Exäni meni meidän 19 vuoden suhteen jälkeen kihloihin 3 kk:n päästä!

Ihania nuo läheisriippuvaiset, eivät hetkeäkään osaa olla yksin.

Tosin ap:n tapauksessa taisi suhde olla olemassa jo ennen eroanne.

Niin se menee. Toisella kierroksella ollaan nopeita. Ehkäisykin on jo ehkä jätetty pois. Myös oma exani meni kolmen kuukauden sisällä kihloihin, puoli vuotta seurustelun alusta uusi tyttöystävä raskaana. Lähipiirissä useampi sama tilanne.

Anna asian olla ja mene eteenpäin vaikka se kirpaisee.

Jagex kirjoitti:

Mulla 17 vuoden suhde takana, 4 kk virallisen eron jälkeen tapasin uuden. Tosin käytännössä ero oli tiedossa jo vuoden. Nainen siis jätti,masennuksensa ja itsetunto-ongelmiensa takia.

Ihan hyvältä tuntuu. Kaikenlaista säätäjää sitä tinderissä tuli katseltua, mutta nyt löytyi tosissaan oleva tyyppi, mutta kyllä siinä kesti! Myös velkainen omakotitalo hänellä on asia jonka lasken positiiviseksi. Ei sitä miestä olla hankkimassa ihan vain tapailu takia, vaan tositarkoituksella🙂

En ymmärrä miten velkainen okt liittyy tositarkoituksella olemiseen.

Mun ex-mies lähti 11 vuoden jälkeen sanomatta sanaakaan. Heti kun avioeron toisen osa oli vahvistettu, meni naimisiin ja lapsikin syntyi samoilla viikoilla. Sitä ne "ylityöt" oli :D

Aika pian?

En seuraisi exän tekemisiä vaan jatkaisin omaa elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Ex:äsi elää nyt uutta nuoruuttaan. Aika hoitaa ja tekee tehtävänsä. Nuo ovat vasta ns. honeymoon, eli lemmekkäässä vaiheessa. Odota rauhassa. Arki koittaa ja kiiltokuvamainen hohde rapisee. Luultavasti nuori morsian saa pian tarpeekseen ja etsii itselleen oikean adoniksen.

Siis että mitä pitäisi odottaa rauhassa?? Sitä että exän uusi suhde kaatuu ja exä ryömii takaisin? Vai mitä häh?

itse aion mennä naimisiin viikossa, kun ensin löydän sopivan ja 20 v nuoremman naisen ja neitsyen, yh naisia en hyväksy

Vierailija kirjoitti:

Siis kolmen kuukauden päästä meidän erostamme. Tapasi tämän naisen heti erottuamme. Kestääköhän onni ja autuus?

:D mitä se sulle enää kuuluu ja mitä edes välität!? Ootte te naiset kyllä todellakin Venuksesta, ei teitä ymmärrä vaikka elämänsä yrittää opetella. :)

Oppi virheestään.

Miehellä on saattanut olla useita vieraita suhteita koko yhdessäolon ajan. Sitten nalli napsahtaa ja vieras nainen tulee raskaaksi, mies lähtee varsinkin jos se vakkarisuhde on lapseton ja kaikista pahinta on kärsitty lapsettomuudesta, jopa käyty lapsettomuushoidot läpi etc. Ei käy naisen osa kateeksi tämmösissä tilanteissa.

Ehkä tässä vaiheessa kysyisin, että mitä se sinulle kuuluu?

Se on vain, vain rakkaus! Ihanaa, onnea!

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Kukaan ei lähde toimivasta liitosta kävelemään huvin vuoksi. Kyllä ne ongelmat, tyytymättömyys ja totaalinen kyllästyminen toiseen naamaan ja tapoihin ovat yleensä kyteneet vuosia pinnan alla.

Pitkässä liitossa oppii myös tuntemaan itsensä, ja kun ratkaisu lähtemisestä lopulta tehdään, se on valtava helpotus. Osa löytää kumppanin heti, osa vasta vähän ajan päästä. Uusi suhde ei ole todellakaan välttämättä mikään "laastari" vaan se voi olla se suuri rakkaus, jo kuolleeksi luultujen tunteiden herääminen pitkän kuivan talvikauden jälkeen.

Moni ystäväni on eronnut pitkästä toimimattomasta liitosta ja kertonut, että se on ollut elämän paras ratkaisu. Usein uusi rakkaus vauhdittaa asioiden etenemistä. Tunnekylmässä liitossa sydän on kuin kuiva puu, se roihahtaa liekkeihin kipinästä. Ja sitten se on menoa.

Itse en tuomitse eroajia vaan ajattelen pikemminkin niin, että elämä on liian lyhyt kärsittäväksi ihmissuhteessa, jossa ei halua olla. Usein puhutaan, että lasten vuoksi ei pitäisi erota, mutta tuollaiset ratkaisut vain katkeroittavat ihmistä. Ei siitä saa mitään kirkkaampaa kruunua, että elää rakkaudetonta elämää. Jokainen on itselleen velkaa sen, että edes yrittää olla onnellinen.

