Millaista elämä oli 80-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väritelkkarit toki jo oli. Videonauhurit olivat kova sana ja korvalappustereot, etenkin Walkmanit. Sky-tv lähetti kaapelikanavalaisille musiikkivideoita ennen MTV:n näkymistä. Pankista haettiin perjantaisin rahat seuraavan viikon tarpeisiin. Sitten tuli pankkikortti, jota kaikki eivät halunneet ottaa käyttöön. Paikallisjunissa oli tupakkavaunut, työpaikoilla tupakoitiin kaikessa rauhassa työpöydän äärellä. Suurimmalla osalla oli ihan perus lankapuhelimet ja joillakin niissä puhelinvastaajat. Kellonajat tarkistettiin soittamalla neiti aikaan. Töitä oli tarjolla ilman koulutustakin ja ihmisten elintaso nousi kovaa vauhtia. Maailmansotaa pelättiin kun Reagan valittiin pressaksi, mutta loppu vuosikymmenellä oli kova usko todellakin parempaan tulevaisuuteen.  Discoissa juotiin lonkeroa tai nelosolutta. Kotibileissä pöytäviinaa tuoremehulla tai minttulikööriä (yäk).

Millaisessa tilanteessa? Miksi sitä aikaa ei katsottu vaan kellosta? Tai jos kyseessä oli kellon ajalleen siirtäminen, niin vaikka odotettu radiosta tai televisiosta uutislähetystä, että sai tarkan ajan siitä?

Ja mitä se neiti aika tarkalleen sanoi? "Päivää, nyt on joulukuun 21. päivä 1988 ja kello on viisi yli viisi?"

Joskus piti saada selville oikea kellonaika hyvinkin nopeasti, ei ehtinyt uutisia odottelemaan. Piti ehtiä tapaamiseen, junaan tai bussiin. Omasta kellosta saattoi patteri olla loppu tai sitten kellon "vetäminen" oli päässyt unohtumaan. Neiti aika ei tervehtinyt, ei kertonut päivämäärää, luetteli vain kellon aikoja "kaksitoista, kaksikymmentä neljä". Oli tarpeellinen, mutta harvoinhan sinne soiteltiin.

Vau, kuulostaa niin joltain... en edes tiedä miltä. Vanhanaikaiselta scifiltä varmaan. :D Mutta silti ihmetyttää että eikö tosiaan kelloja ollut esillä (niin kotona kuin julkisillakin paikoilla), jos kerta tuollaista palvelua tarvitsi? Kuulostaa omaan korvaan jokseenkin samalta kuin tänä päivänä soittaisin johonkin palveluun kysyäkseni että millainen on paikkakuntani sää tänään. Kertokaa jotain konkreettisia esimerkkejä (vaikka keksittyjäkin, mutta aikanaan täysin mahdollisia), missä ei ollut kelloa saatavilla mutta puhelin oli ja kellonaika piti saada tietää? Oliko rannekello juppien juttu vai oliko niitä ihan yleisesti ihmisillä? Sain itse omani vuonna 1990 kun täytin viisi vuotta.

Kaverin kanssa usein tilattiin lankapuhelimeen herätys neiti ajalta. Ei ollut torkku mahdollisuutta, herätyskelloissa oli viisarit, ainakin lapsilla. En omistanut rannekelloa, usein ihmiset kyseli tuntemattomilta paljonko kello on.

No jos oli unohtanut vetää kellot, piti ne saada oikeaan aikaan.

Paljon oli avaimella/nupilla vedettäviä kelloja käytössä.

Tai vaikka keittiökellosta paristo loppunut.

Aikamerkki piti kytätä radiosta yai soittaa Neiti Aikaan.

Neiti aikaan soitettiin joskus kun haluttiin tarkistaa kodin kellot. Kun tarkkaa aikaa ei nähnyt netistä tai oikein mistään, kellot olivat vähitellen mikä minkäkin verran edellä tai jäljessä. Tämä aiheutti joskus inttämistä, että kenen kello on oikeassa ajassa.

