Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx
20.12.2018 |
Jälleen napsahti lukkoon kaipaajien ketju. Tässä upouusi, olkaatten hyvät!
Kommentit (3899)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alakuperräin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan ymmärtää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?
Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.
Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.
Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.
Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.
Tästä kiinnostaisi kuulla lisää! Oletko miettinyt, mikä sai sinut toimimaan noin? Mitä oikeasti ajattelit siitä henkilöstä, jolle teit noin? Lähestyitkö kuitenkin häntä välillä itse? Oletko jälkeenpäin ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaan tai haluaisitko ehkä ottaa? Mitä nyt ajattelet siitä ihmisestä?
Syy käytökseen tuli tuolla ekassa viestissäni, eli hylkäämisen pelko ja joitain muitakin pelkoja.:)
Ylipäätään pelkuruutta se on, siinä pelkää vähän kaikenlaista ja eniten varmaan just sitä, ettei kuitenkaan kelpaisi ihmisenä ja jos ei edes pistä ihmisyyttään likoon, ei tarvitse kestää sitä ettet sinä aidoimmillasi kelvannut.
Perseilemällä siis suojaa sisintänsä ja jossain määrin hakee myös reaktioita?Joo lähestyin ja muistaakseni otin ainakin jossain määrin, en muista tarkkaan enkä oikeastaan halua muistellakaan kun hävettää liikaa.
En ajattele hänestä nyt oikein mitään enkä itseasiassa usko, että häntä ikinä juurikaan kiinnosti, eli käytökseni on myöskään tuskin häntä liikuttanut.Miksi ajattelet että minua ei liikuttaisi tai kiinnostaisi? Enkö mä mielestäni ole juuri päinvastoin toiminut ja sanonut?
Hän on kylläkin toiminut niin, ettei jää oikein sijaa olettaa hänellä olevan minkäänlaista kiinnostusta tähän suuntaan.
Alunperin tilanne oli toki toinen, mutta hänen kiinnostus lopahti kai aika nopeaa ja muutenkin on tullut sellainen kuva, ettei häntä ikinä kiinnostanut juurikaan.
Vähän sellaiset sarjaihastuja-vibat tuli, eikä niin vähänkään....
Mutta eihän sitä silti saisi käyttäytyä ihan niin rumasti, kuin minä käyttäydyin.No mihin nuo perustuu nuo sun päätelmät? Omiin tulkintoihisi aiheesta. Lue ne viestit mitä sulle olen laittanut jo silloin ihan alussa. Etkö muista mitä mä sanoin? Kun mä olen mielessäni tavallaan koko ajan ollut jo siinä lopputulemassa mihin toivon ja uskon ja haluan uskoa tämän vievän. Ja omat tunteet on tosiaan ollut niin kirkkaan selvät jo alusta. Ja toki nyt ymmärrän että toisella ne aatokset eivät välttämättä syty yhtä nopeasti tai ole niin selvät. Ja kyllä, olet pahoittanut mun mielen terävillä sanoillasi. Pahastikin.
Täytyy sanoa, että huh huh. Aloittamani keskustelunaihe on näköjään kantanut toistakymmentä sivua ketjussa, keskustelun enimmäkseen koskien samaa aihetta. Vaikuttaisi olevan aika monia kommentoimassa eri näkökulmista ja kokemuksista.
Kommenttisi oli vastaus jonkun muun edellä kirjoittamaan, mutta koska anonyymiteetti, niin se voisi kaukaa hakien olla myös minulle suunnattu. Tietyt seikat osuvat, vaikka muutoin juonteessa kommentointi on mennyt aikalailla sekalaisesti joidenkin muiden vuoropuheluna ristiin rastiin sikäli kuin mitään pystyy päätellä.
