitykseni mukaan.
Vertailun vuoksi: olen itse ollut myös se ihmiskammoinen teini, joka ei saanut sanaakaan suustaan silloinkaan kun olisi tarvinnut. Muistan muutamia kertoja kun esim. kanniskelin sylin täydeltä tavaraa ja siitä tippui jotain maahan, mutten edes uskaltanut kysyä vastaantulijalta "anteeksi, voisitko nostaa tuon?", vaan tuijotin vain intensiivisesti vuoronperään tätä tavaraa ja vastaantullutta ihmistä, hermostunut ilme kasvoillani. Kun toinen noukki tavaran ylös ja antoi sen minulle, en saanut edes pihahdettua "kiitos", vaan korkeintaan nyökkäsin ja lähdin hiihtämään tuhatta ja sataa pois paikalta.
Siksi en pistä lainkaan pahakseni, että joidenkin ensireaktio on moin sijaan mulkaisu. 🌼
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuota tuntemattomia alkaa tervehtimään. Tervehditkö kadullakin tuntemattomia vastaantulijoita?
Vierailija kirjoitti:
Olemme muuttaneet tähän taloyhtiöön n. neljä vuotta sitten. Osa naapureista ei vieläkään tervehdi vastaan tullessaan, vaan mullistelee jotenkin epäluuloisen näköisenä eikä vastaa tervehdykseen. Osa naapureista kyllä tervehtii ja joskus vaihdetaan muutama sanakin. Kaikki nämä tervehtimättä jättävät ovat vanhempia naisihmisiä. En osaa nyt päättää, lopetanko itsekin tervehtimisen vai jatkanko itsepäisesti.
No johan on outoa. Olen asunut tässä talossa 30 v. enkä ole huomannut mitään noin outoa. Täytyy nyt kyllä tarkistaa asia. Ettei vaan olisi pimeitä naapureita täälläkin. No oho, ei minullakaan ole valoja päällä missään. Nyt äkkiä joku lamppu palamaan, ettei naapurit luule pimeäksi.
Vierailija kirjoitti:
Ketju on mennyt kummaksi jankkaamiseksi ja vastapuolen solvaamiseksi (kummaltakin puolelta),
mutta itse tervehdin jokaista joka tulee rappukäytävässä tai alaovilla vastaan. Oletettuja naapureita, näiden jouluvierailulle tulleita sukulaisia, huoltomiehiä, siivoojaa, postinjakajaa... Varmaan olen joskus jonkun asukkaan yhden yön hoitoakin tervehtinyt (sillä mistäs minä tietäisin).
Sillä pieni hymy ja "terve!" ei maksa minulle mitään. Suurin osa tervehtii takaisin, jotkut eivät, mutta eipä se minua haittaa. Lähinnä toimin oman kohteliaisuuskäsitykseni mukaan.Vertailun vuoksi: olen itse ollut myös se ihmiskammoinen teini, joka ei saanut sanaakaan suustaan silloinkaan kun olisi tarvinnut. Muistan muutamia kertoja kun esim. kanniskelin sylin täydeltä tavaraa ja siitä tippui jotain maahan, mutten edes uskaltanut kysyä vastaantulijalta "anteeksi, voisitko nostaa tuon?", vaan tuijotin vain intensiivisesti vuoronperään tätä tavaraa ja vastaantullutta ihmistä, hermostunut ilme kasvoillani. Kun toinen noukki tavaran ylös ja antoi sen minulle, en saanut edes pihahdettua "kiitos", vaan korkeintaan nyökkäsin ja lähdin hiihtämään tuhatta ja sataa pois paikalta.
Siksi en pistä lainkaan pahakseni, että joidenkin ensireaktio on moin sijaan mulkaisu. 🌼
Tuosta viimeisestä lauseestasi. Joku ymmärtää, kiitos.
