Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt perhe-elämään, kun mies ei ota vastuuta juurikaan mistään
15.12.2018 |
Siivoaminenhan ei koskaan onnistu, jos ei pyydä erikseen. Ja jos pyytää niin vastaus on 99% kerroista ”onko pakko just nyt, ei millään jaksaisi”, eikä herra itse todellakaan ehdota uutta ajankohtaa, eikä palaa asiaan ellen itse muistuta siitä. Sitten kun siivotaan, niin sekin on sellaista tiuskimista ja tavaroiden paiskomista. Nykyään olen alkanut siivota ihan hiljaa vaan itsekseni, koska koen sen tosi raskaaksi että pitää väkisin toista saada osallistumaan. Koen henkisesti helpommaksi sen, että itse hoidan vaan hiljaa kaiken, kuin että siitä tulee esim tappelu.
Lasten harrastuksiin viemisessä sama juttu. Minusta on täysin absurdia, että minun pitää pyytää häntä viemään lapsia harrastuksiin. Lapsia, jotka ovat yhtä lailla hänen? Hän vie kyllä, mutta vaan jos pyydän. Tein juuri menneellä viikolla testin ja yritin vihjaista muilla tavoin, esim että olen tosi väsynyt jne jne, kun olisi ollut aika lähteä, mutta hän ei oikeasti millään tavalla reagoinut. Tyytyväisenä istui koneella, kun hoidin koko viikon harrastusrumban, kauppareissut, lapsen lääkärin ym. Kertaakaan ei kysynyt esim että haluaisinko että hän veisi lapsen jonnekin tai kävisi kaupassa. Olen aivan pöyristynyt. Yleensä siis aina sanon, että vie sinä tai kysynyt että sopiiko että hän vie jne, ja ollaan suht tasapuolisesti hoidettu harrastukset, mutta kun en sitä nyt tehnyt niin hän oli vain tyytyväinen kun hoidin kaikki.
Tämä tekee minut samalla vihaiseksi ja surulliseksi. Meillä tosiaan kulut jaetaan kaikki puoliksi, tai itse maksan vähän enemmän, kun itselläni myös vaativampi työ, josta saan hieman parempaa palkkaa. Katkeraksi tekee myös se, että olen viime aikoina kärsinyt terveysongelmista, mutta tämäkään ei vaikuta millään tavalla siihen, että mies ottaisi enemmän vastuuta perheen arjesta, tai että jollain tavalla huolehtisi minun jaksamisesta jne. Edes sen verran että kysyisi jaksanko tosiaan hoitaa kaiken yksin. Ei, hänen mielestään en saisi valittaa asiasta ollenkaan.
En oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä, olen vaan tosi väsynyt. Aiheesta on käyty keskustelua, mies saattaa hetken tsempata ja sitten palataan taas samaan vanhaan. Ei hän tule miksikään muuttumaan. On tosi itsekäs kaikin puolin, eikä huomaavaisuutta osaa osoittaa millään tavalla. Tosi kurjaa kuitenkin lapsille jos tulee ero, todennäköisesti pitäisi muuttaa halvemmalla asuinalueelle, vaihtaa koulua, lopettaa harrastuksia jne. Minulla ei myöskään omaa perhettä tai muutakaan tukiverkostoa, vaan miehen perhe on se joka on auttanut meitä esim lastenhoidossa tai muutenkin, jos ollaan tarvittu jotain.
Tuli vähän pitkä vuodatus, mutta mietin että onko olemassa mitään muuta ratkaisua kuin ero? Ärsyttää mies tällä hetkellä kaikin puolin niin paljon, että en tiedä miten yhteiselämästä voisi enää tulla onnellista. Sitä en vaan ymmärrä miten mies ei vaan ymmärrä tai näe tilannetta? Miten se voi olla mahdollista? Onko hän tyhmä vai mitä?
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihanaa, jos olisi sellainen mies joka olisi reipas ja toimelias. Tarttuisi hommiin valittamatta. Laittaisi pesukoneen pyörimään, kun näkee että pyykkikori täynnä ja lattiallakin toinen korillinen odottamassa. Lähtisi vaikka lasten kanssa laskettelemaan tai uimahalliin ihan omasta halustaan. Yllättäisi joskus ja olisi käynyt kaupassa, kun pääsee aikasemmin töistä ja olisi keksinyt itse vielä mitä sieltä ostetaan. Ja silleen, ettei minun tarvisi itse käydä heti seuraavana päivänä uudestaan kaupassa, vaan olisi miettinyt ruokaa useammalle päivälle. En tiedä onko tällaisia miehiä olemassa. Itse en jaksa olla enää se, joka pyytää aikuista ihmistä kerta toisensa jälkeen hoitamaan oman osuutensa, tekemään edes jotain. Ei ole siitä kiinni, ettenkö ole sanonut asioista. Olen kyllä sanonut, niin kauniisti kuin rumastikin, mutta yhtä tyhjän kanssa kaikki.
T. Ap
Miksi et aikoinaan mennyt yhteen ja perustanut perhettä tällaisen miehen kanssa, jos sellaisen haluat? Jos miehesi oli tuollainen suhteen alkuaikoina, niin sitten teillä on vakavan keskustelun paikka siitä, haluatko enää olla parisuhteessa patalaiskan lusmun kanssa, sillä olet valinnut aikoinaan sitoutua aktiiviseen ja oma-aloitteiseen mieheen, joka ajattelee muidenkin etua ja hyvinvointia.
