Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies puhuu lapsien hankkimisesta vaikka emme edes seurustele?
20.12.2018 |
Tietysti meillä on tunteita toisiamme kohtaan. Minulla on ainakin vahvoja tunteita.
Emme kuitenkaan pitkän säätämisen jälkeen ole edes edenneet seurustelun tasolle.
Kummallakaan ei ole muita säätöjä, olen siitä varma. Mies ei ole seksin perässä, sekin on aivan varmaa, ennemminkin minä yritän tehdä aloitetta seksin joka kuitenkin tyssää siihen, ettei mies halua seksiä ennen kuin olemme vakaalla pohjalla suhteessamme.
Tietysti seksuaalisia haluja kummallakin on ja nautimme toistemme läheisyydestä ja muutaman kerran olemme harrastaneet mutta sekin oli suhteemme alkuaikoina.
Puhuu, että kun asiat selkiintyvät ja hänen älytön kuormitus(vaikea elämäntilanne) rauhoittuu niin haluaa olla kanssani ja seksielämämme olisi huipussaan.
En ole aikoihin ottanut kovin vakavasti tilannetta, olen vain päättänyt seurata tilannetta kärsivällisesti, että mihin tämä johtaa vaikka se onkin välillä vaikeaa.
Viimeksi kun näimme, mies puhui jälleen yhteisestä tulevaisuudesta. Haluaa aina mainita siitä jollain tasolla ja kysyi haluaisinko perustaa hänen kanssaan perheen. Katsoin epäilevästi miettien oliko tuo jokin tyhmä leikkimielinen heitto. Vakavoitui kuitenkin ja sanoi, että ihan tosissaan kysyi. Hän on jo siinä iässä, että näkee sen ajankohtaiseksi lähivuosina ja haluaisi, että minä olisin se jonka kanssa perustaa perheen. Hmm...
Tietysti tuo ihminen olisi hyvin varteenotettava isäehdokas. Näen hänessä monia hyviä puolia.
Kuitenkin vaikuttaa vähän hölmöltä, että asettaa minut tilanteeseen jossa odotan toivekkaana yhteistä mahdollista elämää vaikka oikeasti emme ole päässeet edes vielä alkuun kunnolla. Tunteneet olemme toisemme pitkään ja aina kun olemme yhdessä niin se aika on kullanarvoista.
En haluaisi tuhlata aikaani sellaiseen odotteluun jota ei ehkä oikeasti tapahdu.
Toisaalta pidän miehestä niin paljon ja olemme olleet pitkään ystävinä, että haluaisin nähdä tämän loppuun asti.
Olen vähän ahdistavassa tilanteessa. En voi oikein tehdä mitään muuta kuin odotella kiltisti ilman muita säätöjä tai päästää irti tästä epämääräisestä asetelmasta.
Joskus tämä on raivostuttavaa, joskus tekisi mieli vain tehdä miehen selän takana mitä haluan ollakseni asioiden edellä ja jotta en tuntisi olevani tilanteessa alistettuna.
Toisaalta minulla on oikeus tehdä mitä haluan mutta en tiedä mihin vetää rajaa ja mikä on moraalisesti väärin tässä.
Mies loukkaantuisi jos säätäisin toisten kanssa mutta toisaalta hän ei oikein pysty lupaamaan mitään. Vain puhumaan ilman, että se näkyisi teoissaan.
Ja olen puhunut miehen kanssa tilanteesta, se ei sitä kuitenkaan muuta.
Kommentit (69)
Kannattaa keskittyä mihen sanojen sijaan tekoihin. Ne kertovat yleensä tilanteen todellisen laidan. Kuka tahansa voi lupailla mitä vaan, mutta teot kertovat sitten millainen mies oikeasti on. Teidän tilanne on kestänyt jo jonkin aikaa ja mitä sulla on todisteena yhteisestä tulevaisuudesta? Niinpä, pelkkiä kauniita sanoja. Jos mies haluaa olla kanssasi, hän kyllä keksii keinot mahdollistaa sen.
