Lue keskustelun säännöt.
Miksi tuleviin häihimme suhtaudutaan kuin ne olisivat jotain noloa?
18.12.2018 |
Olen ihan tosissani ymmälläni. Minä ja mieheni olemme jo yli 30-vuotiaita, koulutettuja ja työelämässä, makselemme yhteistä asuntoa ja meillä on hyvä, tasapainoinen ja rakastava parisuhde ja yhteisiä harrastuksia. En voisi kuvitella parempaa. Lapset ovat haaveissa lähivuosina, mutta muuten meillä on mielestäni kaikki mitä tarvitaan ja olen onnellinen.
Olemme olleet yhdessä neljä vuotta, ja keväällä menemme naimisiin. Häät ovat pienimuotoiset: olemme kutsuneet vain perheenjäseniä ja muutaman läheisen ystävän. Näin ei rahaakaan kulu niin paljoa, ja voimme hyvällä omatunnolla lähteä häämatkalle.
Minua vaan alkaa tosissaan häiritä se, että meidän kummankaan perheet eivät tunnu olevan ollenkaan innoissaan asiasta. Ennemminkin olemme saaneet sellaista peiteltyä ihmettelyä, että miksi naimisiin, ei kai nyt kallista ja hienoa hääpukua (olen teettämässä puvun joka tulee maksamaan huimat 400 euroa), ei kai nyt sitä, tätä ja tuota. Kummallisinta on, että suhtautuminen on yhtä vaisu molempien perheiden suunnalta. Tietääkseni kukaan ei vastusta yhdessäoloamme, mutta jostain syystä häät ovat nyt muka kovinkin kummallinen ja liian pramea asia.
Olemme molemmat perheidemme vanhimpia lapsia. Olen miettinyt, voisivatko vanhempamme olla kaikki jonkinlaisessa kriisissä siitä, että lapset alkavat olla naimaiässä...? Se vaan että olemme jo yli 30! Meidän molempien vanhemmat menivät naimisiin vähän päälle 20-vuotiaina, ja lapsiakin hankkivat nopeasti sen jälkeen. Tuleekohan mahdollisille tuleville vauvauutisillekin vaisu ja kiusallinen vastaanotto?
Olen epäillyt myös sitä, häiritsisikö omaa perhettäni se että olen ollut aiemmin (jo 10 vuotta sitten) pari vuotta kihloissa aiemman miesystävän kanssa, mutta jos näin, niin ei sekään reilulta tunnu. Eikä sen nyt pitäisi ainakaan miehen vanhempiin vaikuttaa kun eivät siitä mitään tiedäkään.
Kaiken kaikkiaan on vain todettava että en tiedä miksi ajatus meidän häistämme tuntuu olevan meidän läheisimmille ihmisille niin vaivaannuttava asia. Minusta se on loukkaavaa ja epäreilua. En voi osoittaa omaa iloani aiheesta omalle perheelleni, vaan päinvastoin joudun muistuttelemaan itselleni että tiedossa on kaunis ja ainutlaatuinen tapahtuma, jossa sitoudumme toisiimme ja josta minulla on lupa nauttia.
Miestäni asia ei vaivaa niin paljoa, vaikka on myös huomannut sen että intoa ei lähipiirissä ole havaittavissa.
Onko kellään esittää veikkauksia, mikä tämän voisi selittää? Kyllä, helpointa olisi vain kysyä, mutta en halua pahentaa tilannetta. Jokainen tuntee niin kuin tuntee, enkä voi pakottaa tai painostaa ketään innostumaan omasta naimisiinmenostani.
Kommentit (79)
Molennissa suvuissa joku musta lammas, jota eivät halua näytille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En keksi mitään syytä, minkä vuoksi ryhtyisin hössöttämään 30v täyttäneen lapseni häistä. Tuossa iässä napanuora on katkaistu, eletään jo omaa elämää eikä käy mielessä, että pitäsi ryhtyä ihastelemaan, kun te nyt näin upealla tavalla vihille astelette.