Käsittämättömän usein siitä unelmien poikaystävästä (joka siivoaa, kokkaa, pyykkää ja tiskaa ahkerasti ja tasapuolisesti) sukeutuu viimeistään toisen lapsen myötä perheeseen yksi vauva lisää. Sen kun keksisi, että mistä tämä johtuu.
No voisiko selitystä muutokseen kysyä siltä mieheltä itseltään? Toisin sanoen keskustella vakavasti, kuten lainauksessa kehotettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos jätä lapset miehen kotiin ja ite muutat pois? Ota koe ero.Sille tulee kotipiikaa eli sinua ikävä nopeesti. Kokeile vuosi...
Tuskin tulee kunhan elarit juoksee...niillä palkkaa kodinhoitajan. :)))
Herranjumala miten irrallaan todellisuudesta jotkut elää! Vai että elareilla kodinhoitaja... 😂
https://tyopaikat.oikotie.fi/palkkavertailu/Kodinhoitaja
Kodinhoitajan keskimääräinen palkka nollakokemuksella on non 2000 e/kk. Siis pelkkä palkka, päälle työnantajan kulut eli vähintään puolellatoista pitänee kertoa. Kuka aivoton tonttu kuvittelee saavansa 3000 euroa kuussa elareita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihanaa, jos olisi sellainen mies joka olisi reipas ja toimelias. Tarttuisi hommiin valittamatta. Laittaisi pesukoneen pyörimään, kun näkee että pyykkikori täynnä ja lattiallakin toinen korillinen odottamassa. Lähtisi vaikka lasten kanssa laskettelemaan tai uimahalliin ihan omasta halustaan. Yllättäisi joskus ja olisi käynyt kaupassa, kun pääsee aikasemmin töistä ja olisi keksinyt itse vielä mitä sieltä ostetaan. Ja silleen, ettei minun tarvisi itse käydä heti seuraavana päivänä uudestaan kaupassa, vaan olisi miettinyt ruokaa useammalle päivälle. En tiedä onko tällaisia miehiä olemassa. Itse en jaksa olla enää se, joka pyytää aikuista ihmistä kerta toisensa jälkeen hoitamaan oman osuutensa, tekemään edes jotain. Ei ole siitä kiinni, ettenkö ole sanonut asioista. Olen kyllä sanonut, niin kauniisti kuin rumastikin, mutta yhtä tyhjän kanssa kaikki.
T. Ap
Miksi et aikoinaan mennyt yhteen ja perustanut perhettä tällaisen miehen kanssa, jos sellaisen haluat? Jos miehesi oli tuollainen suhteen alkuaikoina, niin sitten teillä on vakavan keskustelun paikka siitä, haluatko enää olla parisuhteessa patalaiskan lusmun kanssa, sillä olet valinnut aikoinaan sitoutua aktiiviseen ja oma-aloitteiseen mieheen, joka ajattelee muidenkin etua ja hyvinvointia.
Käsittämättömän usein siitä unelmien poikaystävästä (joka siivoaa, kokkaa, pyykkää ja tiskaa ahkerasti ja tasapuolisesti) sukeutuu viimeistään toisen lapsen myötä perheeseen yksi vauva lisää. Sen kun keksisi, että mistä tämä johtuu.
No voisiko selitystä muutokseen kysyä siltä mieheltä itseltään? Toisin sanoen keskustella vakavasti, kuten lainauksessa kehotettiin.
Niin uskot edelleen vakaati, että ei ole keskusteltu ja ei ole kysytty? Etkö kykene ymmärtämään lukemaasi, vai mikä on ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää kyllä se, miten moni nainen vetoaa siihen että ei jaksa. Ei sillä pitäisi olla yhtään mitään merkitystä, miten uuvuttavaa työ on. Työt tehdään puoliksi. Se on ainut oikeudenmukainen tapa. Oli työtä sitten viikossa 5 minuuttia tai 5 tuntia. Ei mitään väliä. Puoliksi.
Toinen asia mikä tässä ja lukuisissa samanlaisissa ketjuissa on minua ihmetyttänyt: ap (aina nainen) korostaa joka välissä sitä, miten hän yrittää rauhallisesti neuvotella ja suostutella. Olla aikuinen. Ei ole terve reaktio tuollainen nöyristely, eikä ole ikinä tuottanut tulosta. Ja sanon sitä nöyristelyksi, koska sitä se on kun kumppani jättää tahallaan kaiken työn toisen harteille, sylkee päin naamaa kuvainnollisesti ja toinen siinä sitten neuvotelee ja suostuttelee. Vaikka toinen kohtelee törkeästi.
Itse siedin aikani sitä että sain tehdä kaiken, sitten otin puheksi. Enkä totisesti ottanut puheeksi fiksusti enkä aikuismaisesti, vaan näytin kyllä miten raivona olin kun minua luultiin piiaksi. Ja piti ottaa puheeksi monta kertaa sen jälkeenkin. Enkä kertaakaan peitellyt sitä, miten vihainen olin epäoikeudenmukaisesta työjuhdaksi laittamisesta. Eikä ollut tippaakaan kyse siitä että en olisi jaksanut siivota, asuimme pienessä kerrostaloasunnossa. Minä vain en ole kenenkään piika.