Joskus nukuin aamulla pommiin kun herätyskello oli yön aikana seisahtunut. Paniikissa piti soittaa neiti aikaan että tiesi mitä kello oli.

Eikö sulla/teillä ollut seinäkelloa? Pelkkä herätyskello vain?

DISCO! Commodore 64! Nousukausi! laskettelusukset! For ever young!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, millaista elämä oli 80-luvulla? T.nuori

Erittäin hyvää ja turvallista. Tietokone pelejä tai kännyköitä ei ollut mutta hyvin pärjäsi ilman.elämä oli huomattvasti sosiaalisempaa kuin nykyään ja viikonloppuisin oli kaupunki täynnä elämää ja rundia kierrettiin. Kapakoihin oli kymmenien metrien jonot.

Haikailen tuota aikaa kaikinpuolin.

olipas ja olipas.

Tanskassa NMT-toiminta käynnistettiin vuoden 1982 tammikuussa ja Suomessa maaliskuussa.

Suomessa C64:ää myytiin noin 3000 markan hintaan keväällä 1984.

Mutta kuka osti? Tiesin vain yhden perheen jossa se lapsella oli.

Koska kaikilla piti olla pallokiharat, 17-vuotiaatkin näyttivät vanhemmilta kuin tämän päivän nelikymppiset. Kaikki rihkamakorut sisälsi nikkeliä, joten tulehtuneet korvalehdet kuului asiaan. Ravintolaan mentiin kunnon pohjilla ja taskumatti käsilaukkuun piilotettuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ollut vapaaehtoisesti kalju.

Eikä juuri kukaan kehdannut käyttää pipoa.

Joo, ei ulkona eikä miehet varsinkaan sisällä, koska se oli huonoa käytöstä, ruokapöydästä puhumattakaan. On mielestäni erittäin huonoa käytöstä edelleenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtä riitti ,pääsin töihin heti kun keskikoulu loppui enkä tarvinnut ammatillista koulutusta,työpaikalla opetettiin tehtävät .Jos jäi työttömäksi ei työttömyys kestänyt vuosikausia vaan pian löytyi uusi työpaikka.Elettiin kulutusjuhlaa,vaikka näin jälkeenpäin tuntuu liioittelulta se  sana kun nykyaikaan vertaa.Ruoka oli paljon kalliimpaa suhteessa palkkoihin kuin nykyään,ei tällaista mässäilyä ollut kuin nyt mutta ei kuitenkaan mitään puutetta ollut.

Ei 80-luvulla ollut mitään keskikoulua. Kuinka helvetin vanha sä olet? Eläkeläinen ainakin, minä aloitin peruskoulun 1981 ja mun äiti oli viimeisiä ennen peruskoulua koulua käyneitä.

Äitisi taisi saada sinut hyvin nuorena? Peruskouluun siirryttiin koko maassa viimeistään vuonna -77, noin. Itse olen siirtynyt oppikoulun toiselta luokalta peruskoulun seitsemännelle. Juuri tuona vuonna.

Äiti on syntynyt -54 ja minä -74. Eli sinä et käynyt mitään keskikoulua 80-luvulla, vaan kävit jo 70-luvun lopussa peruskoulua.

Milloin peruskoulu tuli Helsinkiin? Sehän alkoi ensin Lapissa ja siirtyi asteittain etelämmäksi. Minä menin ekalle v. 1976 Pohjois-Karjalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, millaista elämä oli 80-luvulla? T.nuori

Erittäin hyvää ja turvallista. Tietokone pelejä tai kännyköitä ei ollut mutta hyvin pärjäsi ilman.elämä oli huomattvasti sosiaalisempaa kuin nykyään ja viikonloppuisin oli kaupunki täynnä elämää ja rundia kierrettiin. Kapakoihin oli kymmenien metrien jonot.

Haikailen tuota aikaa kaikinpuolin.

olipas ja olipas.

Tanskassa NMT-toiminta käynnistettiin vuoden 1982 tammikuussa ja Suomessa maaliskuussa.

