Mikä tulevassa joulussa Sinua ahdistaa? Kerro se tänne!

Esikoisen lahja hankinnat stressaa, onko ne nyt ihan ok vai täysin huonoja lahjoja.

Muille lapsille ollut helppo ostaa ja tiedän että ovat tyytyväisiä.

Ei oikeestaan stressaa mikään muu.

Joululaulut, jotka on soinu kaupoissa jo marraskuun alusta asti. 

Isovanhemmat vaativat meidät kylään aattona ja joulupäivänä, mikään muu päivä ei käy, koska lapset heräävät aamulla varhain, ja välipäivinä he haluavat nukkua myöhään. Ehdotimme, että viemme lapset vaikka aamulla suoraan ulos eväsretkiaamupalalle, mutta ei kelpaa, kun ovesta kuuluu ääni. Pyysimme sitten meille kylään, eivät voi tulla koska matka on pitkä. Yhtä pitkä kuin meiltä sinne. Ja voivat kuolla ensi jouluun mennessä joten pitää siksikin mennä. Vi**u etten jaksaisi tällaista pompottelua hetkeäkään.

Olenko ostanut huonoja lahjoja, entä jos saan lahjoja ihmisiltä joille en ole ostanut, ollaan uuden miehen kanssa eri paikoissa eli ikävöin, äitini raataa itsensä uuvuksiin kun passaa meitä, lapsuudenkodissa on tylsää pitkällä tähtäimellä, en saa tehtyä töitä kunnolla kun siellä ei ole kunnon nettiä, blaablaa. Oikeasti tykkään joulusta ja odotan joulua ja lomaa innolla :)

Musta tuntuu, että flunssa pukkaa päälle eli voi mennä multa ohi koko joulu. Tulin jo tänne toiselle puolelle Suomea vanhemmilleni eilen, kun loma alkoi, että voin auttaa jouluvalmisteluissa ja tänään alkoi epäilyttävästi särkeä joka paikkaa. Tänne tulee 79-v aivoinfarktista toipuva mummo, eli jos tästä nyt tulee kunnon flunssa mä oon karanteenissa yläkerrassa.

Mua ahdistaa äitini stressi. Haluaa että me kaikki menemme heille joulupäivänä syömään, ja porukkaa on. Minä autan niin paljon kuin voin ennakkoon ja paikan päällä myös siskoni auttaa. Mutta äiti on ns. marttyyrikansaa, hän tekee, hän pärjää, ja hän myös on sitten marttyyri. Ja erittäin sydänsairas ihminen, jonka pitäisi ottaa tosi rauhassa. Hän on kiukkuinen ennen kuin tulemme (on jo nyt), on kiukkuinen ja väsynyt kun olemme siellä, on ihan loppu joulupäivän jälkeen.

Ehdotin jo ajat sitten, että kokoonnutaan meille, minä ja mieheni hoidamme kaiken. Mutta se ei käy, koska niin kauan kuin hän pystyy, hän haluaa perheen kotiinsa. Ja ymmärrän sen, koska on vain hetken kysymys kun ovat molemmat jossain hoivakodin vuodeosastolla ja yhteiset joulut ovat historiaa. 

Pelottaa ja ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa äitini stressi. Haluaa että me kaikki menemme heille joulupäivänä syömään, ja porukkaa on. Minä autan niin paljon kuin voin ennakkoon ja paikan päällä myös siskoni auttaa. Mutta äiti on ns. marttyyrikansaa, hän tekee, hän pärjää, ja hän myös on sitten marttyyri. Ja erittäin sydänsairas ihminen, jonka pitäisi ottaa tosi rauhassa. Hän on kiukkuinen ennen kuin tulemme (on jo nyt), on kiukkuinen ja väsynyt kun olemme siellä, on ihan loppu joulupäivän jälkeen.

Ehdotin jo ajat sitten, että kokoonnutaan meille, minä ja mieheni hoidamme kaiken. Mutta se ei käy, koska niin kauan kuin hän pystyy, hän haluaa perheen kotiinsa. Ja ymmärrän sen, koska on vain hetken kysymys kun ovat molemmat jossain hoivakodin vuodeosastolla ja yhteiset joulut ovat historiaa. 

Pelottaa ja ahdistaa.

Ja ikää mun vanhemmilla kohta 80.

Mies on masentunut ja aina ei jaksa ymmärrys riittää.... okei mukana myös vaikeaa luonnetta kenties. Pelkään taas kuulevani "en halua nähdä ketään, tehkää mitä haluutte" jne jne jne

Vierailija kirjoitti:

Kaikki. Haluaisin rauhoittua yksin kotona viinilasin ja kynttilän kanssa, mutta jälleen kerran on pakko lähteä katsomaan sukulaislasten lahjasirkusta ja kaikkea muuta paskaa.

Tämä muakin ahdisti, kunnes sain lopulta suuni auki ja sanoin, etten lähde. Meillä ei ole, onneksi, sukulaislapsia, mutta jokaikinen joulu pitää ajaa joulupäivänä anoppilaan syömään. Ruokaa teen itsellekin, eikä muutenkaan kiinnosta tippaakaan laittaa joulupäiväaamuksi herätyskelloa soimaan, että ehtii tasan tietyksi kellonlyömäksi perille. Kun vierailu on kaiken lisäksi jäykkää sohvalla/pöydässä pönöttämistä, ahdistaa jo pelkkä ajatuskin. 

Mutta nyt sanoin miehelle, etten tule. Saa mennä itsekseen, jos haluaa. Siihen loppui jouluahdistus kuin seinään. Omilla vanhemmillani aion käydä aatonaattona kyläilemässä. Molempien vanhemmat asuvat suht lähellä ja nähdään säännöllisesti muutenkin, joten en ymmärrä, miksi juuri joulunpyhinä pitää häsätä kaikki väenvängällä samaan pöytään. Itselleni joulu merkitsee rauhoittumista ja rentoa oleilua kaikkein rakkaimpien kanssa, joten tuollaiset aikataulutetut pakkokokoontumiset vain stressaavat, vaikka ko. ihmiset ihan mukavia onkin. 

Sukulaiset olettaa että ajetaan perheen kanssa koko aatto pöydästä toiseen. Viimeiset kolme Joulua ollaan oltu kotona, sama juttu tänäkin vuonna. Hirveästi tulee taas itkua sukulaisilta, mutta en halua viettää iltaani kahden yliväsyneen lapsen kanssa. Ja jos käydään vain yhdessä paikassa, tulee loukkaantumisia ja itkua toisista, joten ei mennä ollenkaan. Ahdistaa kuitenkin mielensä pahoittamiset, vaikka olen koko syksyn sanonut että ollaan kotona ja tervetuloa käymään.

Se ahdistaa ettei joulussa ole oikeasti rauhasta tietoakaan kun on neljän perheen sukujoulu. Ihana viikonloppu ja aatto, mutta käytännössä ruoanlaittoa ja järjestelyjä aamusta iltaan ja ehkä tunti istutaan sohvalla glögilasi kädessä. Joulupäivänä sama uudestaan ja sitten alkaa ralli muiden sukulaisten ja ystävien kanssa

Olen ihan yksin kerrostalokämpässä joulun, lapsi on isällään. Vanhempia ei ole.

Pelkään että glökiä menee liikaa.

Ahdistaa se että en tod näk ehdi toipua flunssasta jouluksi ja sen takia moni asia jää retuperälle. Koko perhe ollaan enemmän tai vähemmän kipeenä.