Lue keskustelun säännöt.
Mun mies on maailman huonoin lahjanostaja.
12.05.2006 |
Nytkin " kauhulla" mietin äitienpäivälahjaa. Mä en tod. tiedä miten suhtautuisi näihin lahjoihin, itkiskö vai naurais. Onhan niinkin tapahtunut että, on unohtanut mut kokonaan. Silloin on antanut rahaa. Toisaalta sitten saa ainakin jotain mistä pitää, mutta tylsä se on itselleen lahjaa ostaa.
Onko muitakin pölvästi-miehiä? vai olenko saanut harvinaisuuden koukkuun?
Kommentit (44)
mene mun jakeluun mitä te vouhotatte,lahja on aina lahja oli se mitä tahansa! EIKÄ MIEHEN KUULU OSTAA LASTEN ÄIDILLE MITÄÄN LAHJAA VAAN OMALLE ÄIDILLE,tosin lapsen kanssa yhdessä ostettu pieni lahja on eri asia!Turha sanoa että pienet lapset eivät pysty/osaa ostaa lahjoja! Itsetehty kortti valkovuokoilla on silloin hyvä ja kun lapsi kasvaa niin luultavasti lahjakin muuttuu tai sitten ei!MUISTAMINEN TÄRKEINTÄ! Vituttaaaaaa kun kaikki juhlapäivät muuttuu sellasiks että jotain pitää muistaa isolla rahalla muuten ollaan paskoja lahjojen ostajia ja välinpitämättömiä sun muuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap:lla on kurja olo miehensä lahjanostotavoista, ei se ainakaan parane sillä, että joku kertoo kuinka ihana lahjan ostaja hänen miehensä on. Vai onko tarkoituskin pahoittaa ihmisten mieli? Luulisi, että nainen jonka puoliso on noin huomaavainen, olisi niin tyytyväinen elämäänsä, ettei tarvitsisi alentaa muita.
Mutta toisaalta. Näkeehän siitä, ettei materia ainakaan sitä tyytyväisyyttä kasvata.
Muuten hyvä, mutta eipä tuo ollut sitten huomannut, että minullapa ei ole reikiä korvissa:). Tosin tuo nauratti enemmän kuin suututti.
Mies ei vaan yksin kertaisesti osaa ostaa lahjoja, joudun aina vihjaisemaan mikä olisi kiva..
Olisi ihanaa jos joskus yllättäisi, toisi vaikka kukkakimpun.
Sellaisen sain kun viimeksi, kun lapsi syntyi ja kaunis kimppu olikin :-)
pari kauhuelokuvaa, harmi vaan minä en tykkää kauhuelokuvista toisin kuin mies itse...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on kahtena ensimmäisenä äitienpäivänä ostanut lapsen nimissä jotain, mutta siitä asti kun lapsi meni tarhaan, olen saanut oikeita äitienpäivälahjoja.
Juuri sitä mitä he toivovat?
Mitä ajatuksenlukijoita oletatte miehienne olevan? On teillä kovat vaatimukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten huvituin hajuvedestä, joka oli kyllä lempimerkkiäni, mutta jota minulla oli jo entuudestaan lähes täysi pullo. Ihana lahja silti.
Vierailija:
Viime vuonnakin potki mua sängystä ylös,kun ei tajunnu,että edes kerran vois kahvit keittää itse,kun oli äitienpäiväkin. niin että oli lahja mikä hyvänsä,niin ajatus tärkein. Mun mies ei edes ajattele!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin asun lapseni kanssa kahdestaan. Mun ex-mies näet vietti äitienpäivää näin: Oli ollut koko viikonlopun kavereiden kanssa ryyppäämässä ja palasi kotiin sunnuntai iltapäivällä. Totesi, että jos tilaat pitzat niin hän tarjoaa äitienpäivän kunniaksi. Kun pitzakuski sitten saapui niin eipä sitä rahaa löytynytkään, joten ostin itse pitzani ja jouduin äitienpäivän kunniaksi tarjoamaan ukollekkin! Lapsi oli vasta kuukauden ikäinen!
Vierailija:
Nykyisin asun lapseni kanssa kahdestaan. Mun ex-mies näet vietti äitienpäivää näin: Oli ollut koko viikonlopun kavereiden kanssa ryyppäämässä ja palasi kotiin sunnuntai iltapäivällä. Totesi, että jos tilaat pitzat niin hän tarjoaa äitienpäivän kunniaksi. Kun pitzakuski sitten saapui niin eipä sitä rahaa löytynytkään, joten ostin itse pitzani ja jouduin äitienpäivän kunniaksi tarjoamaan ukollekkin! Lapsi oli vasta kuukauden ikäinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hellyyttävä musta toi ristikkolehti-juttu. Sääli miestäsi kun vedit pultit ;).
Vierailija:
Jos ap:lla on kurja olo miehensä lahjanostotavoista, ei se ainakaan parane sillä, että joku kertoo kuinka ihana lahjan ostaja hänen miehensä on. Vai onko tarkoituskin pahoittaa ihmisten mieli? Luulisi, että nainen jonka puoliso on noin huomaavainen, olisi niin tyytyväinen elämäänsä, ettei tarvitsisi alentaa muita.Mutta toisaalta. Näkeehän siitä, ettei materia ainakaan sitä tyytyväisyyttä kasvata.
Jos tämän kirjoittaja kuvittelee, ettei se mieheltään lahjoja saava ole tyytyväinen elämäänsä/haluaa alentaa muita kirjoittamalla siitä, hän on todella väärässä (tämän kaiken voi lukea ko. viestistä, jos ymmärtää lukemansa). Kyse ei myöskään ole materiasta - lahjat, joita saan, eivät suinkaan ole aina kalliita, koska olemme opiskelijoita molemmat.