Ja pakko on sanoa, että tämä ei ole miesten syy. Niin typerältä kuin se kuulostaakin, mutta niin olen päätellyt. Jokin on vialla tässä kultuurissa, kun muuten älykäs ja minua tasavertaisesti kohteleva mies on ihan täysin sokea tälle asialle, luulee minun ties mistä syystä olevan velvollinen hoitamaan kotityöt.
Olen sitä mieltä, että kenenkään ei kannata suhtautua piikana pitämiseen aikuismaisesti eikä neuvottelevasti. Näyttäkää miten verisesti teitä on loukattu, miten olette pöyristyneitä tästä kohtelusta. Raivostukaa aina uudestaan ja raivostukaa kunolla. Huutakaa ja kirotkaa. On aivan luonnollinen reaktio olla vihainen kun sinua yritetään pitää palvelijana, vaikka naiselle ei vihaa sallittaisi tässä kulttuurissa. Miehet eivät tajua ikinä miten törkeää heidän käytöksensä on, jos reaktiot heidän käytökseensä ovat sovittelevia ja neuvottelevia. Uskomatonta mutta totta, he eivät vain tajua.
Mutta kun se raivoaminen on uuvuttavaa. Etenkin kun on tehnyt sitä jo viimeiset 10 vuotta, eikä se ole tuottanut tulosta. Miksi turhaan jatkaa sitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää kyllä se, miten moni nainen vetoaa siihen että ei jaksa. Ei sillä pitäisi olla yhtään mitään merkitystä, miten uuvuttavaa työ on. Työt tehdään puoliksi. Se on ainut oikeudenmukainen tapa. Oli työtä sitten viikossa 5 minuuttia tai 5 tuntia. Ei mitään väliä. Puoliksi.
Toinen asia mikä tässä ja lukuisissa samanlaisissa ketjuissa on minua ihmetyttänyt: ap (aina nainen) korostaa joka välissä sitä, miten hän yrittää rauhallisesti neuvotella ja suostutella. Olla aikuinen. Ei ole terve reaktio tuollainen nöyristely, eikä ole ikinä tuottanut tulosta. Ja sanon sitä nöyristelyksi, koska sitä se on kun kumppani jättää tahallaan kaiken työn toisen harteille, sylkee päin naamaa kuvainnollisesti ja toinen siinä sitten neuvotelee ja suostuttelee. Vaikka toinen kohtelee törkeästi.
Itse siedin aikani sitä että sain tehdä kaiken, sitten otin puheksi. Enkä totisesti ottanut puheeksi fiksusti enkä aikuismaisesti, vaan näytin kyllä miten raivona olin kun minua luultiin piiaksi. Ja piti ottaa puheeksi monta kertaa sen jälkeenkin. Enkä kertaakaan peitellyt sitä, miten vihainen olin epäoikeudenmukaisesta työjuhdaksi laittamisesta. Eikä ollut tippaakaan kyse siitä että en olisi jaksanut siivota, asuimme pienessä kerrostaloasunnossa. Minä vain en ole kenenkään piika.
Ja pakko on sanoa, että tämä ei ole miesten syy. Niin typerältä kuin se kuulostaakin, mutta niin olen päätellyt. Jokin on vialla tässä kultuurissa, kun muuten älykäs ja minua tasavertaisesti kohteleva mies on ihan täysin sokea tälle asialle, luulee minun ties mistä syystä olevan velvollinen hoitamaan kotityöt.
Olen sitä mieltä, että kenenkään ei kannata suhtautua piikana pitämiseen aikuismaisesti eikä neuvottelevasti. Näyttäkää miten verisesti teitä on loukattu, miten olette pöyristyneitä tästä kohtelusta. Raivostukaa aina uudestaan ja raivostukaa kunolla. Huutakaa ja kirotkaa. On aivan luonnollinen reaktio olla vihainen kun sinua yritetään pitää palvelijana, vaikka naiselle ei vihaa sallittaisi tässä kulttuurissa. Miehet eivät tajua ikinä miten törkeää heidän käytöksensä on, jos reaktiot heidän käytökseensä ovat sovittelevia ja neuvottelevia. Uskomatonta mutta totta, he eivät vain tajua.
Mutta kun se raivoaminen on uuvuttavaa. Etenkin kun on tehnyt sitä jo viimeiset 10 vuotta, eikä se ole tuottanut tulosta. Miksi turhaan jatkaa sitä?
Ilmeisesti sitten sinua uuvuttaa vähemmän alistua piiaksi 10 vuodeksi. Teet toki kuten sinulle parhaiten sopii. Itse en olisi pilannut elämääni 10 vuodeksi enempää raivoamisella kuin piikomisellakaan. Tämä on kuitenkin yksi ainut elämä joka meillä kaikilla on.