Suomessa C64:ää myytiin noin 3000 markan hintaan keväällä 1984.

Mutta kuka osti? Tiesin vain yhden perheen jossa se lapsella oli.

Puhutko nyt NMT-puhelimesta vai Commodore 64:stä? Jos tarkoitat jälkimmäistä, niin tuntuu kyllä aika uskomattomalta. Meidän koulussa ainakin lähes kaikilla oli C64. Välitunneilla vaihdettiin disketille kopioituja pelejä ja juuri muusta ei puhuttukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, millaista elämä oli 80-luvulla? T.nuori

Erittäin hyvää ja turvallista. Tietokone pelejä tai kännyköitä ei ollut mutta hyvin pärjäsi ilman.elämä oli huomattvasti sosiaalisempaa kuin nykyään ja viikonloppuisin oli kaupunki täynnä elämää ja rundia kierrettiin. Kapakoihin oli kymmenien metrien jonot.

Haikailen tuota aikaa kaikinpuolin.

olipas ja olipas.

Tanskassa NMT-toiminta käynnistettiin vuoden 1982 tammikuussa ja Suomessa maaliskuussa.

Suomessa C64:ää myytiin noin 3000 markan hintaan keväällä 1984.

Mutta kuka osti? Tiesin vain yhden perheen jossa se lapsella oli.

Puhutko nyt NMT-puhelimesta vai Commodore 64:stä? Jos tarkoitat jälkimmäistä, niin tuntuu kyllä aika uskomattomalta. Meidän koulussa ainakin lähes kaikilla oli C64. Välitunneilla vaihdettiin disketille kopioituja pelejä ja juuri muusta ei puhuttukaan.

Siitä pelistä puhun kyllä. Kyllä kai joillain pojilla se oli. Vuonna 1984 oli 15-vuotias tyttö, ei mitään tietoa peleistä tai atk:sta vielä vuosiin. Jaa, nytpä tuli mieleen, että enhän ole muuten pelannut mitään "tietokonepeliä" vieläkään!

Tuolta löytyy asiasta ihan mustaa valkoisella:

https://www.tamperelainen.fi/artikkeli/570929-uusi-kirja-esittelee-comm…

Kuusnepan oli jo aikakin saada oma historiikkinsa, sillä Commodore 64:n tie suomalaisten koteihin on vertaansa vailla. Suomessa myytiin noin 200 000 Commodorea, mikä oli väkimäärään suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Telkusta katseltiin MTV:n elokuvat aina koko perheen voimalla ja niitä tallennettiin VCC-nauhurilla - ei siis VHS:llä, jonka kanssa VCC kävi valtataistoa. Levyt ostettiin vinyylinä, nuoriso kuunteli C-kasetteja korvalapuilla ja niitä soitettiin myös autoissa. Autoissa ei ollut ilmastointia ja kesämatkoilla pysähdyttiinkin usein tienvarsikahviloihin ja huoltiksille. Carrolsissa käynti oli juhlahetki ja eka lähin McDonalds herätti ihmetystä.

Maalaiskoulussa riitti lapsia ja kaikki pukeutuivat enemmän sään kuin muodin mukaan. Ruoka oli simppeliä. Makarooni tavallista, ei erikoispastoja, harvoin oliiveja ja silloinkin paprikatäytteellä, broilerit valmistettiin kokonaisina uunissa pakasteessa ja olivat sunnuntairuokaa. Ei ollut broilerisuikaleita. Suklaa oli kallista ja harvoin sai suklaalevyn syödäkseen. Irtokarkkeja ostettin kappaleittain ja sanottiin kiskan tädille, että 50 pennillä noita merkkareita ja niitä sitten annosteltiin kauhalla pieneen muovipussiin. 10 markalla sai jo sellaisen karkkipussin, että tuli ähky.

Kylänraitilla pelättiin yhtä koditonta juoppoa ja vanhemmat varoittelivat namusedistä, ettei tuntemattomien kyytiin mennä ja ei saa ottaa vierailta karkkia.

