Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies puhuu lapsien hankkimisesta vaikka emme edes seurustele?
20.12.2018 |
Tietysti meillä on tunteita toisiamme kohtaan. Minulla on ainakin vahvoja tunteita.
Emme kuitenkaan pitkän säätämisen jälkeen ole edes edenneet seurustelun tasolle.
Kummallakaan ei ole muita säätöjä, olen siitä varma. Mies ei ole seksin perässä, sekin on aivan varmaa, ennemminkin minä yritän tehdä aloitetta seksin joka kuitenkin tyssää siihen, ettei mies halua seksiä ennen kuin olemme vakaalla pohjalla suhteessamme.
Tietysti seksuaalisia haluja kummallakin on ja nautimme toistemme läheisyydestä ja muutaman kerran olemme harrastaneet mutta sekin oli suhteemme alkuaikoina.
Puhuu, että kun asiat selkiintyvät ja hänen älytön kuormitus(vaikea elämäntilanne) rauhoittuu niin haluaa olla kanssani ja seksielämämme olisi huipussaan.
En ole aikoihin ottanut kovin vakavasti tilannetta, olen vain päättänyt seurata tilannetta kärsivällisesti, että mihin tämä johtaa vaikka se onkin välillä vaikeaa.
Viimeksi kun näimme, mies puhui jälleen yhteisestä tulevaisuudesta. Haluaa aina mainita siitä jollain tasolla ja kysyi haluaisinko perustaa hänen kanssaan perheen. Katsoin epäilevästi miettien oliko tuo jokin tyhmä leikkimielinen heitto. Vakavoitui kuitenkin ja sanoi, että ihan tosissaan kysyi. Hän on jo siinä iässä, että näkee sen ajankohtaiseksi lähivuosina ja haluaisi, että minä olisin se jonka kanssa perustaa perheen. Hmm...
Tietysti tuo ihminen olisi hyvin varteenotettava isäehdokas. Näen hänessä monia hyviä puolia.
Kuitenkin vaikuttaa vähän hölmöltä, että asettaa minut tilanteeseen jossa odotan toivekkaana yhteistä mahdollista elämää vaikka oikeasti emme ole päässeet edes vielä alkuun kunnolla. Tunteneet olemme toisemme pitkään ja aina kun olemme yhdessä niin se aika on kullanarvoista.
En haluaisi tuhlata aikaani sellaiseen odotteluun jota ei ehkä oikeasti tapahdu.
Toisaalta pidän miehestä niin paljon ja olemme olleet pitkään ystävinä, että haluaisin nähdä tämän loppuun asti.
Olen vähän ahdistavassa tilanteessa. En voi oikein tehdä mitään muuta kuin odotella kiltisti ilman muita säätöjä tai päästää irti tästä epämääräisestä asetelmasta.
Joskus tämä on raivostuttavaa, joskus tekisi mieli vain tehdä miehen selän takana mitä haluan ollakseni asioiden edellä ja jotta en tuntisi olevani tilanteessa alistettuna.
Toisaalta minulla on oikeus tehdä mitä haluan mutta en tiedä mihin vetää rajaa ja mikä on moraalisesti väärin tässä.
Mies loukkaantuisi jos säätäisin toisten kanssa mutta toisaalta hän ei oikein pysty lupaamaan mitään. Vain puhumaan ilman, että se näkyisi teoissaan.
Ja olen puhunut miehen kanssa tilanteesta, se ei sitä kuitenkaan muuta.
Kommentit (69)
Hyvä ap. Nyt näit "eliittikumppanin" todelliset karvat, joista ei olisi koskaan voinutkaan mitään rakentaa.
Hyvää jatkoa ja onnea paremman löytämisessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu kyllä älyttömän typerältä. Kuitenkin naurattaa ajatus kun mies on sanonut olevan ihan tosissaan asuissa ja katsonut silmiin. Vaikka olisinkin epäileväinen niin on yrittänyt sanoillaan vakuutella.