Et ole tuolle miehelle mitään velkaa. Suosittelisin, että unohdat koko tyypin ja menet eteenpäin elämässäsi. Löydät kyllä jonkun muun, jonka kanssa voit oikeasti jakaa elämäsi ja yhteisen tulevaisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies haluaa olla 100% varma teidän yhteensopivuudesta ennen, kun alatte seurustelemaan, ei sitä tapahdu koskaan. Anna olla, ansaitset jonkun joka on valmis heittäytymään suhteeseen kanssasi.
Ei ole olemassa intohimoista suhdetta, joka tapahtuu ”sitten joskus”.
Mitä jos odotat kolme vuotta vain huomataksesi, ettei mies halua / osaakaan sitotua? Silloinkaan.
Aika naurettava, lempeä pihtaava mies :) Hän siis haluaa laskelmoida rakkauden, romantiikan ja perheen suhteen niin täydellisesti, ettei ala sinun kanssa edes seksisuhteeseen, ei viitsi ottaa lörpähtämisen riskiä.
Voihan sitä selittää käytöstään vaikka millä ylevällä, arvoilla jne mutta katsoppa ihan faktoja eikä miehen selittelyä.
Olet käytännössä toinen nainen, ykkönen on miehelle työ ja raha. Hän hallitsee suhdetta, sinun pitäisi odottaa ja ymmärtää. Miksi asetut jalkavaimon asemaan etkä suuntaudu suhteeseen sillä perusteella, täyttyvätkö sinun toiveet? Toistatko tässä suhteessa jotain kolmiotilannetta, jossa jäit jalkoihin?
Vaikutat seksuaaliselta naiselta, kokeneen vinkki: tuollaisesta miehestä ei saa hyvää rakastajaa. Harkitseva, viilea, laskelmoiva, sitkuttava, rahakeskeinen ei ole sängyssä tai perhe-elämässä antelias tiimipelaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan se mies luulee omassa päässään että seurustelette? Kannattaisiko kertoa hänelle mitä sinä teidän suhteesta ajattelet? Ettei miehen tarvitse elätellä turhia haaveita :D
Haha. Voi herranjumala. Minä olen tässä se joka odottaa sitä, että suhde on vakava ja elättelee toiveita sen suhteen.
Olen itse keskustellut ja ottanut näitä asioita esille. Ja halunnut seksiä, enemmän yhteistä aikaa jne.
Hän ei osaa sanoa. Odottaa hänen uupuksen väistyvän ja haluaa minun pysyvän.
Ei uskalla heittäytyä täysin vaikka haluaisi. Kuitenkin toisinaan puhuu kuinka näkee tulevaisuutemme.
Ehkä ei halua enää yhtään stressiä lisää elämäänsä ja pelkää vastoinkäymisiä.
Ap
Jos on niin uupunut, ettei seksiin kykene, niin on yleensä niin uupunut, että siitä palautumiseen menee vuosia. Ja kun oma mieheni oli tuossa tilanteessa, niin lasten teko oli viimeisin asia mitä mies edes halusi ajatella, koska pelkäsi ettei jaksa. Vasta nyt kun helpompaa on ollut muutama vuosi ja koko ajan helpottaa enemmän ja enemmän, niin mies alkaa lämmetä ajatukselle lapsesta. Lämmetä, ei siis halua vieläkään edetä sen suhteen, mutta ehkä tulevaisuudessa on muutaman vuoden päästä valmis.
Että sinuna miettisin kahdesti etenkin jos haluat ehdottomasti lapsia. Minä taas olen ennemmin lapseton, kuin tuleva yh-äiti, joten siksi en ole lähtenyt suhteesta, tai painostanut miestä lapsen tekoon.
No mitä sinä itse haluat ap? Jos haluat lapsia niin odottaminen ei ole ainakaan järkevää. Jos tuon "muutaman vuoden" odottelun jälkeen mies sanookin ettei halua lapsia tai ylipäätään edes sinua. Entäs sitten? Olet heittänyt valtavasti aikaa hukkaan turhaan.
