Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaduttaa, että erosin ilkeästä ja väkivaltaisesta miehestäni
16.12.2018 |
Meillä ei ollut hänen kanssaan läheisyyttäkään vuosikausiin ja hän solvasi mua kymmeniä kertoja päivittäin. Edelleenkin, kun näen häntä, hän lähinnä huutaa minulle, kiroilee ja nimittelee. Mutta: ei mulla ole ollut mitään muutakaan hänen jälkeensä, enkä usko, että enää tulen löytämään seurustelukumppaniakaan.
Meillä on kaksi lasta ja heidän kasvattamisensa yksin on raskasta, varsinkin kun kyseisen exäni luona oltuaan melkein kaikki kasvatusyritelmäni ja käytöstapojen opettamiseni ovat aina valuneet hukkaan. Myös taloudellisesti on huomattavasti tiukempaa, sillä nyt pitää yksin pitää yllä taloutta ja isoa, kahdelle lapselle sopivaa kotia.
Oma äitini melkeinpä kehotti eroamaan hänestä, samoin kaverini ja täällä palstalla myös ihmiset. Mutta mitään muuta ei ole tullut tilalle: ei kavereita, ei seurustelukumppania, eikä oikein sukulaisiakaan, joiden kanssa voisi jutella ja jotka välillä voisivat käydä kylässä ja silloin hieman pitää seuraa lapsille. Kukaan ei käy koskaan kylässä ja vapaa-ajan ystäviä tai kavereita minulla ei ole Suomessa (ja chatin kautta ulkomailta vain muutama).
Pari viikkoa sitten isänikin (ainoa, jonka luokse saatoin mennä kylään lasten kanssa ilman isompaa stressiä ja vaatimuksia) sairastui ja nyt en ole päässyt hänenkään luokse juttelemaan. Se oli merkittävä henkireikäni ja mun olikin pakko viimein kertoa isälleni yksinäisyydestäni tuossa pari kuukautta sitten. Äidillenikin kerroin, mutta äitini ei ymmärrä tilannettani lainkaan. Muille en uskalla sellaisesta kertoa.
Joskus olen haikaillut exääni takaisin, mutta hän ei ole kiinnostunut minusta lainkaan ja ilmeisdsti onkin kiinnostunut jostain nuoresta miehestä. En enää varmaankaan voi saada häntä takaisinkaan. Mikä tähän auttaisi?
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo? Eihän kukaan VOI katua eroa väkivaltaisesta kumppanista! Jos näin kuitenkin on, hanki joku harrastus, liiku ulkona, hoida itseäsi. Ero on aina vaikea paikka ja siitä toipuminen kestää oman aikansa.
Vierailija kirjoitti:
Jän.nämies voittaa aina
Höpö höpö.
Voi ei, toivottavasti et ole niitä naisia, jotka kärsii yksinäisyydestä niin kovasti, että ottavat tilalle ekan miehen joka heidät huolii. Ja pim! Taas on kotona väkivaltainen ja ilkeä ukko pilaamassa lapsia..... Miten joku ei ajattele lapsia, vaan laittaa omat tarpeet etusijalle??
Nauti asioista itse. Harrasta vaikka lasten kanssa jne.Kyllä maailmassa ihmisiä löytyy ja yksinkin voi tehdä vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla kuitenkin on vanhemmat, ystäviä ja sukulaisia. Minulla ei ole mitään noista. On vaan lapset.
Luonnonvalinta poistaa kyllä tällaiset ennen pitkää, jotka haikailee väkivaltaisten hullujen perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provo? Eihän kukaan VOI katua eroa väkivaltaisesta kumppanista! Jos näin kuitenkin on, hanki joku harrastus, liiku ulkona, hoida itseäsi. Ero on aina vaikea paikka ja siitä toipuminen kestää oman aikansa.
Ei ole provo. Mietin usein sitä, miten mukavaa oli kulkea isona perheenä. Sinänsä mielenkiinnonkohteeni ja temperamenttini ovat hyvin erilaisia kuin exälläni ja kaikki oli tavallaan vaikeaa hänen kanssaan, mutta siltikin sain hänestä juttuseuraa ja saatoin kertoa päivän tapahtumista hänelle sekä saatoimme keskustella esim. politiikasta tai uskonnoista ym. yhdessä välillä.
