Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinun mielestäsi olisi reilu tapa jakaa asumiskulut
Pariskunta, tulot yhtä suuret. Samassa taloudessa asuu toisen 2 täysi-ikäistä lasta, joista ei tukia, eivätkä tienaa mitään.
Lasten omilleenmuutto ajankohtaista vasta 1-3 vuoden kuluttua.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
spekulaattori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumalauta tätä suomalaista "tasa-arvo" -ajattelua. Ollaan yhdessä samassa taloudessa ja mietitään itsekkäästi, ettei vaan tule maksettua toisen lapsista tai muutenkaan puolisoa enemmän. Jaatteko te ravintolassakin laskut puoliksi tai suhteessa tuloihinne? :) Ei hemmetti kun ei mene mulle jakeluun.
Meillä on molemmilla tyttäret edellisistä liitoistamme. Eivät asu meillä kotona, mutta tarvitsevat nuorina taloudellista tukeamme. Ei minulle ole koskaan tullut mieleenikään miettiä jotain kulujen jakoa koska vaimoni tytär ei ole biologinen lapseni. Itseasiassa tienaan reippaasti enemmän kuin vaimoni ja tietenkin maksan hänen tyttärensä kuluista suurimman osan ja vallan mielihyvin.
M49
Me ollaan niin erilaisia me eri ihmiset. Jollekin sopii tuo teidän käytäntö, toisille taas sentilleen laskettuna ja jyvitettynä kaikki ja se on heille paras ja ainoa vaihtoehto. Loput siltä väliltä. Mutta pääasia että kyseinen pariskunta/perhe on tyytyväinen järjestelyyn. Asiat tulee neuvotella ennen yhteenmuuttoja/asunnon ostoja.
Tilannetta hankaloittaa juuri sitten sellaiset yllärit mitkä tulevat yllättäen ja pyytämättä. Esim. tilanne joissa jommankumman aikuistunut lapsi ei pääsekään elämän syrjään kiinni, vaan tulee paljon ongelmia. Tälläkin palstalla on toistunut lausahdus, että odottakaa että se toisen lapsi on 18v ja sen jälkeen vasta hynttyyt yhteen kun tämä lapsi on ponkaissut maailmalle. Vaan jospa se ei ponkaisekaan! Tai ponkaisee mutta tulee takaisin äidin helmoihin 2 vuoden kuluttua koska ei kertakaikkiaan pärjännyt syystä tai toisesta. Siihen uuteen pienempään asuntoon missä asuu äiti nyt yhdessä lapsettoman uusiomiehensä kanssa. Siihen 48 neliön kaksioon mikä ostettiin ja sisustettiin 2 aikuiselle kun lapsi lähti pesästä.
Mites sitten? Mitä tällaisessa tilanteessa tulee tehdä?
Meillä asiasta on neuvoteltu niin, että tyttäret saavat oppia pärjäämään itsenäisesti. Toinen on töissä ja toinen opiskelee ja molempia vielä tuetaan taloudellisesti, että eivät palaa kotiin lojumaan (muuta kuin äärimmäisissä tapauksissa kuten työttömyys tai vakava sairaus). Molemmat tyttäret erittäin motivoituneita pärjäämään itsekseen. Meillä on tilava asunto kolmella makuuhuoneella, mutta siitä huolimatta oletusasetuksena on se, että tyttäret asuvat itsekseen ja oppivat olemaan itsenäisiä kunnes avioituvat, jos avioituvat.
Mjoo, hyvät pohjat. Mutta työ työttömyys. Se on niin arkipäivää ja voi osua kelle vaan, etenkin nuorelle väelle missä on pätkätöitä ym. Ja tulee seurustelueroja sun muita. Ei siitä kyllä mitään tule että se 23v lapsi sitten muuttaa takaisin siihen äidin ja hänen uuden miehensä pikkuasuntoon. Hankala paikka varmasti sille äidille! Mutta miettikääpä vähän sen uuden miehenkin tilannetta. Kyllä siinä on ainakin ison parisuhteen kriisin paikka monella miehellä vaikkei mikään sovinistisika olisikaan. Ensinnä tulee pelko mieleen että tuo lapsi sitten ei aikuistunutkaan. Ja se, että asunto on auttamatta liian pieni. Pitääkö siinä ostaa sitten joku perhe-asunto mihin tämä 23-vee mahtuu? Ja kauanko se tilapäinen kotona olo kestää? Kuukauden vai 10 vuotta? Kokoajanhan siinä pitäisi ostaa sitten pienenpää ja isompaa asuntoa edestakaisin?