Mikään ratkaisu ei tietenkään kelpaa yhdellekään täällä tilanteestaan valittavalle. Muutos pitää saada, mutta ilman mitään muutosta mikä tuntuisi itsestä vähimmässäkään määrin ikävältä. Jonkun pitäisi täällä vain kertoa taikasanat, joilla patalaiska kumppani saadaan muuttumaan, simsalabim. Mikään muu ei tietenkään kelpaa. Kai tämä on monille vain tapa tuulettaa tunteita, että jaksaa taas olla alistettu piika. Ja lapset lähtevät maailmalle jatkamaan samaa viallista mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin vähän samantyyppistä että mies soluttaisi kaiken minulle. On kuitenkin mukisematta ottanut tietyt jutut vastuualueekseen, käy kerran viikossa viemässä lapsen harrastukseen ja samalla käy kaupassa. Siivouksesta tulee yhä riitaa, mutta suostui palkkaamaan siivoojan ennen siisteyttä vaativia perhejuhlia tms.
Anna miehellesi jotkut selkeät vastuualueet.Itse olen havainnut että mieheen tepsii samat ohjeet kuin pieniin lapsiin: anna kaksi vaihtoehtoa joista valita "vietkö lapsen harrastuksiin vai imuroitko kämpän?". Jos vaihtoehtoja on enemmän, mitään ei tapahdu eikä osaa päättää. Miehet on yksinkertaisia. Eihän ne tälläkään konstilla opi oma-aloitteisiksi mutta jos edes joskus tekevät jotain pyydettäessä niin onhan se pois sinun harteiltasi.
Näin olenkin pitkälti toiminut, mutta liian usein silti yritetään päästä tilanteista ”ei jaksa nyt imuroida, onko ihan pakko just nyt...” jne, ja olen vaan aivan loppu siihen että joka ikinen asia pitää pyytää erikseen, eikä vaan kerran, vaan useimmiten monen monta kertaa. Esimerkkinä pyysin, että mies veisi meidän kaikkien pyörät varastoon ehkä pari kuukautta sitten, kun ei enää pyöräilty. No omani vein aika pian sen jälkeen, kun huomasin että mitään ei ole tapahtumassa. Mies vei jossain vaiheessa omansa, mutta lasten pyörät oli edelleen vielä pari päivää sitten pihalla lumisateessa, joten vein ne sitten itse sinne varastoon. Pieni asia, mutta ajattelin että se olisi sellainen jonka hän miehenä voisi hoitaa, mutta ei vaan onnistunut. Pyysin ehkä viisi kertaa. En todella jaksa enää tällaista.
Sehän tosiaan olisi suht ok vielä, jos hän lähes aina tekisi kaiken mukisematta mitä pyydän. Jos ei heti, niin ainakin huolehtisi että asia tulisi hoidetuksi suht pian hoidetuksi, mutta kun ei.... Ja nyt tämä viimeisin viikko, kun en pyytänyt häntä osallistumaan mihinkään, niin hän aivan tyytyväisenä antoi minun hoitaa kaiken. Lasten harrastukset, lääkärin, viikkosiivouksen, kaupassa käynnit. Tämä jotenkin suututtaa mua nyt niin paljon, etten vaan pääse siitä yli. Sanoin hänelle äsken asiasta, niin hän pokkana sanoi ”Luulin että halusit hoitaa kaiken.” Mitä tuohon enää voi sanoa? Ei tullut mieleen kysyä haluatko, jaksatko, tai edes kiittää jotenkin?
T. Ap
Oivoi, kuulostaa niiiiiin tutulta. Ja tuo "luulin että halusit hoitaa kaiken", vakio selitys mieheltä ettei tarvitse ottaa vastuuta mistään :D Eräässä tuttavaperheessä äiti teki vastullista työtä, joutui tuomaan työtä kotiinsakin, 3 alakouluikäistä lasta ja mies, koirakin. Teki kaiken yksin, lempeä ja arkakin äiti. Väsyi ja sai uniongelmia. Kuulemma ei nukkunut useammallakaan unilääkkeellä lopulta ja päätyi pitkälle sairaslomalle mielisairaalaan. Paloi siis ihan loppuun. Mies tuli hakemaan minua apuun ja kertoi että ei hän ole edes huutanut vähään aikaan :) Ei hän tehnyt kotitöitä kun toinen kerran näytti jaksavan ja halusi tehdä. Olisin voinut pieksää omin käsin miehen siihen ovelleni mutta kun oli säikähtäneet lapset mukana. Autoin mitä pystyin ja pidin suuni kiinni. Myöhemmin äiti sai isästä apua sen verran että tämä kuskasi ruokakauppaan autolla, ei auttanut ostosten keräämisessä, ei maksamisessa ei ruokalistan suunnittelussa, ei autoon kantamisessa ja tuskin valmistamisessakaan. Ei mennyt kauan kun sama tilanne. Sen jälkeen en ole heistä kuullut. Lapset on nyt jo aikuisia joten helpompaa varmaankin. Säälin tuota äitiä, miksi pitää alistua tuollaiseen että menettää oman mielenterveytensäkin. Miten voi mies katsoa vierestä ihan tyynenä kun vaimo uupuu taakkansa alle ja joutuu mielisairaalaan lepäämään eikä nosta p..rsettään penkistä auttaakseen?? En tajua tuota (miesten) asennetta. Ihan törkeää hyväksikäyttöä.