En ole ajatellut enää hänen täällä olevan, mutta on ehkä pieni mahdollisuus, että voisit olla hän. Vastaan siis sillä olettamalla. Kyllä muistan, ainakin osittain (en ole aikoihin uskaltanut alkupään viestejä edes lukea), mutta epäusko on jossain välissä iskenyt pahasti. Kuvailemieni kokemusten muodossa ja ylipäänsä ajan jo kuluttua piinallisenkin pitkään. Siitähän en ole voinut tietää, että et ole mieltäsi muuttanut tai että tunteesi olisi pysynyt kristallinkirkkaana, tai sitä ikinä olleetkaan, kun asiasta ei ole millään lailla keskusteltu sittemmin. Olisin kaivannut ehkä jotain vahvistusta siitä että oikeasti ollaan samalla karttalehdellä eikä huuma ollut ohimenevää. Sitä vahvistusta silloin tapahtumassa, johon tulin ainoastaan vuoksesi, toivoinkin saavani, mutta jotenkin kaikki meni ihan pieleen. Ehkä ylisuuret odotukset kostautuivat, ehkä olosuhteet sotkivat. Ehkä jännitykseni aiheutti jäätymistä.
Kaikkiaan se koko alkuvaihe tuntui uskomattomalta, lähes unenomaiselta. Liian hyvältä ollakseen totta. Ja kun aika kuluu, niin sitä alkaa miettiä, josko se todella oli liian hyvää ollakseen totta. Jos olet hän ja yhä ajattelet niin, niin se on jotain käsittämättömän upeaa. Jos tämä taas on vain palstaharhaa, niin, no, sellaista se on. Jos trolli, niin hei, joskus sitä saattaa onnistuakin!
Jos olen sanonut jotain pahasti, niin en kyllä tähän hätään sellaista muista enkä tunnista lainkaan. Mutta olen voinut tietysti jotain sanoa. En kuitenkaan tarkoituksella. En missään nimessä ikinä sanoisi sinusta pahaa sanaa enkä tahtoisi millään lailla satuttaa sinua. Olet minulle tärkeä, tärkeä ihminen. Joka tapauksessa pyydän anteeksi, mitä ikinä olenkaan sanonut tai tehnyt. Jos olet hän, pyydän myös anteeksi tätä sekopäisyyttäni, joka on hyvin noloa. Se tunne jota sinua kohtaan tunnen, on niin vahva, mutta koska se on ollut sisälläni kahlittuna niin pitkään, niin se tuottaa suorastaan kipua jo ja vaatii päästä julki tai kokemaan armollisen eutanasian. Sitä minä tässä nyt oireilen kai. Kaiken sen muun emotionaalisen stressin päälle, jota olen saanut ihan muista syistä viime aikoina kärsiä. Pitkään olen ehkä yrittänyt vältellä nolaantumista, mutta hiljalleen kasvava epätoivo on ohittanut jo senkin. En välitä vaikka tekisin itseni kuinka naurettavaksi, koko maailmalle, kunhan saan selvyyden suuntaan tai toiseen tai voin ainakin uskoa tehneeni ihan kaikkeni sen saamiseksi.
Tää on viimeinen asia elämässäni, minkä haluaisin tyriä. Nyt alkaa tuntua, että juuri sitä olen tekemässä. Taas uusi hauska vivahde tähän myllerrykseen. Jos olet hän, niin laita viestiä IRL, kiitos. Vuoristorata on oikeesti kohta ihan liikaa. Itseaiheutettu kyllä, mutta kuitenkin.
Varma ei voi olla. Menikö viestit siis varatulle miehelle?
Tuskin, kerran lainaamasi on itsekin mies? Helppo seurata keskustelua, koska hän käyttää nimimerkkiä.
Oletin naiseksi ja sitä toista mieheksi.
Minäkin, koska se rumasti käyttäytynyt kertoi kirjoittavansa miehestä ja joku sitten siihen vastasi (eli oli mies, vai oliko?) johon tuo ”Alkuperräin” sitten vastasi tuolla pitkällä viestillä.
”Alakuperräin” aloitti jutun taustoittamisen jo monta sivua sitten. Aihe poiki siitä, kuten hänkin pitkässä tekstissään sanoo.
Mies on, naiselle kirjoitti - myös IRL.
Aa okei, välissä kirjoitti joku toinenkin mies?
Vai kirjoittiko :)Voi olla! Siitä en tiedä varmaksi, koska ei tainnut suoraan sanoa?
