Ryhmätyöt yliopistossa, hyvä vai paha?

Sosiaaliset taidot kehittyvät ryhmätöissä.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset taidot kehittyvät ryhmätöissä.

Toiveajattelua ja idealismia tuollainen näkökulma. Tosiasiassa joka kurssilla on vastassa eri ihmisistä koostuva porukka, jonka motivaation taso on hyvin vaihteleva ja aikataulujen yhteensovittaminen luvattoman usein tasoa mission impossible. 

Olen tehnyt elämäni aikana ison nipun ryhmätöitä, mutta uskallan silti väittää sos. taitojen kehittyneen huomattavasti enemmän vapaa-ajan harrasteiden ja omien kavereiden myötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pareittain tehtävä tentti?! Ei voi olla todellista.

olen kuullut, että joillain oppialoilla on ollut mahdollista tehdä jopa gradu parin kanssa, joten miksei siis tenttikin. - Tiedä sitten onko tämä sitten seurausta siitä, että kun korkeakoulu ja yliopisto paikkoja on enemmän kuin ikäluokassa nuoria, niin näin varmistetaan osaltaan, että resursseja säästyy ja opiskelijat opettavat toinen toisiaan kun professoreiden aika kuluu varojen keruussa ja hallinto bbyrokratiaan. 

Nuorempi kollega sai juuri dipan paperit, DI-työ puolikkaalla: hän suunnitteli ja toteutti työn laitteistopuolen, toinen heppu toteutti ohjelmiston. Yhteistä asiaa työssä 20%, loput jakaantui puoliksi.

Kuin oikeassa työelämässäkin, on erikseen hardis- ja softainssit, joiden nyt vaan on tehtävä yhteistyötä että homma hoituu, ja luotettava siihen että jokainen osaa tehdä osuutensa.

Ryhmätöiden idea ei oikein toteudu. Pelkän tekstin tekeminen ryhmässä ei ole oikein hyvä tapa opetella ryhmätyötä. Sosiaalisten taitojen opettelemiselle pitäisi olla jokin muu tehtävä ja konteksti. Sitten on vielä se, että opiskelijat eivät oikeasti halua tavata ja tehdä asioita yhdessä. Tämä korona-aika on tietysti korostanut sitä, että kaikki tekee omat osansa vaan yksin kotona ja kontakti pidetään minimissä, ei välttämättä haluta keskustella edes zoomissa yms, laitetaan vaan oma osuus yhteiseen dokumenttiin. Mutta vaikka voisikin tavata, niin ihmiset ovat yleisesti kiinnostuneita kaikesta muusta, kuin opiskeluun liittyvistä asioista, eivätkä oikeasti halua varata aikaa yhteiselle keskustelulle ryhmätyön toteuttamisesta. 

Amk:ssa ryhmätöitä tehtiin paljon. Uskoisin että samoin on yliopistossa.

Ryhmätyön onnistuminen riippuu ihan siitä, millaiseen ryhmään päädyt mukaan. Joskus porukassa valitettavasti on joko taidoiltaan ala-arvoisia (tekevät esim. jatkuvasti noloja kirjoitusvirheitä, edes yhdyssanoja ei välttämättä osata, tiedoissa ja lähdemerkinnöissä isoja puutteita jne) tai sitten vain laiskoja/välinpitämättömästi suhtautuvia. Sellaiseenkin joskus törmäsi, että yksi ryhmästä ei muka ikinä ehtinyt palavereihin eikä tehnyt osuuksiaan ajoissa koska kävi opiskelun ohella niin paljon töissä.

Parhaimmillaan ryhmätyöt ovat toki mukavaa yhdessä tekemistä ja siinä oppii mukavasti uusia asiakokonaisuuksia. Hyvällä tuurilla se myös bondaa vähän opiskelijoita yhteen, varsinkin opiskelun alkuvaiheessa kun porukka ei vielä tunne toisiaan kovin hyvin.

Inhottavaa, jollei ole kertaan kavereita ja luennoitsija ei määrää ryhmiä.

