Lue keskustelun säännöt.
Miksi tuleviin häihimme suhtaudutaan kuin ne olisivat jotain noloa?
18.12.2018 |
Olen ihan tosissani ymmälläni. Minä ja mieheni olemme jo yli 30-vuotiaita, koulutettuja ja työelämässä, makselemme yhteistä asuntoa ja meillä on hyvä, tasapainoinen ja rakastava parisuhde ja yhteisiä harrastuksia. En voisi kuvitella parempaa. Lapset ovat haaveissa lähivuosina, mutta muuten meillä on mielestäni kaikki mitä tarvitaan ja olen onnellinen.
Olemme olleet yhdessä neljä vuotta, ja keväällä menemme naimisiin. Häät ovat pienimuotoiset: olemme kutsuneet vain perheenjäseniä ja muutaman läheisen ystävän. Näin ei rahaakaan kulu niin paljoa, ja voimme hyvällä omatunnolla lähteä häämatkalle.
Minua vaan alkaa tosissaan häiritä se, että meidän kummankaan perheet eivät tunnu olevan ollenkaan innoissaan asiasta. Ennemminkin olemme saaneet sellaista peiteltyä ihmettelyä, että miksi naimisiin, ei kai nyt kallista ja hienoa hääpukua (olen teettämässä puvun joka tulee maksamaan huimat 400 euroa), ei kai nyt sitä, tätä ja tuota. Kummallisinta on, että suhtautuminen on yhtä vaisu molempien perheiden suunnalta. Tietääkseni kukaan ei vastusta yhdessäoloamme, mutta jostain syystä häät ovat nyt muka kovinkin kummallinen ja liian pramea asia.
Olemme molemmat perheidemme vanhimpia lapsia. Olen miettinyt, voisivatko vanhempamme olla kaikki jonkinlaisessa kriisissä siitä, että lapset alkavat olla naimaiässä...? Se vaan että olemme jo yli 30! Meidän molempien vanhemmat menivät naimisiin vähän päälle 20-vuotiaina, ja lapsiakin hankkivat nopeasti sen jälkeen. Tuleekohan mahdollisille tuleville vauvauutisillekin vaisu ja kiusallinen vastaanotto?
Olen epäillyt myös sitä, häiritsisikö omaa perhettäni se että olen ollut aiemmin (jo 10 vuotta sitten) pari vuotta kihloissa aiemman miesystävän kanssa, mutta jos näin, niin ei sekään reilulta tunnu. Eikä sen nyt pitäisi ainakaan miehen vanhempiin vaikuttaa kun eivät siitä mitään tiedäkään.
Kaiken kaikkiaan on vain todettava että en tiedä miksi ajatus meidän häistämme tuntuu olevan meidän läheisimmille ihmisille niin vaivaannuttava asia. Minusta se on loukkaavaa ja epäreilua. En voi osoittaa omaa iloani aiheesta omalle perheelleni, vaan päinvastoin joudun muistuttelemaan itselleni että tiedossa on kaunis ja ainutlaatuinen tapahtuma, jossa sitoudumme toisiimme ja josta minulla on lupa nauttia.
Miestäni asia ei vaivaa niin paljoa, vaikka on myös huomannut sen että intoa ei lähipiirissä ole havaittavissa.
Onko kellään esittää veikkauksia, mikä tämän voisi selittää? Kyllä, helpointa olisi vain kysyä, mutta en halua pahentaa tilannetta. Jokainen tuntee niin kuin tuntee, enkä voi pakottaa tai painostaa ketään innostumaan omasta naimisiinmenostani.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi mitään syytä, minkä vuoksi ryhtyisin hössöttämään 30v täyttäneen lapseni häistä. Tuossa iässä napanuora on katkaistu, eletään jo omaa elämää eikä käy mielessä, että pitäsi ryhtyä ihastelemaan, kun te nyt näin upealla tavalla vihille astelette.
Lahjaksi antaisin sen saman summan kuin muillekin hääpareille, vaikka nykyisin oletetaan,että hääparin vanhemmat antavat tuhansia euroja aikuisille lapsilleen "unelman toteuttamista varten".Hössöttämistä tai rahalahjoja en ole peräänkuuluttamassa. Minä iloitsisin aidosti kenen tahansa läheiseni elämän virstanpylväistä ja juhlan hetkistä, ja toivoisin samaa suhtautumista oman elämäni hienoimpaan hetkeen. Samalla lailla kuin esim. valmistujaisissani kaikki olivat onnellisia ja ylpeitä. Lahjat tai hössötys eivät ole se juttu, vaan aito ilo ja sen jakaminen rakkaiden kanssa.