Sinuna antaisin olla ja etsisin elämääni muuta sisältöä ja tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä ei ole taas jotain ihme trollailua niin on kyllä todella kummallinen kuvio. Ihan käsittämätöntä että joku voi edes olettaa että toisen pitää vaan jaksaa jotain vuosien epämääräistä jahkailua ja odottelua. Aivan uskomatonta potaskaa ja toisen aliarviomista.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Kyselen tänään mieheltä vähän tilannetta paremmin. Haluan vain tietää mikä tämä tilanteemme nyt tosiasiassa on.
Seurustelua vai jotain haavemaailmoissa leikittelyä ehkä vakavan suhteen aloittamiseen tulevaisuudessa.
Tilanne siis todella on erittäin hämmentävä ja sekava.
Olen tavannut vaikka minkälaisia miehiä mutta tämän kohdalla olen joutunut kyseenalaistamaan asioita enemmän varmaan kuin koskaan.
En haluaisi olla tässä epämääräisessä tilanteessa. Myönnän, että ehkä olen jopa hieman sinisilmäinen mutta tosiasia on myös sekin, että tuon miehen ajatusmaailma edustaa monia asioita, joita minunkin. Myöskin moraalisesti jos puheissa on perää. Meidän yhteiset ajat ovat tärkeitä minulle, uskoisin, että myöskin hänelle.
Haluaisin kovasti saada tämän toimimaan. Olisin valmis kyllä sitoutumaan häneen.
Mutta jos toiselle nämä asiat ovat vain puhetta niin täytyy hyväksyä se tosiasia ettei tämä etene mihinkään ja minua on kyllä vedätetty aika hyvin pitkän aikaan.
Parasta asiassa on kuitenkin se, että tämänkin tilanteen todellinen luonne tulee kyllä selviämään ennen pitkään.
Ap
Miehen puheet ja teot ovat kyllä pahasti ristiriidassa. Oletko varma ettei miea vain sano sinulle sitä mitä kovasti haluat kuulla? Ei kuulosta nimittäin ollenkaan normaalilta, ei aidosti ihastunut ihminen pelaile ja ole tuollainen kylmän looginen ja rauhallisen hillitty ja harkittu. Kuulostaa siltä ettei mies todellisuudessa kykene aitoisiin tunteisiin, vaan on sellainen kylmän rationaalinen. Tai sitten manipuloiva hyväksikäyttäjä. Kumpikaan ei kuulosta kovin hyvältä vaihtoehdolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehellä tosiaan on ollut aika selvä käsikirjoitus, miten haluaisi että elämä menee. Esim. juuri tuo että ura ja rahatilanne tietyssä vaiheessa ennen kuin perhe. Vaikea sitten joustaa noista kaavoistaan.
Tapasi sinut kuitenkin jo nyt, (eikä muutaman vuoden päästä, kuten oli kaavaillut :) ) ,mutta silti koittaa toteuttaa ennelta ajateltua elämänsuunnitelmaansa samalla. Koitaa sitten roikottaa sua sinne suunniteltuun kohtaa aikajanaa.
Mies elää sitku-maailmassa. Elämä tapahtuu kuitenkin nyt. Toivottavasti ei mene omissa kaavoissaan onnensa ohitse.
Tämä on hyvinkin yksi vaihtoehtoisista skenaarioista nuiden muiden kanssa. Hyvin keksitty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä.
Itse rehellisesti ajattelen miehen kuvittelevan hänen olevan todella hyvä mies. Eliittikumppani niin kuin itsestään eliittinä eliitti-aluellaan puhuu.
Minä sitten nuorempana ja rakastuneena haeskelen paikkaani ja tiedän itsekin olevan erityinen hänen suhteen. Meillä tosiaan on sama erikoinen ajatusmaailma joka näkyy myös seksissä. Molemmat myös introverttejä ja vahva määrätietoisuus tietyissä asioissa.