Ja toisten liittojen korkeampi eroprosentti kertoo suuresta rakkaudesta? 😂

Ei, vaan se kertoo siitä, että keski-ikäisenä ei enää tarvitse jäädä roikkumaan huonoon suhteeseen lasten vuoksi, tai sukulaisten mielipiteiden vuoksi. Kun on eronnut jo kerran, ymmärtää, että siitä selviää. Toimimattomassa liitossa ei tarvitse olla hetkeäkään. Ei oikeasti tarvitse. 

Se kertoo typeristä haihattelijoita, joista ei ole sitoutumaan. Ei ensimmäisellä eikä muillakaan kierroksilla. Ainoat kärsijät näissä tuuliviirisuhteissa on lapset. Sääliksi käy näitä heittopusseja. Toisella kertaa erokin on helpompi, onhan siitä jo kokemusta.

Voi raasua, eroa, se helpottaa. Ei tarvitse itkeä täällä. Otan osaa!

Joku täällä väitti, että vika on AINA molemmissa, jos tulee ero. Ei se kyllä aina niin ole, koska jos toinen tekee kaikkensa suhteen eteen ja toinen on narsisti ja pettää toisen tietämättä, esittää että kaikki on hyvin, vaikka ei olekaan niin kyllä se toinen silloin on vaan syyllinen. Silloin kyllä ongelma siiretyy myös pettäjän seuraavaan suhteeseen, koska pystyy esittämään sellaista  valhetta - ei ole omaa tuntoa siis.

Kaffepulla kirjoitti:

Kukaan ei lähde toimivasta liitosta kävelemään huvin vuoksi. Kyllä ne ongelmat, tyytymättömyys ja totaalinen kyllästyminen toiseen naamaan ja tapoihin ovat yleensä kyteneet vuosia pinnan alla.

Pitkässä liitossa oppii myös tuntemaan itsensä, ja kun ratkaisu lähtemisestä lopulta tehdään, se on valtava helpotus. Osa löytää kumppanin heti, osa vasta vähän ajan päästä. Uusi suhde ei ole todellakaan välttämättä mikään "laastari" vaan se voi olla se suuri rakkaus, jo kuolleeksi luultujen tunteiden herääminen pitkän kuivan talvikauden jälkeen.

Moni ystäväni on eronnut pitkästä toimimattomasta liitosta ja kertonut, että se on ollut elämän paras ratkaisu. Usein uusi rakkaus vauhdittaa asioiden etenemistä. Tunnekylmässä liitossa sydän on kuin kuiva puu, se roihahtaa liekkeihin kipinästä. Ja sitten se on menoa.

Itse en tuomitse eroajia vaan ajattelen pikemminkin niin, että elämä on liian lyhyt kärsittäväksi ihmissuhteessa, jossa ei halua olla. Usein puhutaan, että lasten vuoksi ei pitäisi erota, mutta tuollaiset ratkaisut vain katkeroittavat ihmistä. Ei siitä saa mitään kirkkaampaa kruunua, että elää rakkaudetonta elämää. Jokainen on itselleen velkaa sen, että edes yrittää olla onnellinen.

Ihanasti kirjoitettu! ☺️

Hienoahan se olisi, jos voisi toivoa elämälle kaikkea hyvää uuden rakkautensa kanssa. Itse en näin jalo ihminen kyennyt olemaan, kun ex-mies alkoi eron jälkee seurustella uuden naisen kanssa. Tunsin vain katkeruutta ja kateutta, mutta kyllä ne tunteet lopulta ohi menivät.

Sitä en ehkä kykene antamaan anteeksi, että teini-ikäisen poikansa lähes kokonaan hylkäsi uuden rakkauden huumassaan. Lapsen pahaa oloa ei ole miellyttävä katsella.

Tämä nainen on vaan niin ihana, en päästä karkuun.

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä väitti, että vika on AINA molemmissa, jos tulee ero. Ei se kyllä aina niin ole, koska jos toinen tekee kaikkensa suhteen eteen ja toinen on narsisti ja pettää toisen tietämättä, esittää että kaikki on hyvin, vaikka ei olekaan niin kyllä se toinen silloin on vaan syyllinen. Silloin kyllä ongelma siiretyy myös pettäjän seuraavaan suhteeseen, koska pystyy esittämään sellaista  valhetta - ei ole omaa tuntoa siis.

Kyynel!

Seitsemän vuoden kihloissaolon jälkeen jätti yxkax. Naimisiin meni puolen vuoden sisällä. Uusi nainen sitoi heti vauvalla itseensä. Saivat kolme poikaa ja kaikilla heillä on ne nimet ja jopa toiset nimet, mitkä olimme jo valmiiksi suunnitelleet yhteisillemme. Edelleen ovat naimisissa.