Lue keskustelun säännöt.
Psykiatrisessa sairaanhoidossa näkee miten huono asenne ihmisillä on
Sairaanhoitaja
19.12.2018 |
Osa psyykkisesti sairaista on oikeasti sairaita, mutta joka päivä tapaan useita, joilla on vain huono asenne ja liian kovat vaatimukset.
Kaiken pitäisi tulla helposti, pitäisi saada työ ja koti jotka sopisi täysin omiin toiveisiin, ilman että itse tekee mitään. Pitäisi saada rahaa ja palveluita, mutta mitään velvollisuuksia ei saa olla. Lääkkeistä ei suostuta syömään kuin ne joista tulee välitön vaikutus. Kaikki on maailman ja yhteiskunnan syytä, mistään ei ole omaa vastuuta. Ei edes aaenteesta.
Näiden ihmisten takia oikeasti sairaat eivät pääse hoitoon jonojen ollesa valtavat.
Kommentit (485)
Totta AP! Suunnitellaan häitä, juhlia, ollaan aktiivisia suuntaan ja toiseen. Tehdään "uraa". Osataan hoitaa asioita, jos niistä on suora hyöty itselle. En ymmärrä näitä noin kolmekymppisiä eläkeläisiä. Ei oo pakko ku ei halua -asenneongelma, ei sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatriasta et kyllä ymmärrä hönkäsen pöläystä etkä pahemmin sairaanhoidostakaan. Täysin turha ammattinimike. Kaikenlaiset olmit sitä päästetäänkin pätemään ja puoskaroimaan terveydenhuoltoon veronmaksajien rahoilla, ettes häppee!
Voi sairaillakin olla huono asenne, ihan kuten terveilläkin. Sitä varten kai teillä on niitä kaikenmaailman testejä, että osataan asettaa diagnoosi tai olla asettamatta. Kuulostaa että sinulla on paitsi tiedostamatonta osaamattomuutta niin myöskin huono asenne.
Vierailija kirjoitti:
Kuka voi parantaa asennevamman?
Jos tuet ei tulisi kuin Manulle illallinen, vaan olisi tehtävä ihan itse asioita elantonsa eteen, niin monenkin asenne voisi parantua. Tokikaan kaikista ei ole 8h työpäiviin, mutta edes jotain vastikkeellisuutta tulisi olla. Niin ne on ennenkin vähempi työkykyiset tehneet jotain leipäpalansa eteen.
Uusimpien tutkimusten mukaan työ ja rutiinit auttavat valtavasti mt-ongelmaista. Ei ehkä niin, että tehdään töitä kuten terveet, mutta edes jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näinhän se on. Huomannut ihan saman, mutta usein näillä on kyllä päässä jotain vikaa. Elämänhallinnassa. Todella rasittavaa yrittää kannatella ihmisiä joilla ei ole kykyä tai halua muutokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka voi parantaa asennevamman?
Jos tuet ei tulisi kuin Manulle illallinen, vaan olisi tehtävä ihan itse asioita elantonsa eteen, niin monenkin asenne voisi parantua. Tokikaan kaikista ei ole 8h työpäiviin, mutta edes jotain vastikkeellisuutta tulisi olla. Niin ne on ennenkin vähempi työkykyiset tehneet jotain leipäpalansa eteen.
Mitkä ihmeen tuet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
näinhän se on. Huomannut ihan saman, mutta usein näillä on kyllä päässä jotain vikaa. Elämänhallinnassa. Todella rasittavaa yrittää kannatella ihmisiä joilla ei ole kykyä tai halua muutokseen.
Oletko ajatellut vaihtaa alaa? Josko fyysisesti sairaiden hoito onnistuisi paremmin, vai onkohan heilläkin mielestäsi huono asenne?
Aloittaja projisoi omaa psyykkistä maailmaansa potilaisiin? Asennevamma on psykiatrisen hoidon henkilökunnalla, joka luulee, että ihmisen ongelmat ovat aina asenneongelmia: "Kaikki on asenteesta kiinni ja kärsimys on heikkoutta. Ei täällä kukaan sinua kädestä kiinni pidä. Koveta itsesi ja sairastu lisää". Kammottavaa luettavaa tämä aloitus ja toivon, että sen tekijä ei toimi hoitajana enää. Tällainen hoitaja tuhoaa, ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka voi parantaa asennevamman?
Sosiaalisen turvaverkon poistaminen.