Sinuna tekisin nyt niin selväksi tilanteen kotona että tasan kaksi vaihtoehtoa: homma muuttuu täysin tai sinä lähdet. Ja todellakin lähdet jos ei muutu. Itse tein aikanaan asiat selväksi esim siivouksessa niin että jos ei tavarat lähde lattialta HETI ne lentää roskiin. Paljon meni hyvää vaatetta uuniin ja roskapussiin. Muutaman kerran kun sen tein, tuli selväksi että olen tosissani ja vaatteet alkoi lattialta nousta jokaisen omin voimin. Jos mies istuu nenä kiinni tietokoneessa, menet ja painat virtanapista koneen kiinni, otat virtajohdon/koneen itsellesi ja sanot että takaisin saa kun on esim. siivoukset tehty. Tiedät jo että puhe ei auta, selityksiä aina löytyy. Nyt pitää ottaa järeämmät keinot käyttöön, pyörät kaatopaikalle, jos ei mene varastoon, siinäpä itkevät sitten hetken kunnes uuden saa. Leijonaemo esiin, pidä puolesi. Laita kuriin tai lähde. Mies tajuaa viimeistään siinä vaiheessa kun on myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos jätä lapset miehen kotiin ja ite muutat pois? Ota koe ero.Sille tulee kotipiikaa eli sinua ikävä nopeesti. Kokeile vuosi...
Tuskin tulee kunhan elarit juoksee...niillä palkkaa kodinhoitajan. :)))
Herranjumala miten irrallaan todellisuudesta jotkut elää! Vai että elareilla kodinhoitaja... 😂
Hyvin niillä tuntuu kalliita etelänmatkoja tekevän, joten miksei sitten kodinhoitajan palkaamista. Ja voihan se kodinhoitaja olla osa-aikainen. Joku teini tai eläkeläinen varmasti tekee mielellään keikkaan pienemmällä rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin vähän samantyyppistä että mies soluttaisi kaiken minulle. On kuitenkin mukisematta ottanut tietyt jutut vastuualueekseen, käy kerran viikossa viemässä lapsen harrastukseen ja samalla käy kaupassa. Siivouksesta tulee yhä riitaa, mutta suostui palkkaamaan siivoojan ennen siisteyttä vaativia perhejuhlia tms.
Anna miehellesi jotkut selkeät vastuualueet.Itse olen havainnut että mieheen tepsii samat ohjeet kuin pieniin lapsiin: anna kaksi vaihtoehtoa joista valita "vietkö lapsen harrastuksiin vai imuroitko kämpän?". Jos vaihtoehtoja on enemmän, mitään ei tapahdu eikä osaa päättää. Miehet on yksinkertaisia. Eihän ne tälläkään konstilla opi oma-aloitteisiksi mutta jos edes joskus tekevät jotain pyydettäessä niin onhan se pois sinun harteiltasi.
Näin olenkin pitkälti toiminut, mutta liian usein silti yritetään päästä tilanteista ”ei jaksa nyt imuroida, onko ihan pakko just nyt...” jne, ja olen vaan aivan loppu siihen että joka ikinen asia pitää pyytää erikseen, eikä vaan kerran, vaan useimmiten monen monta kertaa. Esimerkkinä pyysin, että mies veisi meidän kaikkien pyörät varastoon ehkä pari kuukautta sitten, kun ei enää pyöräilty. No omani vein aika pian sen jälkeen, kun huomasin että mitään ei ole tapahtumassa. Mies vei jossain vaiheessa omansa, mutta lasten pyörät oli edelleen vielä pari päivää sitten pihalla lumisateessa, joten vein ne sitten itse sinne varastoon. Pieni asia, mutta ajattelin että se olisi sellainen jonka hän miehenä voisi hoitaa, mutta ei vaan onnistunut. Pyysin ehkä viisi kertaa. En todella jaksa enää tällaista.
Sehän tosiaan olisi suht ok vielä, jos hän lähes aina tekisi kaiken mukisematta mitä pyydän. Jos ei heti, niin ainakin huolehtisi että asia tulisi hoidetuksi suht pian hoidetuksi, mutta kun ei.... Ja nyt tämä viimeisin viikko, kun en pyytänyt häntä osallistumaan mihinkään, niin hän aivan tyytyväisenä antoi minun hoitaa kaiken. Lasten harrastukset, lääkärin, viikkosiivouksen, kaupassa käynnit. Tämä jotenkin suututtaa mua nyt niin paljon, etten vaan pääse siitä yli. Sanoin hänelle äsken asiasta, niin hän pokkana sanoi ”Luulin että halusit hoitaa kaiken.” Mitä tuohon enää voi sanoa? Ei tullut mieleen kysyä haluatko, jaksatko, tai edes kiittää jotenkin?