Mä en itse tervehdi ketään, mutta jos joku tervehtii niin toki vastaan. Myös, jos tiedän jonkun naapurin aina tervehtivän niin saatan itse tervehtiä ensin. Meillä naapurit vaihtuu usein ja on sen verran iso talo kyseessä etten tunnista kuin muutaman naapurini, luulisin sen vaikuttavan osaltaan tervehtimättömyyteen. Pienemissä kerrostaloissa, kun naapurit olen tunnistanut niin useampia olen myös tervehtinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tunnista uusia asukkaita ainakaan ensimmäiseen puoleen vuoteen, jolleivat he esittäydy. Muutenkin ärsyttää täkäläisten oletus, että minun pitäisi heti tuntea kaikki ihmiset vaikka olen kotoisin eri pitäjästä.
Kyllä Suomessakin moikataan lenkillä vastaantulijoita.
Tai ainakin minun tervehdykseeni aina vastataan. Jos ihan itsestä aloittaisi moikkaamiskulttuurin, jos sitä kaipaa.
Katsoo iloisesti silmiin ja sanoo "hei" tai aamuisin käy hyvin huomenta. Eipä kukaan ole jättänyt vastaamatta.
Aina tämä me "suomalaiset" ja "muut".
Ja mikä siinä edes on niin tärkeää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jääräpäisesti aina tervehdin kaikkia. En edes muista montaa, jotka olisivat jättäneet vastaamatta tervehdykseeni. Veikkaisin silti, ettei 95% kuitenkaan moikkaisi minua oma-aloitteisesti. :D
Minusta on <b>äärimmäisen epäkohteliasta</b> olla moikkaamatta. Muista, että melko varmasti ne vanhemmat täti-ihmiset (jotka vaikuttavat nyrpeiltä), ovat tod.näk. niitä, jotka sitä tervehdystä eniten oikeasti kaipaisivatkin.
Saataisko me ujot ja hiljaiset suomalaisetkin olla olemassa, ilman että herjataan epäkohteliaaksi? VIERAAT IHMISET PELOTTAA MEIKÄLÄISTÄ. Jos muut ihmiset saa pelätä vaikka koiria, ilman että herjataan, niin saanee sosiaalinen tilanne -pelkoisetkin.
Itse olen ujo ja hiljainen. Kaiken lisäksi minulla on paha sosiaalisten tilanteiden pelko, paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö sekä jännitykseenkin lääkitys. Ja olen perusluonteeltani vieläpä introvertti. Silti sanon moi, terve tai huomenta taikka nostan kättä tervehdykseksi ja hymyilen.
Vierailija kirjoitti:
Minä en tunnista uusia asukkaita ainakaan ensimmäiseen puoleen vuoteen, jolleivat he esittäydy. Muutenkin ärsyttää täkäläisten oletus, että minun pitäisi heti tuntea kaikki ihmiset vaikka olen kotoisin eri pitäjästä.
Pitäjästä :DDD
On siis olemassa vielä pitäjiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Suomessakin moikataan lenkillä vastaantulijoita.
Tai ainakin minun tervehdykseeni aina vastataan. Jos ihan itsestä aloittaisi moikkaamiskulttuurin, jos sitä kaipaa.
Katsoo iloisesti silmiin ja sanoo "hei" tai aamuisin käy hyvin huomenta. Eipä kukaan ole jättänyt vastaamatta.
Aina tämä me "suomalaiset" ja "muut".
Ja mikä siinä edes on niin tärkeää?