Olis kyllä kiva, kun useampi käyttäisi nimimerkkiä ja sukupuolittaisi itsensä.
Jep! No mutta, rumasti käyttäytynyt oli nainen ja se ketä kohtaan niin käyttäytyi, oli mies.
Joo, näin se meni tällä(kin) kertaa. Nainen oli pahis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oliks se kirjoittaja nyt mies?
Hyvää yötä. Rakastan ja kaipaan sinua. Ne päivät ja tunnit yhdessä ovat mielessäni. Etkö haluakaan sitä tajunnanräjäyttävää suudelmaa. Minä odotan sitä vieläkin. Nuku hyvin. Kauniita unia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alakuperräin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan ymmärtää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?
Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.
Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.
Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.
Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.
Tästä kiinnostaisi kuulla lisää! Oletko miettinyt, mikä sai sinut toimimaan noin? Mitä oikeasti ajattelit siitä henkilöstä, jolle teit noin? Lähestyitkö kuitenkin häntä välillä itse? Oletko jälkeenpäin ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaan tai haluaisitko ehkä ottaa? Mitä nyt ajattelet siitä ihmisestä?
Syy käytökseen tuli tuolla ekassa viestissäni, eli hylkäämisen pelko ja joitain muitakin pelkoja.:)
Ylipäätään pelkuruutta se on, siinä pelkää vähän kaikenlaista ja eniten varmaan just sitä, ettei kuitenkaan kelpaisi ihmisenä ja jos ei edes pistä ihmisyyttään likoon, ei tarvitse kestää sitä ettet sinä aidoimmillasi kelvannut.
Perseilemällä siis suojaa sisintänsä ja jossain määrin hakee myös reaktioita?Joo lähestyin ja muistaakseni otin ainakin jossain määrin, en muista tarkkaan enkä oikeastaan halua muistellakaan kun hävettää liikaa.
En ajattele hänestä nyt oikein mitään enkä itseasiassa usko, että häntä ikinä juurikaan kiinnosti, eli käytökseni on myöskään tuskin häntä liikuttanut.Miksi ajattelet että minua ei liikuttaisi tai kiinnostaisi? Enkö mä mielestäni ole juuri päinvastoin toiminut ja sanonut?
Hän on kylläkin toiminut niin, ettei jää oikein sijaa olettaa hänellä olevan minkäänlaista kiinnostusta tähän suuntaan.
Alunperin tilanne oli toki toinen, mutta hänen kiinnostus lopahti kai aika nopeaa ja muutenkin on tullut sellainen kuva, ettei häntä ikinä kiinnostanut juurikaan.
Vähän sellaiset sarjaihastuja-vibat tuli, eikä niin vähänkään....
Mutta eihän sitä silti saisi käyttäytyä ihan niin rumasti, kuin minä käyttäydyin.No mihin nuo perustuu nuo sun päätelmät? Omiin tulkintoihisi aiheesta. Lue ne viestit mitä sulle olen laittanut jo silloin ihan alussa. Etkö muista mitä mä sanoin? Kun mä olen mielessäni tavallaan koko ajan ollut jo siinä lopputulemassa mihin toivon ja uskon ja haluan uskoa tämän vievän. Ja omat tunteet on tosiaan ollut niin kirkkaan selvät jo alusta. Ja toki nyt ymmärrän että toisella ne aatokset eivät välttämättä syty yhtä nopeasti tai ole niin selvät. Ja kyllä, olet pahoittanut mun mielen terävillä sanoillasi. Pahastikin.
Täytyy sanoa, että huh huh. Aloittamani keskustelunaihe on näköjään kantanut toistakymmentä sivua ketjussa, keskustelun enimmäkseen koskien samaa aihetta. Vaikuttaisi olevan aika monia kommentoimassa eri näkökulmista ja kokemuksista.
Kommenttisi oli vastaus jonkun muun edellä kirjoittamaan, mutta koska anonyymiteetti, niin se voisi kaukaa hakien olla myös minulle suunnattu. Tietyt seikat osuvat, vaikka muutoin juonteessa kommentointi on mennyt aikalailla sekalaisesti joidenkin muiden vuoropuheluna ristiin rastiin sikäli kuin mitään pystyy päätellä.