Nyt minulla ei ole enää ketään sellaista, jonka kanssa keskustella noloista ja "sosiaalisesti kielletyistä" aiheista, kuten juuri uskonnot ja politiikka, kun siis chattikaverini ovat niissä asioissa eri linjoilla niissä tai heitä ei edes kiinnosta ko. aiheet.
Kahden pienen lapsen yksinhuoltajana on käytännössä aivan mahdotonta edes haaveilla mistään uudesta kumppanista, varsinkin kun olen 35+, kiltti, ujo, estoinen ja absolutisti. Ei miehiä tietääkseni muutenkaan kiinnosta yli kolmekymppiset naiset enää tositarkoituksella, eikä varsinkaan sellaiset, joilla on lapsia. Varmaankin joku todella nuori ja hieman "rennompi" ja sosiaalisempi henkilö voi saada miehen, mutta kun en mä ole sellaista helposti uudelleenavioituva tyyppiä oikein itse.
Vierailija kirjoitti:
Provo? Eihän kukaan VOI katua eroa väkivaltaisesta kumppanista! Jos näin kuitenkin on, hanki joku harrastus, liiku ulkona, hoida itseäsi. Ero on aina vaikea paikka ja siitä toipuminen kestää oman aikansa.
Voisi helposti olettaa provoksi mutta kyllä näitä välkkyjä naisia on oikeastikin.Yksi oli turkkilaisen pizzankääntäjän hakattavana ja aina vaan pikkutauon jälkeen meni takaisin suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on lapsia. Se jo itsessään on riittävä syy pysyä väkivaltaisesta miehestä erossa.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, toivottavasti et ole niitä naisia, jotka kärsii yksinäisyydestä niin kovasti, että ottavat tilalle ekan miehen joka heidät huolii. Ja pim! Taas on kotona väkivaltainen ja ilkeä ukko pilaamassa lapsia..... Miten joku ei ajattele lapsia, vaan laittaa omat tarpeet etusijalle??
Kaksi vuotta olen ollut jo yksin, enkä yhtään kiinnostunutta miestä ole missään kohdannut. En ole tosin mitään deittipalveluja tai baareja kokeillut. Mutta siis arjessa Helsingissä (töissäkäynti julkisilla kulkuvälineillä, lasten vieminen ja haku päiväkodista, pari lasten harrastusta ja kaupassakäynti) ei ole kukaan mies tullut tekemään aloitteita ainoatakaan kertaa.
Kävin jopa kesällä kaupunkimatkalla eräässä vauraassa länsimaassa ja sielläkään ei kukaan tullut pyytämään treffeille, vaikka yksin kuljin nähtävyyksissä ja museoissa. En tosin käynyt sielläkään baareissa tai menopaikoissa ja menin aina ajoissa illalla hotellille nukkumaan.
Uskon kyllä, että ihastuisin todella helposti, jos joku vain tulisi tekemään aloitteen. Voisin varmaankin kiinnostua jostain melkein "pultsaristakin" tms., kun siis se vain olisi niin ainutlaatuista, jos kiinnostaisinkin jotain. Olen hoikka ja ihan ok-näköinen sekä pukeudun tyylikkäästi, tosin en ole mitään filmitähtitasoa ulkonäöllisesti kuitenkaan, mutta hyvin, hyvin hiljaista tässä on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo? Eihän kukaan VOI katua eroa väkivaltaisesta kumppanista! Jos näin kuitenkin on, hanki joku harrastus, liiku ulkona, hoida itseäsi. Ero on aina vaikea paikka ja siitä toipuminen kestää oman aikansa.
Voisi helposti olettaa provoksi mutta kyllä näitä välkkyjä naisia on oikeastikin.Yksi oli turkkilaisen pizzankääntäjän hakattavana ja aina vaan pikkutauon jälkeen meni takaisin suhteeseen.