Miten nää tilanteet hanskataan? Toki tiedän että sikamiehille tämä on helpompaa. On niin sika sille lapsipuolelle että nuori ei kauaa viihdy vaan lähtee vaikka timbuktuun että pääsee siitä "isäpuolesta" eroon. Mutta jos ei ole siihen syystä tai toisesta valmis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että joku jo hoksannutkin... mutta keittiö, olkkari, kylppäri jne pitää olla oli toisella lapsia tai ei. Oikeudenmukainen tapa jakaa vuokra on siis laskea paljonko ylimääräiset huoneet nostaa vuokraa; tämän "ylimääräisen" osuuden maksaa se jonka lapset ovat, ja loppu puoliksi.
Samalla periaatteella tulee arvioida myös sähkön ja veden kulutus ym.
Näin siis siinä tapauksessa, että tunnetaan tarvetta jakaa kaikki sentilleen :D
Niinmuttakun Jani-Petteri kopittaa omassa huoneessaan, eikä siten käytä olohuonetta juuri lainkaan.
Ja Sirpa-Leena puolestaan lähestulkoon asuu kylppärissä, kyllä nämä tilojenkäytöt tulee taulukoida ja sen perusteella jakaa.
Lisäksi pääsääntö kuluista tehdään tietenkin makuuhuoneiden perusteella, äityliini jakaa yhden makuuhuoneen äijänsä kanssa, joten siitä tulee maksua vain puolikas osa, kun (miehen) lapsilla on käytässä omat huoneet.
Näin maksuosuuksia on miehellä 2.5 ja vaimolla 0.5 , eli vaikkapa 1200 euron kuukausikulusta vaimon tulisi maksaa 200 ja miehen 1000 euroa.
Tarkemmalle tasolla voidaan mennä myöhemmin, kunhan kunkin yksilön tilankäyttö on taulukoitu.
Oletko koulutukseltasi kenties insinööri? :O
Tähän extrapohdittavaa tilanteeseen: paljonko henkilöillä on tavaraa? Ei ole oikein jos on kovin erilaiset tavaramäärät ja silti menot menevät puoliksi tai juuri tuon yllämainitun laskelman kautta? Entä paljonko on tarpeellista tavaraa ja paljonko turhaa krääsää kaapit pulloillaan?
Popparit tulelle! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
spekulaattori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumalauta tätä suomalaista "tasa-arvo" -ajattelua. Ollaan yhdessä samassa taloudessa ja mietitään itsekkäästi, ettei vaan tule maksettua toisen lapsista tai muutenkaan puolisoa enemmän. Jaatteko te ravintolassakin laskut puoliksi tai suhteessa tuloihinne? :) Ei hemmetti kun ei mene mulle jakeluun.
Meillä on molemmilla tyttäret edellisistä liitoistamme. Eivät asu meillä kotona, mutta tarvitsevat nuorina taloudellista tukeamme. Ei minulle ole koskaan tullut mieleenikään miettiä jotain kulujen jakoa koska vaimoni tytär ei ole biologinen lapseni. Itseasiassa tienaan reippaasti enemmän kuin vaimoni ja tietenkin maksan hänen tyttärensä kuluista suurimman osan ja vallan mielihyvin.
M49
Me ollaan niin erilaisia me eri ihmiset. Jollekin sopii tuo teidän käytäntö, toisille taas sentilleen laskettuna ja jyvitettynä kaikki ja se on heille paras ja ainoa vaihtoehto. Loput siltä väliltä. Mutta pääasia että kyseinen pariskunta/perhe on tyytyväinen järjestelyyn. Asiat tulee neuvotella ennen yhteenmuuttoja/asunnon ostoja.