En ole ajatellut enää hänen täällä olevan, mutta on ehkä pieni mahdollisuus, että voisit olla hän. Vastaan siis sillä olettamalla. Kyllä muistan, ainakin osittain (en ole aikoihin uskaltanut alkupään viestejä edes lukea), mutta epäusko on jossain välissä iskenyt pahasti. Kuvailemieni kokemusten muodossa ja ylipäänsä ajan jo kuluttua piinallisenkin pitkään. Siitähän en ole voinut tietää, että et ole mieltäsi muuttanut tai että tunteesi olisi pysynyt kristallinkirkkaana, tai sitä ikinä olleetkaan, kun asiasta ei ole millään lailla keskusteltu sittemmin. Olisin kaivannut ehkä jotain vahvistusta siitä että oikeasti ollaan samalla karttalehdellä eikä huuma ollut ohimenevää. Sitä vahvistusta silloin tapahtumassa, johon tulin ainoastaan vuoksesi, toivoinkin saavani, mutta jotenkin kaikki meni ihan pieleen. Ehkä ylisuuret odotukset kostautuivat, ehkä olosuhteet sotkivat. Ehkä jännitykseni aiheutti jäätymistä.
Kaikkiaan se koko alkuvaihe tuntui uskomattomalta, lähes unenomaiselta. Liian hyvältä ollakseen totta. Ja kun aika kuluu, niin sitä alkaa miettiä, josko se todella oli liian hyvää ollakseen totta. Jos olet hän ja yhä ajattelet niin, niin se on jotain käsittämättömän upeaa. Jos tämä taas on vain palstaharhaa, niin, no, sellaista se on. Jos trolli, niin hei, joskus sitä saattaa onnistuakin!
Jos olen sanonut jotain pahasti, niin en kyllä tähän hätään sellaista muista enkä tunnista lainkaan. Mutta olen voinut tietysti jotain sanoa. En kuitenkaan tarkoituksella. En missään nimessä ikinä sanoisi sinusta pahaa sanaa enkä tahtoisi millään lailla satuttaa sinua. Olet minulle tärkeä, tärkeä ihminen. Joka tapauksessa pyydän anteeksi, mitä ikinä olenkaan sanonut tai tehnyt. Jos olet hän, pyydän myös anteeksi tätä sekopäisyyttäni, joka on hyvin noloa. Se tunne jota sinua kohtaan tunnen, on niin vahva, mutta koska se on ollut sisälläni kahlittuna niin pitkään, niin se tuottaa suorastaan kipua jo ja vaatii päästä julki tai kokemaan armollisen eutanasian. Sitä minä tässä nyt oireilen kai. Kaiken sen muun emotionaalisen stressin päälle, jota olen saanut ihan muista syistä viime aikoina kärsiä. Pitkään olen ehkä yrittänyt vältellä nolaantumista, mutta hiljalleen kasvava epätoivo on ohittanut jo senkin. En välitä vaikka tekisin itseni kuinka naurettavaksi, koko maailmalle, kunhan saan selvyyden suuntaan tai toiseen tai voin ainakin uskoa tehneeni ihan kaikkeni sen saamiseksi.
Tää on viimeinen asia elämässäni, minkä haluaisin tyriä. Nyt alkaa tuntua, että juuri sitä olen tekemässä. Taas uusi hauska vivahde tähän myllerrykseen. Jos olet hän, niin laita viestiä IRL, kiitos. Vuoristorata on oikeesti kohta ihan liikaa. Itseaiheutettu kyllä, mutta kuitenkin.
Varma ei voi olla. Menikö viestit siis varatulle miehelle?
Tuskin, kerran lainaamasi on itsekin mies? Helppo seurata keskustelua, koska hän käyttää nimimerkkiä.
Oletin naiseksi ja sitä toista mieheksi.
Minäkin, koska se rumasti käyttäytynyt kertoi kirjoittavansa miehestä ja joku sitten siihen vastasi (eli oli mies, vai oliko?) johon tuo ”Alkuperräin” sitten vastasi tuolla pitkällä viestillä.
