Millaista elämä oli 80-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, millaista elämä oli 80-luvulla? T.nuori

Silloin kaikki oli hyvin, koska haitalliset ihmiset olivat vielä omissa maissaan.

Naulan kantaan.

Kiinnostaa tietää (olen opiskelija ja ruokakaupassa töissä), että millainen ruokakauppojen valikoima oli 80-luvulla? Mietitäänpä vaikkapa tätä joulun aikaa, niin nythän on mahtavat valikoimat hedelmiä ja vihanneksia. Saiko silloin mozzarellaa taikka parmesania? Entäpä hedelmäosasto?

Että oliko se 80-luku kaikilta osin sittenkään parempaa?

Vierailija kirjoitti:

Ennen matkapuhelimia oli taskunumero, siis sellainen vehje johon oli puhelinnumero mutta siihen ei voinut vastata eikä sillä voinut soittaa, mutta taskunumeroon kun joku soitti, se piippasi ja siitä sitten katsottiin kuka oli soittanut ja soitettiin takaisin vaikka puhelinkioskista. Kätevää oli jos oli puhelukortti, jolla soittaa. Puhelinkioskin puhelimessa oli aukko, johon lykättiiin puhelukortti, jolla on puhelurahaa esim. 30mk ja se saldo sitten väheni puheluissa ja sitten ostettiin uusi kortti.

Kasarina oli aika paljon eroja ihmisten välillä kenellä oli mitäkin. Tietyissä piireissä autopuhelimet, urheiluautot ja solariumit oli tavallisia, samoin tietyt baarit oli tarkkaan tietyn väen suosiossa. Esim. "jupeilla" oli omat paikat, joissa ei luonnollisesti ns. tuulipukukansa viihtynyt ja päinvastoin. Oli myös tarkkaa, että kumppania katseltiin ns. samoista piireistä, omassa opiskeluaikaisessa tuttavapiirissä oli monia naisia, jotka ilmoittivat suoraan että koska opiskelevat yliopistotutkintoa, miehenkin on oltava akateeminen. Opistomies vielä jotenkin sallittiin, mutta vaikkapa hitsaajamies KTM-naisella oli todella epätavallista.

Taskunumero? Really? Ettei hakulaite kuitenkaan?

Tuo 80-luku kuulostaa kyllä juttujen perusteella aika rauhalliselta aikakaudelta. Voisinpa siirtyä sinne pariksi vuodeksi aikakoneella. Ehkä sitten tämä jatkuva ahdistuneisuus ja stressi helpottaisi. Minulla on sinänsä pullat hyvät uunissa kun vakityö ja palkka n. 3500 eur/kk, mutta silti ahdistaa kun työ vie kaiken ajan ja kavereiden kanssa puhutaan lähinnä WhatsAppissa. Tuollainen hitaampi elämä voisi olla hauska kokeilu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulukinkku maksoi työläisen kahden viikon palkan verran,silti se aina ostettiin eikä kukaan puhunut kalleudesta mitään.

Ei taatusti maksanut kinkku 4000 markkaa. Sama kuin nykyrahassa joulukinkku maksaisi 1000 euroa. Yhden kerrostaloasunnon hinnalla sai siis 1980-luvulla 50 joulukinkkua. Uskokoon ken tahtoo.

Työläisen palkka oli kyllä paljon vähemmän kuin 8000 mk/kk.

Ei ollut. Minä tienasin siivoojana 5000 mk/kk. Vanhempani olivat opettajia ja tienasivat yli 10 000 mk/kk. Työläisen palkka oli varmaan noiden kahden puolivälistä.

Pääsin 80-luvulla parikymppisenä paperitehtaalle kolmivuorohommiin ja nettopalkka oli (riippuen siitä miten osui pyhäpäiviä vuorokiertoon) noin 1550-1600 markkaa kahdessa viikossa. Veroprosentti oli 36 tai 37 ja silloin ei ollut työntekijän kontolle laitettuja työttömyysvakuutus- ym. veroluonteisia pakollisia maksuja vaan yhteiskunta hoiti ne veroista. Eli kuukausipalkka oli noin 4300 markkaa.

Paperitehdas tuskin silloinkaan oli pienipalkkaisimpia paikkoja.

Muistelen, että 90-luvun alussa matalimmat palkat olivat tuota luokkaa.