Aiemmalle kysyjälle: emme ole eri uskontokuntaa.
ap
Minun olisi vaikea iloita aidosti, jos tietäisin lapseni tulevan puolison olevan julkiuskoton. Jokaisella saa olla liitossa omat sopimuksensa, mutta ihan kaikkea ei vain ymmärrä.
What.......?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta koko juttu haiskahtaa jotenkin vainoharhaiselta. Yrität tulkita ihan liikaa toisten sanomisia. Mutta jos suku todellakin suhtautuu nurjasti häihinne, niin poiketkaa maistraatissa, niin homma on sillä hoidettu.
Ehkä vanhempanne ajattelevat, että liittonne tulee päätymään eroon ja turha panostaa häihin siksi...
tintsu kirjoitti:
Suomalaiseen tapakulttuuriin ei kuulu minkäänlaisten tunteiden näyttäminen, ei edes lähiomaisille, ei ainakaan ylenpalttisesti, joten mieleeni lähinä tulee se odotatko sinä lähiomaisiltasi nyt enemmän kuin mitä he oikeasti ovat? Sinä olet innoissasi, onnellinen, kaikki hyvin, niin ehkä se muiden ihmisten vaimeus voi silloin vain tuntua turhan laimealta? Muutenkin tässä vaiheessa on jopa ymmärrettävääkin, joulun alla, hoitaa yksi juhla alta pois ja sitten suunnata katse kevääseen? Ja koska häähommat ovat hallussanne, niin mitäpä muut osaavat enää tehdä? Oletko esim. pyytänyt äitiäsi antamaan jotakin hääpukuun perinteitä noudattaen? Tai jos sinulla on sisar tai veli, niin sopia heidän kanssaan jokin vastuutehtävä? Yleensä innostus kasvaa yhdessä tehden. Se, että pidät läheisesi vain vieraiden asemassa voi olla myös yksi syy? Ehkä vanhempasi toivovat saavansa jollakin tavalla auttaa sinua ja miestäsi? Joskus sekin, miten on liian itsenäinen ja riippumaton tämän tyyppisissä tilanteissa voi tuntua muista siltä kuin he eivät oiken ole tärkeitä? Koeta nostella tuntosarvesi nyt pystyyn ja vähän kyselet olisiko mitään, mitä voisitte yhdessä miettiä ja suunnitella?
Miksi sukulaisten pitäisi järjestää ap:n häät? Jos veljeni esittäisi, että vastaisin vaikka häittensä ohjelmasta tai koristelusta tai edes pöytäliinojen silittämisestä, niin kieltäytyisin ehdottomasti. Ne olvat veljeni ja vaimonsa häät, miksi ihmeessä muiden pitää nähdä vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aikuisia lapsia joista tytär jo naimisissa, pidämme vävystä kovasti ja heidän naimisiin menonsa oli iloinen uutinen. Mutta jos nyt vaikka yksi pojistamme ilmoittaisi naimisiin menosta nykyisen avovaimonsa kanssa, niin minun ja mieheni käytös olisi varmasti samanlaista kuin ap:n vanhempien. Juuri samalla tavalla voisimme sanoa morsiammen puvusta ja sormuksesta. Ja syy tähän on hyvin yksinkertainen: me emme pidä poikamme avovaimosta! Siksi myös tuntuisi siltä ettei kannata haaskata rahaa kun ero tulee kuitenkin.
No, minun vanhempani pitävät miehestäni ja miehen vanhemmat minusta. Alusta saakka on tultu hyvin toimeen koko porukka.
Vähän käy sääliksi poikasi avovaimo. Voi toki olla että hän on tehnyt jotain ansaitakseen ylenkatseen, mutta jotenkin kommenttisi sävystä ei tullut sellainen fiilis....
ap
Tai sitten sinua siedetään, koska ei haluta pojalle suoraa sanoa, että vaihda se parempaan. Siksi ei hössötetä, kun toiveita muutoksesta vielä on ja kevääseen on matkaa.
Enpä äkkiseltään keksi mikä minussa, aivan tavallisessa ja kunnollisessa naisessa, olisi niin kamalaa :) Ja oletko myös sitä mieltä että omat vanhempani salaa inhoavat miestäni?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkevät teidät varmaan jo vakiintuneena parina. Onko muiden lapset tuttavapiirissä menneet naimisiin? Ehkä ajattelevat, että olet raskaana?
Itse asiassa tuttavapiirissä ei ole kovin monia häitä ollut. Ja jos olisinkin raskaana, niin olettaisin sen olevan iloinen asia :D Olen kuitenkin jo yli 30, joten asia olisi vähän niin kuin ajankohtainen.