Tilannetta hankaloittaa juuri sitten sellaiset yllärit mitkä tulevat yllättäen ja pyytämättä. Esim. tilanne joissa jommankumman aikuistunut lapsi ei pääsekään elämän syrjään kiinni, vaan tulee paljon ongelmia. Tälläkin palstalla on toistunut lausahdus, että odottakaa että se toisen lapsi on 18v ja sen jälkeen vasta hynttyyt yhteen kun tämä lapsi on ponkaissut maailmalle. Vaan jospa se ei ponkaisekaan! Tai ponkaisee mutta tulee takaisin äidin helmoihin 2 vuoden kuluttua koska ei kertakaikkiaan pärjännyt syystä tai toisesta. Siihen uuteen pienempään asuntoon missä asuu äiti nyt yhdessä lapsettoman uusiomiehensä kanssa. Siihen 48 neliön kaksioon mikä ostettiin ja sisustettiin 2 aikuiselle kun lapsi lähti pesästä.
Mites sitten? Mitä tällaisessa tilanteessa tulee tehdä?
Meillä asiasta on neuvoteltu niin, että tyttäret saavat oppia pärjäämään itsenäisesti. Toinen on töissä ja toinen opiskelee ja molempia vielä tuetaan taloudellisesti, että eivät palaa kotiin lojumaan (muuta kuin äärimmäisissä tapauksissa kuten työttömyys tai vakava sairaus). Molemmat tyttäret erittäin motivoituneita pärjäämään itsekseen. Meillä on tilava asunto kolmella makuuhuoneella, mutta siitä huolimatta oletusasetuksena on se, että tyttäret asuvat itsekseen ja oppivat olemaan itsenäisiä kunnes avioituvat, jos avioituvat.
Mjoo, hyvät pohjat. Mutta työ työttömyys. Se on niin arkipäivää ja voi osua kelle vaan, etenkin nuorelle väelle missä on pätkätöitä ym. Ja tulee seurustelueroja sun muita. Ei siitä kyllä mitään tule että se 23v lapsi sitten muuttaa takaisin siihen äidin ja hänen uuden miehensä pikkuasuntoon. Hankala paikka varmasti sille äidille! Mutta miettikääpä vähän sen uuden miehenkin tilannetta. Kyllä siinä on ainakin ison parisuhteen kriisin paikka monella miehellä vaikkei mikään sovinistisika olisikaan. Ensinnä tulee pelko mieleen että tuo lapsi sitten ei aikuistunutkaan. Ja se, että asunto on auttamatta liian pieni. Pitääkö siinä ostaa sitten joku perhe-asunto mihin tämä 23-vee mahtuu? Ja kauanko se tilapäinen kotona olo kestää? Kuukauden vai 10 vuotta? Kokoajanhan siinä pitäisi ostaa sitten pienenpää ja isompaa asuntoa edestakaisin?
Miten nää tilanteet hanskataan? Toki tiedän että sikamiehille tämä on helpompaa. On niin sika sille lapsipuolelle että nuori ei kauaa viihdy vaan lähtee vaikka timbuktuun että pääsee siitä "isäpuolesta" eroon. Mutta jos ei ole siihen syystä tai toisesta valmis?
Mitä helkkaria? Kyllä normaali parikymppinen nuori pystyy hoitamaan seurusteluasiansa ilman vanhempien nurkkiin palaamista. Ja ihan samoja Kelan tukia ja kaupungin kämppiä ne saa kuin vanhemmatkin työttömät. Monet asuvat jo tuossa iässä eri paikkakunnallakin kuin vanhemmat. Eri juttu sitten joku vakava sairaus tai mt-kriisi, mutta kyllä perus elämäntilanteiden vaihtelu pitäisi tuossa iässä hallita jo itse.
-eri
Puolet ja puolet. Se että lapset eivät geneettisesti ole toisen lapsia ei merkitse mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
spekulaattori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumalauta tätä suomalaista "tasa-arvo" -ajattelua. Ollaan yhdessä samassa taloudessa ja mietitään itsekkäästi, ettei vaan tule maksettua toisen lapsista tai muutenkaan puolisoa enemmän. Jaatteko te ravintolassakin laskut puoliksi tai suhteessa tuloihinne? :) Ei hemmetti kun ei mene mulle jakeluun.