”Alakuperräin” aloitti jutun taustoittamisen jo monta sivua sitten. Aihe poiki siitä, kuten hänkin pitkässä tekstissään sanoo.
Mies on, naiselle kirjoitti - myös IRL.
Aa okei, välissä kirjoitti joku toinenkin mies?
Vai kirjoittiko :)Voi olla! Siitä en tiedä varmaksi, koska ei tainnut suoraan sanoa?
Olis kyllä kiva, kun useampi käyttäisi nimimerkkiä ja sukupuolittaisi itsensä.
Jep! No mutta, rumasti käyttäytynyt oli nainen ja se ketä kohtaan niin käyttäytyi, oli mies.
Joo, näin se meni tällä(kin) kertaa. Nainen oli pahis.
Lol
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut mielenkiintoista keskustelua täällä tänään. Tässä kuitenkin päivän ainokainen viestini minulta, sinisilmäiseltä murmeligodzillalta sinulle, tärkeälle.
Nuku hyvin joohan. Olet ajatuksissa. Mä oon sun vieressä ja sä oot mun vieressä, edelleen. <3
~
Niinä päivinä, kun sinä olisit tappuraa,
olisin minä syliini sulkeva pumpuli
Ja niinä päivinä kun minä puhkuisin jäätä,
olisit sinä se lämmin sulattava tuli
Ja kun olisin aivan liian kuiva sanoineni, suorastaan kurja,
tulisi sinun hersyvä huumorisi vesi kostuttamaan aikeitani rauhoittavasti
Ja kun sinä vihmoisit sivaltavasti,
minä ottaisin ne varmasti kiinni omaan huotraani
~
Ja niin päivinä, kun minä olen murmeli, olet sinä se lepo ja uni, jota eniten tarvitsen.
Annat minulle voimaa ja rauhaa sieltä matkankin takaa. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen sua M.
Miehelle vai naiselle? Minnepäin?
Neljän kuntarajan tuolle puolen, M:lle.
Voisi ollakin, mutta riippuu miten lasketaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää yötä ❤️ vaikkei paikallakaan juuri näy.
Alakuperräin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan ymmärtää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?
Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.
Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.
Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.
Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.
Tästä kiinnostaisi kuulla lisää! Oletko miettinyt, mikä sai sinut toimimaan noin? Mitä oikeasti ajattelit siitä henkilöstä, jolle teit noin? Lähestyitkö kuitenkin häntä välillä itse? Oletko jälkeenpäin ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaan tai haluaisitko ehkä ottaa? Mitä nyt ajattelet siitä ihmisestä?
Syy käytökseen tuli tuolla ekassa viestissäni, eli hylkäämisen pelko ja joitain muitakin pelkoja.:)
Ylipäätään pelkuruutta se on, siinä pelkää vähän kaikenlaista ja eniten varmaan just sitä, ettei kuitenkaan kelpaisi ihmisenä ja jos ei edes pistä ihmisyyttään likoon, ei tarvitse kestää sitä ettet sinä aidoimmillasi kelvannut.
Perseilemällä siis suojaa sisintänsä ja jossain määrin hakee myös reaktioita?Joo lähestyin ja muistaakseni otin ainakin jossain määrin, en muista tarkkaan enkä oikeastaan halua muistellakaan kun hävettää liikaa.
En ajattele hänestä nyt oikein mitään enkä itseasiassa usko, että häntä ikinä juurikaan kiinnosti, eli käytökseni on myöskään tuskin häntä liikuttanut.Miksi ajattelet että minua ei liikuttaisi tai kiinnostaisi? Enkö mä mielestäni ole juuri päinvastoin toiminut ja sanonut?
Hän on kylläkin toiminut niin, ettei jää oikein sijaa olettaa hänellä olevan minkäänlaista kiinnostusta tähän suuntaan.
Alunperin tilanne oli toki toinen, mutta hänen kiinnostus lopahti kai aika nopeaa ja muutenkin on tullut sellainen kuva, ettei häntä ikinä kiinnostanut juurikaan.
