Mun mies on maailman huonoin lahjanostaja.
Nytkin " kauhulla" mietin äitienpäivälahjaa. Mä en tod. tiedä miten suhtautuisi näihin lahjoihin, itkiskö vai naurais. Onhan niinkin tapahtunut että, on unohtanut mut kokonaan. Silloin on antanut rahaa. Toisaalta sitten saa ainakin jotain mistä pitää, mutta tylsä se on itselleen lahjaa ostaa.
Onko muitakin pölvästi-miehiä? vai olenko saanut harvinaisuuden koukkuun?
Kommentit (44)
Synttärilahjaksi popkornikoneen!! Nää oli viimeisimmät. Monia muitakin mokalahjoja oon vuosien mittaan saanut.
Nyt naurattaa :) silloin ei!
Viime vuonnakin potki mua sängystä ylös,kun ei tajunnu,että edes kerran vois kahvit keittää itse,kun oli äitienpäiväkin. niin että oli lahja mikä hyvänsä,niin ajatus tärkein. Mun mies ei edes ajattele!
myös huono. Jos ei huonoin..Ideat on mitä lie, ja ihan turhiakin. Väkisin ostettuja. Kerran on onnistunut yllättämään 10-v aikana. Tosin tähän on niin tottunut, että ei edes odota mitään....Tietää että on sen tyyli, eikä tee sitä tahalla. Ei osaa kenellekkään ostaa mitään. muita hyviä puolia on korvaamassa tätä huonoa.
Tosiasiassa arvostan jos mies ostaa lahjoja, eniten tykkään, jos se on ajatuksella hankittu, vaikka olisi yhden euron arvoinen.
Nykyinen mies hankki mulle nimipäivälahjaksi sellaisen pikkuriikkisen moottoripyörälelun, kun olen juuri ajamassa mp-korttia. Juuri sellaisia lahjoja haluan.
Yhdessä sitten ostamme ne hyötytarpeet (tai siis minä ostan keittiöjutut ja mies työkalut)
Viimevuonna äitienpäivänä heitti viiskymppisen sängylle, käski ostaa jotain ja soitella sitten kun voi tulla kahvittelemaan. Että se siitä yhdessäolosta.
Tai siis ei pidä mua sen vertaa arvossa että kiinnoistais yrittää. En kaipaa välttämättä mitään kallistakaan, kunhan olis jotakin mistä vois päätellä että on edes jotakin ajateltu lahjaa hankkiessa.
Eli nytkin tuli just kaupasta ja oon melko varma, et äp-lahja tuli cittarista :)
Mut hän on todella ihana ja rakas!
en jälkeen odottanut mitään lahjoja. Enkä saanut.
seuraavalla kerralla sellaista mikä on ajatuksella hankittu. Ja ei mitään kokoperheen juttua, vaan ihan mulle henkilökohtaisesti tarkoitettu. Nyt jo osaa ostaa.
Huonot lahjat oli esim. kahvinkeitin äitienpäivälahjaksi ja jouluna sain leipäkrillin.
Ostaisin jotain yhtä tyhmää tommoselle.
No, aikani katselin, eikä mies muuttanut lahjatapojaan, ja nyt en itsekään viitsi ostaa mokomalle mitään synttäri/joululahjaa. Onneksi mies on kuitenkin muuten ihan hyvä mies.
Mutta en kyllä tajua miksi miehen pitäisi ostaa vaimolleen äitienpäivälahja. Eikös se pitäisi ostaa omalle äidille?
Annatteko miehellenne aina just sopivan lahjan, josta on oikeasti innoissaan? Kertokaa miehellenne vinkkejä mitä toivotte selkeästi niin eiköhän homma toimi.
Onhan vaimo lasten äiti.
Mä olen myös saanut kaikkea tyhmääkin ja tarpeetonta. Mutta on mies onnistunutkin lahjojen ostossa. Pääasia että muistaa.
Muutaman kerran sanoin asiasta, ja senkin mitä toivoisin. Ei mennyt perille. Nykyään en saa mitään.
Muuten on mullakin hyvä mies. Oon katsokaapas jo oppinut hyväksymään tän lahja-asia puolen. Vaikka oishan se ihana saada jotain kivaa ja ihanaa.
...tästä seuraa se, että aina suunnilleen tiedän, mitä tulen saamaan. Lahjat tulevat näin aina tarpeeseen ja mies näkee kovasti vaivaa etsiessään sopiva lahjaa. Suosittelen.
" Ku sähän muuten tietäisit, mitä mä ostan" , oli iskän perustelut.
Mun mies ostaa ihan ok lahjoja. Joskus nappiin, joskus vähemmän nappiin. Nyt olen aika monta kertaa sanonu, että ois kiva jokin koru, kun sain esikoisen ekana äitienpäivänäkin. Nyt on kuopuksen eka äitienpäivä. Vaan veikkaan, että kirja tulee. Kirja on kyllä hyvä lahja :-)
minä olen raskaana ja ollut koko raskausajan yksin mies otti ja lähti 5vuoden suhteesta ja minä vietän tämän äitien päivän yksin ei mua kukaan muista mitä nyt oma lapseni masussa potkiskelee ja muistuttaa minua siitä että olen sille maailman tärkein ihminen. joten olkaa tyytyväisiä että teidän miehenne edes yrittävät omalla hölmöllään tavalla ja eihän se lahja ole tärkein vaan muistaminen ja se ajatus! minun lapseni isä ei sitä tee ja jos yhteyttä ottaakin niin huorittelut ja haukut saan enkä onnitteluja.
Se ei osta minulle mitään koskaan, koska 18-vuotiaana hän osti silloiselle tyttöystävälleen jotain eikä tyttöystävä osannut arvostaa.
Ei ole mun mielestä ihan loogista, että tällä perustelulla hän ei ikinä muista minua mitenkään, ei synttärinä eikä äitienpäivänä. Joululahjan ostaa, kunhan kerron tarkasti mitä tahdon (viime jouluna esim. henkilövaaka).
Että kiitos vaan, mieheni exä. ;)
Mutta korurasia (suurehko tosin), joka olikin tyhjä jätti vähän kylmäksi. Olisihan siellä vähän " täytettä" voinut olla mukana...