Exäni meni meidän 19 vuoden suhteen jälkeen kihloihin 3 kk:n päästä!

Exäsi meni teidän 19 vuoden suhteenne jälkeen kihloihin 3 kk:n päästä!

Mä tapasin toisen miehen 3 viikon päästä siitä, kun ex oli muuttanut pois. Ja on kestänyt suhde.

En tiedä kuinka pian ex meni kihloihin 20v yhdessä olon jälkeen, joka tapauksessa samana viikonloppuna kun ero astui voimaan menivät naimisiin. 10v jälkeen ovat vieläkin.

Jälkeenpäin olen tajunnut, pienistä asioista, että suhde oli kestänyt jo jonkin aikaa liiton aikana.

Täytyy sanoa että vieläkin loukkaa, että suoraan kysymykseeni, onko sinulla toinen sain niin kieron vastauksen, että ymmärsin silloin ettei ollut.

Mutta elämä on jatkunut ja huomattavasti parempana kuin tuossa pitkittyneessä nuoruuden suhteessa, yhteisten onnellisten aikojen ja lasten vuoksi olisin toivonut suhteen loppuvan rehellisyyteen, jäi olo että oliko mitään totta meidän yhteisessä elämässä.

No, me menimme kihloihin kaksi päivää sen jälkeen, kun mieheni avioero tuli viralliseksi ja naimisiin puolen vuoden päästä. Ollaan oltu nyt onnellisesti naimisissa 18 vuotta. Että kyllä onni ja autuus voi kestääkin, kun on oikea tyyppi kohdalla😉

Vierailija kirjoitti:

Ex:äsi elää nyt uutta nuoruuttaan. Aika hoitaa ja tekee tehtävänsä. Nuo ovat vasta ns. honeymoon, eli lemmekkäässä vaiheessa. Odota rauhassa. Arki koittaa ja kiiltokuvamainen hohde rapisee. Luultavasti nuori morsian saa pian tarpeekseen ja etsii itselleen oikean adoniksen.

Onpa veemäinen neuvo. 

Mä tapasin uuden mieheni ennenkuin avioero oli astunut voimaan. Olin työn eron suhteen jo päässäni tehnyt kuten yleensä eroa hakenut on.

Olemme olleet 8 vuotta tässä suhteessa joka ei ole laastari vaan kahden aikuisen intohimoinen rakkaussuhde. Olen todella onnellinen tämän miehen kanssa. Ei ole täydellistä mutta on onnellista.

Miksi ihmeessä uusi suhde ei voisi kestää? Ala sinäkin käydä treffeillä ja saat uutta potkua, ehkä rakkauden, elämääsi. Ei tee sinusta vähemmän arvokasta että exäsi löysi itselleen paremmin sopivan ihmisen. Sellainen löytyy sinullekin kun elät elämääsi ja unohdat pohtia exäsi kuvioita.

Ex-eronnut kirjoitti:

No, me menimme kihloihin kaksi päivää sen jälkeen, kun mieheni avioero tuli viralliseksi ja naimisiin puolen vuoden päästä. Ollaan oltu nyt onnellisesti naimisissa 18 vuotta. Että kyllä onni ja autuus voi kestääkin, kun on oikea tyyppi kohdalla😉

Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa 😉.

Kukaan ei lähde toimivasta liitosta kävelemään huvin vuoksi. Kyllä ne ongelmat, tyytymättömyys ja totaalinen kyllästyminen toiseen naamaan ja tapoihin ovat yleensä kyteneet vuosia pinnan alla.

Pitkässä liitossa oppii myös tuntemaan itsensä, ja kun ratkaisu lähtemisestä lopulta tehdään, se on valtava helpotus. Osa löytää kumppanin heti, osa vasta vähän ajan päästä. Uusi suhde ei ole todellakaan välttämättä mikään "laastari" vaan se voi olla se suuri rakkaus, jo kuolleeksi luultujen tunteiden herääminen pitkän kuivan talvikauden jälkeen.

Moni ystäväni on eronnut pitkästä toimimattomasta liitosta ja kertonut, että se on ollut elämän paras ratkaisu. Usein uusi rakkaus vauhdittaa asioiden etenemistä. Tunnekylmässä liitossa sydän on kuin kuiva puu, se roihahtaa liekkeihin kipinästä. Ja sitten se on menoa.