Siis noloa ja kurjaa tunkea mukaan toisten (kaveri) porukoihin.

Vierailija kirjoitti:

Ryhmätöiden idea ei oikein toteudu. Pelkän tekstin tekeminen ryhmässä ei ole oikein hyvä tapa opetella ryhmätyötä. Sosiaalisten taitojen opettelemiselle pitäisi olla jokin muu tehtävä ja konteksti. Sitten on vielä se, että opiskelijat eivät oikeasti halua tavata ja tehdä asioita yhdessä. Tämä korona-aika on tietysti korostanut sitä, että kaikki tekee omat osansa vaan yksin kotona ja kontakti pidetään minimissä, ei välttämättä haluta keskustella edes zoomissa yms, laitetaan vaan oma osuus yhteiseen dokumenttiin. Mutta vaikka voisikin tavata, niin ihmiset ovat yleisesti kiinnostuneita kaikesta muusta, kuin opiskeluun liittyvistä asioista, eivätkä oikeasti halua varata aikaa yhteiselle keskustelulle ryhmätyön toteuttamisesta. 

Ei niillä olekaan pedagogista tavoitetta, vaikka sen voikin halutessaan sillä perustella.

Ne ovat opettajalle helpoin tapa plus nykyään tiedetään, että ahmi kirjasta, oksenna tentissä paperille ja sen jälkeen unohda, ei ole paras tapa oppia. Essee tai ryhmätyö vaatii tiedon käsittelyä eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Minä nautin ryhmätöistä. Mutta olinkin alalla, jolle oli vaikea päästä, joten lusmuilijoita ei ollut. Kaikki panostivat ryhmätöihin.

Ihmettelen monen suhtautumista ryhmätöihin, että sellaiset ei kuuluisi yliopistoon. Eihän työelämä muuta olekaan kuin yhteistyötä muiden kanssa. Hyvät ryhmätyötaidot on perusedellytys siihen, että työelämässä voi luoda arvoa.

Työelämässä yhteistyö ja ryhmässä toimiminen on ihan eri asia kuin opiskellessa. Toivottavasti töissä kaikki ovat päteviä tehtäväänsä ja ymmärtävät käsillä olevan tehtävän. Kaikki myöskin saavat palkkaa tekemästään työstä. Useimmiten tiimillä on myös päällikkö joka määrittelee mitä tehdään ja kuka tekee mitäkin. Antaa projektille suuntaviivat.

Yliopistossa ryhmätyö on sitä, että yksi tai parhaimmillaan kaksi yrittää piiskata loppuporukkaa osallistumaan edes jotenkin. Kirjoittaa kaiken, tekee posterit ja slaidit ja esittävät tekeleen. Ei voi kuin ihmetellä miten heikosti osa porukasta ymmärtää lukemaansa eikä osaa löytää sitä olennaista. Luulisi, että tuohon mennessä on opittu edes kirjoittamaan omaa äidinkieltä. Eikä edes lähdetä siihen että on jokseenkin mahdoton sopia yhteisiä tapaamisia edes zoomissa tai discordissa.

Ryhmätyöt ovat ihan jees kunhan on selkeä työnjako ja jokainen tekee oman osuutensa. Joskus oli tosi hankala löytää sopivaa ajankohtaa ryhmätapaamisiin kun kaikilla meni aikataulut päällekkäin.

Muistaakseni jollain kurssilla oli paritentti. Esseekysymyksiä oli kaksi ja parini ei halunnut tehdä tenttiä "yhdessä" vaan päätti, että toinen kirjoittaa vastauksen toiseen kysymykseen ja toinen toiseen itsenäisesti, vaikka minusta olisi ollut parempi keskustella ja pohtia yhdessä vastauksia ennen kirjoittamista. No, läpi meni kuitenkin.