Eilen sitten sanoi, että ihan vain heittoa koko haaveilu mitä on selitellyt.
Mun mielestä todella idioottimaista käytöstä. Miksi puhua ja vakuutella mutta kuitenkin myöhemmin vähättelee ja naurahtelee omille sanoilleen. Ahdistaa ja jopa kuvottava koko mies.
Ap
Hei ap!
Ei me kaikki olla tuommosia. Haku päälle, niin löydät kyllä paremman
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap!
Ei me kaikki olla tuommosia. Haku päälle, niin löydät kyllä paremman
Kiitos!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai että oikein eliittikumppani. Todella itsekeskeiseltä kuulostaa. Ei selvästikään pysty ottamaan sinua huomioon. Kyllä suhteessa molempien tulee haluta joustaa ja tulla vastaan jos todella välittää tai rakastaa. Ei se voi mennä vain toiseen suuntaan. Hän haluaisi muotoilla sinut kuin muovailuvahan juuri sopivaksi hänen elämäänsä. Sellaisen tahdottoman alistujanko hän haluaisi? Voi olla että olet hänelle kuin ilmaa jos et hänen muottiin taivukaan. Onko hän silloin todella sinusta välittänyt tai sinua edes tuntenut?
Eikä halua keskustella asiasta. Autoritääristä. Muka ymmärtää. Mutta kuitenkin haluaa että mennään vain ja ainosataan hänen pillinsä mukaan. Voimia ap.
Mulla tulee jotenkin vahvasti mieleen oma taannoinen suhde, jonka luulin olevan erityinen ja rakastuin. Oli todella mielenkiintoisia syvällisiä henkeviä keskustelija ja luulin löytäneeni jotakin hienoa ja merkityksellistä. Koin että tunteet olisivat molempiin suuntiin. Mutta.
Jotain olennaista kuitenkin puuttui. Se oli miehen aito välittäminen minusta. (Hänelle oli mm. vaikeata että hän olisi ollut tukena kun sairastuin..)Tuntui, että lopulta vaati minulta paljon, mutta Itse ei kuitenkaan ollut valmis huolehtimaan suhteen perusrakenteista omalta kantiltaan. Ajattelin kuitenkin että kyllä mieskin on ymmärtänyt miten hieno juttu meillä on menossa. Että hän vain tarvitsee vähän aikaa jne. kun hänelläkin oli kaikenlaista elämänmuutosta ja perhehuolia siinä menossa. (Mies muuten ei halunnut seksiä aluksi todella pitkään aikaan. Vaikka kemiaa kyllä löytyi. Ensin ajattelin että sehän on hyvä merkki kun ei ainakaan vain sen perässä ole, mutta sitten parin kuukauden päästä alkoi jo kummeksuttaa..)
Mies taisi kuitenkin koko ajan vain itsekeskeisesti pohtia omalta kantiltaan, olenko tarpeeksi mukautuva, tarpeeksi sitä ja tätä hänelle. Puhui jossain välissä myös. että jos "pääsen" hänen kanssaan naimisiin. Vihjaili että jos olisin se viimeinen nainen hänelle. Kyseli mitä mieltä olen avioliitosta ylipäätään jne. Luulin että tuo "pääsen"oli vitsillä heitetty, mutta jälkeen päin kun ajattelen, niin eipä tainnut oikein ollakaan. Eli väläytteli yhteistä tulevaisuutta ja ajattelin että tosiaan on myös rakastunut ja tosissaan. Mutta taisin ollakin kuin tyähaastattelussa koko ajan, paikkaan jonka vaatimuksia minun (tai kenenkään?) olisi mahdoton täyttää. Olin koukussa jo kuitenkin niin korviani myöten ollut jo hyvän tovin, etten oikein tarpeeksi kiinnittänyt huomiota kaikenlaiseen, mitä muuten olisi minusta ollut aika varoittavaa käytöstä.