Itse en tuomitse eroajia vaan ajattelen pikemminkin niin, että elämä on liian lyhyt kärsittäväksi ihmissuhteessa, jossa ei halua olla. Usein puhutaan, että lasten vuoksi ei pitäisi erota, mutta tuollaiset ratkaisut vain katkeroittavat ihmistä. Ei siitä saa mitään kirkkaampaa kruunua, että elää rakkaudetonta elämää. Jokainen on itselleen velkaa sen, että edes yrittää olla onnellinen.

Mä veikkaan ettei eksäsi ole susta yli päässyt. Löysi uuden huuman ja joutuu nyt todistelemaan tälle uudelle ettei ole pelkkä laastari.

Kaffepulla kirjoitti:

Kukaan ei lähde toimivasta liitosta kävelemään huvin vuoksi. Kyllä ne ongelmat, tyytymättömyys ja totaalinen kyllästyminen toiseen naamaan ja tapoihin ovat yleensä kyteneet vuosia pinnan alla.

Pitkässä liitossa oppii myös tuntemaan itsensä, ja kun ratkaisu lähtemisestä lopulta tehdään, se on valtava helpotus. Osa löytää kumppanin heti, osa vasta vähän ajan päästä. Uusi suhde ei ole todellakaan välttämättä mikään "laastari" vaan se voi olla se suuri rakkaus, jo kuolleeksi luultujen tunteiden herääminen pitkän kuivan talvikauden jälkeen.

Moni ystäväni on eronnut pitkästä toimimattomasta liitosta ja kertonut, että se on ollut elämän paras ratkaisu. Usein uusi rakkaus vauhdittaa asioiden etenemistä. Tunnekylmässä liitossa sydän on kuin kuiva puu, se roihahtaa liekkeihin kipinästä. Ja sitten se on menoa.

Itse en tuomitse eroajia vaan ajattelen pikemminkin niin, että elämä on liian lyhyt kärsittäväksi ihmissuhteessa, jossa ei halua olla. Usein puhutaan, että lasten vuoksi ei pitäisi erota, mutta tuollaiset ratkaisut vain katkeroittavat ihmistä. Ei siitä saa mitään kirkkaampaa kruunua, että elää rakkaudetonta elämää. Jokainen on itselleen velkaa sen, että edes yrittää olla onnellinen.

Ja toisten liittojen korkeampi eroprosentti kertoo suuresta rakkaudesta? 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex:äsi elää nyt uutta nuoruuttaan. Aika hoitaa ja tekee tehtävänsä. Nuo ovat vasta ns. honeymoon, eli lemmekkäässä vaiheessa. Odota rauhassa. Arki koittaa ja kiiltokuvamainen hohde rapisee. Luultavasti nuori morsian saa pian tarpeekseen ja etsii itselleen oikean adoniksen.

Onpa veemäinen neuvo. 

Samaa mieltä. Mitä Ap:n pitäisi odottaa? Suhde on ohi.

Ymmärrän, että lasten vuoksi pitää olla yhteydessä ja se on usein se veemäisin osa sitä eroa. Muutenhan kaikki olisi helppoa. Poissa silmistä, poissa mielestä. Lasten vuoksi ex-kumppania joutuu kuitenkin näkemään, lapset kertovat ehkä asiota ex-puolison uudesta kumppanista jne. 

Kannattaa oikeasti käsitellä se ero ja liikkua eteenpäin elämässä. Muuten tilanne käy lapsillekin tosi tukalaksi, kun vanhemmat tappelevat keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Kukaan ei lähde toimivasta liitosta kävelemään huvin vuoksi. Kyllä ne ongelmat, tyytymättömyys ja totaalinen kyllästyminen toiseen naamaan ja tapoihin ovat yleensä kyteneet vuosia pinnan alla.

Pitkässä liitossa oppii myös tuntemaan itsensä, ja kun ratkaisu lähtemisestä lopulta tehdään, se on valtava helpotus. Osa löytää kumppanin heti, osa vasta vähän ajan päästä. Uusi suhde ei ole todellakaan välttämättä mikään "laastari" vaan se voi olla se suuri rakkaus, jo kuolleeksi luultujen tunteiden herääminen pitkän kuivan talvikauden jälkeen.

Moni ystäväni on eronnut pitkästä toimimattomasta liitosta ja kertonut, että se on ollut elämän paras ratkaisu. Usein uusi rakkaus vauhdittaa asioiden etenemistä. Tunnekylmässä liitossa sydän on kuin kuiva puu, se roihahtaa liekkeihin kipinästä. Ja sitten se on menoa.