Joku kysyi ovatko perheenjäsenet introvertteja. Ovat varmaan, mutta eivät niin voimakkaasti että sekään selittäisi asiaa!
ap
Ajattelevat varmaan että pian häiden jälkeen kuitenkin eroatte ja pitävät naimisiin menoa turhana. Ihmiset eivät enää jaksa myöskää ilahtua muiden onnen hetkistä, ei edes omien lapsien. Kaikesta ollaan vaan katkeria ja kateellisia (vaikkei syytä olisi) eikä pystytä enää olemaan onnellisia muiden puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi mitään syytä, minkä vuoksi ryhtyisin hössöttämään 30v täyttäneen lapseni häistä. Tuossa iässä napanuora on katkaistu, eletään jo omaa elämää eikä käy mielessä, että pitäsi ryhtyä ihastelemaan, kun te nyt näin upealla tavalla vihille astelette.
Lahjaksi antaisin sen saman summan kuin muillekin hääpareille, vaikka nykyisin oletetaan,että hääparin vanhemmat antavat tuhansia euroja aikuisille lapsilleen "unelman toteuttamista varten".Hössöttämistä tai rahalahjoja en ole peräänkuuluttamassa. Minä iloitsisin aidosti kenen tahansa läheiseni elämän virstanpylväistä ja juhlan hetkistä, ja toivoisin samaa suhtautumista oman elämäni hienoimpaan hetkeen. Samalla lailla kuin esim. valmistujaisissani kaikki olivat onnellisia ja ylpeitä. Lahjat tai hössötys eivät ole se juttu, vaan aito ilo ja sen jakaminen rakkaiden kanssa.
Aiemmalle kysyjälle: emme ole eri uskontokuntaa.
ap
Minun olisi vaikea iloita aidosti, jos tietäisin lapseni tulevan puolison olevan julkiuskoton. Jokaisella saa olla liitossa omat sopimuksensa, mutta ihan kaikkea ei vain ymmärrä.
What.......?
Niin? Kyllä monen 55v täyttäneen on jotenkin hankala seurata tätä nykysysteemiä, jossa on avoimia suhteita tai sitten petetään aina tilaisuuden tullen, vaikka häitä valmistellaan. Jos se on pariskunnan yhteinen päätös, niin ei siihen ole sanomista, mutta ei siihen oikein osaa ilolla suhtautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet katsonut liikaa jenkkileffoja, joissa tuuletetaan ja itketään vuolaasti kun joku kosii.
tintsu kirjoitti:
Suomalaiseen tapakulttuuriin ei kuulu minkäänlaisten tunteiden näyttäminen, ei edes lähiomaisille, ei ainakaan ylenpalttisesti, joten mieleeni lähinä tulee se odotatko sinä lähiomaisiltasi nyt enemmän kuin mitä he oikeasti ovat? Sinä olet innoissasi, onnellinen, kaikki hyvin, niin ehkä se muiden ihmisten vaimeus voi silloin vain tuntua turhan laimealta? Muutenkin tässä vaiheessa on jopa ymmärrettävääkin, joulun alla, hoitaa yksi juhla alta pois ja sitten suunnata katse kevääseen? Ja koska häähommat ovat hallussanne, niin mitäpä muut osaavat enää tehdä? Oletko esim. pyytänyt äitiäsi antamaan jotakin hääpukuun perinteitä noudattaen? Tai jos sinulla on sisar tai veli, niin sopia heidän kanssaan jokin vastuutehtävä? Yleensä innostus kasvaa yhdessä tehden. Se, että pidät läheisesi vain vieraiden asemassa voi olla myös yksi syy? Ehkä vanhempasi toivovat saavansa jollakin tavalla auttaa sinua ja miestäsi? Joskus sekin, miten on liian itsenäinen ja riippumaton tämän tyyppisissä tilanteissa voi tuntua muista siltä kuin he eivät oiken ole tärkeitä? Koeta nostella tuntosarvesi nyt pystyyn ja vähän kyselet olisiko mitään, mitä voisitte yhdessä miettiä ja suunnitella?
Tämä on sinänsä hyvä kommentti, että olen tosiaan yrittänyt järjestää kaiken itse ja olla vaivaamatta ketään turhaan. Häämme tulevat olemaan niin vaatimattomat, että tekemistä ei juurikaan ole muille jaettavaksi. Ja toisaalta, kun olen yrittänyt miettiä häämekkoa yms., on reaktio usein ollut enemmän siihen suuntaan että tarvitseeko tuollaisia nyt suunnitella...