Lahjaksi antaisin sen saman summan kuin muillekin hääpareille, vaikka nykyisin oletetaan,että hääparin vanhemmat antavat tuhansia euroja aikuisille lapsilleen "unelman toteuttamista varten".
Säälin lastasi, jos sinulla sellaista on! Ihan minkä tahansa ikäisen lapsen iloissa ja suruissa on vanhempi tukena ja turvana. Sitä kutsutaan vanhemman rakkaudeksi!
Näkevät teidät varmaan jo vakiintuneena parina. Onko muiden lapset tuttavapiirissä menneet naimisiin? Ehkä ajattelevat, että olet raskaana?
Vierailija kirjoitti:
En keksi mitään syytä, minkä vuoksi ryhtyisin hössöttämään 30v täyttäneen lapseni häistä. Tuossa iässä napanuora on katkaistu, eletään jo omaa elämää eikä käy mielessä, että pitäsi ryhtyä ihastelemaan, kun te nyt näin upealla tavalla vihille astelette.
Lahjaksi antaisin sen saman summan kuin muillekin hääpareille, vaikka nykyisin oletetaan,että hääparin vanhemmat antavat tuhansia euroja aikuisille lapsilleen "unelman toteuttamista varten".
Hössöttämistä tai rahalahjoja en ole peräänkuuluttamassa. Minä iloitsisin aidosti kenen tahansa läheiseni elämän virstanpylväistä ja juhlan hetkistä, ja toivoisin samaa suhtautumista oman elämäni hienoimpaan hetkeen. Samalla lailla kuin esim. valmistujaisissani kaikki olivat onnellisia ja ylpeitä. Lahjat tai hössötys eivät ole se juttu, vaan aito ilo ja sen jakaminen rakkaiden kanssa.
Aiemmalle kysyjälle: emme ole eri uskontokuntaa.
ap
Jospa sinä kuvittelet koko ongelman. Miehesi ei näe suhtautumisessa mitään ihmeellistä.
Eikä teidän avioituminen ole suvuille mikään iso juttu: teille se voi olla.
Olette yksi pari muiden joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näkevät teidät varmaan jo vakiintuneena parina. Onko muiden lapset tuttavapiirissä menneet naimisiin? Ehkä ajattelevat, että olet raskaana?
Itse asiassa tuttavapiirissä ei ole kovin monia häitä ollut. Ja jos olisinkin raskaana, niin olettaisin sen olevan iloinen asia :D Olen kuitenkin jo yli 30, joten asia olisi vähän niin kuin ajankohtainen.
Joku kysyi ovatko perheenjäsenet introvertteja. Ovat varmaan, mutta eivät niin voimakkaasti että sekään selittäisi asiaa!
ap
Jospa sinä kuvittelet koko ongelman. Miehesi ei näe suhtautumisessa mitään ihmeellistä.
Eikä teidän avioituminen ole suvuille mikään iso juttu: teille se voi olla.
Olette yksi pari muiden joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa sinä kuvittelet koko ongelman. Miehesi ei näe suhtautumisessa mitään ihmeellistä.
Eikä teidän avioituminen ole suvuille mikään iso juttu: teille se voi olla.
Olette yksi pari muiden joukossa.
Kyllä mieskin asiaa ihmettelee, mutta ei ota itseensä samalla tavoin kuin minä ilmeisesti otan.
Olemme tietenkin yksi pari muiden joukossa... kaikille muille paitsi omille vanhemmillemme!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on aikuisia lapsia joista tytär jo naimisissa, pidämme vävystä kovasti ja heidän naimisiin menonsa oli iloinen uutinen. Mutta jos nyt vaikka yksi pojistamme ilmoittaisi naimisiin menosta nykyisen avovaimonsa kanssa, niin minun ja mieheni käytös olisi varmasti samanlaista kuin ap:n vanhempien. Juuri samalla tavalla voisimme sanoa morsiammen puvusta ja sormuksesta. Ja syy tähän on hyvin yksinkertainen: me emme pidä poikamme avovaimosta! Siksi myös tuntuisi siltä ettei kannata haaskata rahaa kun ero tulee kuitenkin.