Itse en tuomitse eroajia vaan ajattelen pikemminkin niin, että elämä on liian lyhyt kärsittäväksi ihmissuhteessa, jossa ei halua olla. Usein puhutaan, että lasten vuoksi ei pitäisi erota, mutta tuollaiset ratkaisut vain katkeroittavat ihmistä. Ei siitä saa mitään kirkkaampaa kruunua, että elää rakkaudetonta elämää. Jokainen on itselleen velkaa sen, että edes yrittää olla onnellinen.

Ja toisten liittojen korkeampi eroprosentti kertoo suuresta rakkaudesta? 😂

Ei, vaan se kertoo siitä, että keski-ikäisenä ei enää tarvitse jäädä roikkumaan huonoon suhteeseen lasten vuoksi, tai sukulaisten mielipiteiden vuoksi. Kun on eronnut jo kerran, ymmärtää, että siitä selviää. Toimimattomassa liitossa ei tarvitse olla hetkeäkään. Ei oikeasti tarvitse. 

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Kukaan ei lähde toimivasta liitosta kävelemään huvin vuoksi. Kyllä ne ongelmat, tyytymättömyys ja totaalinen kyllästyminen toiseen naamaan ja tapoihin ovat yleensä kyteneet vuosia pinnan alla.

Pitkässä liitossa oppii myös tuntemaan itsensä, ja kun ratkaisu lähtemisestä lopulta tehdään, se on valtava helpotus. Osa löytää kumppanin heti, osa vasta vähän ajan päästä. Uusi suhde ei ole todellakaan välttämättä mikään "laastari" vaan se voi olla se suuri rakkaus, jo kuolleeksi luultujen tunteiden herääminen pitkän kuivan talvikauden jälkeen.

Moni ystäväni on eronnut pitkästä toimimattomasta liitosta ja kertonut, että se on ollut elämän paras ratkaisu. Usein uusi rakkaus vauhdittaa asioiden etenemistä. Tunnekylmässä liitossa sydän on kuin kuiva puu, se roihahtaa liekkeihin kipinästä. Ja sitten se on menoa.

Itse en tuomitse eroajia vaan ajattelen pikemminkin niin, että elämä on liian lyhyt kärsittäväksi ihmissuhteessa, jossa ei halua olla. Usein puhutaan, että lasten vuoksi ei pitäisi erota, mutta tuollaiset ratkaisut vain katkeroittavat ihmistä. Ei siitä saa mitään kirkkaampaa kruunua, että elää rakkaudetonta elämää. Jokainen on itselleen velkaa sen, että edes yrittää olla onnellinen.

Ja toisten liittojen korkeampi eroprosentti kertoo suuresta rakkaudesta? 😂

Ei, vaan se kertoo siitä, että keski-ikäisenä ei enää tarvitse jäädä roikkumaan huonoon suhteeseen lasten vuoksi, tai sukulaisten mielipiteiden vuoksi. Kun on eronnut jo kerran, ymmärtää, että siitä selviää. Toimimattomassa liitossa ei tarvitse olla hetkeäkään. Ei oikeasti tarvitse. 

Se kertoo typeristä haihattelijoita, joista ei ole sitoutumaan. Ei ensimmäisellä eikä muillakaan kierroksilla. Ainoat kärsijät näissä tuuliviirisuhteissa on lapset. Sääliksi käy näitä heittopusseja. Toisella kertaa erokin on helpompi, onhan siitä jo kokemusta.

Toiseen suhteeseen suoraan sännätessä on riski, että ei ole mielessään käynyt eroa ja suhdetta läpi, sitä miksi se päätyi eroon ym. On siis iso riski toistaa samat virheet uudessa suhteessa. Olennaista on myös miettiä, millainen puoliso itse on ollut. Toki voi olla, että ex on jo pitkään miettinyt parisuhdettanne, ennenkuin lähti.

Sinulla on mahdollisuus käydä ero rauhassa läpi, ja tehdä niitä asioita, mistä nautit. Olla hetken itsekseen.

On aika kamalia avioliittoja, joissa toisen osapuolen elämäntehtävä on tehdä sen toisen elämästä helvettiä. Usein näihin kuvioihin kuuluu narsismi, alkoholismi, erilaiset vallankäytön kuviot ja toisen nujertaminen. Se alistaja on niin riippuvainen uhristaan, ettei millään voi päästää irti.