Meillä on molemmilla tyttäret edellisistä liitoistamme. Eivät asu meillä kotona, mutta tarvitsevat nuorina taloudellista tukeamme. Ei minulle ole koskaan tullut mieleenikään miettiä jotain kulujen jakoa koska vaimoni tytär ei ole biologinen lapseni. Itseasiassa tienaan reippaasti enemmän kuin vaimoni ja tietenkin maksan hänen tyttärensä kuluista suurimman osan ja vallan mielihyvin.
M49
Me ollaan niin erilaisia me eri ihmiset. Jollekin sopii tuo teidän käytäntö, toisille taas sentilleen laskettuna ja jyvitettynä kaikki ja se on heille paras ja ainoa vaihtoehto. Loput siltä väliltä. Mutta pääasia että kyseinen pariskunta/perhe on tyytyväinen järjestelyyn. Asiat tulee neuvotella ennen yhteenmuuttoja/asunnon ostoja.
Tilannetta hankaloittaa juuri sitten sellaiset yllärit mitkä tulevat yllättäen ja pyytämättä. Esim. tilanne joissa jommankumman aikuistunut lapsi ei pääsekään elämän syrjään kiinni, vaan tulee paljon ongelmia. Tälläkin palstalla on toistunut lausahdus, että odottakaa että se toisen lapsi on 18v ja sen jälkeen vasta hynttyyt yhteen kun tämä lapsi on ponkaissut maailmalle. Vaan jospa se ei ponkaisekaan! Tai ponkaisee mutta tulee takaisin äidin helmoihin 2 vuoden kuluttua koska ei kertakaikkiaan pärjännyt syystä tai toisesta. Siihen uuteen pienempään asuntoon missä asuu äiti nyt yhdessä lapsettoman uusiomiehensä kanssa. Siihen 48 neliön kaksioon mikä ostettiin ja sisustettiin 2 aikuiselle kun lapsi lähti pesästä.
Mites sitten? Mitä tällaisessa tilanteessa tulee tehdä?
Meillä asiasta on neuvoteltu niin, että tyttäret saavat oppia pärjäämään itsenäisesti. Toinen on töissä ja toinen opiskelee ja molempia vielä tuetaan taloudellisesti, että eivät palaa kotiin lojumaan (muuta kuin äärimmäisissä tapauksissa kuten työttömyys tai vakava sairaus). Molemmat tyttäret erittäin motivoituneita pärjäämään itsekseen. Meillä on tilava asunto kolmella makuuhuoneella, mutta siitä huolimatta oletusasetuksena on se, että tyttäret asuvat itsekseen ja oppivat olemaan itsenäisiä kunnes avioituvat, jos avioituvat.
Mjoo, hyvät pohjat. Mutta työ työttömyys. Se on niin arkipäivää ja voi osua kelle vaan, etenkin nuorelle väelle missä on pätkätöitä ym. Ja tulee seurustelueroja sun muita. Ei siitä kyllä mitään tule että se 23v lapsi sitten muuttaa takaisin siihen äidin ja hänen uuden miehensä pikkuasuntoon. Hankala paikka varmasti sille äidille! Mutta miettikääpä vähän sen uuden miehenkin tilannetta. Kyllä siinä on ainakin ison parisuhteen kriisin paikka monella miehellä vaikkei mikään sovinistisika olisikaan. Ensinnä tulee pelko mieleen että tuo lapsi sitten ei aikuistunutkaan. Ja se, että asunto on auttamatta liian pieni. Pitääkö siinä ostaa sitten joku perhe-asunto mihin tämä 23-vee mahtuu? Ja kauanko se tilapäinen kotona olo kestää? Kuukauden vai 10 vuotta? Kokoajanhan siinä pitäisi ostaa sitten pienenpää ja isompaa asuntoa edestakaisin?
Miten nää tilanteet hanskataan? Toki tiedän että sikamiehille tämä on helpompaa. On niin sika sille lapsipuolelle että nuori ei kauaa viihdy vaan lähtee vaikka timbuktuun että pääsee siitä "isäpuolesta" eroon. Mutta jos ei ole siihen syystä tai toisesta valmis?