Mikä ihmeen VCC? Ei ole mun autossa ilmastointia vieläkään 1999 mallia. Ala-asteella ei niin paljon ollut muotivaatteita mutta yläasteella kyllä. Eikä kaikilla ollut vinyylilevysoittimia, kasettisoittimet vaan. Meidän kaupungissa ei ollut edes Carrolssia, ihan grillillä käytiin ja parempaa se olikin kuin mäkkiruoka. Meillä ei ollut koskaan uunissa paistettavaa kokonaista broileria vaan ne ostettiin Cittarin paistopisteelta grillattuna, ja kun oli kova nälkä niin syötiin jo autossa vanhempien kanssa. Eikä suklaa ollut mitenkään erikoisen kallista, ne oli 100g levyjä, eikä niitä muuten vaan ostettu niin paljon. Kympillä sai 3 tai 4 suklaapatukkaa.

VCC eli Video 2000 oli Philipsin juttu. Erona VHS:ään kasetit olivat kaksipuoleisia, joten tallennustilaa oli tuplasti. Vähän sama kuin Blu-ray kilpaili HD-DVD_n kanssa.

Muistelisin, että suklaa maksoi jossain vaiheessa jopa 15 mrk levy, joten sitä harvoin ostettiin. Sen sijaan usein oli meillä lapsilla Lauantaipussit, joita syötiin pitkään ja hartaasti. Täällä maaseudulla broisku oli kokonainen ja pakkasesta, lähikaupan lihatiskiltä ostettiin grammoittain jauhelihaa tai sitten makkaraa.

Entä Beta?

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Ei tainnut kenelläkään tuntemallani lapsella/nuorella olla vinyylisoitinta 80-luvun puoliväliä ennen.

Kasetilta kuunneltiin musiikkia radionauhureista ja niitä kavereilta kopioitiin.

Radiossa oli 2 kanavaa ja kerran viikossa tuli Rockradio.

Televisiossa oli 2, sittemmin 3 kanavaa, kun MTV sai oman kanavan MTV3.

Höpziz! Minä sain vinyylilevysoittimen 15-vuotiaana lokakuussa 1981 ja kaikilla kavereillanikin oli vinyylilevysoittimet. Kasetit olivat silloin "niin 1970-lukua". Rockradio tuli viitenä päivänä viikossa.

Rockradio oli ma, ke ja pe, Nuorten radio ti ja to.

Vierailija kirjoitti:

Se oli paikallista ja pysyi rajojen sisällä. Siksi se ei herättänyt niin pahasti hysteriaa. Lockerbien lentokoneisku oli harvoja kansainvälisen terrorismin ilmentymiä.

80-luvulla tehtiin 11kpl kuolemiin johtavia lentokonepommi-iskuja. Kaappauksia oli pari-kolmekymmentä. Lisäksi kaapattiin mm. matkustajalaiva ja tehtiin iskuja lentokentillä etenkin El Alin koneilla matkustavia kohtaan mm. Wienissä ja Roomassa.

Palestiinalaiset oli 80-luvun ISIS ja Al Qaida.

Vierailija kirjoitti:

Niin, millaista elämä oli 80-luvulla? T.nuori

Kuukeri vapaata.

059

Purjehduskengät

Iron Maiden

Heavy taivas!

Opiskelija sai kesätöissä ansaita 10 000 markkaa ennen kuin verotus alkoi juosta. Levikset, varsinkin 501:set olivat muodissa. Ensimmäiset Nokian Mobirat tulivat. Helsingin keskustassa saattoi nähdä juppeja esim. Jukka Keiteleen, jolla oli silinterihattu, viitta ja taikasauva. 

Elämä oli toisaalta maanläheisempää, vähän samanhenkistä kuin Kaurismäen varhemmissa elokuvissa, jotka ovat 1980-luvulta. 

Aloitin yliopisto-opinnot vuonna 1984. Ostin Tiimarista kivoja kansioita ja kyniä. Silloin tuntui että opiskelu on niin vapaata. Jos ei aamuluennoille jaksanut lähteä, sai aina muistiinpanot kaverilta.

