Ryhmätyöt yliopistossa, hyvä vai paha?

Mä jätin ottamatta haluamani syventävän kurssin, koska se tehtiin parityönä. Onneksi alallani pakollisissa ja muuten yleisissä kursseissa (eli 90% opinnoista) vain yhdellä fuksikurssilla oli osasuorituksena ryhmätyö, joka ei ollut vaihtoehtoinen suoritusmuoto. Kahdella tietämälläni kurssilla on vaihtoehtoisena suoritusmuotona. Niistä toisessa tentistä sai helpon vitosen vähemmällä työllä, toisessa taas käytännössä kaikki tekivät ryhmätyön kun se oli helppo vitonen. Eli sinänsä kiva ajatus tuo vaihtoehtoinen suoritustapa, mutta toteuttaminen ontui molemmissa.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin joka kurssilla lähes ryhmätyö. En ihan ymmärrä vaikka millä ryhmätyötaidoilla perusteltaisiin. Yleensä olet täysin tuntemattomien ihmisten kanssa ryhmässä, kukaan ei oikein uskalla sanoa mitään ”negatiivista” työstä, vaan yritetään miellyttää (enkä itsekään halua antaa ”vaikean ihmisen” vaikutelmaa naputtamalla monesta asiasta). Lopputulos on yleensä enemmänkin tyydyttävä kompromissi kuin oikeesti hyvä työ. Tai sitten ollaan just siinä toisessa ääripäässä kun istut verkkoneukkarissa tuntitolkulla keskustelemassa jostain sanavalinnoista.

:D

Vierailija kirjoitti:

Lainaus, en muista mistä/keneltä, mutta mielestäni jokseenkin totta: "ryhmätöissä ekstrovertit tekevät sen ryhmän, introvertit tekevät sen työn". 

Näistä hyötyy vaan ne superekstrovertit jotka on kaikessa mukana, ja siksi "ei ehdi" tekemään ryhmätyötä. Mahdollisessa esittelyssä sitten ollaan koko ajan äänessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto on tiedeyhteisö. Aika yliopistossa on elämän parasta aikaa ja siitä kannattaa nauttia. Yliopistossa saa tuntea kuuluvansa johonkin jolla oikeasti on merkitystä. Ryhmätyöt kaikista parasta ja kantsii heti opintojen alussa solmia hyviä kontakteja. 

Ongelmaksi muodostuu, että kaikkien kanssa henkilökemiat ei kohtaa. En halua tehdä ryhmätyötä jonkun onnettoman putkiaivon kanssa tai sellaisen, jonka kanssa ei ole luontevaa jutella/työskennellä.

Itse olen hokenut itselleni, että se on vain valmistautumista työelämään, kun mistä sitä tietää millaisten ihmisten kanssa sitä joutuu työskentelemään tulevaisuudessa. Toki sitä täytyy kävellä peilin eteen ja kysyä, onko sitä itsekään se penaalin terävin kynä, jonka kanssa on alati helppoa tehdä ryhmätyötä. Uskoisin, että on mutta varmaan osaa ärsyttää se, että itselleni on esimerkiksi melko tärkeää se, että kaikk osallistuu ainakin suunnilleen yhtä paljon ryhmätyöhön, kun osa taas tykkää että heillä olisi oikeus tehdä vähemmän kun heillä on kaikkea muuta saman aikaisesti menossa. Ikäänkuin itselläni olisi aikaa vain ja ainoastaan keskittyä ja puuhata jonkun yksittäisen ryhmätyön paprissa, vaikka en ensimmäisenä valita kiireitäni ja  avaudu muista (muka) tärkeämmistä velvotteistani.

Vierailija kirjoitti:

Minun alallani tuntuu olevan aika paljon, tuli pienenä yllätyksenä. Etenkin ryhmässä tehtävä oppimistehtävä raastoi hermojani, kun eräs päätti lusmuilla ja teki osuutensa vasemmalla kädellä.

Olen myös kuullut pareittain tehtävistä tenteistä... kuulostaa painajaismaiselta!