Mitä helkkaria? Kyllä normaali parikymppinen nuori pystyy hoitamaan seurusteluasiansa ilman vanhempien nurkkiin palaamista. Ja ihan samoja Kelan tukia ja kaupungin kämppiä ne saa kuin vanhemmatkin työttömät. Monet asuvat jo tuossa iässä eri paikkakunnallakin kuin vanhemmat. Eri juttu sitten joku vakava sairaus tai mt-kriisi, mutta kyllä perus elämäntilanteiden vaihtelu pitäisi tuossa iässä hallita jo itse.
-eri
Niinhän se menee normaalisti. Mainitsitkin nuo mt-kriisit. Niitähän valitettavasti todella monella on ja ne voivat päästä valloilleen kun pitäisikin pärjätä yksin.
Jänkkään tätä spekulaatiota mutta mites sitten? Kun siellä äityliinin pienessä kodissa onkin se uusiomies ja ehkä tämän kanssa tehty vielä uusi vauva? Onko osapuolet valmiita tällaiseen kompromissiin että sinne palaakin takaisin se pahasti kriisiytynyt nuori?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh, ihan selkeä.
Asumiskuluista AP 1/3 ja mies 2/3.
Ruoka, sähkö, netti, vakuutukset, vesi jne. päivittäisen asumisen kulut ap 1/4 ja mies 3/4.
Exäni koitti vakavissaan ehdottaa, että olisin maksanut hänelle asumiskuluja puolet asunnon markkinavuokrasta, 900 e/kk. Hänellä siis velaton omakotitalo ja kaksi vuoroviikkolasta, minulla ei lapsia. Tämän lisäksi sähköt, vedet, ja ruoka puoliksi, koska perhettähän tässä ollaan kaikki. Lasten harrastukset sentään olisi suostunut maksamaan ihan itse.
Perusteli tuota summaa sillä että hän oli joutunut näkemään vaivaa kun talon rakensi, eikä voinut antaa minun vain hyötyä siitä. Ei mitenkään ymmärtänyt että en ollut taloudellisessa vastuussa hänen lapsistaan.
Kukaan ei varmaan ihmettele että siitä tuli lopulta ex?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeudenmukainen asumiskululaskuri ottaa huomioon asukaan pituuden, painon ja keuhkojen tilavuuden, jotta myös hiilidioksidipäästöt mitataan mukaan. Mitä isompi asukas, sitä isommat veloitukset.
Sanoisin, että miehen euro olisi 1,2 euroa.
Vuokra tms asumiskulu puoliksi, sähkö ja vesi joko puoliksi tai sitten lapsien vanhempi maksaa esim 2/3 näistä kuluista, ruokakuluista vanhempi maksaa myös esim sen 2/3 osaa ja tietysti lapsiensa kulut. Eli ts. laitatte yhteiselle tilille rahaa kuukausittain esim 800e (lapseton) ja 1400e (vanhempi) , ja näistä rahoista maksatte sitten talouden kulut (pl. lasten hankinnat, jotka ovat vanhemman vastuulla).
Rahat toki suhteutettuna talouden menoihin, tuossa laskelmassa oletuksena että vuokra 1000e ja 1200e menisi ruokaan, laskuihin yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Exäni koitti vakavissaan ehdottaa, että olisin maksanut hänelle asumiskuluja puolet asunnon markkinavuokrasta, 900 e/kk. Hänellä siis velaton omakotitalo ja kaksi vuoroviikkolasta, minulla ei lapsia. Tämän lisäksi sähköt, vedet, ja ruoka puoliksi, koska perhettähän tässä ollaan kaikki. Lasten harrastukset sentään olisi suostunut maksamaan ihan itse.
Perusteli tuota summaa sillä että hän oli joutunut näkemään vaivaa kun talon rakensi, eikä voinut antaa minun vain hyötyä siitä. Ei mitenkään ymmärtänyt että en ollut taloudellisessa vastuussa hänen lapsistaan.
Kukaan ei varmaan ihmettele että siitä tuli lopulta ex?
Taisi haluta enemmänkin vuokralaista kuin puolisoa.