Ryhmätyöt ovat ihan kaunis ajatus mutta käytännössä ihan yhtä painajaista. Käytännössä jokainen tekee vain sitä omaa juttuaan ja sitten kaikki vain kootaan yhteen ja palautetaan. Ei siinä välttämättä opi kovin monipuolisesti, eikä tiimityötaidot kehity yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä nautin ryhmätöistä. Mutta olinkin alalla, jolle oli vaikea päästä, joten lusmuilijoita ei ollut. Kaikki panostivat ryhmätöihin.

Ihmettelen monen suhtautumista ryhmätöihin, että sellaiset ei kuuluisi yliopistoon. Eihän työelämä muuta olekaan kuin yhteistyötä muiden kanssa. Hyvät ryhmätyötaidot on perusedellytys siihen, että työelämässä voi luoda arvoa.

Työelämässä yhteistyö ja ryhmässä toimiminen on ihan eri asia kuin opiskellessa. Toivottavasti töissä kaikki ovat päteviä tehtäväänsä ja ymmärtävät käsillä olevan tehtävän. Kaikki myöskin saavat palkkaa tekemästään työstä. Useimmiten tiimillä on myös päällikkö joka määrittelee mitä tehdään ja kuka tekee mitäkin. Antaa projektille suuntaviivat.

Yliopistossa ryhmätyö on sitä, että yksi tai parhaimmillaan kaksi yrittää piiskata loppuporukkaa osallistumaan edes jotenkin. Kirjoittaa kaiken, tekee posterit ja slaidit ja esittävät tekeleen. Ei voi kuin ihmetellä miten heikosti osa porukasta ymmärtää lukemaansa eikä osaa löytää sitä olennaista. Luulisi, että tuohon mennessä on opittu edes kirjoittamaan omaa äidinkieltä. Eikä edes lähdetä siihen että on jokseenkin mahdoton sopia yhteisiä tapaamisia edes zoomissa tai discordissa.

Ryhmätöissäkin yleensä joku innokas ottaa sen päällikön roolin, vaikka taidot ei siihen riitä. Tuloksena on mikromanageeraava tyyppi, jolle muut eivät viitsi sanoa vastaan, että nää sun ideat on nyt ihan pyllystä.

Jokainen tekee vain osansa ja tyytyy huonoon arvosanaan, mikä tulee siis siitä, että se kantava idea työssä on päin peetä.

Niin kehittyy ryhmätyötaidot. Ihan yhtä hyvin voisi luennolla näyttää jonkun videopätkän jonkun ryhmän työskentelystä. Miten ensin yritetään puhaltaa yhteen hiileen. Sitten jotkut rupeavat pomottamaan tai pakon edessä ottamaan vastuun ja toiset joko vetäytyvät tai tahallaan alkavat luistaa sovituista töistä. Ryhmätyö jää muutaman henkilön tehtäväksi. Tämän asian todellakin oppii siinä yhdessä tunnissa ja ajan joka olisi kulunut ryhmätyön tekemiseen voi käyttää kukin miten parhaiten näkee.

Varmaan hyvä juttu ryhmätyöt, jos KAIKKI osallistuvat.

Ryhmätöitä on meillä tekniikan alalla turhan paljon mielestäni. Sanotaan, että tarkoitus on oppiaryhmätyöskentelyä, mutta toivoisin, että samalla myös opetettasiin sitä ryhmätyöskentelyä, eikä niin että pistetään vain tekemään. Usein on kurssin lopussa kysely, jossa kysytään myös, miten ryhmätyö sujui, mutta kun se tulee vasta jälkikäteen, opettajilla ei ole mahdollisuutta puuttua havaittuihin ongelmiin. Työelämässä olen ehtinyt tehdä paljonkin ryhmätyötä, mutta ei tunnu siltä että nuo opintojen ryhmätyöskentelyt siihen mitenkään valmistaisivat, tai että niihin osallistunut jotenkin paremmin osaisi. 

Olen itse ollut ryhmässä sekä se joka jyrää ja tekee kaiken, että lusmu. Paras oli kyllä kurssi, jolla yksi ryhmän opiskelijoista ilmoitti heti, että hän voi tehdä sen ryhmätyön, eli saamme luvan lusmuilla jos haluamme. Suostuin järjestelyyn ihan mielelläni.