Loppuhan siitä sitten tuli. Kerroin millaisen suhteen haluan ja mitä asioista arvostan suhteessa ja mm. että toivon että jos toisella on jotakin vaikeita asioita, niin toinen on tukena jne. perusjuttuja, joista hän oli toista mieltä, suuttui, haukkui ja lopetti puhelun. Tiesi varmaan etten voi niistä joustaa. Kaipasin aitoa välittämistä ja rakkautta. Ehkä hänellä ei vaan ollut sellaista jaossa. Viestillä sitten haukkui rakkauteni laadun eikä hänestä ole sen koommin kuulunut.
Ikävästi loppui kauniisti alkanut tarina. Perusta tuolta suhteelta kaikista ihanista hetkistä ja asioista huolimatta taisi puuttua koko ajan, alusta loppuun. Vieläkin välillä kuitenkin hiipii salakavala ajatus, että olisiko se hyvä siinä suhteessa kuitenkin jatkunut ja kasvanut, jos vain olisin osannut olla vielä parempi, vielä sävyisämpi, täydellisempi... niinpä niin. tuskinpa olisi. Pelkkä kaunis maalattu kulissi se taisi vain ollakin. Seuraavaan näytökseen maalataan toinen.
..Tai sitten vain olimme kuitenkin liian erilaiset ja halusimme eri asioita :)
Hei! En tiedä luetko enää ketjua mutta jos luet niin kiitos kokemuksesi jakamisesta sekä myötätunnosta.
Kuulostaa hyvin tutulta tuo tilanne jossa sinä olet myös ollut. Ainoa vain, ettei mies koskaan suuttunut vaikka hänelle avauduinkin perinpohjaisesti turhautumistani.
Hyssyttelee vain ja selittelee, että ymmärtää kyllä mutta kun ei vain voi tehdä asialle mitään ja laittaa itsensä uhrin asemaan kun ei sitoutumiseen pysty kun suorittaa, kokee riittämättömyyttä jne.
Tietysti tuo voi olla ihan tottakin mutta tosiaan miksi antaa ymmärtää asioita joita loppuen lopuksi ei tarkoita. Tai kieltää puhuneensa asioita tai kertoo minun ymmärtäneen väärin.
Ihan hölmöä. Hän ei vain ole rehellinen eikä aito. Vakka juuri aitoudesta olen keskustellut, en halua mitään muuta. Jos hän haluaa olla vain kaveri niin se on ollut minulle ok mutta kunhan on vain rehellinen. Mikään muu ei ole tärkeämpää.
Vielä tietää vaikean taustani ja olen pyytänyt, ettei ainakaan luottamustani rikkoisi. Olisi vain oma itsensä ja se riittää.
Mutta kuitenkin valehdellut varmasti useita kertoja, lupaillut ja lisäksi laittanut sanojaan minun suuhuni. Laittanut minut sekopään tai herkän ihmisen rooliin, joka on kyllä hämmentävää.
Miten olen niinkin pitkään jaksanut kuunnella selityksiä ja tuntenut syyllisyyttä halustani kertoa tunteistani.
Onneksi kuitenkin kirjoitin tänne palstalle ja sain rohkeutta lopullisesti nostaa kissan pöydälle ja vain vaatia jotain selitystä tilanteeseen nyt ja heti ilman ympäripyöreitä vastauksia.
Inhottava tapaus, onneksi kuitenkin tiedän nyt suunnan mihin mennä, eli poispäin hänestä joka tuntuu vapauttavalta vaikkakin nöyryyttävältä. Olen varmaankin naurettava hänenkin mielestään mutta minulla oli ainakin aidosti sydän mukana.
Hyvää jatkoa sinnekin!
Ap
Hyvä ap! Eikun uusia seikkailuja kohti. Ei se varmaankaan ollut ihan tosissaan sun kanssa noissa tulevaisuuden suunnitelmissaan..