Ex-mies maksoi puolet hoitovastikkeesta, joka oli 150€. Tämä raha kolmiossa asumisesta oli tän mielestä suurinta riistoa ikinä, ja hyödyin sen mielestä hänen maksamilla rahoillaan. No erohan siitä kaikesta muustakin mitä se suustaan suolsi sitten seurasi. Muutti sitten hirmu tyytyväisenä pieneen yksiöön maksamaan yli 400 € vuokraa. Erikoinen mielenmaailma oli sillä tyypillä. Niin ja ruoat ostettiin myös erikseen kun ei riittänyt että mä maksoin 2/3 kaikesta (omani ja lapseni). Kaiken huipuks selitti että oli puhunut muiden ihmisten kanssa asiasta ja kaikki oli sitä mieltä että mä teen väärin. Kai mun ois pitäny opiskelijana maksaa kaikki ja se työssäkäyvänä ois voinu siipeillä. Hyi ku ällöttää kun alkaa näitä muistelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapset on täysi-ikäisiä, lasketaan heidän huoneiden vuokraksi käypä hinta, jonka saisitte ulkopuoliselle vuokramalla. Kerrostalossa ilman omaa wc:tä ja keittiötä se on varmaan 100e/kk. Vanhemmat maksaa kaiken puoliksi, ja sitten aikuisten lasten vanhempi hoitaa tuon lasten osuuden. Lapsethan vois saada kelasta asumistukea.
Decorus kirjoitti:
Ex-mies maksoi puolet hoitovastikkeesta, joka oli 150€. Tämä raha kolmiossa asumisesta oli tän mielestä suurinta riistoa ikinä, ja hyödyin sen mielestä hänen maksamilla rahoillaan. No erohan siitä kaikesta muustakin mitä se suustaan suolsi sitten seurasi. Muutti sitten hirmu tyytyväisenä pieneen yksiöön maksamaan yli 400 € vuokraa. Erikoinen mielenmaailma oli sillä tyypillä. Niin ja ruoat ostettiin myös erikseen kun ei riittänyt että mä maksoin 2/3 kaikesta (omani ja lapseni). Kaiken huipuks selitti että oli puhunut muiden ihmisten kanssa asiasta ja kaikki oli sitä mieltä että mä teen väärin. Kai mun ois pitäny opiskelijana maksaa kaikki ja se työssäkäyvänä ois voinu siipeillä. Hyi ku ällöttää kun alkaa näitä muistelee.
Höpöhöpö.
Siis asunnosta ei ollut muuta maksua kuin vastike? Silloin maksatte vastikkeen puoleksi, sillä ei ole väliä mitä toinen maksaisi jos asuisi vaikka kuussa, se ei liity asiaan mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menot on 1000 euroa lapseton maksaa 250 ja lapsellinen maksaa loput eli suhteutettuna nuppilukuun.
Tämä. Se, jonka lapset asuvat luonanne maksaa kaikesta 3/4 ja ap 1/4.
Haluan jakaa omat kokemukseni. Mieheni tienaa reilusti yli 100ke vuodessa, minä olen matalapalkkainen. Kun tavattiin, mies halusi ostaa ylisuuren (300m2) kämpän omilla rahoillaan.
Minulla pari lasta, miehellä pari aikuista (omillaan asuvaa) lasta + meillä on yksi yhteinen poika. Minä teen kaikki, siis _kaikki_ kotityöt ja pikkupojanhoitotyöt lasteni kanssa, paitsi lumityöt (koska iso piha). Ja niitä kotitöitä ja lastenhoitotöitä piisaa, siis täyden työpäivän jälkeen.
Miehelläni on kallis harrastus, kuluttaa harrastukseensa rahaa kymppitonneja joka vuosi. Minun harrastukseni maksaa pari kymppiä vuodessa.
No niin, nyt päästään sitten siihen kiintoisaan osaan, eli maksamiseen. Maksan omien lasteni vaatteet ja huvitukset, samoin kuin omani, mutten mitään muuta. En yhteisen poikamme kuluja, en ruokia, en asumiskuluja. Mies tästä aina joskus sanoo. Olen sanonut hänelle, että minun kotiraatamiseni ei ole ilmaistyötä. Ja että voin alkaa osallisumaan ruoka- ja asumiskuluihin, jos hän alkaa _vapaaehtoisesti_, _käskemättä_ osallistumaan runsaasti lastenhoitoon ja kodinhoitoon. Eli alkaa olemaan lapsen kanssa kotona ja hoitamaan häntä, tekemään terveellistä ruokaa, imuroimaan ja pesemään vessoja, jne, jne, jne.
