Lue keskustelun säännöt.
Miksi tuleviin häihimme suhtaudutaan kuin ne olisivat jotain noloa?
18.12.2018 |
Olen ihan tosissani ymmälläni. Minä ja mieheni olemme jo yli 30-vuotiaita, koulutettuja ja työelämässä, makselemme yhteistä asuntoa ja meillä on hyvä, tasapainoinen ja rakastava parisuhde ja yhteisiä harrastuksia. En voisi kuvitella parempaa. Lapset ovat haaveissa lähivuosina, mutta muuten meillä on mielestäni kaikki mitä tarvitaan ja olen onnellinen.
Olemme olleet yhdessä neljä vuotta, ja keväällä menemme naimisiin. Häät ovat pienimuotoiset: olemme kutsuneet vain perheenjäseniä ja muutaman läheisen ystävän. Näin ei rahaakaan kulu niin paljoa, ja voimme hyvällä omatunnolla lähteä häämatkalle.
Minua vaan alkaa tosissaan häiritä se, että meidän kummankaan perheet eivät tunnu olevan ollenkaan innoissaan asiasta. Ennemminkin olemme saaneet sellaista peiteltyä ihmettelyä, että miksi naimisiin, ei kai nyt kallista ja hienoa hääpukua (olen teettämässä puvun joka tulee maksamaan huimat 400 euroa), ei kai nyt sitä, tätä ja tuota. Kummallisinta on, että suhtautuminen on yhtä vaisu molempien perheiden suunnalta. Tietääkseni kukaan ei vastusta yhdessäoloamme, mutta jostain syystä häät ovat nyt muka kovinkin kummallinen ja liian pramea asia.
Olemme molemmat perheidemme vanhimpia lapsia. Olen miettinyt, voisivatko vanhempamme olla kaikki jonkinlaisessa kriisissä siitä, että lapset alkavat olla naimaiässä...? Se vaan että olemme jo yli 30! Meidän molempien vanhemmat menivät naimisiin vähän päälle 20-vuotiaina, ja lapsiakin hankkivat nopeasti sen jälkeen. Tuleekohan mahdollisille tuleville vauvauutisillekin vaisu ja kiusallinen vastaanotto?
Olen epäillyt myös sitä, häiritsisikö omaa perhettäni se että olen ollut aiemmin (jo 10 vuotta sitten) pari vuotta kihloissa aiemman miesystävän kanssa, mutta jos näin, niin ei sekään reilulta tunnu. Eikä sen nyt pitäisi ainakaan miehen vanhempiin vaikuttaa kun eivät siitä mitään tiedäkään.
Kaiken kaikkiaan on vain todettava että en tiedä miksi ajatus meidän häistämme tuntuu olevan meidän läheisimmille ihmisille niin vaivaannuttava asia. Minusta se on loukkaavaa ja epäreilua. En voi osoittaa omaa iloani aiheesta omalle perheelleni, vaan päinvastoin joudun muistuttelemaan itselleni että tiedossa on kaunis ja ainutlaatuinen tapahtuma, jossa sitoudumme toisiimme ja josta minulla on lupa nauttia.
Miestäni asia ei vaivaa niin paljoa, vaikka on myös huomannut sen että intoa ei lähipiirissä ole havaittavissa.
Onko kellään esittää veikkauksia, mikä tämän voisi selittää? Kyllä, helpointa olisi vain kysyä, mutta en halua pahentaa tilannetta. Jokainen tuntee niin kuin tuntee, enkä voi pakottaa tai painostaa ketään innostumaan omasta naimisiinmenostani.
Kommentit (79)
Muistelen, että kun me kihlauduimme, niin ei sen enempää appivanhempien kuin omien vanhempieni toive selvästikään ollut isot perinteiset häät. Jotenkin viesti oli, että pienetkin riittää. Vaatimaton on hyvä.