Tentin jälkeen pohdittiin elämää Hämeenportissa. Voi niitä aikoja!

Vierailija kirjoitti:

Leikittiin kavereiden kanssa ja pelattiin c64:lla. Kesällä pelattiin purkkista ja 10 tikkua laudalla, oltiin teltassa yötä ja karattiin yöllä metsään leikkimään sotaa. Oltiin kesäleireillä jossain järven rannalla. Rakennettiin majoja metsään. Ajeltiin pyörillä jänniin paikkoihin, autiotaloille ja majavapadoille. Talvella hiihdettiin ja pelattiin jääkiekkoa. Telkkarista tuli ihmemies ja miami vice. Takatukka piti olla. Puhelimella soitettiin että onks kaveri kotona, voiks tulla leikkii? Käytiin vanhempien kanssa aina jossain pitsalla, naapuripöydässä joku veti röökiä. Kesällä sukulaisten mökillä kalastettiin paljon, istuttiin ongella ja saunottiin. Telkkarista tuli uutisia kylmästä sodasta ja Reagan ja Gorbatshov oli aina ruudussa, vaikka ei niistä mitään silloin ymmärtänyt. Tshernobyl räjähti ja koulussa syötiin sokeripaloja jotka oli kastettu jodiin. Luulin että kuollaan kaikki. Nämä 80 luvun alkupuoleta...

Jodiin? Poliorokote oli sokeripalassa.

Kävin lukiota 1980-luvun puolivälissä. Olin meidän luokan ainoa tyttö, joka otti vapaaehtoisena aineena ATK:n. Pari luokkakaveria sanoi, etteivät he koskaan tule tarvitsemaan ATK:ta, sillä aikovat lähteä opiskelemaan kieliä... 

Käytin tietokonetta ensimmäistä kertaa kesätyössäni 1988. Kun aloitin opiskelut yliopistolla 1989, niin ilmoitustaululla näkyi vielä lappuja, joissa pyydettiin tai tarjottiin graduntekijöille puhtaaksi kirjoitusta - kirjoituskoneella tietenkin! Tietokoneita oli silloin yleisesti opiskelijoiden yhteiskäytössä tietokoneluokissa, joihin piti varata vuoro.  Mitään käyttäjätunnuksia ei edes tarvinnut, vaan laitoit vain oman korpun koneen sisälle ja tietokone alkoi ruksuttaa! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, millaista elämä oli 80-luvulla? T.nuori

Erittäin hyvää ja turvallista. Tietokone pelejä tai kännyköitä ei ollut mutta hyvin pärjäsi ilman.elämä oli huomattvasti sosiaalisempaa kuin nykyään ja viikonloppuisin oli kaupunki täynnä elämää ja rundia kierrettiin. Kapakoihin oli kymmenien metrien jonot.

Haikailen tuota aikaa kaikinpuolin.

olipas ja olipas.

Tanskassa NMT-toiminta käynnistettiin vuoden 1982 tammikuussa ja Suomessa maaliskuussa.

Suomessa C64:ää myytiin noin 3000 markan hintaan keväällä 1984.

Mutta kuka osti? Tiesin vain yhden perheen jossa se lapsella oli.

No kaikilla. Jos ei ollut Commodore kuusnelosta, oli joku muu kotimikro. Yhdellä tutulla oli jopa Amiga 1000. Se olikin luksusta se.

Siihen aikaan (1985/1986) aika harvassa tietokoneessa oli mahdollisuus yli 4000 värin näyttöön ja 8-bittinen, sisäänrakennettu äänikortti, jolla saattoi soittaa, miksata ja tallentaa ääntä. Noissa koneissa taisi jopa pyöriä pienet videopätkät ja niitä käytettiin videoeditoinnissa ja ammattimaisessa kuvan- ja tekstinkäsittelyssä.

Elämä 80-luvulla oli hienoa. Mulla oli paljon My Little Ponyja.