Eron jälkeenkin -jos siis uhri onnistuu pääsemään irti- kuvioon kuuluu ex-puolison stalkkaaminen, syyllistäminen, maineen mustaamiseen jne.

Mä onnittelen jokaista, joka on päässyt huonosta suhteesta eroon. Olen nähnyt näitä tarinoita ihan liikaa, roikkuvia ja häiriköiviä exiä.

Normaali ihminen osaa päästää sen puolisonsa menemään, jos se haluaa lähteä. Kaiken sen negatiivisen energian olisi voinut kääntää positiiviseksi ja keskittyä olemaan niin hyvä puoliso, ettei se toinen halua lähteä.

Minä ihastuin toiseen mieheen vielä ollessani avioliitossa ja asuinkin exän kanssa. Surutyötä eron suhteen olin tehnyt jo vuosia. Kynnys eroon vain oli suuri lasten ja talon vuoksi. Ihastuksemme kanssa aloitimme puhelinsuhteen, ja välittömästi ilmoitin erohalustani exälle.

Se yhteys ja rakastuminen oli aivan toisenlaista kuin silloin 20 vuotta aikaisemmin, kun aloin exän kanssa seurustella. Nyt tiedän mitä on rakkaus ja millaista on kun rakastetaan. Exäni oli itsekäs ihminen jo suhteen alussa. Sitten muuttui kylmäksi. Oli niin vaikea olla siinä suhteessa. Nyt on niin helppo ihminen kumppanina. Elämä on ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex:äsi elää nyt uutta nuoruuttaan. Aika hoitaa ja tekee tehtävänsä. Nuo ovat vasta ns. honeymoon, eli lemmekkäässä vaiheessa. Odota rauhassa. Arki koittaa ja kiiltokuvamainen hohde rapisee. Luultavasti nuori morsian saa pian tarpeekseen ja etsii itselleen oikean adoniksen.

Niin kai muuten, mutta tämä "nuori morsian" on itseäni 5 vuotta vanhempi. ap.

Oho, sitten se todellakin ON oikeaa ja todellista rakkautta!

Vierailija kirjoitti:

Sä et vaan ollut se oikea. Mäkin roikuin 13 vuotta ok suhteessa. Sen jälkeen tapasin samantien elämäni rakkauden.

Samoin. Roikuin ikävuodet 14-25 suhteessa, joka oli iha ok. Lopulta erosin ja 4kk siitä tapasin miehen, jonka kanssa oltiin vuosi mun erosta kihloissa ja heti lohta naimisissa. Nyt ollaan oltu 17 vuotta yhdessä eikä kaduta.

Ihmisillä nyt vain tuppaa olemaan tunteet. Jos toinen jättää perhee esimerkiksi toisen naisen/miehen takia, niin on ihan ymmärrettävää, että se jätetty osapuoli tuntee surua ja tuskaa. Siinä tilanteessa on aika vaikea olla tyyni ja rauhallinen. Kukaan ulkopuolinen ei myöskään voi väittää tietävänsä, miksi joku pettää/jättää/eroaa, ei kukaan, sen tietää vain eroava pariskunta itse. Jokaikinen ihminen , jolla on järkeä päässä ja ajattelee kuin aikuinen, eikä keskenkasvuinen teini, osaa jo siinä vaiheessa, kun  parisuhde laimenee keskustella sen puolisonsa kanssa tilanteesta . Se on erittäin raukkamaisen ja itsekkään ihmisen toimintaa, että katsotaan uusi kumppani valmiiksi tai pidetään varalla, kun itse pidetään hauskaa. Ero ei ole koskaan helppo, varsinkaan jätetylle ja sen tietää vain sellainen joka on joutunut raskaan ero käymään läpi. Isossa osassa eroista ei kuitenkaan ole kysymys mistään alkoholismista tai väkivallasta. Kyllä se suurin syy on kyllästyminen ja kuvitellaan, että se ruoho on vihreämpää  siellä toisella puolen., eikä edes vaivauduta yrittämään parantamaan sitä olemassaolevaa. Arki tulee ihan jokaikiseen parisuhteeseen, myös niihin uusiin.Parisuhteen huonosta tolasta ei myöskään voi koskaan syyttää vain toista, kyllä siinä on ihan molemmat osapuolet toimineet väärin.

Minä tapasin nykyisen aviomieheni 1,5 kk edellisestä eroamisen jälkeen. Kihloihin ei kyllä menty kun parin vuoden päästä, mutta hyvin on kestänyt vaikka hyvin pian eron jälkeen tavattiin.