Heidän rahoista ei ollut kysymys, mutta luulen että heillä on jonkinlainen kauhukuva isoista häistä, joihin otetaan 10 000 eurojen laina jne. Ehkä halusivat jotenkin viestittää, ettei ole tarpeen. Vaikka tosiaan suunnitelmissa ei ollut mikään spektaakkeli.
Ihmettelin sitä itsekin, kun toisaalta kummankin puolelta esim. 50-v juhlia on juhlittu suhteellisen isosti. Että miksi meidän häämme eivät olisi tärkeä juhla? Jotenkin kai näkivät sen eri tavalla (eri asia kutsua 50-v synttäreiden takia kumminkaimat, vuokrata tila ja pitopalvelu?)
Oikeastaan en tajua sitä vieläkään :) mutta ei sillä ole väliä, ei niillä neuvoilla ollut mitään sen salatumpaa tarkoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä heitä ei oikeasti innosta, koska pitävät teitä jo vakiintuneena parina? Eli ei ole mitään suhdetta vastaan, mutta olette jo pari ja tavallaan aamen tai ei niin ette muutu heidän silmissään.
No mutta eikö tämä ole nykyään melkein aina näin? Kävin viime kesänä neljissä häissä, yksissäkään pariskunta ei ollut seurustellut alle viittä vuotta. Kaikilla oli taustalla pitkä avoliitto, 3/5 omistaa yhteisen asunnon, kahdella on lapsia... Ja silti jäi sellainen vaikutelma, että todellakin oli pariskuntien perheet mukana siinä ilossa ja juhlahumussa, ja toki muutkin vieraat.
Kyllä, näinhän se on ja varmaan siksi häät yleisestikin ovat kärsineet inflaation. Niissä ei ole enää yhteisen elämän aloittamisesta viitteitä vaan lähinnä juhlat.
Ymmärrän tämän kyllä ihan hyvin. Mutta silti olen sitä mieltä ettei tässä maailmassa liikaa juhlanaiheita ole, joten mielellään häät voisi yrittää pitää iloisena asiana. On totta ettemme ole aloittamassa yhteistä elämää häistä alkaen, mutta eipä juuri kukaan nykyään niin tee. Häät ovat muuttaneet muotoaan, mutta silti niillä on merkitystä.
ap
Mikä se merkitys on? Olette jo sitoutuneet toisiinne.
Vierailija kirjoitti:
Voisko olla vain se, etteivät ymmärrä kuinka pieni ja intiimi juhlakin voi olla juhla? Jos olet itse korostanut vaatimattomuutta, he eivät ymmärrä, että juhliin kuitenkin panostetaan. Vaikka ei sataa ihmistä kutsutakaan.
Tätä minäkin veikkaan. Olen ollut alle 10 hengen häissä ja pakko tunnustaa, että salaa ihmettelin sitä hössötystä. Jotenkin on vain helpompi ajatella, että pöytäkoristeet pohdituttavat enemmän jos väkeä on toistasataa kuin ihan lähimmät. Jos oma väki on kutsuttujen pääjoukko, he saattavat suomalaiseen kursailutapaan olla sitä mieltä, että turha meidän takia on vaivautua.
Vielä yksi selitys on, että läheskään kaikkia viisikymppisiä häät eivät jaksa kiinnostaa yhtään. Jos keskustelisit omassa hääkuplassasi samassa tilanteessa olevien kavereittesi kanssa, jäisi huomaamatta, että ei ne hääjuhlat kaikille niin huippuja ole ja hääkutsun fontilla ei ole väliä. Kyynisiltä av-mammoilta kuulee kansan syvien rivien näkemyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Suvuissa jokin sairaus, jonka pelkäävät periytyvän.
Miten se liittyy naimisiin menoon?
Vierailija kirjoitti:
Etkö voi vain suoraan kysyä ainakin omilta vanhemmiltasi, onko heillä jotain avioliittoanne/häitänne vastaan? Kerro, että sinusta tuntuu kurjalle, kun tunnet saavasi niin vähän vastakaikua onnellesi.