Vähän sellaiset sarjaihastuja-vibat tuli, eikä niin vähänkään....
Mutta eihän sitä silti saisi käyttäytyä ihan niin rumasti, kuin minä käyttäydyin.No mihin nuo perustuu nuo sun päätelmät? Omiin tulkintoihisi aiheesta. Lue ne viestit mitä sulle olen laittanut jo silloin ihan alussa. Etkö muista mitä mä sanoin? Kun mä olen mielessäni tavallaan koko ajan ollut jo siinä lopputulemassa mihin toivon ja uskon ja haluan uskoa tämän vievän. Ja omat tunteet on tosiaan ollut niin kirkkaan selvät jo alusta. Ja toki nyt ymmärrän että toisella ne aatokset eivät välttämättä syty yhtä nopeasti tai ole niin selvät. Ja kyllä, olet pahoittanut mun mielen terävillä sanoillasi. Pahastikin.
Täytyy sanoa, että huh huh. Aloittamani keskustelunaihe on näköjään kantanut toistakymmentä sivua ketjussa, keskustelun enimmäkseen koskien samaa aihetta. Vaikuttaisi olevan aika monia kommentoimassa eri näkökulmista ja kokemuksista.
Kommenttisi oli vastaus jonkun muun edellä kirjoittamaan, mutta koska anonyymiteetti, niin se voisi kaukaa hakien olla myös minulle suunnattu. Tietyt seikat osuvat, vaikka muutoin juonteessa kommentointi on mennyt aikalailla sekalaisesti joidenkin muiden vuoropuheluna ristiin rastiin sikäli kuin mitään pystyy päätellä.
En ole ajatellut enää hänen täällä olevan, mutta on ehkä pieni mahdollisuus, että voisit olla hän. Vastaan siis sillä olettamalla. Kyllä muistan, ainakin osittain (en ole aikoihin uskaltanut alkupään viestejä edes lukea), mutta epäusko on jossain välissä iskenyt pahasti. Kuvailemieni kokemusten muodossa ja ylipäänsä ajan jo kuluttua piinallisenkin pitkään. Siitähän en ole voinut tietää, että et ole mieltäsi muuttanut tai että tunteesi olisi pysynyt kristallinkirkkaana, tai sitä ikinä olleetkaan, kun asiasta ei ole millään lailla keskusteltu sittemmin. Olisin kaivannut ehkä jotain vahvistusta siitä että oikeasti ollaan samalla karttalehdellä eikä huuma ollut ohimenevää. Sitä vahvistusta silloin tapahtumassa, johon tulin ainoastaan vuoksesi, toivoinkin saavani, mutta jotenkin kaikki meni ihan pieleen. Ehkä ylisuuret odotukset kostautuivat, ehkä olosuhteet sotkivat. Ehkä jännitykseni aiheutti jäätymistä.
Kaikkiaan se koko alkuvaihe tuntui uskomattomalta, lähes unenomaiselta. Liian hyvältä ollakseen totta. Ja kun aika kuluu, niin sitä alkaa miettiä, josko se todella oli liian hyvää ollakseen totta. Jos olet hän ja yhä ajattelet niin, niin se on jotain käsittämättömän upeaa. Jos tämä taas on vain palstaharhaa, niin, no, sellaista se on. Jos trolli, niin hei, joskus sitä saattaa onnistuakin!
Jos olen sanonut jotain pahasti, niin en kyllä tähän hätään sellaista muista enkä tunnista lainkaan. Mutta olen voinut tietysti jotain sanoa. En kuitenkaan tarkoituksella. En missään nimessä ikinä sanoisi sinusta pahaa sanaa enkä tahtoisi millään lailla satuttaa sinua. Olet minulle tärkeä, tärkeä ihminen. Joka tapauksessa pyydän anteeksi, mitä ikinä olenkaan sanonut tai tehnyt. Jos olet hän, pyydän myös anteeksi tätä sekopäisyyttäni, joka on hyvin noloa. Se tunne jota sinua kohtaan tunnen, on niin vahva, mutta koska se on ollut sisälläni kahlittuna niin pitkään, niin se tuottaa suorastaan kipua jo ja vaatii päästä julki tai kokemaan armollisen eutanasian. Sitä minä tässä nyt oireilen kai. Kaiken sen muun emotionaalisen stressin päälle, jota olen saanut ihan muista syistä viime aikoina kärsiä. Pitkään olen ehkä yrittänyt vältellä nolaantumista, mutta hiljalleen kasvava epätoivo on ohittanut jo senkin. En välitä vaikka tekisin itseni kuinka naurettavaksi, koko maailmalle, kunhan saan selvyyden suuntaan tai toiseen tai voin ainakin uskoa tehneeni ihan kaikkeni sen saamiseksi.