Ryhmätyöt valmistavat työelämään jossa yleensä täytyy tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Kaikenlaista vipeltäjää tosiaan löytyy ja harvoin saa tehdä asioita "kunnolla" ja oman mielensä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ryhmätyöt ovat ihan jees kunhan on selkeä työnjako ja jokainen tekee oman osuutensa. Joskus oli tosi hankala löytää sopivaa ajankohtaa ryhmätapaamisiin kun kaikilla meni aikataulut päällekkäin.

Jos on vaikka yhdessä kirjoitettava jokin raportti, ja kukin "tekee oman osuutensa", on lopputulos ikävää luettavaa, kun kukin kirjoittelee ihan omalla tyylillään, eikä osia sidota kunnolla yhteen mitenkään. Eikä tiedä, voiko omassa tekstissään viitata toisen osuuteen, kun ei voi etukäteen tietää, mitä siellä edes sanotaan.

Parasta tai pahinta oli kyllä ryhmätyö (matematiikkaa), joka oli niin pieni, ettei siitä kunnolla mitään omia osuuksia voinut lohkaista. Tein sen parissa tunnissa itse ja esittelin ratkaisuni muulle ryhmälle ensimmäisessä kokoontumisessa. Ainakin vakuuttivat olevansa tyytyväisiä, kun pääsivät vähällä.

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka vertaavat yliopistojen ryhmätöitä työelämään.

1. Työelämässä tehdään työhommat työajalla ja suurimmaksi osaksi samojen työkavereiden kanssa. Ei niin, että ryhmät vaihtuvat jatkuvasti. Toki aina joskus vanhoja työntekijöitä lähtee ja uusia työntekijöitä tulee, mutta ei se silti ole niin, että joka 1-2 kuukauden välein on kokonaan uudet työntekijät.

2. Työelämässä työstä saa palkkaa. Yliopistojen ryhmätöistä ei kukaan saa mitään palkkaa! Tai no tietenkin yliopistolla töissä oleva opettaja saa palkkaa, mutta se saa sen saman palkan siellä mistä tahansa opetustyöstä/tutkimustyöstä.

Katselen tätä tilannetta kohta eläkeikäisenä akateemisena ja henkilönä joka rekrytoi uusia ihmisiä töihin. Työpaikat ovat vaihtuneet, työskentelymaat ja ryhmät hyvin monta kertaa. Suurimmassa osassa nykyisiä akateemisia ammatteja joutuu tekemään hyvin erilaisten ihmisten kanssa, erilaiset koulutukset, erilaiset persoonat. Ja yksi tärkeimpiä oppimiani johtajataitoja on löytää tapa työskennellä erilaisten ihmisten kanssa, motivoida heitä, pitää tehtävä työ oikeassa kurssissa ja aikataulussa ja työilmapiiri miellyttävänä.  Enkä varmasti ole harvinainen työnkuvaltani tai työni haasteilta. Hyvin monet johtavassa asemassa olevat pitävät haastavimpana käsitellä erilaisia ihmisiä työyhteisössä. 

Miettikääpä tuota noita ryhmätöitä tehdessänne, mitä opin siitä tulevia työyhteisöjä varten. Ilman palkkaa, kyllä, mutta ainakaan minä en palkkaa vastavalmistunutta ihmistä jolla selkeästi ei ole vuorovaikutuskyvyt ja tiimityöosaaminen kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Ryhmätyöt valmistavat työelämään jossa yleensä täytyy tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Kaikenlaista vipeltäjää tosiaan löytyy ja harvoin saa tehdä asioita "kunnolla" ja oman mielensä mukaan.

Paskat ne sinne mitä valmistaa. Olen ollut työelämässä ennen nykyisiä opintojani jo, enkä kyllä näistä ryhmätöistä ymmärrä, mitä valmiuksia niistä muka oppii. Isoin osa ryhmistä muodostuu kaveriperusteella (okei, sitähän työelämässäkin on) ja loput on sitä että heitetään yhdessä ilman mitään päältä kaitsevaa pomoa tekemään jotain tyypit, jotka tapaa toisensa tasan sen yhden kerran, ei eivät ole kuin työkaverit työpaikalla. Ja kenenkään kanssa ei voi keskustella ryhmätyön ongelmista.