T. Ap
Oivoi, kuulostaa niiiiiin tutulta. Ja tuo "luulin että halusit hoitaa kaiken", vakio selitys mieheltä ettei tarvitse ottaa vastuuta mistään :D Eräässä tuttavaperheessä äiti teki vastullista työtä, joutui tuomaan työtä kotiinsakin, 3 alakouluikäistä lasta ja mies, koirakin. Teki kaiken yksin, lempeä ja arkakin äiti. Väsyi ja sai uniongelmia. Kuulemma ei nukkunut useammallakaan unilääkkeellä lopulta ja päätyi pitkälle sairaslomalle mielisairaalaan. Paloi siis ihan loppuun. Mies tuli hakemaan minua apuun ja kertoi että ei hän ole edes huutanut vähään aikaan :) Ei hän tehnyt kotitöitä kun toinen kerran näytti jaksavan ja halusi tehdä. Olisin voinut pieksää omin käsin miehen siihen ovelleni mutta kun oli säikähtäneet lapset mukana. Autoin mitä pystyin ja pidin suuni kiinni. Myöhemmin äiti sai isästä apua sen verran että tämä kuskasi ruokakauppaan autolla, ei auttanut ostosten keräämisessä, ei maksamisessa ei ruokalistan suunnittelussa, ei autoon kantamisessa ja tuskin valmistamisessakaan. Ei mennyt kauan kun sama tilanne. Sen jälkeen en ole heistä kuullut. Lapset on nyt jo aikuisia joten helpompaa varmaankin. Säälin tuota äitiä, miksi pitää alistua tuollaiseen että menettää oman mielenterveytensäkin. Miten voi mies katsoa vierestä ihan tyynenä kun vaimo uupuu taakkansa alle ja joutuu mielisairaalaan lepäämään eikä nosta p..rsettään penkistä auttaakseen?? En tajua tuota (miesten) asennetta. Ihan törkeää hyväksikäyttöä.
Sinuna tekisin nyt niin selväksi tilanteen kotona että tasan kaksi vaihtoehtoa: homma muuttuu täysin tai sinä lähdet. Ja todellakin lähdet jos ei muutu. Itse tein aikanaan asiat selväksi esim siivouksessa niin että jos ei tavarat lähde lattialta HETI ne lentää roskiin. Paljon meni hyvää vaatetta uuniin ja roskapussiin. Muutaman kerran kun sen tein, tuli selväksi että olen tosissani ja vaatteet alkoi lattialta nousta jokaisen omin voimin. Jos mies istuu nenä kiinni tietokoneessa, menet ja painat virtanapista koneen kiinni, otat virtajohdon/koneen itsellesi ja sanot että takaisin saa kun on esim. siivoukset tehty. Tiedät jo että puhe ei auta, selityksiä aina löytyy. Nyt pitää ottaa järeämmät keinot käyttöön, pyörät kaatopaikalle, jos ei mene varastoon, siinäpä itkevät sitten hetken kunnes uuden saa. Leijonaemo esiin, pidä puolesi. Laita kuriin tai lähde. Mies tajuaa viimeistään siinä vaiheessa kun on myöhäistä.
Ennen kuin alkaa riehumaan, niin kannattaa ottaa myös huomioon se, että mies voi tosiaan sitten pakata laukut ja lähteä. Eikä se ero tule olemaan mitään herkkua sinulle tai lapsille. Mies joutuu jakamaan lapsista koituvan taakan puoliksi, mutta sinä et voi vaikuttaa mitenkään siihen miten hän oman puoliskonsa toteuttaa.
Moni nainen unohtaa, että kun mies toimii perheenpäänä niin siinä vastaa perheestä ja on perheen keulakuva jos tulee ongelmia tai muita virallisia asioita. Samaten suuret linjaukset taloudenhoidossa. Nämä yleensä kaadetaan miehen niskaan eikä ne tietenkään vaadi mitään suunnittelua tai stressinsietokykyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin vähän samantyyppistä että mies soluttaisi kaiken minulle. On kuitenkin mukisematta ottanut tietyt jutut vastuualueekseen, käy kerran viikossa viemässä lapsen harrastukseen ja samalla käy kaupassa. Siivouksesta tulee yhä riitaa, mutta suostui palkkaamaan siivoojan ennen siisteyttä vaativia perhejuhlia tms.
Anna miehellesi jotkut selkeät vastuualueet.Itse olen havainnut että mieheen tepsii samat ohjeet kuin pieniin lapsiin: anna kaksi vaihtoehtoa joista valita "vietkö lapsen harrastuksiin vai imuroitko kämpän?". Jos vaihtoehtoja on enemmän, mitään ei tapahdu eikä osaa päättää. Miehet on yksinkertaisia. Eihän ne tälläkään konstilla opi oma-aloitteisiksi mutta jos edes joskus tekevät jotain pyydettäessä niin onhan se pois sinun harteiltasi.
Näin olenkin pitkälti toiminut, mutta liian usein silti yritetään päästä tilanteista ”ei jaksa nyt imuroida, onko ihan pakko just nyt...” jne, ja olen vaan aivan loppu siihen että joka ikinen asia pitää pyytää erikseen, eikä vaan kerran, vaan useimmiten monen monta kertaa. Esimerkkinä pyysin, että mies veisi meidän kaikkien pyörät varastoon ehkä pari kuukautta sitten, kun ei enää pyöräilty. No omani vein aika pian sen jälkeen, kun huomasin että mitään ei ole tapahtumassa. Mies vei jossain vaiheessa omansa, mutta lasten pyörät oli edelleen vielä pari päivää sitten pihalla lumisateessa, joten vein ne sitten itse sinne varastoon. Pieni asia, mutta ajattelin että se olisi sellainen jonka hän miehenä voisi hoitaa, mutta ei vaan onnistunut. Pyysin ehkä viisi kertaa. En todella jaksa enää tällaista.