Luonteeltamme olemme kuin luodut toisillemme. Pelot taas ovat vahvoja ja välillä suhde (keneen vain) vaikuttaa utopistiselta.
Toisinaan tuntuu, että tämä on taistelua ja leikkiä omien pelkojemme kanssa. Se on niin helppoa. Olla sekä ystävä, että leikitellä yhteisellä tulevaisuudella.
Itse kuitenkin haluan olla aikuinen ja keskustella asioista vakavasti vaikka pelkoja on. Haluan viedä itseni mukavuusalueiden ulkopuolelle ja kehittyä, hienointa se olisi vielä ihmisen kanssa jota kunnioittaa sekä rakastaa.
Ahdistavaa, kun toinen haluaa mutta ei uskalla. Ei jaksaisi jatkuvasti yrittää houkutella ja miettiä missä vaiheessa on liian painostava tai vaativa. Tietyllä tavalla täytyy olla pahoillaan tunteistaan ja olla varovainen jatkuvasti.
Tiedä sitten kun mielenterveys alkaa kärsimään tilanteessa, niin ehkä on aika nostaa kädet pystyyn.
Parhain keino saada tämä kyseinen mies itsellesi on siirtyä eteenpäin elämässäsi. Usko minua. Kun en odota miestä, on miehen itse toimittava. Nyt vaikuttaa siltä, että miehellä on kaikki valta suhteessa, ja tämä on ongelma. Kuppi täytyy keikauttaa. Jos mies todella sinusta välittää, hän juoksee sinut kyllä kiinni. Tämänhetkisessä tilanteessa hänen ei puolestaan tarvitse tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Itse rehellisesti ajattelen miehen kuvittelevan hänen olevan todella hyvä mies. Eliittikumppani niin kuin itsestään eliittinä eliitti-aluellaan puhuu.
Minä sitten nuorempana ja rakastuneena haeskelen paikkaani ja tiedän itsekin olevan erityinen hänen suhteen. Meillä tosiaan on sama erikoinen ajatusmaailma joka näkyy myös seksissä. Molemmat myös introverttejä ja vahva määrätietoisuus tietyissä asioissa.
Luonteeltamme olemme kuin luodut toisillemme. Pelot taas ovat vahvoja ja välillä suhde (keneen vain) vaikuttaa utopistiselta.Toisinaan tuntuu, että tämä on taistelua ja leikkiä omien pelkojemme kanssa. Se on niin helppoa. Olla sekä ystävä, että leikitellä yhteisellä tulevaisuudella.
Itse kuitenkin haluan olla aikuinen ja keskustella asioista vakavasti vaikka pelkoja on. Haluan viedä itseni mukavuusalueiden ulkopuolelle ja kehittyä, hienointa se olisi vielä ihmisen kanssa jota kunnioittaa sekä rakastaa.
Ahdistavaa, kun toinen haluaa mutta ei uskalla. Ei jaksaisi jatkuvasti yrittää houkutella ja miettiä missä vaiheessa on liian painostava tai vaativa. Tietyllä tavalla täytyy olla pahoillaan tunteistaan ja olla varovainen jatkuvasti.
Tiedä sitten kun mielenterveys alkaa kärsimään tilanteessa, niin ehkä on aika nostaa kädet pystyyn.
Mies pitää itseään eliittikumppanina ja puhuu itsestään eliittikumppanina? Mulle tuo olis sellainen hälytyskello, ettei mitään järkeä. Mieshän on ihan älyttömän itserakas ja pitää itseään jotenkin todella arvokkaana saaliina. Vaikka ei suhteissa useinkaan kyse ole tuosta vaan siitä, millaiset ihmiset mätsäävät parhaiten yhteen. Jos ei tätä tajua, että kyse on yhteensopivuudesta eikä mistään maagisesta yksisarvisajattelusta, että olen harvinaisuus ja samanlainen löytö kuin iso timanttiesiintymä, niin se jo kertoisi minulle eräänlaisesta narsismista ja itsekeskeisyydestä.