Lapset saivat leikkiä pihalla ja kuljeskella metsissä aivan vapaasti.

Suomettumisen aikaa, Neuvostoliitosta ei Yle uskaltanut sanoa mitään kielteistä. Kepu ja demarit pahiten nöyristelivät neukkuja. Ydinsotaa pelättiin jonkin verran.

Olin ala-ja yläkoulussa 80-luvulla. Mukavaa aikaa. Kotona oli 1 lankapuhelin 7 hengen käytössä. Jouluaattona soitettiin serkun kanssa ja vertailtiin joululahjoja. Siellä oli myös joku nuorten puhelin, oliko se rupattelurinki?

Kanavia oli 1,2 ja MTV 3. Eksoottinen nuortensarja oli Beverly Hills 90210.

Ekoilla kesätyörahoilla ostin farkut. Levikset oli muotia.

Luin paljon, ajelin pyörällä. En saanut viikkorahaa, mutta mistään ei ollut pulaa. Ruotsikin tuntui kaukaiselta kulttuurillisesti. Kuitenkin itse pääsin moniin maihin jo pienenä matkustamaan.

Käytiin paljon sukulaisissa kahvilla ja naapurit piipahti talvella potkukelkalla ex-tempore kylään. Äiti leipoi aina pullaa, joulukuusi haettiin omasta metsästä. Minulla oli hyvä lapsuus. Kaikkea oli tarpeeksi, mutta missään tavarapaljoudessa ei eletty. Eikä sitä kaivanut silloin, eikä nyt. Oli aikaa jutella.

Virikkeitä oli lukeminen, soittoharrastus, hiihto, laskettelu, uiminen, koulun tanssikerho, kotisiivous, haaveilu ja pyöräily oman kodin lähellä pyöräily.

Olin töissä 1989 IT-firmassa, palkka oli 10 000 markkaa.

Töissä oli tuolloin mukava olla, ei kytätty jokaikistä liikettä ja ihmisiä ei irtisanottu mielivaltaisesti, kuten nykyään. Kuitenkin töitä tehtiin tunnollisesti, ehkä jopa enemmän kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

80-luku oli vi tun kuningasta verrattuna tähän aikaan, jolloin kenellekään ei saa sanoa yhtän mitään. ne ekerit oli edelleen ne ekereitä ja ne ne ekeröi ihan samalla tavalla kuin aikoinaan.

Mitä haluaisit sitten sanoa ja kenelle? -> Ne eke rit ne ekeröi.

Naurahdin

Vierailija kirjoitti:

Lapset saivat leikkiä pihalla ja kuljeskella metsissä aivan vapaasti.

Niin saavat nykyäänkin.

Eivät saa valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Eivät saa valitettavasti.

Totta kai saa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen matkapuhelimia oli taskunumero, siis sellainen vehje johon oli puhelinnumero mutta siihen ei voinut vastata eikä sillä voinut soittaa, mutta taskunumeroon kun joku soitti, se piippasi ja siitä sitten katsottiin kuka oli soittanut ja soitettiin takaisin vaikka puhelinkioskista. Kätevää oli jos oli puhelukortti, jolla soittaa. Puhelinkioskin puhelimessa oli aukko, johon lykättiiin puhelukortti, jolla on puhelurahaa esim. 30mk ja se saldo sitten väheni puheluissa ja sitten ostettiin uusi kortti.

Kasarina oli aika paljon eroja ihmisten välillä kenellä oli mitäkin. Tietyissä piireissä autopuhelimet, urheiluautot ja solariumit oli tavallisia, samoin tietyt baarit oli tarkkaan tietyn väen suosiossa. Esim. "jupeilla" oli omat paikat, joissa ei luonnollisesti ns. tuulipukukansa viihtynyt ja päinvastoin. Oli myös tarkkaa, että kumppania katseltiin ns. samoista piireistä, omassa opiskeluaikaisessa tuttavapiirissä oli monia naisia, jotka ilmoittivat suoraan että koska opiskelevat yliopistotutkintoa, miehenkin on oltava akateeminen. Opistomies vielä jotenkin sallittiin, mutta vaikkapa hitsaajamies KTM-naisella oli todella epätavallista.

Taskunumero? Really? Ettei hakulaite kuitenkaan?

Taskunumero, really. Se oli sen palvelun nimi.