Olette aikuisia ihmisiä ja vakiintuneita jo, siksi arkisuus.
Kyllä minäkin hieman tirskahtaisin jos minun vastaavat kaveripariskunnat rupeaisivat hössöttämään. Ei se ammatin ja omaa rahaa hankkinut, ehkä jo pienen elintasopyöreydenkin omaava aikuinen nainen ole enää mikään vastarakastunut 18v rusoposki tyttönen. Jos kerta lapsetkin on suunnitelmissa, eikö kannattaisi alkaa vaikka rahastoimaan ylimääräiset rahat heitä varten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus toisten onnesta. Kamalaltahan se kuulostaa, mutta kun ei itse aikoinaan saanut niin herättää pahennusta varsinkin, jos itse maksaa ja menestyy ilman vanhempia.
Onko suhteenne oikeasti kunnossa, onko jotain mitä et miehestä tiedä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi mitään syytä, minkä vuoksi ryhtyisin hössöttämään 30v täyttäneen lapseni häistä. Tuossa iässä napanuora on katkaistu, eletään jo omaa elämää eikä käy mielessä, että pitäsi ryhtyä ihastelemaan, kun te nyt näin upealla tavalla vihille astelette.
Lahjaksi antaisin sen saman summan kuin muillekin hääpareille, vaikka nykyisin oletetaan,että hääparin vanhemmat antavat tuhansia euroja aikuisille lapsilleen "unelman toteuttamista varten".Säälin lastasi, jos sinulla sellaista on! Ihan minkä tahansa ikäisen lapsen iloissa ja suruissa on vanhempi tukena ja turvana. Sitä kutsutaan vanhemman rakkaudeksi!
Mistä lähtien typerä hössötys on tulkittu rakkaudeksi? Siinä menee kyllä välit miniään, kun ryhdyn täysillä laittamaan heidän häitään järjestykseen, ehddotten sitä ja tätä, väsään silkkipaperikoristeita, tungen puhelimen täyteen hääkampausmalleja ja selitän, miten olen omasta puolestani kutsunut pari entistä naapuria mukaan, kun on niiiiiiin ihanaa, kun teillä on häät.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aikuisia lapsia joista tytär jo naimisissa, pidämme vävystä kovasti ja heidän naimisiin menonsa oli iloinen uutinen. Mutta jos nyt vaikka yksi pojistamme ilmoittaisi naimisiin menosta nykyisen avovaimonsa kanssa, niin minun ja mieheni käytös olisi varmasti samanlaista kuin ap:n vanhempien. Juuri samalla tavalla voisimme sanoa morsiammen puvusta ja sormuksesta. Ja syy tähän on hyvin yksinkertainen: me emme pidä poikamme avovaimosta! Siksi myös tuntuisi siltä ettei kannata haaskata rahaa kun ero tulee kuitenkin.
No, minun vanhempani pitävät miehestäni ja miehen vanhemmat minusta. Alusta saakka on tultu hyvin toimeen koko porukka.
Vähän käy sääliksi poikasi avovaimo. Voi toki olla että hän on tehnyt jotain ansaitakseen ylenkatseen, mutta jotenkin kommenttisi sävystä ei tullut sellainen fiilis....
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi mitään syytä, minkä vuoksi ryhtyisin hössöttämään 30v täyttäneen lapseni häistä. Tuossa iässä napanuora on katkaistu, eletään jo omaa elämää eikä käy mielessä, että pitäsi ryhtyä ihastelemaan, kun te nyt näin upealla tavalla vihille astelette.
Lahjaksi antaisin sen saman summan kuin muillekin hääpareille, vaikka nykyisin oletetaan,että hääparin vanhemmat antavat tuhansia euroja aikuisille lapsilleen "unelman toteuttamista varten".Hössöttämistä tai rahalahjoja en ole peräänkuuluttamassa. Minä iloitsisin aidosti kenen tahansa läheiseni elämän virstanpylväistä ja juhlan hetkistä, ja toivoisin samaa suhtautumista oman elämäni hienoimpaan hetkeen. Samalla lailla kuin esim. valmistujaisissani kaikki olivat onnellisia ja ylpeitä. Lahjat tai hössötys eivät ole se juttu, vaan aito ilo ja sen jakaminen rakkaiden kanssa.