Jos taas itse ajattelet samalla tavalla, että olet harvinaisuus ja suoranainen löytö, niin sovitte luultavasti hyvin yhteen.
Enkä siis tarkoita, etteikö itseään saisi arvostaa ja pitää arvokkaana, mutta jos pitää itseään oikein eliittikumppanina, niin minusta ihminen on silloin liian itserakas ja arvottaa muut ihmiset huonommaksi kuin hän itse. Vaikka kyse ei ole paremmuudesta, vaan erilaisuudesta.
Ei kukaan voi odottaa toiselta tuollaista. Nyt ap nostat vaan kytkintä ja lujaa. Arvosta itseäsi enemmän.
Sanot miehelle, että katsotaan kolmen vuoden kuluttua, jos satutaan olemaan vapaina. Lopetat yhteydenpidon. Elät elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Sanot miehelle, että katsotaan kolmen vuoden kuluttua, jos satutaan olemaan vapaina. Lopetat yhteydenpidon. Elät elämääsi.
Erittäin hyvä vastaus. 👍
Kysyin mieheltä, että seurustellaanko vai ei.
Vastaus oli, että ääh....jatketaan samaan malliin kuin ennenkin.
Ymmärtää, että olen turhautunut. Ei kuitenkaan halua muuttaa asiaa ja haluaa että emme keskustele asiasta enää.
Kertoi, että tuntee riittämättömyyttä ja parisuhde on hänelle vaikeaa.. Ei kuitenkaa antanut mitään vastauksia siihen, että miksi selittelee hirveästi asioita yhteisestä tulevaisuudesta mutta ei oikeasti halua sitä eikä seurustella kanssani.
Ei vain osannut vastata.
On kuulemma suunnitelmat tulevaan mutta ei osaa vastata mihinkään mitään konkreettista.
Hmm........
Toivotin hyvät jatkot.
Ap
Vai että oikein eliittikumppani. Todella itsekeskeiseltä kuulostaa. Ei selvästikään pysty ottamaan sinua huomioon. Kyllä suhteessa molempien tulee haluta joustaa ja tulla vastaan jos todella välittää tai rakastaa. Ei se voi mennä vain toiseen suuntaan. Hän haluaisi muotoilla sinut kuin muovailuvahan juuri sopivaksi hänen elämäänsä. Sellaisen tahdottoman alistujanko hän haluaisi? Voi olla että olet hänelle kuin ilmaa jos et hänen muottiin taivukaan. Onko hän silloin todella sinusta välittänyt tai sinua edes tuntenut?
Eikä halua keskustella asiasta. Autoritääristä. Muka ymmärtää. Mutta kuitenkin haluaa että mennään vain ja ainosataan hänen pillinsä mukaan. Voimia ap.
Mulla tulee jotenkin vahvasti mieleen oma taannoinen suhde, jonka luulin olevan erityinen ja rakastuin. Oli todella mielenkiintoisia syvällisiä henkeviä keskustelija ja luulin löytäneeni jotakin hienoa ja merkityksellistä. Koin että tunteet olisivat molempiin suuntiin. Mutta.
Jotain olennaista kuitenkin puuttui. Se oli miehen aito välittäminen minusta. (Hänelle oli mm. vaikeata että hän olisi ollut tukena kun sairastuin..)Tuntui, että lopulta vaati minulta paljon, mutta Itse ei kuitenkaan ollut valmis huolehtimaan suhteen perusrakenteista omalta kantiltaan. Ajattelin kuitenkin että kyllä mieskin on ymmärtänyt miten hieno juttu meillä on menossa. Että hän vain tarvitsee vähän aikaa jne. kun hänelläkin oli kaikenlaista elämänmuutosta ja perhehuolia siinä menossa. (Mies muuten ei halunnut seksiä aluksi todella pitkään aikaan. Vaikka kemiaa kyllä löytyi. Ensin ajattelin että sehän on hyvä merkki kun ei ainakaan vain sen perässä ole, mutta sitten parin kuukauden päästä alkoi jo kummeksuttaa..)
