Mikä tulevassa joulussa Sinua ahdistaa? Kerro se tänne!
Ollaanko lahjoihin pettyneitä, kelpaako laatikot vieraille, sammuuko joku joulupöytään, ehtiikö tavata sukulaisia, miten saa taiottua hienommat jouluvalot kuin naapurilla, vegaaninen joulukinkku loppui kaupasta, ...
Näitä jouluahdistuksenkohteita varmasti riittää, mistä sinun joulustressisi nousee?
Kommentit (53)
Meillä vuorossa perinteinen jouluvierailu anoppilaan, mikä jännittää joka kerta, kun ei tiedä mistä aiheesta saa kuulla kunniansa
Kaikki. Haluaisin rauhoittua yksin kotona viinilasin ja kynttilän kanssa, mutta jälleen kerran on pakko lähteä katsomaan sukulaislasten lahjasirkusta ja kaikkea muuta paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vuorossa perinteinen jouluvierailu anoppilaan, mikä jännittää joka kerta, kun ei tiedä mistä aiheesta saa kuulla kunniansa
Jättäisin menemättä. Haukkuja ei ole todellakaan pakko kuunnella.
Työpaikan jouluruokailu perjantaina - inhoan jouluruokaa, mutta en kehtaa jäädä poiskaan.
Se, kun työkkäri soittaa joulun jälkeen ja taas tiedossa työkkärin osalta samaa paskaa kuin aina ennenkin.
Pitkä ajomatka sukulaisten luo, toivottavasti ei sada räntää halki puolen Suomen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vuorossa perinteinen jouluvierailu anoppilaan, mikä jännittää joka kerta, kun ei tiedä mistä aiheesta saa kuulla kunniansa
Jättäisin menemättä. Haukkuja ei ole todellakaan pakko kuunnella.
Haluaisin nii kovasti, mutta lasten ja puolison takia pitää kestää muutama päivä
Jouluaatto ja -päivä on vain tylsiä päiviä muiden joukossa. Ei ne mitenkään nouse kohokohdaksi, eikä muutenkaan ole minkäänlaista joulumieltä. Tapaninpäivänä voisi mennä baariin ja huuhtoa juomalla jouluahdistuksen pois.
Suunnilleen kaikki.
Eka joulu äitini kuoleman jälkeen.
Huono parisuhde, liikaa alkoholista pitävä epärehellinen mies. Pitäisi lopettaa suhde, mutta en yksinkertaisesti jaksa juuri nyt. :(
Stressaan sitä, mitä anoppi on hankkinut lapselle lahjaksi, kun pakettia ei ole mahdollista avata aiemmin ja tarkistaa. Häntä kiellettiin pitämästä lasta väkisin sylissä ja veti siitä hernepellon nokkaansa. Viimeksi kun hän veti herneet nenuun pari vuotta sitten meille jostakin, hän "unohti", että tekemässään ruoassa oli pähkinää, jolle olen vakavasti allerginen.
Mies on kyllä sanoi tänään olevansa sitä mieltä, että anopilla ei ole meille enää asiaa, joten asiaa ei välttämättä tarvitse stressata =)
Joululaulut vit uttaa.
Kaiken maailman nyyhkyvingutuksia tai ylipirteitä renkutuksia ja ne soivat joka puolella.
Autoradiossa soi Loiri ja eihän sitä "tulkintaa" kestä sika kaan vinkumatta.
Vaihda kanavaa ja sieltä joku löylynlyömä toimittelija lukee iltapäivälehtiä tai kyselee kuuntelijoilta kannaattaako pippuripihviä ostaa.
Että alkaa kyr pimään tämä kaupallisuus, jonka seurauksena joka saata nan tuutista tulee kehitysvammaisille tai aivokuolleille tarkoitettua sisällyksetöntä jargonia tai hyvää joulua haistakaa v ittu mainoksia kolmen minuutin välein.
Klassista ei kestä kuunnella, eikä uskontohuttua, eikä kaupallisia tiedotteita, eikä keskenkasvuisten kikatuksia kun ne leikkii sukupuolielimillään tai puhuu niistä.
Jäljelle jää terapia tai lobotomia.
Olen sairaalassa. Minun pitäisi päästä jouluksi kotiin... Mutta ahdistaa että peruvat kotiin pääsyn jos tulehdusarvot vielä heittelevät. Vihaan tätä paikkaa. Mun huonetoveri itkee ja huutaa tuskissaan koko ajan...
Ei mikään, nautin hiljaisesta jouluaatosta yksin.
Ehkä kutsun yhden kaverin jouluaterialle.
Ei joulu sinänsä, vaan aivan vaiheessa olevat valmistelut. Anoppi ja miehen veli tulevat meille syömään ja kämppä on jäätävässä kunnossa. Hirveä sotku, en saa tuon 11kk:n kanssa siivottua kun pelkää imuria ja kaikkea ja roikkuu vain jalassa huutamassa jos yritän tehdä jotain. Masennus vie viimeisetkin voimavarat tehdä oikeastaan mitään. En saa siis mitään aikaan. Lahjoja on ostamatta, ruokapuoli ei ole hoidossa. Onneksi anoppi ja miehen veli tuo osan ruuista niin ei tarvitse kaikkea itse järjestää.
Pitää kirjoittaa gradua koko joulu, että valmistun ajoissa
Ehkä siitä ettei teineille oikein ole lahjoja, eivät toivo mitään joten vaikeata on. Ja ehkä siitä etten tänäkään vuonna pääse kertaakaan valmiiseen joulupöytään vain istumaan ja nauttimaan. Nautin sitten omatekemistä perheeni kanssa. Lahjakin olisi kiva, mutta meillä ei aikuisia lahjota.
Vierailija kirjoitti:
Ei joulu sinänsä, vaan aivan vaiheessa olevat valmistelut. Anoppi ja miehen veli tulevat meille syömään ja kämppä on jäätävässä kunnossa. Hirveä sotku, en saa tuon 11kk:n kanssa siivottua kun pelkää imuria ja kaikkea ja roikkuu vain jalassa huutamassa jos yritän tehdä jotain. Masennus vie viimeisetkin voimavarat tehdä oikeastaan mitään. En saa siis mitään aikaan. Lahjoja on ostamatta, ruokapuoli ei ole hoidossa. Onneksi anoppi ja miehen veli tuo osan ruuista niin ei tarvitse kaikkea itse järjestää.
. Laita miehesi tekemään siivoukset! Lepää sinä ja anna paikkojen olla siinä kunnossa
kuin ovat. Turhaan stressaat siivoamisella.
Turha joulukrääsä, jota kaupat pullollaan