Jos et tee töitä, näännyt nälkään.
Aika nopeasti loppuisi turhat haihattelut ja kuvitelmat siitä että lapamato olisi ansainnut elinikäisen elatuksen pelkästään siksi että on olemassa.
Ei, tälläinen johtaa rikollisuuteen. Huijataan myymällä olematonta tavaraa tai varastamalla kaupoista,jotta saa jääkaapin täyteen. Vankila ei pelota, sillä siellä saa sentään ruokaa eikä tarvitse murehtia sähköjen katkaisusta.
Koko ammattikunta pitäisi siirtää takaisin fyysisten sairauksien hoitajiksi. Täysin turha homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastuun ottaminen vaatii tervettä itsetuntoa, realiteettien ymmärtämistä ja resilienssiä. Niitähän mielenterveyspotilailla ei nimenomaan ole.
Ap puhuu asiaa, mutta tietenkään oikea määritelmä asialle ei ole huono asenne. Osa siitä on opittua avuttomuutta. Näkyy tässäkin ketjussa kirjoittavilla: Heillä ei ole edes ajatustakaan siitä, että voisi alkaa tervehtyä, palautua, kuntoutua vaan oikein alleviivataan miten kamalaa on eikä toivoa ole. Heillä ei ole mitään hajuakaan siitä, että terveys on jotain mitä ensisijaisesti tehdään itse ja ammattilaiset auttavat. Ketjusta voi lukea, että terveys on jotain joka ammattilaisten täytyy heille antaa tuosta vaan ja koska näin ei tapahdu henkilökunta on täysin turhaa - vaikka se täysin turha näkyy peilistä. Lääkkeitä ei myöskään syödä koska paha olo ja henkilöllä ei ole mitään kokemusta siitä että asioiden eteen pitää työskennellä ja ponnistella.
Ja koska minkään eteen ei koskaan ole oppinut työskentelemään ja ponnistelemaan, jotenkin päädytään siihen että mun pitää saada kaikki mitä haluan ja heti nyt. Siis itsestään selvää on, ettei voida muuttaa vaikkapa siihen asuntoon mitä on tarjolla koska ainoa mitä kelpuutetaan on yhteiskunnan maksama asunto halutusta kaupunginosasta ja osoitteesta ja talosta joka ei mitenkään saa olla yli viisi vuotta vanha ja asunnossa pitää olla sitä ja tätä. Nyt heti tänne ja paranna mut!
Kaikkea pahentaa myös eristäytyminen. Normaaleissa kanssakäymisissä oppisi sitä miten ihmiset normaalisti käyttäytyvät, mikä on sopivaa ja mikä on epäsopivaa ja käytös muokkautuisi sellaiseksi kuin se ihmisillä yleensäkin on. Aika äkkiä huomaisi, että ihmiset katsovat vähän hitaasti omia turhannillityksiään. Kyllä, toimii myös ihan yhtä hyvin persoonallisuushäiriöisille. Toki maailmaan muuttuu kaikkea kamalaa mitä siellä ei pitäisi olla, mutta osa ihmisten välisistä konflikteista on myös ihan normaalia palautetta omasta toiminnasta tai sen puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusimpien tutkimusten mukaan työ ja rutiinit auttavat valtavasti mt-ongelmaista. Ei ehkä niin, että tehdään töitä kuten terveet, mutta edes jotain.
Osa haluaa parantua, suuri osa haluaa vaan eläkkeelle.
Mustavalkoisuus tuntuu olevan monen ongelma. Ahdistus ja masennusoireita halutaan terapoitavan vuosia ja vuosia tavoitteena saada ne poistettua täydellisesti ennen kuin voidaan ajatellakaan esim. muuta kuntoutusta saati opintoja tai työelämää. Ihmiset eivät siedä ahdistusta tai muitakaan ns.ikäviä tunteita vaan ajan henki on se että niihin tarvitsee aina terapiaa. Lapsille tehdään karhunpalvelus kun heitä "suojellaan" turhautumiselta, pettymykseltä, virheiltä (muiden ja omilta) ja aikuisuudessa tulee sitten ongelmia.
"Raportti paljastaa: Iso osa yksityislääkäreistä välttelee veroja."