Mies taisi kuitenkin koko ajan vain itsekeskeisesti pohtia omalta kantiltaan, olenko tarpeeksi mukautuva, tarpeeksi sitä ja tätä hänelle. Puhui jossain välissä myös. että jos "pääsen" hänen kanssaan naimisiin. Vihjaili että jos olisin se viimeinen nainen hänelle. Kyseli mitä mieltä olen avioliitosta ylipäätään jne. Luulin että tuo "pääsen"oli vitsillä heitetty, mutta jälkeen päin kun ajattelen, niin eipä tainnut oikein ollakaan. Eli väläytteli yhteistä tulevaisuutta ja ajattelin että tosiaan on myös rakastunut ja tosissaan. Mutta taisin ollakin kuin tyähaastattelussa koko ajan, paikkaan jonka vaatimuksia minun (tai kenenkään?) olisi mahdoton täyttää. Olin koukussa jo kuitenkin niin korviani myöten ollut jo hyvän tovin, etten oikein tarpeeksi kiinnittänyt huomiota kaikenlaiseen, mitä muuten olisi minusta ollut aika varoittavaa käytöstä.
Loppuhan siitä sitten tuli. Kerroin millaisen suhteen haluan ja mitä asioista arvostan suhteessa ja mm. että toivon että jos toisella on jotakin vaikeita asioita, niin toinen on tukena jne. perusjuttuja, joista hän oli toista mieltä, suuttui, haukkui ja lopetti puhelun. Tiesi varmaan etten voi niistä joustaa. Kaipasin aitoa välittämistä ja rakkautta. Ehkä hänellä ei vaan ollut sellaista jaossa. Viestillä sitten haukkui rakkauteni laadun eikä hänestä ole sen koommin kuulunut.
Ikävästi loppui kauniisti alkanut tarina. Perusta tuolta suhteelta kaikista ihanista hetkistä ja asioista huolimatta taisi puuttua koko ajan, alusta loppuun. Vieläkin välillä kuitenkin hiipii salakavala ajatus, että olisiko se hyvä siinä suhteessa kuitenkin jatkunut ja kasvanut, jos vain olisin osannut olla vielä parempi, vielä sävyisämpi, täydellisempi... niinpä niin. tuskinpa olisi. Pelkkä kaunis maalattu kulissi se taisi vain ollakin. Seuraavaan näytökseen maalataan toinen.
..Tai sitten vain olimme kuitenkin liian erilaiset ja halusimme eri asioita :)
Todella hyviä pointteja 38 ja 39. Kiitos.
Kyllä minusta usein tuntuu, että olen tavallaan nainen, jonka pitäisi sopia jonkinlaiseen muottiin hiljalleen tässä suhteessa.
Kun itse taas haluaisin vain rakastaa miestä ja olla hänen kanssaan.
Hän taas ajattelee järjellä ja pitkälle. Pohtii ja pelkää riskejä. Siksi kai ei ole seurustellut vuosiin. Haluaa olla varma.
Minä taas en jaksaisi odotella sitä, että mies vihdoin myöntäisi minun sopivan hänelle.
Suorittaminen asioissa on meille molemmille ongelmallista ollut ainakin työelämässä. Mies on vielä enemmän pedantti asioissa ja tahtoo asioiden menevän varmasti oikeaan suuntaan.
Itse taas olen määrätietoinen mutta myöskin nautin riskien otosta sekä siitä, että olen vapaa asioissa. Teen asioita ja kärsin mutta vain jos oikeasti haluan sitä. Jos en halua niin kohdistan päämääräni seuraavaan tavoitteeseen.
Joka tapauksessa asioista täytyy keskustella. Nykyhetkestä nimenomaan.
Ap