Sehän tosiaan olisi suht ok vielä, jos hän lähes aina tekisi kaiken mukisematta mitä pyydän. Jos ei heti, niin ainakin huolehtisi että asia tulisi hoidetuksi suht pian hoidetuksi, mutta kun ei.... Ja nyt tämä viimeisin viikko, kun en pyytänyt häntä osallistumaan mihinkään, niin hän aivan tyytyväisenä antoi minun hoitaa kaiken. Lasten harrastukset, lääkärin, viikkosiivouksen, kaupassa käynnit. Tämä jotenkin suututtaa mua nyt niin paljon, etten vaan pääse siitä yli. Sanoin hänelle äsken asiasta, niin hän pokkana sanoi ”Luulin että halusit hoitaa kaiken.” Mitä tuohon enää voi sanoa? Ei tullut mieleen kysyä haluatko, jaksatko, tai edes kiittää jotenkin?
T. Ap
Oivoi, kuulostaa niiiiiin tutulta. Ja tuo "luulin että halusit hoitaa kaiken", vakio selitys mieheltä ettei tarvitse ottaa vastuuta mistään :D Eräässä tuttavaperheessä äiti teki vastullista työtä, joutui tuomaan työtä kotiinsakin, 3 alakouluikäistä lasta ja mies, koirakin. Teki kaiken yksin, lempeä ja arkakin äiti. Väsyi ja sai uniongelmia. Kuulemma ei nukkunut useammallakaan unilääkkeellä lopulta ja päätyi pitkälle sairaslomalle mielisairaalaan. Paloi siis ihan loppuun. Mies tuli hakemaan minua apuun ja kertoi että ei hän ole edes huutanut vähään aikaan :) Ei hän tehnyt kotitöitä kun toinen kerran näytti jaksavan ja halusi tehdä. Olisin voinut pieksää omin käsin miehen siihen ovelleni mutta kun oli säikähtäneet lapset mukana. Autoin mitä pystyin ja pidin suuni kiinni. Myöhemmin äiti sai isästä apua sen verran että tämä kuskasi ruokakauppaan autolla, ei auttanut ostosten keräämisessä, ei maksamisessa ei ruokalistan suunnittelussa, ei autoon kantamisessa ja tuskin valmistamisessakaan. Ei mennyt kauan kun sama tilanne. Sen jälkeen en ole heistä kuullut. Lapset on nyt jo aikuisia joten helpompaa varmaankin. Säälin tuota äitiä, miksi pitää alistua tuollaiseen että menettää oman mielenterveytensäkin. Miten voi mies katsoa vierestä ihan tyynenä kun vaimo uupuu taakkansa alle ja joutuu mielisairaalaan lepäämään eikä nosta p..rsettään penkistä auttaakseen?? En tajua tuota (miesten) asennetta. Ihan törkeää hyväksikäyttöä.
Sinuna tekisin nyt niin selväksi tilanteen kotona että tasan kaksi vaihtoehtoa: homma muuttuu täysin tai sinä lähdet. Ja todellakin lähdet jos ei muutu. Itse tein aikanaan asiat selväksi esim siivouksessa niin että jos ei tavarat lähde lattialta HETI ne lentää roskiin. Paljon meni hyvää vaatetta uuniin ja roskapussiin. Muutaman kerran kun sen tein, tuli selväksi että olen tosissani ja vaatteet alkoi lattialta nousta jokaisen omin voimin. Jos mies istuu nenä kiinni tietokoneessa, menet ja painat virtanapista koneen kiinni, otat virtajohdon/koneen itsellesi ja sanot että takaisin saa kun on esim. siivoukset tehty. Tiedät jo että puhe ei auta, selityksiä aina löytyy. Nyt pitää ottaa järeämmät keinot käyttöön, pyörät kaatopaikalle, jos ei mene varastoon, siinäpä itkevät sitten hetken kunnes uuden saa. Leijonaemo esiin, pidä puolesi. Laita kuriin tai lähde. Mies tajuaa viimeistään siinä vaiheessa kun on myöhäistä.
Ennen kuin alkaa riehumaan, niin kannattaa ottaa myös huomioon se, että mies voi tosiaan sitten pakata laukut ja lähteä. Eikä se ero tule olemaan mitään herkkua sinulle tai lapsille. Mies joutuu jakamaan lapsista koituvan taakan puoliksi, mutta sinä et voi vaikuttaa mitenkään siihen miten hän oman puoliskonsa toteuttaa.
Moni nainen unohtaa, että kun mies toimii perheenpäänä niin siinä vastaa perheestä ja on perheen keulakuva jos tulee ongelmia tai muita virallisia asioita. Samaten suuret linjaukset taloudenhoidossa. Nämä yleensä kaadetaan miehen niskaan eikä ne tietenkään vaadi mitään suunnittelua tai stressinsietokykyä.