Homma toimi jotenkin niin, että avattiin Taskunumero-palvelu ja siinä oli oma numero laitteeseen soittajalle (jota siis jaettiin halutuille henkilöille vaikka käyntikortilla) ja laitteen/palvelun haltijalle, siis kaksi eri numeroa. Kun jollakulla oli asiaa, se soitti Taskunumeron haltijalta saamaansa numeroon ja jätti viestin, tästä Taksunumeroa hankkiessa saatu laite piippasi Taskunumeron haltijalle, joka taas soitti toiseen numeroon (vähän niinkuin vastaajan numeroon) kuunnellakseen viestin ja jos halusi soittaa takaisin, se sitten tehtiin puhelimella.

Tit kirjoitti:

Olin ala-ja yläkoulussa 80-luvulla. Mukavaa aikaa. Kotona oli 1 lankapuhelin 7 hengen käytössä. Jouluaattona soitettiin serkun kanssa ja vertailtiin joululahjoja. Siellä oli myös joku nuorten puhelin, oliko se rupattelurinki?

Kanavia oli 1,2 ja MTV 3. Eksoottinen nuortensarja oli Beverly Hills 90210.

Ekoilla kesätyörahoilla ostin farkut. Levikset oli muotia.

Luin paljon, ajelin pyörällä. En saanut viikkorahaa, mutta mistään ei ollut pulaa. Ruotsikin tuntui kaukaiselta kulttuurillisesti. Kuitenkin itse pääsin moniin maihin jo pienenä matkustamaan.

Käytiin paljon sukulaisissa kahvilla ja naapurit piipahti talvella potkukelkalla ex-tempore kylään. Äiti leipoi aina pullaa, joulukuusi haettiin omasta metsästä. Minulla oli hyvä lapsuus. Kaikkea oli tarpeeksi, mutta missään tavarapaljoudessa ei eletty. Eikä sitä kaivanut silloin, eikä nyt. Oli aikaa jutella.

Virikkeitä oli lukeminen, soittoharrastus, hiihto, laskettelu, uiminen, koulun tanssikerho, kotisiivous, haaveilu ja pyöräily oman kodin lähellä pyöräily.

Paitsi että Beverly Hills-sarja tehtiin ja niinollen myös esitettiin vasta -90-luvulla.

Taskunumero ja Kaukohaku olivat eri palveluita. Sitten oli vielä Taskuliittymä.

Kiitos faktasta. Tarkistin: alkoi v 90. Katselin sitä ehkä vuoden. Oli kuitenkin hyvä haaveilualusta nuorelle koko tuo sarja.

Vierailija kirjoitti:

Tit kirjoitti:

Olin ala-ja yläkoulussa 80-luvulla. Mukavaa aikaa.

Paitsi että Beverly Hills-sarja tehtiin ja niinollen myös esitettiin vasta -90-luvulla.

Näin on: alkoi v 90

Vierailija kirjoitti:

Lapset saivat leikkiä pihalla ja kuljeskella metsissä aivan vapaasti.

Täällä hieman syrjässä, eskari/alakoulu ikäiset lapset ovat pihalla jo omissa porukoissa eikä aikuisia ole paljon näkynyt.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa tietää (olen opiskelija ja ruokakaupassa töissä), että millainen ruokakauppojen valikoima oli 80-luvulla? Mietitäänpä vaikkapa tätä joulun aikaa, niin nythän on mahtavat valikoimat hedelmiä ja vihanneksia. Saiko silloin mozzarellaa taikka parmesania? Entäpä hedelmäosasto?

Että oliko se 80-luku kaikilta osin sittenkään parempaa?

Ei se ollut. Elintaso on nykyään kaikin tavoin parempaa. Silloin tapahtui vaan niin suuri muutos verrattuna 70-luvun köyhyyteen. Ja loppuvuodet oli suoranaista ylikuumentumista. Velkaa velan päälle ja lopulta 91 tapahtui suuri pudotus lamaan. Sellaista ei ole aiemmin eikä myöhemmin ollut.

Olin itse 80-luvun nuori ja valmistuin ammattiin 91. Sattumalta sain töitä. Moni ei ollut yhtä onnellinen. Täytin 18 vuonna 87. Itselleni 80-luku oli ihanaa aikaa. Mutta niinhän se nuoruus on ja aika kultaa muistot. Tosiasiassa nykyään asiat on paljon paremmin