Pienemmillä paikkakunnilla tosiaan usein tervehditään kadullakin vastaantulijaa. Täällä kaupungissa tämä on hyvin harvinaista, mutta täälläkin varsinkin vähemmän käytetyillä metsäpolulla vastaantulijat usein tervehtivät, mikä on minusta hauska ilmiö. Itsekin tosin olen huomannut, että jos olen sienessä ja joku tulee sienikorin kanssa vastaan, iskee pakottava tarve tervehtiä vaikkei tunneta :D
Tervehdin kaikkia ensi alkuun. Jos vaikuttavat myrkynnielleelle niin antaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän senkin, että katsoo toiseen suuntaan, jos ei halua tervehtiä. Vihamielinen mulkoilu on kuitenkin hämmentävää. Ilmeisesti naapureita jotenkin ärsyttää, että olen muuttanut "heidän" taloonsa?
ap
Tässä taloyhtiössä on 30-40v mies ja pari n. 25v naista jotka eivät moikkaa, moikkaan silti, ihan piruuttani, sen verran epäluuloisesti mulkoilevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turkulaisia
Minä olen vanha naisihminen ja vieläpä alunperin turkulainen, mutta niin vain tervehdin naapureita ja vastaan aina tervehdykseen.
Eipä taas yleistetä!
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän senkin, että katsoo toiseen suuntaan, jos ei halua tervehtiä. Vihamielinen mulkoilu on kuitenkin hämmentävää. Ilmeisesti naapureita jotenkin ärsyttää, että olen muuttanut "heidän" taloonsa?
ap
Kyllä tuon nyt pitäisi normaalijärkiselle mennä perille, että HE EIVÄT HALUA TERVEHTIÄ. Hanki jostain joitain muita ihmisiä, joita voit tervehtiä. Laita vaikka fb-sivullesi joka aamu, päivä ja ilta tervehdys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jääräpäisesti aina tervehdin kaikkia. En edes muista montaa, jotka olisivat jättäneet vastaamatta tervehdykseeni. Veikkaisin silti, ettei 95% kuitenkaan moikkaisi minua oma-aloitteisesti. :D
Minusta on <b>äärimmäisen epäkohteliasta</b> olla moikkaamatta. Muista, että melko varmasti ne vanhemmat täti-ihmiset (jotka vaikuttavat nyrpeiltä), ovat tod.näk. niitä, jotka sitä tervehdystä eniten oikeasti kaipaisivatkin.
Saataisko me ujot ja hiljaiset suomalaisetkin olla olemassa, ilman että herjataan epäkohteliaaksi? VIERAAT IHMISET PELOTTAA MEIKÄLÄISTÄ. Jos muut ihmiset saa pelätä vaikka koiria, ilman että herjataan, niin saanee sosiaalinen tilanne -pelkoisetkin.
Varsinainen sosiaalinen tilanne! Joku tervehtii - nyökkäisinkö takaisin? Ei, en uskalla! Apua! Paniikki!
Kiitos ymmärtämisestä, kus*pää. Miksiköhän sua ei tee mieli tervehtiä...
Jos sun outoutta pitäisi ymmärtää, niin selittäisitkö, miten se kevyt nyökkäys vaikeuttais sun elämää? Ilmeisesti netin suojissa olet kuitenkin niin urhea, että pystyt toisia solvaamaan alatyylin ilmauksilla. (Tarkemmin ajatellen ilmeisesti todellakin sosiaalinen pelisilmäsi on sijainniltaan niin posterioorinen, että huonostihan siinä kävisi, jos joutuisit elävän ihmisen kanssa tekemisiin. Kun elämässä on tuollainen rajoite, niin olisiko ihan oman hyvinvointisi kannalta parempi, että muuttaisit jonnekin hyvin kauas - kerrostaloelämiseen et ainakaan sovellu.)
Olen koko ikäni (28v) asunut kerrostalossa, harmittaako? Minulla on kasvoissa epämuodostuma (synnnynnäinen ja ei-korjattavissa oleva ptoosi). Ihmiset reagoivat tähän kasovjen epäsymmetriaan hyvin voimakkaasta ilmeillään, joten vältän katsekontaktia, jos joku tervehtii, en välttämättä tiedä kuka ja missä, koska en katsonut päin. En aio muuttaa mihinkään, koska teen tutkimus-työtä (ei vaadi katsekontaktia, olen labrassa) ja työni on täällä ihmisten ilmoilla. Pyysin hieman ymmärrystä, koska sosiaalinen katsekontakti ja se kauhistunut ilme (MIKÄ ton naamaa oikein vaivaa, yöks) ahdistaa minua, oli selvästi liian paljon pyydetty. Jatka samaan malliin, miksi ihmeessä miettiä asioita muiden kannalta?