Tää on viimeinen asia elämässäni, minkä haluaisin tyriä. Nyt alkaa tuntua, että juuri sitä olen tekemässä. Taas uusi hauska vivahde tähän myllerrykseen. Jos olet hän, niin laita viestiä IRL, kiitos. Vuoristorata on oikeesti kohta ihan liikaa. Itseaiheutettu kyllä, mutta kuitenkin.
Ei hitto tätä ketjua... Oletko sinä siis se, joka on laittanut viestiä naiselle, muttet ole saanut vastausta? Tai sitten olet se, jolle vastasin täällä joskus aiemmin. Tai ehkä olette sama. Nyt tuli sitten taas osumaa, mutta kaiketi olet väärä henkilö kuitenkin. Ainakin jos olet laittanut hänelle viestiä suoraan. En nimittäin ole saanut sellaista. En lähde siihen harhaan, että olisit hän ja kirjoittaisit jollekin muulle. Se on niin tympeä harha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää iltapäivää E-naiselle E-mieheltä. Vapaa päivä tänään, lähen kohta kaupunkiin.
Emilialle?
Ei, valitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan ymmärtää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?
Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.
Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.
Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.
Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.
Tästä kiinnostaisi kuulla lisää! Oletko miettinyt, mikä sai sinut toimimaan noin? Mitä oikeasti ajattelit siitä henkilöstä, jolle teit noin? Lähestyitkö kuitenkin häntä välillä itse? Oletko jälkeenpäin ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaan tai haluaisitko ehkä ottaa? Mitä nyt ajattelet siitä ihmisestä?
Syy käytökseen tuli tuolla ekassa viestissäni, eli hylkäämisen pelko ja joitain muitakin pelkoja.:)
Ylipäätään pelkuruutta se on, siinä pelkää vähän kaikenlaista ja eniten varmaan just sitä, ettei kuitenkaan kelpaisi ihmisenä ja jos ei edes pistä ihmisyyttään likoon, ei tarvitse kestää sitä ettet sinä aidoimmillasi kelvannut.
Perseilemällä siis suojaa sisintänsä ja jossain määrin hakee myös reaktioita?Joo lähestyin ja muistaakseni otin ainakin jossain määrin, en muista tarkkaan enkä oikeastaan halua muistellakaan kun hävettää liikaa.
En ajattele hänestä nyt oikein mitään enkä itseasiassa usko, että häntä ikinä juurikaan kiinnosti, eli käytökseni on myöskään tuskin häntä liikuttanut.Tuolle alulle antaisin ylänuolen, mutta loppu saa minut hämmennyksiin. Jos teillä on kuitenkin jotain ollut, niin miksei häntä olisi kiinnostanut...
Mahtava keskustelu tästä kyllä käynnistyi. Voisikohan pelko olla useamminkin näissä taustalla? Toisaalla tämän palstan keskusteluissa vastaavissa tilanteissa 99% on sitä mieltä, että kyseessä on pleijeri ja sitä ei oikeasti edes kiinnosta, kunhan pyörittelee useampaa. Onko se sitten kuitenkaan aina näin? Tätä olen usein miettinyt. Joskushan merkit ovat ihan selvät, eikä mikään viittaa muuhun. Mutta itsellänikin on kokemusta siitä, etten mitenkään päin pysty päättämään, mistä oli kyse. Oli niin ristiriitaista toimintaa.