Musta ei ole olleet ns. tummat miehet kiiinnostuneita teini-iän jälkeen. Olen jotenkin liian tylsä ja kuiva, jotta kiinnostaisin heitä. Olen heille kuin ilmaa, eivätkä he edes koskaan lähesty. En sinänsä ole itsekään kiinnostunut, mutta yleensähän tietääkseni miesten joka tapauksessa pitäisi tehdä se aloite.
Tuollaisessa tilanteessa ei voi kuin kiusaantua, koska näistä jutuista ei puhuta, joten ratkaisua vaikea löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, toivottavasti et ole niitä naisia, jotka kärsii yksinäisyydestä niin kovasti, että ottavat tilalle ekan miehen joka heidät huolii. Ja pim! Taas on kotona väkivaltainen ja ilkeä ukko pilaamassa lapsia..... Miten joku ei ajattele lapsia, vaan laittaa omat tarpeet etusijalle??
Kaksi vuotta olen ollut jo yksin, enkä yhtään kiinnostunutta miestä ole missään kohdannut. En ole tosin mitään deittipalveluja tai baareja kokeillut. Mutta siis arjessa Helsingissä (töissäkäynti julkisilla kulkuvälineillä, lasten vieminen ja haku päiväkodista, pari lasten harrastusta ja kaupassakäynti) ei ole kukaan mies tullut tekemään aloitteita ainoatakaan kertaa.
Kävin jopa kesällä kaupunkimatkalla eräässä vauraassa länsimaassa ja sielläkään ei kukaan tullut pyytämään treffeille, vaikka yksin kuljin nähtävyyksissä ja museoissa. En tosin käynyt sielläkään baareissa tai menopaikoissa ja menin aina ajoissa illalla hotellille nukkumaan.
Uskon kyllä, että ihastuisin todella helposti, jos joku vain tulisi tekemään aloitteen. Voisin varmaankin kiinnostua jostain melkein "pultsaristakin" tms., kun siis se vain olisi niin ainutlaatuista, jos kiinnostaisinkin jotain. Olen hoikka ja ihan ok-näköinen sekä pukeudun tyylikkäästi, tosin en ole mitään filmitähtitasoa ulkonäöllisesti kuitenkaan, mutta hyvin, hyvin hiljaista tässä on ollut.
Tottakai ihastuisit, se on ihan ymmärrettävää. Mitta ethän vain ottaisi sellaista miestä, josta olisi haittaa lapsillesi? Omat tarpeesi ovat tärkeät, mutta lastesi vielä tärkeämmät. Kokeilepa huvikseen treffipalstoja, saat varmasti kokemuksia siitä millaista on kun ihmiset tekee aloitteita sinua kohtaan. Mutta pidä jäitä hatussa, älä huoli ensimmäistäkään jolla on jotain ilkeitä tai väkivaltaisia taipumuksia.
Sulla on liian hömppä käsitys seurustelusta ja tunteista. Kuulostat riippuvaiselta.
Keskity nyt siihen normaaliarkeen. Sopiva mies tulee vastaan kun ei hötkyile. Epätoivoiset syödään elävältä.
En voi ymmärtää miten joku voi olla noin TYHMÄ!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, toivottavasti et ole niitä naisia, jotka kärsii yksinäisyydestä niin kovasti, että ottavat tilalle ekan miehen joka heidät huolii. Ja pim! Taas on kotona väkivaltainen ja ilkeä ukko pilaamassa lapsia..... Miten joku ei ajattele lapsia, vaan laittaa omat tarpeet etusijalle??
Kaksi vuotta olen ollut jo yksin, enkä yhtään kiinnostunutta miestä ole missään kohdannut. En ole tosin mitään deittipalveluja tai baareja kokeillut. Mutta siis arjessa Helsingissä (töissäkäynti julkisilla kulkuvälineillä, lasten vieminen ja haku päiväkodista, pari lasten harrastusta ja kaupassakäynti) ei ole kukaan mies tullut tekemään aloitteita ainoatakaan kertaa.
Kävin jopa kesällä kaupunkimatkalla eräässä vauraassa länsimaassa ja sielläkään ei kukaan tullut pyytämään treffeille, vaikka yksin kuljin nähtävyyksissä ja museoissa. En tosin käynyt sielläkään baareissa tai menopaikoissa ja menin aina ajoissa illalla hotellille nukkumaan.