Tämä. Tai jos ei ihan noin suorasukaisesti, niin pehmeämmin: mistäköhän mahtaa olla kysymys, kun minulle tulee sellainen tunne, että suhtaudutte tähän hääasiaan jotenkin nihkeästi? Jos vain suinkin on sellaiset välit vanhempiin, että voisi ajatella puhuvansa asioista suoraan, niin tällähän se parhaiten selviää. Jos taas on sellainen suku, jossa ei ikinä puhuta mistään suoraan, menee vaikeammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aikuisia lapsia joista tytär jo naimisissa, pidämme vävystä kovasti ja heidän naimisiin menonsa oli iloinen uutinen. Mutta jos nyt vaikka yksi pojistamme ilmoittaisi naimisiin menosta nykyisen avovaimonsa kanssa, niin minun ja mieheni käytös olisi varmasti samanlaista kuin ap:n vanhempien. Juuri samalla tavalla voisimme sanoa morsiammen puvusta ja sormuksesta. Ja syy tähän on hyvin yksinkertainen: me emme pidä poikamme avovaimosta! Siksi myös tuntuisi siltä ettei kannata haaskata rahaa kun ero tulee kuitenkin.
Toivottavasti poikanne tekee kuitenkin itse päätöksensä.
Meidänkin suvussa oli yksi äiti, joka kannatti kovasti toisen poikansa liittoa, ja tykkäsi seurustelukumppanista. Toisen pojan kumppanista ei tykännyt. Mutta niin vain kävi, että ensiksi mainittu poika erosi, mutta toinen on yhä yhdessä nuorena tapaamansa naisen kanssa. Siis juuri se liitto, jonka äiti ei uskonut kestävän.
Taitavat vaan vittuilla teijän pihistelylle kun ette vaivaudu kunnon häitä järjestää.. Ei semmosissa minihäissä muutenkaan oo sitä tunnelmaa, synttärikutsu fiilis semmosissa vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäsköhän kysyä asiaa niiltä teidän perheiltänne sen sijaan että kirjoitat tänne jotain v..tun romaania asiasta?
Häät ovat ihania, mutten itsekään jaksa intoilla tai keskustella niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan se eritoten nykytiedon valossa mieheltä järjetön teko. Ruveta perheleikkiin seksisirkusveteraanin kanssa ja ottaa se raskain vaihe. Naiset näytännössä nykyään aina haluaa erota kun lapset ovat sen verta isoja, että jaksaa hoitaa yksin ja sitten mies jää makselemaan elareita.
Vähälläpä se mies pääsee, jos ei tarvi muuta jo elarit maksaa. Mun elämäni ainaki helpottua hurjasti jos mies ottais eron ja lapset, makselisin vaan kuus sataa kuussa elareita ja kävisivät parina viikonloppuna. Säästyneillä varoilla voisin sitten vaikka reissailla nuorten miesten kanssa. N50 ja jotain
Vierailija kirjoitti:
Voisko olla vain se, etteivät ymmärrä kuinka pieni ja intiimi juhlakin voi olla juhla? Jos olet itse korostanut vaatimattomuutta, he eivät ymmärrä, että juhliin kuitenkin panostetaan. Vaikka ei sataa ihmistä kutsutakaan.
Jotain tämmöstä itekin uumoilen. Pienet häät, pienet hehkutukset. Ajattelevat ehkä että pitää ottaa hillitysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyisin suoraan, mistä on kysymys. Ei se tilanne siitä huonone.
no jos ne on luokkaa muumi hääpuvussa, niin kyllä siinä kaikkia naurattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistelen, että kun me kihlauduimme, niin ei sen enempää appivanhempien kuin omien vanhempieni toive selvästikään ollut isot perinteiset häät. Jotenkin viesti oli, että pienetkin riittää. Vaatimaton on hyvä.
Heidän rahoista ei ollut kysymys, mutta luulen että heillä on jonkinlainen kauhukuva isoista häistä, joihin otetaan 10 000 eurojen laina jne. Ehkä halusivat jotenkin viestittää, ettei ole tarpeen. Vaikka tosiaan suunnitelmissa ei ollut mikään spektaakkeli.