Mitä mieltä olette? Minusta yksilötehtävät on best.

Nuorille hyvä, jotta saavat kavereita. Vanhemmille ei, koska hidastavat valmistumista.

Ryhmätyöt voi olla oikeasti antoisia, jos niihin luodaan pelisäännöt ja työtä tehdään yhdessä (eikä jaeta että tee sinä tuo ja sinä tuo). Ryhmässä on tarkoitus yhdessä pohtia, analysoida ja reflektoida opittavaa asiaa. Lisäksi se on kustannuskysymys.. on opettajan työajan resurssien näkökulmasta ihan eri asia tarkastaa 10-15 tehtävää kuin 70 tehtävää, jos kurssilla on 70 osallistujaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto on tiedeyhteisö. Aika yliopistossa on elämän parasta aikaa ja siitä kannattaa nauttia. Yliopistossa saa tuntea kuuluvansa johonkin jolla oikeasti on merkitystä. Ryhmätyöt kaikista parasta ja kantsii heti opintojen alussa solmia hyviä kontakteja. 

Ongelmaksi muodostuu, että kaikkien kanssa henkilökemiat ei kohtaa. En halua tehdä ryhmätyötä jonkun onnettoman putkiaivon kanssa tai sellaisen, jonka kanssa ei ole luontevaa jutella/työskennellä.

Taidan tietää kuka olet.

Tiedät viestin perusteella jonkun av-palstalaisen henkilöllisyyden?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen hokenut itselleni, että se on vain valmistautumista työelämään, kun mistä sitä tietää millaisten ihmisten kanssa sitä joutuu työskentelemään tulevaisuudessa.

Työelämässä kuitenkin oletusarvoisesti hommat tehdään työaikana (mikä se sitten onkaan). Ei niin, että Maijalle sopii vain maanantai- ja tiistai-illat, Mikolle aamupäivät ja Marille vain joka toisella viikolla keskiviikko.

Yliopistossa on hirveä säätäminen, että löytyy yhteistä aikaa, koska varsinkin maisteritasolla kaikilla on ihan erilaiset lukujärjestykset, osa-aikatyöt ja harrastukset. 

Ryhmätöiden väkinäisyys on ongelma. Yksilötöissä et ole vastuussa muiden onnistumisesta ja voit paremmalla omallatunnolla vaikka sitten pyrkiä ykköseen.

Vihaan ryhmätöitä!!! Nykyään joka juukelin kurssilla!

Ryhmätöissä oppii kärsivällisyyttä, hiljaista hyväksymistä ja p******nuolentaa! Alistuvaksi veronmaksajaksi siis...

No ei ollut koskaan mitään pareittain tehtäviä tenttejä ainakaan mulla. Onneksi. Myöskään ryhmätöistä en koskaan nauttinut, teinkin niitä vain silloin, kun muita suoritustapoja kurssille ei ollut. Ei veetuttanut ylimääräiset esseet, raportit tai tentitkään, kun sai sentään valmistumisajan ja aikataulut määritellä niihin itse.

Paha. Huono. En jaksa niitä.

Ne ovat ok silloin, jos jokainen tekee osansa. Mutta kun aina on joku joka ei tee mitään, eikä häntä voi heittää ryhmästä ulos, ja jos hänen osuuttaan ei kukaan muukaan tee, niin sitten muutkin ryhmään kuuluvat saavat hylätyn.

Tai sitten on yksi pi llunokka jolle ei mikään kelpaa. Ei saa kirjoittaa noin, ei saa laittaa tuota asiaa, se pitää kirjoittaa eri tavalla. No, miten? Kohauttaa olkiaan. Ja kun ehdottaa että näin, niin ei kelpaa. Puistelee päätään ja vinkuu ei ei. Eikä edes omaa osuuttaan tee... Huoh.

Pitäisi olla niin, että jos et omaa osuuttasi tee, niin muiden tekemässä työssä sitä osuutta ei sitten huomioida. Lusmu saa hylätyn ja muut arvosanan sen mukaan mitä ovat tehneet.