Kirjoitus oli tavallaan vastaus niille, jotka kyselevät, osaatteko itse hankkia miehillenne yllätyksellisiä ja persoonallisia lahjoja. Totean, että kysyjät ovat oikeassa siinä mielessä, että ainakaan minä en välttämättä osaa. Ja että tunnen siitä jossain määrin syyllisyyttä, enkä siksi ehkä kokisi tarvitsevanikaan niin hillitöntä lahjavuorta itsellenikään.
Toinen hyvä syy kirjoittaa ko. viesti oli se, että tästä viestistä saa sellaisen kuvan, että kyvyttömyys hankkia lahjoja ajatuksella olisi jonkinlainen yleinen miehinen ominaisuus. Jos joukossa ei ole yhtään vastakkaista kokemusta, vahvistetaan turhaan stereotypiaa, joka ei tietenkään yksilön tasolla voi automaattisesti pitää paikkaansa.
Ja ehkä joku, joka kokee itse lahjojen hankkimisen puolisolleen haastavaksi, sai viestistäni ideoita miehen muistamiseen, mikäli luki sen vähemmän katkerana kuin siitä mielensä pahoittanut vastaaja nro 26. Raha ei ratkaise vaan se, miten hyvin osaa huomioida puolison kiinnostuksenkohteita ja persoonaa!
Hyvää äitienpäivän aattoa kaikille,
- nro 24 (ei vielä äiti - enkä muuten odota mieheltäni lahjoja tulevina äitienpäivinä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen samaa mieltä kanssasi.
en todellakaan odota lahjaa mieheltäni äitien päivänä.
lapset tekevät omat lahjansa ja korttinsa, mies keittää aamukahvit lasten kanssa ja tekevät meille kaikille ruokaa!!
samoin toimitaan isän päivänä.
luokkaa laihdustuskirja syntymäpäivälahjaksi :(
Näki varmaan mun ilmeestä että, en tykännyt ideasta.
Yhtenä jouluna sain lahjaksi herätyskellon! Sellainen kun puuttui meiltä.
Oon toki saanut onnistuneitakin lahjoja.
Itsekään en ole kovin hyvä lahjojen ostaja, mutta yritän ostaa jotain henkilökohtaista, en yhteistä lahjaa.
Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi että kuinka paha mieli tulee kun hankittua lahjaa ruoditaan jälkeinpäin!? Mua oikeen ahdistaa lahjan osto miehelleni eikä oikeen huvita enää edes yrittää kun aina saa " haukut" ! Eli olkaa hiukan hienovaraisempia jos toinen kuitenkin yrittää sillä toi on sellanen asia josta tulee toooodella paha mieli! Mä meinaan todella yritän keksiä jotain kivaa mut mikään ei kelpaa=(
Viime äitienpäivänä en saanut mitään. Saas nähdä tuleeko tänäkään vuonna. Itse ostin miehelle joululahjaksi stereot ja hänen lempisarjansa dvd-kokoelmana. Isänpäivälahjaksi mies sai tietokonepelin ja kameran. Harmittaa vähän, vaikka tietysti ei pitäisi, kun toinen kuitenkin yrittää parhaansa. Itse yritän aina nähdä vaivaa ja valita miehelle lahjaksi jotain mistä hän todella pitää.
aina ennen äitienpäivää se alkaa jo sanomaan että eihän sulle tarvi tehä mitään kakkua eikä ostaa mitään....
niin jos tolanen asennen jo on niin en edes viitti sanoa mitään.
Mies myös todella tuntee minut ja keksii aina jotain henkilökohtaista, jopa sellaista, mitä en ole mitenkään selkeästi tullut ajatelleeksi, mutta joka osoittaa, että mies on seurannut, mikä minua kiinnostaa.
Joululahjoja on yleensä yli kymmenen - tarkkaan mietitty kokonaisuus, jossa yksittäisten lahjojen hinnat vaihtelevat eurosta kymmeniin euroihin, mutta niissä on jokin pointti. Mukana on esim. cd / nuotteja tms. musiikkijuttua josta mies tietää minun pitävän, opiskelemaani alaa sivuava kirja, lempparisarjakuviani, (näitä mies osaa aistia hyvin - olin muutaman kerran naureskellut Nemille Ilta-Sanomissa, ja sain kokonaisen kirjan Nemi-sarjiksia jne.), huivi tai muuta asustetta, koru...
Usein mukana on myös jotain hassua tai hauskaa, kuten pehmolelu tai muuta kliseistä, huumorilla (eräänä jouluna monta vuotta sitten, kun olin alkanut osoittaa merkkejä vauvakuumeesta, vaikka olimme tosi nuoria ja yhteisellä sopimuksella emme olleet aikeissa aloittaa yrittämistä vielä pitkään aikaan, sain mieheltä kuitenkin osana lahjaa kaksi Vauva-lehteä! Ei siis tyrmännyt minun ajatuksiani ja toisaalta luotti, että pidän lupauksen pitää pään jossain määrin kylmänä edelleen;). Syntymäpäivänä usein lisäksi kukkia.
Tämä on siis tilanne, ihan oikeasti. Enkä kertonut sitä kiertääkseni puukkoa kenenkään haavassa, vaan muistuttaakseni kääntöpuolesta: Ajatelkaa, miltä minusta tuntuu, kun en enää oikein tahdo pysyä perässä! En osaa lukea miestäni yhtä hyvin kuin hän lukee minua. En " keksi" yhtä hyviä lahjoja enää - vielä muutama vuosi sitten keksin kyllä, minullekin on tärkeää antaa lahja ajatuksella. Mutta nyt alkaa mielikuvitus ehtyä, ja tunnen itseni aika tylsäksi! (Miehen syntymäpäivä lähestyy...;)