Ryhmätöiden tekemisessä sitten esiintyy ihan ne samat ongelmat kuin työpaikankin ryhmätyöskentelyssä. Ei niihin opiskeluaikana mitenkään puututa, tai koeteta opettaa ihmisiä, että älkää tehkö näin vaan mieluummin näin. Eli niitä pistetään kyllä tekemään, mutta opetusta ei ole ja oppiminen jää täysin sattumanvaraiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka vertaavat yliopistojen ryhmätöitä työelämään.

1. Työelämässä tehdään työhommat työajalla ja suurimmaksi osaksi samojen työkavereiden kanssa. Ei niin, että ryhmät vaihtuvat jatkuvasti. Toki aina joskus vanhoja työntekijöitä lähtee ja uusia työntekijöitä tulee, mutta ei se silti ole niin, että joka 1-2 kuukauden välein on kokonaan uudet työntekijät.

2. Työelämässä työstä saa palkkaa. Yliopistojen ryhmätöistä ei kukaan saa mitään palkkaa! Tai no tietenkin yliopistolla töissä oleva opettaja saa palkkaa, mutta se saa sen saman palkan siellä mistä tahansa opetustyöstä/tutkimustyöstä.

Katselen tätä tilannetta kohta eläkeikäisenä akateemisena ja henkilönä joka rekrytoi uusia ihmisiä töihin. Työpaikat ovat vaihtuneet, työskentelymaat ja ryhmät hyvin monta kertaa. Suurimmassa osassa nykyisiä akateemisia ammatteja joutuu tekemään hyvin erilaisten ihmisten kanssa, erilaiset koulutukset, erilaiset persoonat. Ja yksi tärkeimpiä oppimiani johtajataitoja on löytää tapa työskennellä erilaisten ihmisten kanssa, motivoida heitä, pitää tehtävä työ oikeassa kurssissa ja aikataulussa ja työilmapiiri miellyttävänä.  Enkä varmasti ole harvinainen työnkuvaltani tai työni haasteilta. Hyvin monet johtavassa asemassa olevat pitävät haastavimpana käsitellä erilaisia ihmisiä työyhteisössä. 

Miettikääpä tuota noita ryhmätöitä tehdessänne, mitä opin siitä tulevia työyhteisöjä varten. Ilman palkkaa, kyllä, mutta ainakaan minä en palkkaa vastavalmistunutta ihmistä jolla selkeästi ei ole vuorovaikutuskyvyt ja tiimityöosaaminen kunnossa.

Sinulla on työyhteisössä erilaisia ihmisiä motivoidessasi johtajan asema, eli rooli, jossa sinulla on virallinen valtuutus puuttua muiden työskentelyyn esimiehenä. Ja moni alaisesi sitä puuttumista varmaan odottaakin.

Yliopiston ryhmätöissä on toisin, olemme virallisesti tasavertaisia. Siinä tilanteessa onkin paljon vaikeampi "pitää tehtävä työ oikeassa kurssissa ja aikataulussa". 

En tarkoita että kaipaisin jotain jyräävää johtajaa, mutta kuitenkin jotakuta, jolla on jonkinmoinen virallisempi oikeus - ja velvollisuus - joskus tehdä aloitetta ja kysyä, miten sujuu, ilman että se voidaan leimata asiattomaksi yli-innokkuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Paras oli kyllä kurssi, jolla yksi ryhmän opiskelijoista ilmoitti heti, että hän voi tehdä sen ryhmätyön, eli saamme luvan lusmuilla jos haluamme. Suostuin järjestelyyn ihan mielelläni.

Minä en uskaltaisi toimia noin. Ei koskaan voi tietää, jos se tyyppi sitten kertoisikin opettajalle, että hän teki kaiken ja muut lusmuilivat.