Minä ehdin aika nopeasti kyllästyä yliopiston ryhmätöihin. Ja nykyisin jätän tekemättä kaikki kurssit joilla pitää tehdä ryhmätyö. En jaksa enää olla se joka maukuu muille että tehkää oma osuutenne. Voin auttaa, voin neuvoa niin paljon kuin tarvitsee. Mutta minä en tee mitään toisen puolesta. Jokainen saa tehdä osuutensa itse, minä en sitä tee.

Enkä halua saada hylättyä tai juuri ja juuri ykköstä sen vuoksi, että kolmesta ihmisestä yksi ei tehnyt osuuttaan ollenkaan (eikä kertonut missään vaiheessa että se on tekemättä. Kun asiasta kyseli, niin sanoi että hiomista vaille valmis) ja kun työ olisi jo pitänyt palauttaa, niin hän ei ollut saanut kuin otsikon tehtyä, ja sekään ei liittynyt hänen omaan tehtäväalueeseensa. Minä ja se toinen sitten teimme hänen osuutensa pikaisesti viime hetkellä ja arvosana oli huono.

Tuosta piti tehdä myös pp-esitys, ja sekin lähettää opettajalle nähtäväksi etukäteen. Tuossakin sovimme että jokainen tekee omasta osuudestaan muutaman sliden tiivistelmän ja lähettää minulle minä kasaan lopullisen esityksen ja lähetän sen opettajalle.

Tuo yksi ei taaaskaan tehnyt osuuttaan. Väitti että se on jo valmis, todellisuudessa ei ollut aloittanutkaan. Kieltäydyin tekemästä sitä hänen puolestaan, istuin viereisellä koneella tekemässä toiseen kurssiin liittyvää ryhmätyön osuuttani. Ryhmämme kolmas jäsen yritti auttaa häntä ja saada hänet tekemään. Ei tullut mitään. Hänen piti lähteä ja minä jäin tuon pas kapään kanssa kahden. Hän koko ajan tökki minua sormella ja kyseli että mitä hän tähän kirjoittaa. Sanoin että hänen pitää itse päättää. Valmis työhän hänellä oli nähtävänä, siitä katsokoon mikä on tärkeää. Hän kopioi koko työn. "Koska kyllä tämä on tärkeää tietoa." Aha. Sitten hän ehdotti että jos hän tekisi oman osuutensa kotona ja lähettäisi sen sitten minulle sähköpostilla. Sanoin että ei. Kun hän ei kirjallisen työn osuuttaankaan tehnyt vaikka oli kolme viikkoa aikaa, ja tämänkin pp-esityksen tekoon on ollut aikaa viikko, niin hän istuu nyt niin kauan että se on valmis. Takana istuvat ihmiset vähän ihmettelivät.

Kesti vielä kolme tuntia että pääsimme lähtemään kotiin, kun ei hän saanut mitään tehtyä. Lopulta se taisi mennä niin että käskin häntä sanelemaan tärkeät lauseet ja minä sitten kopioin ne pp-esitykseen. Ja sitten käskin häntä referoimaan nuo lauseet. Ei osannut. Uskomatonta, että tuollainen pääsee yliopistoon lukemaan alaa, johon pääsee sisälle n. 8 -10 % hakijoista.

No, toisen kurssin ryhmätyö meni niin, että kuudesta ihmisestä yksi ei tehnyt osuuttaan ollenkaan. Toinen ihminen teki sen pikaisesti kun ei muu auttanut. Tuo toinen ihminen oli se, joka kasasi lopullisen pp-esityksen. Tuossa ryhmätyössä ei siis tarvinnut muuta kuin tehdä se pp-esitys. Vartti ennen luennon alkua hän laittoi lopullisen työn viestillä meille muille "Mä en tuu luennolle, on käsi kipeä". Aha.

Kuudesta ihmisestä paikalla oli kolme, ja meillä kolmella ei ollut hajuakaan puolikkaasta ryhmätyöstä. Oli sitten kivaa pitää esitelmää aiheesta josta ei tiennyt hölkäsen pöläystä, ja mut ryhmäläiset kohauttelivat olkiaan kun hekään eivät tienneet sen enempää.