Sisarukset muuten ovat helpompi tapaus; molempien vanhemmat ovat isoin ongelma. Tai pitäisikö sanoa mysteeri.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aikuisia lapsia joista tytär jo naimisissa, pidämme vävystä kovasti ja heidän naimisiin menonsa oli iloinen uutinen. Mutta jos nyt vaikka yksi pojistamme ilmoittaisi naimisiin menosta nykyisen avovaimonsa kanssa, niin minun ja mieheni käytös olisi varmasti samanlaista kuin ap:n vanhempien. Juuri samalla tavalla voisimme sanoa morsiammen puvusta ja sormuksesta. Ja syy tähän on hyvin yksinkertainen: me emme pidä poikamme avovaimosta! Siksi myös tuntuisi siltä ettei kannata haaskata rahaa kun ero tulee kuitenkin.
No, minun vanhempani pitävät miehestäni ja miehen vanhemmat minusta. Alusta saakka on tultu hyvin toimeen koko porukka.
Vähän käy sääliksi poikasi avovaimo. Voi toki olla että hän on tehnyt jotain ansaitakseen ylenkatseen, mutta jotenkin kommenttisi sävystä ei tullut sellainen fiilis....
ap
Tai sitten sinua siedetään, koska ei haluta pojalle suoraa sanoa, että vaihda se parempaan. Siksi ei hössötetä, kun toiveita muutoksesta vielä on ja kevääseen on matkaa.
Enpä äkkiseltään keksi mikä minussa, aivan tavallisessa ja kunnollisessa naisessa, olisi niin kamalaa :) Ja oletko myös sitä mieltä että omat vanhempani salaa inhoavat miestäni?
ap
Ei nyt niin kovin salaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi mitään syytä, minkä vuoksi ryhtyisin hössöttämään 30v täyttäneen lapseni häistä. Tuossa iässä napanuora on katkaistu, eletään jo omaa elämää eikä käy mielessä, että pitäsi ryhtyä ihastelemaan, kun te nyt näin upealla tavalla vihille astelette.
Lahjaksi antaisin sen saman summan kuin muillekin hääpareille, vaikka nykyisin oletetaan,että hääparin vanhemmat antavat tuhansia euroja aikuisille lapsilleen "unelman toteuttamista varten".Hössöttämistä tai rahalahjoja en ole peräänkuuluttamassa. Minä iloitsisin aidosti kenen tahansa läheiseni elämän virstanpylväistä ja juhlan hetkistä, ja toivoisin samaa suhtautumista oman elämäni hienoimpaan hetkeen. Samalla lailla kuin esim. valmistujaisissani kaikki olivat onnellisia ja ylpeitä. Lahjat tai hössötys eivät ole se juttu, vaan aito ilo ja sen jakaminen rakkaiden kanssa.
Aiemmalle kysyjälle: emme ole eri uskontokuntaa.
ap
Minun olisi vaikea iloita aidosti, jos tietäisin lapseni tulevan puolison olevan julkiuskoton. Jokaisella saa olla liitossa omat sopimuksensa, mutta ihan kaikkea ei vain ymmärrä.
What.......?
Niin? Kyllä monen 55v täyttäneen on jotenkin hankala seurata tätä nykysysteemiä, jossa on avoimia suhteita tai sitten petetään aina tilaisuuden tullen, vaikka häitä valmistellaan. Jos se on pariskunnan yhteinen päätös, niin ei siihen ole sanomista, mutta ei siihen oikein osaa ilolla suhtautua.
Niin siis miksi puhut tuollaisia tässä ketjussa? Perusta oma ketju avoimille suhteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on yhteinen asunto ja olette jo yli kolmekymppisiä, kyllä te olette jo niin vakiintuneita, ettei papin aamen muuta mitään. Sama kuin jotkut avioliitonvahvistusseremoniat, mitä jotkut vuosia naimisissa olleet järjestävät, ei niissä mitään vikaa ole, mutta eiväthän ne mitään muuta.
Voisko olla vain se, etteivät ymmärrä kuinka pieni ja intiimi juhlakin voi olla juhla? Jos olet itse korostanut vaatimattomuutta, he eivät ymmärrä, että juhliin kuitenkin panostetaan. Vaikka ei sataa ihmistä kutsutakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä heitä ei oikeasti innosta, koska pitävät teitä jo vakiintuneena parina? Eli ei ole mitään suhdetta vastaan, mutta olette jo pari ja tavallaan aamen tai ei niin ette muutu heidän silmissään.