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu asiaa, mutta tietenkään oikea määritelmä asialle ei ole huono asenne. Osa siitä on opittua avuttomuutta. Näkyy tässäkin ketjussa kirjoittavilla: Heillä ei ole edes ajatustakaan siitä, että voisi alkaa tervehtyä, palautua, kuntoutua vaan oikein alleviivataan miten kamalaa on eikä toivoa ole. Heillä ei ole mitään hajuakaan siitä, että terveys on jotain mitä ensisijaisesti tehdään itse ja ammattilaiset auttavat. Ketjusta voi lukea, että terveys on jotain joka ammattilaisten täytyy heille antaa tuosta vaan ja koska näin ei tapahdu henkilökunta on täysin turhaa - vaikka se täysin turha näkyy peilistä. Lääkkeitä ei myöskään syödä koska paha olo ja henkilöllä ei ole mitään kokemusta siitä että asioiden eteen pitää työskennellä ja ponnistella.
Ja koska minkään eteen ei koskaan ole oppinut työskentelemään ja ponnistelemaan, jotenkin päädytään siihen että mun pitää saada kaikki mitä haluan ja heti nyt. Si
Todella hyvä kirjoitus. Jos voisi niin peukuttaisin 100 kertaa. Toki on heitä, joilla on oikea mielisairaus tai niin vaikea traumatausta että aivokemioihin ja kehoreaktioihin on vaikea vaikuttaa. Mutta siitä huolimatta vaikeastikin sairastuneille annetaan psykoedukaatiota ja tuetaan itsehoitoon. Ongelma tulee tosiaan siinä, jos ajatusmaailmassa on noita elementtejä että minun ei tarvitse itse tehdä mitään, teidän pitää ammattilaisina parantaa minut jne. Pitkään kun on alalla ollut niin kyllä ihmisissä erottaa sen mikä on esim.vaikeasta masennuksesta johtuvaa toivottomuutta ja milloin siellä taustalla on persoonallisuustekijöitä. Joillain masentuneilla siellä taustalla nimenomaan on jokin persoonallisuushäiriö ylläpitämässä masennusta ja silloinkin se kuntoutumisen tie olisi tehdä itse kuntouttavia asioita. Lääkkeet, neuromodulaatiohoidot yms eivät aina tosiaankaan pelkästään paranna, psykoterapiassakin pitää työskennellä nimenomaan itse. Puhumattakaan siitä että jotain kuntouttavaa toimintaakin olisi hyvä tehdä.
^ Hyvä lisäys on myös se, että on olemassa mielenterveyshäiriöitä joita esiintyy aika lailla saman verran koko maailmassa vuosikymmenestä toiseen. Lisäksi on olemassa mielenterveyshäiriöitä, joiden määrä on räjähtänyt käsiin ja joita diagnosoidaan eri maissa aivan erilaisia määriä ja erilaisilla kriteereillä.
Skitsofreniaa esiintyy lähes koko planeetalla puolesta prosentista yhteen prosenttia väestöstä ja bipolaarisuutta vastaavasti sairastaa elämänsä aikana prosentista kahteen väestöstä.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja projisoi omaa psyykkistä maailmaansa potilaisiin? Asennevamma on psykiatrisen hoidon henkilökunnalla, joka luulee, että ihmisen ongelmat ovat aina asenneongelmia: "Kaikki on asenteesta kiinni ja kärsimys on heikkoutta. Ei täällä kukaan sinua kädestä kiinni pidä. Koveta itsesi ja sairastu lisää". Kammottavaa luettavaa tämä aloitus ja toivon, että sen tekijä ei toimi hoitajana enää. Tällainen hoitaja tuhoaa, ei auta.
Ihan oikeasti, jos sulla olisi joka päivä mielekkäitä kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa ja enemmän mielekästä tekemistä, mahtaisiko viettää päivääsi vatvoen tällaisia ajatuksia? Käsi sydämelle.
Tosi moni on todella yksin, ja sitten toivotaan että se ammattiauttaja toimii äitinä ja ystävänä ja välittää. Mutta kun eivät ammattiauttajatkaan välitä kuin työnsä puolesta. Yksi ihminen ei tarvitsee kymmenen muuta ihmistä elämäänsä. Ammattiauttaja voi hyvin olla yksi niistä, mutta ne yhdeksän muuta täytyy löytää jostain muualta.
Olkaa tarkkoina millaisen psyk.hoitajan kuntoutukseen päädytte. Ja tarvittaessa vaihtakaa se hoitaja... kaikki eivät valitettavasti ole ihan ammattinsa tasolla.