Ja opettajalta saimme haukut pa skasta ryhmätyöstä :(

No, toisella 6 hengen ryhmällä lpulliseen työhön oli osallistunut kaksi ihmistä, ja heistä toinen oli yksin pitämässä esitelmää...

Tuolla kurssilla ryhmät oli opettajan arpomia.

Kolmannella kurssilla oli taas ryhmätyö. Siinä vaiheessa minä päätin että nyt riittää. Minä en enää tee ainuttakaan ryhmätyötä. En jaksa enää.

Mielummin teen työn yksin ja esittelen yksin, kuin odotttelen että joku muu tekisi oman osuutensa että työn voisi palauttaa, totean että joku ei osuuttaan tee, ja minä (ja joku mukin) saan sen vuoksi huonon arvosanan tai hylätyn.

Ne, jotka vertaavat yliopistojen ryhmätöitä työelämään.

1. Työelämässä tehdään työhommat työajalla ja suurimmaksi osaksi samojen työkavereiden kanssa. Ei niin, että ryhmät vaihtuvat jatkuvasti. Toki aina joskus vanhoja työntekijöitä lähtee ja uusia työntekijöitä tulee, mutta ei se silti ole niin, että joka 1-2 kuukauden välein on kokonaan uudet työntekijät.

2. Työelämässä työstä saa palkkaa. Yliopistojen ryhmätöistä ei kukaan saa mitään palkkaa! Tai no tietenkin yliopistolla töissä oleva opettaja saa palkkaa, mutta se saa sen saman palkan siellä mistä tahansa opetustyöstä/tutkimustyöstä.

Opiskelin itse niin kauan aikaa sitten, että ryhmätyöt eivät olleet kovin tavallisia, joskin muutamia olen tehnyt - ihmettelin silloin, miksi meille ei opetettu ryhmätyön tekoa ollenkaan, eikä kerrottu mitä tehdä jos syntyy ongelmia. En ole mikään rymätyömetodien tuntija, mutta sellaisiakin varmasti on.

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka vertaavat yliopistojen ryhmätöitä työelämään.

1. Työelämässä tehdään työhommat työajalla ja suurimmaksi osaksi samojen työkavereiden kanssa. Ei niin, että ryhmät vaihtuvat jatkuvasti. Toki aina joskus vanhoja työntekijöitä lähtee ja uusia työntekijöitä tulee, mutta ei se silti ole niin, että joka 1-2 kuukauden välein on kokonaan uudet työntekijät.

2. Työelämässä työstä saa palkkaa. Yliopistojen ryhmätöistä ei kukaan saa mitään palkkaa! Tai no tietenkin yliopistolla töissä oleva opettaja saa palkkaa, mutta se saa sen saman palkan siellä mistä tahansa opetustyöstä/tutkimustyöstä.

Täsmälleen tätä tulin sanomaan. Raha saa kummasti vipinää kinttuihin.

Valmistumisen jälkeen tulee aina joillekin yllätyksenä, kuinka ne jotka pärjää työelämässä ei läheskään aina ole niitä joilla oli rivi viitosia. Ja sitten alkaa parku "suhteilla etenemisestä".

Aloitin tänä syksynä maisteriohjelmassa kauppiksessa oltuani hetken työelämässä. Petyin kovasti siihen, miten lähes joka ikisille kurssille on tungettu ryhmätyö. Syksyn saldona 7 ryhmätyötä. Pahimmillaan koko kurssi on perustunut ryhmätöihin ja siitä tulikin sitten todistukseen arvosana 2. Työelämässä jo olleena en näe mitä hyötyä yliopiston ryhmätöistä voisi olla, etenkin kun useimmiten ryhmätyön aihe/toteus on sellainen ettei ryhmätyöskentely anna mitään lisäarvoa.