Uskon kyllä, että ihastuisin todella helposti, jos joku vain tulisi tekemään aloitteen. Voisin varmaankin kiinnostua jostain melkein "pultsaristakin" tms., kun siis se vain olisi niin ainutlaatuista, jos kiinnostaisinkin jotain. Olen hoikka ja ihan ok-näköinen sekä pukeudun tyylikkäästi, tosin en ole mitään filmitähtitasoa ulkonäöllisesti kuitenkaan, mutta hyvin, hyvin hiljaista tässä on ollut.
Tottakai ihastuisit, se on ihan ymmärrettävää. Mitta ethän vain ottaisi sellaista miestä, josta olisi haittaa lapsillesi? Omat tarpeesi ovat tärkeät, mutta lastesi vielä tärkeämmät. Kokeilepa huvikseen treffipalstoja, saat varmasti kokemuksia siitä millaista on kun ihmiset tekee aloitteita sinua kohtaan. Mutta pidä jäitä hatussa, älä huoli ensimmäistäkään jolla on jotain ilkeitä tai väkivaltaisia taipumuksia.
En toki väkivaltaista miestä haluaisi uudelleen. En ehkä ole vielä valmis psyykkisessä mielessä mihinkään palstoille ja pelottaisi todella paljon se ajatus, jos saisikin parin tapaamiskerran jälkeen pakit.
Seurustelun aloittaminen jotenkin todella suunnitellusti veisi todella paljon energiaa ja voimia, eikä minulla sellaisia juuri nyt. Pitäisi uudistaa koko vaatevarasto ja uusia kodin huonekalut sekä alkaa käydä säännöllisesti (ja nykyistä useammkn) salilla ja kosmetologilla sekä kampaajalla.
Pitäisi alkaa lueskella joitain psykologian opuksia tai googletella illat pitkät, jotta osaisin tulkita sitä toista ihmistä juuri oikein, jotta en mokaisi jne. (=todella stressaavaa jo ajatuksenakin). En vain jaksa tai ehdikään sellaista tässä elämänvaiheessani, joten en voisi tsempata parhaani mukaan, jos jonkun kanssa menisin treffeille.
Nyt olen ihan ok-/normaalitasoa, mutta en ole kovinkaan puunattu/fiksattu tapaus, enkä välttämättä jaksa aina edes meikata. Sen sijaan olisi kiva kohdata joku arjessa - joku sellainen, jolle kelpaisin arkisessa asussani ilman mitään kamalaa tsemppaamista ja valmisteluja.
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää miten joku voi olla noin TYHMÄ!!
Voisitko perustella? En tiedä, mitä tarkoitat ja jos olet niin fiksu, niin kertoisitko, missä ns. mättää.
Ettekö voisi olla kavereita exän kanssa? Vaikuttaa siltä, että hän ei rakasta sinua. On jo ihastunut toiseen. Mutta huomaatko sellaista, että voisitte viettää aikaa ystävinä?
Tuli vaan mieleen kun itse tein näin exän kanssa. Kävimme myös reissussa yhdessä lapsemme kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Aika auttaa. Olet päässyt nyt etäämmälle miehestä, ja koet "vieroitusoireita" ja yksinäisyyttä. Exän ikävä käytös ei tunnukaan enää niin pahalta, koska sen tilalle on tullut tyhjiö.
Hanki itsellesi harrastuksia, niitä löytyy ihan ilmaisiakin joka kaupungista. Voisitko muuttaa jonnekin ihan toisaalle, vai asuvatko vanhempasi lähelläsi?
Älä missään nimessä mene exän luo takaisin, vaikka hän joskus ottaisikin!! Tässä tilanteessa sinun tulee ajatella lapsia, ja heille tarjoamaasi kasvuympäristöä. Sanoithan jo, että exä pilasi kaikki kasvatusytityksesi, joten miksi ihmeessä altistaisit lapsesi taas sille? Oma yksinäisyytesi ei saa mennä lasten edun edelle IKINÄ.