Eli, koska meillä on kotitöiden- ja lastenhoidon asiat aivan toispuoleista, niin toispuoleista saa olla sitten myös maksupuolikin. Eli jos aletaan keskustelemaan maksamisesta, niin samalla täytyy keskustella kotonatehtävästä työstä. Ja jos jotain sovitaan, että minä alan maksamaan ja että mies alkaa kotitöihin ja lastenhoitohommiin, niin silloin molempien pitää toteutua, ei pelkästään se, että minä teen rahasiirtoja miehen tilille, mutta mies luistelee kotitöistä ja lastenhoidosta.
Jos minä alan maksamaan ja mies ei ala osallistumaan perheen hommiin, niin se olisi totaalista minun hyväksikäyttöä. Jos kerran minun pitää maksaa, niin muutan takaisin omaan hyvään asuntooni, en passaa muita kuin omia lapsiani ja sitten kyllä maksan puolta pienemmän asunnon kulumme + muut menot. Siinä on miehelle vaihtoehdot. Eipä ole vielä eroa ottanut.
Vierailija kirjoitti:
Decorus kirjoitti:
Ex-mies maksoi puolet hoitovastikkeesta, joka oli 150€. Tämä raha kolmiossa asumisesta oli tän mielestä suurinta riistoa ikinä, ja hyödyin sen mielestä hänen maksamilla rahoillaan. No erohan siitä kaikesta muustakin mitä se suustaan suolsi sitten seurasi. Muutti sitten hirmu tyytyväisenä pieneen yksiöön maksamaan yli 400 € vuokraa. Erikoinen mielenmaailma oli sillä tyypillä. Niin ja ruoat ostettiin myös erikseen kun ei riittänyt että mä maksoin 2/3 kaikesta (omani ja lapseni). Kaiken huipuks selitti että oli puhunut muiden ihmisten kanssa asiasta ja kaikki oli sitä mieltä että mä teen väärin. Kai mun ois pitäny opiskelijana maksaa kaikki ja se työssäkäyvänä ois voinu siipeillä. Hyi ku ällöttää kun alkaa näitä muistelee.
Höpöhöpö.
Siis asunnosta ei ollut muuta maksua kuin vastike? Silloin maksatte vastikkeen puoleksi, sillä ei ole väliä mitä toinen maksaisi jos asuisi vaikka kuussa, se ei liity asiaan mitenkään.
En kyllä kehtaisi asua toisen asunnossa maksamalla vain puolet hoitovastikkeesta. Minä maksoin miehelle koko vastikkeen sekä puolet muista kuluista, vaikka hän ei sitä vaatinut. Kyllähän se asunto kului minun käytöstä. Ja erittäin edullisesti sain asua verrattuna paljon olisin joutunut maksamaan puolet vuokrasta samanlaisesta asunnosta.
Nimilaput maitopurkkeihin ja omat vessapaperit. Siitä on hyvä alkaa.
Kuka maksaa mitä maksaa.
Mä en jaksais tollasta.
Asuminen (vuokra) ei missään tapauksessa nuppiluvun mukaan. Kulutus kyllä.
Esimerkki:
Lapseton maksaisi tonnin kämpästä kahden lapsen tilanteessa vuokraa vain 250€. Jos lapsia ei olisi kummallakaan, riittäisi pariskunnalle 750€ asunto. Tällöin kumpainenkin maksaisi 375€. Eli suurinpiirtein tollainen summa olisi kohtuullinen tonnin asunnosta tälle lapsettomalle.
Ei vapaamatkustukselle.
Vierailija kirjoitti:
Nimilaput maitopurkkeihin ja omat vessapaperit. Siitä on hyvä alkaa.
Ja jääkaapin oveen inventaariolappu, johon jokainen merkitsee kulutuksensa grammalleen. Kaikki kuitit säästetään ja joka vuoden joulukuussa katsotaaan tiliotteiden perusteella aikuisten kesken kuka maksaa mahdollisia palautuksia ja kenelle.
Oletko koulutukseltasi kenties insinööri? :O