No tämä on erittäin pätevä selitys! Olen pahoillani, että joudut kärsimään ihmisten tyhmyydestä.
Luulenpa, että useimmilla ei kuitenkaan näin painavaa syytä ole sille, etteivät voi edes nyökätä vastaukseksi. Heillä sen tulkitsen olevan vain käytöstapojen puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jääräpäisesti aina tervehdin kaikkia. En edes muista montaa, jotka olisivat jättäneet vastaamatta tervehdykseeni. Veikkaisin silti, ettei 95% kuitenkaan moikkaisi minua oma-aloitteisesti. :D
Minusta on <b>äärimmäisen epäkohteliasta</b> olla moikkaamatta. Muista, että melko varmasti ne vanhemmat täti-ihmiset (jotka vaikuttavat nyrpeiltä), ovat tod.näk. niitä, jotka sitä tervehdystä eniten oikeasti kaipaisivatkin.
Saataisko me ujot ja hiljaiset suomalaisetkin olla olemassa, ilman että herjataan epäkohteliaaksi? VIERAAT IHMISET PELOTTAA MEIKÄLÄISTÄ. Jos muut ihmiset saa pelätä vaikka koiria, ilman että herjataan, niin saanee sosiaalinen tilanne -pelkoisetkin.
Miten teitä "sosiaalisten tilanteitten pelkoisia" ja katsekammoisia ynnä muita mörököllejä on nykyään noin paljon? Onko se niin hienoa olla jokin tuollainen ernu?
Muoti-ilmiöitä nuo tuollaiset ovat: kaikki haluavat olla nykyään "erilaisia" ja suuria taiteilijoita. Mutta kun teitä erikoisuudentavoittelijoita on yli 50 % väestöstä, tai ainakin nuorisosta, niin silloinhan teistä itsestänne on tullut taviksia ja niistä entisistä taviksista "erilaisia" kun he ovatkin jääneet vähemmistöön.
Jos Sinulla ei vielä ole, niin pyydä lääkäriltäsi mömmöjä ja napsi sitten niitä fiilispohjalta aina kun "ahistaa" niin voit lopettaa tuon seiniä pitkin luuhailemisen ja alkaa käyttäytyä kuin aikuinen ihminen.
Minä tervehdin kaikkia, jotka tulevat vastaan rapussa. Osa vastaa, osa ei, joten tervehdin varmaan naapureiden tuttuja tai sukulaisia, jotka ovat vierailulla.
En tiedä, olenko mielestäsi riittävän vanha.
N 53
Olen koko ikäni (28v) asunut kerrostalossa, harmittaako? Minulla on kasvoissa epämuodostuma (synnnynnäinen ja ei-korjattavissa oleva ptoosi). Ihmiset reagoivat tähän kasovjen epäsymmetriaan hyvin voimakkaasta ilmeillään, joten vältän katsekontaktia, jos joku tervehtii, en välttämättä tiedä kuka ja missä, koska en katsonut päin. En aio muuttaa mihinkään, koska teen tutkimus-työtä (ei vaadi katsekontaktia, olen labrassa) ja työni on täällä ihmisten ilmoilla. Pyysin hieman ymmärrystä, koska sosiaalinen katsekontakti ja se kauhistunut ilme (MIKÄ ton naamaa oikein vaivaa, yöks) ahdistaa minua, oli selvästi liian paljon pyydetty. Jatka samaan malliin, miksi ihmeessä miettiä asioita muiden kannalta?