Pelko kai se on. On vaikea laittaa kaikkein arimmat tunteensa ja sisimmät salaisuutensa alttiiksi minkäänlaiselle kolhinnalle. Pelottaa ryhtyä ottamaan riskiä, koska aavistaa, että torjunta tai epäonnistuminen tekee tosi kipeää. Kun jokin etenee, niin etsii turvallista pakotietä kaiken varalta ja saattaa jäädä lopulta toissijaiseksi se varsinainen eteneminen kohti määränpäätä.
Pleijereillähän on juuri se etu, että heillä ei ole ns. mitään arvokasta pelissä, joten he eivät pelkääkään. Eivätkä epäröi. Niinpä he ehtivät saada aikaan yhtä sun toista. Vaikka tulee takkiin, niin sitä ei tarvitse surra ja murehtia, vaan heti vaan uutta matoa koukkuun ja unohdetaan menneet välittömästi.
Eli voi olla vähän samastakin asiasta pohjimmiltaan kyse. Kiitos. Sain tästä paljon irti ja ehkä jonkinlaista helpotustakin.
Minä osallistuin sivusta. Olen nainen. se, joka käyttäytyi rumasti minua kohtaan, on mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites se menikään, herra P?
Ai mikä?
Vierailija kirjoitti:
Minä osallistuin sivusta. Olen nainen. se, joka käyttäytyi rumasti minua kohtaan, on mies.
Eli kaksi naista keskusteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuma. Kuumempi. Sinä eilen.
Voi helv*tin perk*le. Toteutumaton toiveeni.
Olisitpa mun.
Miehelle vai naiselle? Olisipa mulle.
Täydelliselle naiselle, joka istui melkein mua vastapäätä.
Puoli Suomea on istunut lauantaita tutulla porukalla, joten itserakkaalla toiveajattelulla tämä voisi olla jopa mulle. Mutta koska tiedän tosielämän faktat ja realiteetit, tiedän myös, ettei ole.
Hauska sattuma silti.
Niin, me ei istuttu ”lauantaita”, vaikka lauantai olikin.
No eipä mekään. Kuvailehan nyt sitten se nainen.
Iltaa Smaug, kiltti tarhurini kirjoitti:
On ollut mielenkiintoista keskustelua täällä tänään. Tässä kuitenkin päivän ainokainen viestini minulta, sinisilmäiseltä murmeligodzillalta sinulle, tärkeälle.
Nuku hyvin joohan. Olet ajatuksissa. Mä oon sun vieressä ja sä oot mun vieressä, edelleen. <3
~
Niinä päivinä, kun sinä olisit tappuraa,
olisin minä syliini sulkeva pumpuliJa niinä päivinä kun minä puhkuisin jäätä,
olisit sinä se lämmin sulattava tuliJa kun olisin aivan liian kuiva sanoineni, suorastaan kurja,
tulisi sinun hersyvä huumorisi vesi kostuttamaan aikeitani rauhoittavastiJa kun sinä vihmoisit sivaltavasti,
minä ottaisin ne varmasti kiinni omaan huotraani
~Ja niin päivinä, kun minä olen murmeli, olet sinä se lepo ja uni, jota eniten tarvitsen.
Annat minulle voimaa ja rauhaa sieltä matkankin takaa. Kiitos.
Hauska viesti. Kaivattusi siis asuu huomattavan kaukana? Harmi. Et siis ole kaivattuni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä osallistuin sivusta. Olen nainen. se, joka käyttäytyi rumasti minua kohtaan, on mies.
Eli kaksi naista keskusteli.
Alakuperräin on mies. Teistä muista ei tiedä kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää yötä. Rakastan ja kaipaan sinua. Ne päivät ja tunnit yhdessä ovat mielessäni. Etkö haluakaan sitä tajunnanräjäyttävää suudelmaa. Minä odotan sitä vieläkin. Nuku hyvin. Kauniita unia.
Sitä suudelmaa olen kaivannut niin kauan. Kauniita unia sinullekin.
(Ajattele jos me täällä toisiamme kaipaisimme?)
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
Jep! No mutta, rumasti käyttäytynyt oli nainen ja se ketä kohtaan niin käyttäytyi, oli mies.