Aiemmalle kysyjälle: emme ole eri uskontokuntaa.
ap
Minun olisi vaikea iloita aidosti, jos tietäisin lapseni tulevan puolison olevan julkiuskoton. Jokaisella saa olla liitossa omat sopimuksensa, mutta ihan kaikkea ei vain ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Onko suhteenne oikeasti kunnossa, onko jotain mitä et miehestä tiedä?
Olemme valitettavan tylsiä ja tavallisia. Lentäisin takamukselleni jos selviäisi että tässä jotain salaisuuksia olisi. Ja vaikka olemme tavallisia ja arkisia, on meillä silti asiat oikein hyvin: mies saa minut nauramaan joka ikinen päivä ja yksinkertaisesti rakastan häntä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi mitään syytä, minkä vuoksi ryhtyisin hössöttämään 30v täyttäneen lapseni häistä. Tuossa iässä napanuora on katkaistu, eletään jo omaa elämää eikä käy mielessä, että pitäsi ryhtyä ihastelemaan, kun te nyt näin upealla tavalla vihille astelette.
Lahjaksi antaisin sen saman summan kuin muillekin hääpareille, vaikka nykyisin oletetaan,että hääparin vanhemmat antavat tuhansia euroja aikuisille lapsilleen "unelman toteuttamista varten".Säälin lastasi, jos sinulla sellaista on! Ihan minkä tahansa ikäisen lapsen iloissa ja suruissa on vanhempi tukena ja turvana. Sitä kutsutaan vanhemman rakkaudeksi!
Mistä lähtien typerä hössötys on tulkittu rakkaudeksi? Siinä menee kyllä välit miniään, kun ryhdyn täysillä laittamaan heidän häitään järjestykseen, ehddotten sitä ja tätä, väsään silkkipaperikoristeita, tungen puhelimen täyteen hääkampausmalleja ja selitän, miten olen omasta puolestani kutsunut pari entistä naapuria mukaan, kun on niiiiiiin ihanaa, kun teillä on häät.
Ap ei puhunut mitään tuohon viittaavaakaan häiden suhteen. Olet pahantahtoinen.
Suomalaiseen tapakulttuuriin ei kuulu minkäänlaisten tunteiden näyttäminen, ei edes lähiomaisille, ei ainakaan ylenpalttisesti, joten mieleeni lähinä tulee se odotatko sinä lähiomaisiltasi nyt enemmän kuin mitä he oikeasti ovat? Sinä olet innoissasi, onnellinen, kaikki hyvin, niin ehkä se muiden ihmisten vaimeus voi silloin vain tuntua turhan laimealta? Muutenkin tässä vaiheessa on jopa ymmärrettävääkin, joulun alla, hoitaa yksi juhla alta pois ja sitten suunnata katse kevääseen? Ja koska häähommat ovat hallussanne, niin mitäpä muut osaavat enää tehdä? Oletko esim. pyytänyt äitiäsi antamaan jotakin hääpukuun perinteitä noudattaen? Tai jos sinulla on sisar tai veli, niin sopia heidän kanssaan jokin vastuutehtävä? Yleensä innostus kasvaa yhdessä tehden. Se, että pidät läheisesi vain vieraiden asemassa voi olla myös yksi syy? Ehkä vanhempasi toivovat saavansa jollakin tavalla auttaa sinua ja miestäsi? Joskus sekin, miten on liian itsenäinen ja riippumaton tämän tyyppisissä tilanteissa voi tuntua muista siltä kuin he eivät oiken ole tärkeitä? Koeta nostella tuntosarvesi nyt pystyyn ja vähän kyselet olisiko mitään, mitä voisitte yhdessä miettiä ja suunnitella?
Introverttejä?