No mutta eikö tämä ole nykyään melkein aina näin? Kävin viime kesänä neljissä häissä, yksissäkään pariskunta ei ollut seurustellut alle viittä vuotta. Kaikilla oli taustalla pitkä avoliitto, 3/5 omistaa yhteisen asunnon, kahdella on lapsia... Ja silti jäi sellainen vaikutelma, että todellakin oli pariskuntien perheet mukana siinä ilossa ja juhlahumussa, ja toki muutkin vieraat.
Kyllä, näinhän se on ja varmaan siksi häät yleisestikin ovat kärsineet inflaation. Niissä ei ole enää yhteisen elämän aloittamisesta viitteitä vaan lähinnä juhlat.
Ei yleensäkään kukaan muu ole muiden häistä erityisen intopiukeina paitsi hääpari itse. Olette olleet vanhempiennne silmäteriä, mutta olette kasvaneet aikuisiksi, ja maailma ei enää pyörikään teidän ympärillänne. Häät on teille iso juttu, mutta eivät lopultakaan kiinnosta muita niin paljon. Sama se on kun syntyy lapsia, teille ihmeellinen juttu, muille lähinnä rasite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä heitä ei oikeasti innosta, koska pitävät teitä jo vakiintuneena parina? Eli ei ole mitään suhdetta vastaan, mutta olette jo pari ja tavallaan aamen tai ei niin ette muutu heidän silmissään.
Tämä voisi olla yksi selitys. On totta että olemme jo vakiintunut pari, mutta olemme olleet yhdessä kuitenkin "vasta" neljä vuotta, ei 10, 14, 20... eli vaikka voisin ymmärtää tuon selityksen, en hyväksy sitä. Mielestäni meillä olisi oikeus juhlistaa asiaa ja iloita yhdessä perheiden kanssa. Vaikka suhteemme ei ulkoisesti mitenkään muuttuisi, niin on naimisiin meno jo seremoniana arvokas ja merkityksellinen.
ap
No, tavallaan ilo ja onnistuminen ovat aitoja tunteita ja ne joko syntyvät tai eivät synny. Ei niitä voi pyytää. Näytellä ehkä voisi. Keskity omaan riemuusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä heitä ei oikeasti innosta, koska pitävät teitä jo vakiintuneena parina? Eli ei ole mitään suhdetta vastaan, mutta olette jo pari ja tavallaan aamen tai ei niin ette muutu heidän silmissään.
No mutta eikö tämä ole nykyään melkein aina näin? Kävin viime kesänä neljissä häissä, yksissäkään pariskunta ei ollut seurustellut alle viittä vuotta. Kaikilla oli taustalla pitkä avoliitto, 3/5 omistaa yhteisen asunnon, kahdella on lapsia... Ja silti jäi sellainen vaikutelma, että todellakin oli pariskuntien perheet mukana siinä ilossa ja juhlahumussa, ja toki muutkin vieraat.
Kyllä, näinhän se on ja varmaan siksi häät yleisestikin ovat kärsineet inflaation. Niissä ei ole enää yhteisen elämän aloittamisesta viitteitä vaan lähinnä juhlat.
Ymmärrän tämän kyllä ihan hyvin. Mutta silti olen sitä mieltä ettei tässä maailmassa liikaa juhlanaiheita ole, joten mielellään häät voisi yrittää pitää iloisena asiana. On totta ettemme ole aloittamassa yhteistä elämää häistä alkaen, mutta eipä juuri kukaan nykyään niin tee. Häät ovat muuttaneet muotoaan, mutta silti niillä on merkitystä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei yleensäkään kukaan muu ole muiden häistä erityisen intopiukeina paitsi hääpari itse. Olette olleet vanhempiennne silmäteriä, mutta olette kasvaneet aikuisiksi, ja maailma ei enää pyörikään teidän ympärillänne. Häät on teille iso juttu, mutta eivät lopultakaan kiinnosta muita niin paljon. Sama se on kun syntyy lapsia, teille ihmeellinen juttu, muille lähinnä rasite.
Mä en osaa kuvitella, että en olisi lasteni elämästä kiinnostunut, vaikka he olisivat minkä ikäisiä.
Etkö voi vain suoraan kysyä ainakin omilta vanhemmiltasi, onko heillä jotain avioliittoanne/häitänne vastaan? Kerro, että sinusta tuntuu kurjalle, kun tunnet saavasi niin vähän vastakaikua onnellesi.
Tai sitten sinua siedetään, koska ei haluta pojalle suoraa sanoa, että vaihda se parempaan. Siksi ei hössötetä, kun toiveita muutoksesta vielä on ja kevääseen on matkaa.