Ihmettelin sitä itsekin, kun toisaalta kummankin puolelta esim. 50-v juhlia on juhlittu suhteellisen isosti. Että miksi meidän häämme eivät olisi tärkeä juhla? Jotenkin kai näkivät sen eri tavalla (eri asia kutsua 50-v synttäreiden takia kumminkaimat, vuokrata tila ja pitopalvelu?)
Oikeastaan en tajua sitä vieläkään :) mutta ei sillä ole väliä, ei niillä neuvoilla ollut mitään sen salatumpaa tarkoitusta.
KUn täytin 50v, maksoin itse 9000 euron laskun. Lasten ja puolisoittensa ei tarvinnut nähdä yhtään vaivaa.
Kun poika oli menossa vihille, oli jo ensimmäisessä keskustelussa mukana kysely, että paljonko annamme heille häiden järjestämiseen. Eli lähtökohta oli, että me osallistumme rahalla, koska he haluavat isot juhta.
Vanhemmilla omia parisuhdeongelmia, ehkä sivusuhteita, ka tämän takia pitävät naimisiinmenoa turhana riittinä.
Menkää maistraatissa naimisiin ja laittakaa koko raha johonkin unelmalomaan kaukana, siinä sitten sukulaiset ihmettelee😁
En lukenut kommentteja, mutta yksi syy vähäintoisuuteen voi olla se, että häihin on vielä aikaa. Ehkä he eivät halua intoilla, koska pelkäävät, että häitä odotellessa voisi tulla välirikko. Liika intoilu häiden suhteen voisi aiheuttaa teille turhaan paineita ja siitä seurata riitoja yms. Varsinkin kun häät ovat pienet he voivat ajatella, että turha niihin on näin aikaisin valmistautua.
Jopas on nihkeää. Olisin ollut loukkaantunut, jos perheet olisivat suhtautuneet noin meidän häihin. Naimisiin mennessä oltiin päälle 30v, yhteinen koti ja lapsi, silti pohdinnan jälkeen haluttiin kutsua meille tärkeät ihmiset paikalle häihin ja tarjota porukalle hyvät juhlat. Haluttiin jakaa vihkiminen siis meidän lempi-ihmisten kanssa, vaikka avioliitto ei meidän kohdalla muuttanut mitään käytännössä. Maksettiin häät itse, oli 70 vierasta, pappi, koristeltu juhlapaikka, pitopalvelu ja prinsessapuku. Huntuun ei riittänyt pokka, kun jälkikasvu juoksee jaloissa ja pukukaan ei ollut hohtavan valkoinen.
Jos häitä ei kannata viettää, niin eihän syntymäpäiviäkään, koska kaikki jotka eivät ole ehtiä kuol la ensin täyttää kuitenkin 50 vuotta. Oikeastaan ristiäisiäkään on turha viettää, kun kuitenkin kuollaan. Ja hautajaisia, koska eihän se vainaja niistä mitään tiedä. Eikä valmistujaisia tai lakkiasiakaan, koska kaikki nyt jonkun tutkinnon suorittaa ja voi jäädä työttömäksi kuitenkin. Kyllä se tosiaan kannattaa elää nöyrästi hiljaa ja hissukseen, ilman mitään melua ja muutenkin olla mahdollisimman huomaamaton, kun hetken täällä vain kurjuudessa eletään ja sitten kuol laan pois.
Joku täällä julisti, ettei kiinnosta pätkääkään omien lapsien häät ja lastenlapsetkin ovat rasite muille. Se on sun mielipide ja ihan oikeutettu, mutta ei onneksi vallitseva ja antaa muuten melkoisen ankean kuvan ihmisestä. Ettei vain olisi hoitamaton masennus tai vaihdevuosien aiheuttamaa angstia?
Miksi kysyt asiaa täältä? Soita äidilles ja kysy.