Työelämässä harvemmin laitetaan firman keltanokkia pakertamaan jotain projektia keskenään, olemattomilla ohjeilla ja nimeämättä vastuuhenkilöitä ylemmältä taholta. Sitten vasta työn valmistuessa selviäisikin, että ohjeiden puute ei tarkoittanutkaan melko vapaata toteutusta, vaan tekijöiden olisi pitänyt olla ajatustenlukijoita ja ilman ohjeistusta tietää tarkalleen mitä työn tilaaja on halunnut. Mitään rakentavaa palautetta ei anneta vaan ilmoitetaan lopputuloksen olevan arvoltaan 2/5.

Töistä saa myös yleensä varotuksen/potkut/ohjataan hoitoon jos ei krapulaltaan pääse paikalle tai muuten vaan lintsailee. No näitä biletykseen liittyviä ongelmia ei onneksi ole maisteriopinnoissa enää yhtä paljoa kun aikanaan AMK:issa.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin itse niin kauan aikaa sitten, että ryhmätyöt eivät olleet kovin tavallisia, joskin muutamia olen tehnyt - ihmettelin silloin, miksi meille ei opetettu ryhmätyön tekoa ollenkaan, eikä kerrottu mitä tehdä jos syntyy ongelmia. En ole mikään rymätyömetodien tuntija, mutta sellaisiakin varmasti on.

En itsekään muista, että itselleni olisi mitenkään erityisesti opetettu saati neuvottu, miten ryhmätyö tulisi toteuttaa. Enemmän on jäänyt mielikuva, että se on opettajana toimivien helppo tapa siirtää arjoitusten ja muiden tehtävien toteutuminen riippumaan enempi -vähempi onnistuneen ryhmädynamiikan varaan. Tuntuu hyvin usein sille, että jokaisessa ryhmässä näyttäytyy aina samat arkkityypit. Toisinaan roolitus ain kestää heiman kauemmin kun taas toisinaan on heti selvää, että ketkä ovat niitä joita muu ryhmä on pakotettu vetämään perässä kun heitä ei voisi vähempää kiinnostaa tehdä ryhmätyön hyväksi yhtään mitään.

Pahimmassa tapauksessa kyllä ottavat kiitokset kyllä auliisti vastaan jos niitä ryhmä saa. Ja vastaavasti jos ryhmätyö saa negatiivista ja ei niin hyvää palautetta haukkuva ja moittivat muut ryhmäläiset, että miksi tekivät niin huonoa jälkeä. Se miten heillä on tällaiseen pokkaa on asia, jota en itse pysty ynmärtämään.   

Ryhmätöitä teettäneeltäkin opettajalta kysytään ammattitaitoa. Hänen pitäisi jollain tavoin kyetä varmistamaan minusta se, että jokaine ryhmässä ollut osallistuu ja tekee osana, eikä ole vain vapaamatkustajan osassa. Osa taas on tätä kantaa vastaan ja ovat sitä mieltä,että ei haittaa vaikka ryhmätyöntekisi lopulta vain yksi opiskelija muun ryhmän puolesta ja vain lopputulos on se mikä merkitsee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka vertaavat yliopistojen ryhmätöitä työelämään.

1. Työelämässä tehdään työhommat työajalla ja suurimmaksi osaksi samojen työkavereiden kanssa. Ei niin, että ryhmät vaihtuvat jatkuvasti. Toki aina joskus vanhoja työntekijöitä lähtee ja uusia työntekijöitä tulee, mutta ei se silti ole niin, että joka 1-2 kuukauden välein on kokonaan uudet työntekijät.

2. Työelämässä työstä saa palkkaa. Yliopistojen ryhmätöistä ei kukaan saa mitään palkkaa! Tai no tietenkin yliopistolla töissä oleva opettaja saa palkkaa, mutta se saa sen saman palkan siellä mistä tahansa opetustyöstä/tutkimustyöstä.

Täsmälleen tätä tulin sanomaan. Raha saa kummasti vipinää kinttuihin.

Valmistumisen jälkeen tulee aina joillekin yllätyksenä, kuinka ne jotka pärjää työelämässä ei läheskään aina ole niitä joilla oli rivi viitosia. Ja sitten alkaa parku "suhteilla etenemisestä".

Sitähän se on suhteilla etenemistä.