Terveisin Pentti 68 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin vähän samantyyppistä että mies soluttaisi kaiken minulle. On kuitenkin mukisematta ottanut tietyt jutut vastuualueekseen, käy kerran viikossa viemässä lapsen harrastukseen ja samalla käy kaupassa. Siivouksesta tulee yhä riitaa, mutta suostui palkkaamaan siivoojan ennen siisteyttä vaativia perhejuhlia tms.
Anna miehellesi jotkut selkeät vastuualueet.Itse olen havainnut että mieheen tepsii samat ohjeet kuin pieniin lapsiin: anna kaksi vaihtoehtoa joista valita "vietkö lapsen harrastuksiin vai imuroitko kämpän?". Jos vaihtoehtoja on enemmän, mitään ei tapahdu eikä osaa päättää. Miehet on yksinkertaisia. Eihän ne tälläkään konstilla opi oma-aloitteisiksi mutta jos edes joskus tekevät jotain pyydettäessä niin onhan se pois sinun harteiltasi.
Näin olenkin pitkälti toiminut, mutta liian usein silti yritetään päästä tilanteista ”ei jaksa nyt imuroida, onko ihan pakko just nyt...” jne, ja olen vaan aivan loppu siihen että joka ikinen asia pitää pyytää erikseen, eikä vaan kerran, vaan useimmiten monen monta kertaa. Esimerkkinä pyysin, että mies veisi meidän kaikkien pyörät varastoon ehkä pari kuukautta sitten, kun ei enää pyöräilty. No omani vein aika pian sen jälkeen, kun huomasin että mitään ei ole tapahtumassa. Mies vei jossain vaiheessa omansa, mutta lasten pyörät oli edelleen vielä pari päivää sitten pihalla lumisateessa, joten vein ne sitten itse sinne varastoon. Pieni asia, mutta ajattelin että se olisi sellainen jonka hän miehenä voisi hoitaa, mutta ei vaan onnistunut. Pyysin ehkä viisi kertaa. En todella jaksa enää tällaista.
Sehän tosiaan olisi suht ok vielä, jos hän lähes aina tekisi kaiken mukisematta mitä pyydän. Jos ei heti, niin ainakin huolehtisi että asia tulisi hoidetuksi suht pian hoidetuksi, mutta kun ei.... Ja nyt tämä viimeisin viikko, kun en pyytänyt häntä osallistumaan mihinkään, niin hän aivan tyytyväisenä antoi minun hoitaa kaiken. Lasten harrastukset, lääkärin, viikkosiivouksen, kaupassa käynnit. Tämä jotenkin suututtaa mua nyt niin paljon, etten vaan pääse siitä yli. Sanoin hänelle äsken asiasta, niin hän pokkana sanoi ”Luulin että halusit hoitaa kaiken.” Mitä tuohon enää voi sanoa? Ei tullut mieleen kysyä haluatko, jaksatko, tai edes kiittää jotenkin?
T. Ap
Oivoi, kuulostaa niiiiiin tutulta. Ja tuo "luulin että halusit hoitaa kaiken", vakio selitys mieheltä ettei tarvitse ottaa vastuuta mistään :D Eräässä tuttavaperheessä äiti teki vastullista työtä, joutui tuomaan työtä kotiinsakin, 3 alakouluikäistä lasta ja mies, koirakin. Teki kaiken yksin, lempeä ja arkakin äiti. Väsyi ja sai uniongelmia. Kuulemma ei nukkunut useammallakaan unilääkkeellä lopulta ja päätyi pitkälle sairaslomalle mielisairaalaan. Paloi siis ihan loppuun. Mies tuli hakemaan minua apuun ja kertoi että ei hän ole edes huutanut vähään aikaan :) Ei hän tehnyt kotitöitä kun toinen kerran näytti jaksavan ja halusi tehdä. Olisin voinut pieksää omin käsin miehen siihen ovelleni mutta kun oli säikähtäneet lapset mukana. Autoin mitä pystyin ja pidin suuni kiinni. Myöhemmin äiti sai isästä apua sen verran että tämä kuskasi ruokakauppaan autolla, ei auttanut ostosten keräämisessä, ei maksamisessa ei ruokalistan suunnittelussa, ei autoon kantamisessa ja tuskin valmistamisessakaan. Ei mennyt kauan kun sama tilanne. Sen jälkeen en ole heistä kuullut. Lapset on nyt jo aikuisia joten helpompaa varmaankin. Säälin tuota äitiä, miksi pitää alistua tuollaiseen että menettää oman mielenterveytensäkin. Miten voi mies katsoa vierestä ihan tyynenä kun vaimo uupuu taakkansa alle ja joutuu mielisairaalaan lepäämään eikä nosta p..rsettään penkistä auttaakseen?? En tajua tuota (miesten) asennetta. Ihan törkeää hyväksikäyttöä.
Sinuna tekisin nyt niin selväksi tilanteen kotona että tasan kaksi vaihtoehtoa: homma muuttuu täysin tai sinä lähdet. Ja todellakin lähdet jos ei muutu. Itse tein aikanaan asiat selväksi esim siivouksessa niin että jos ei tavarat lähde lattialta HETI ne lentää roskiin. Paljon meni hyvää vaatetta uuniin ja roskapussiin. Muutaman kerran kun sen tein, tuli selväksi että olen tosissani ja vaatteet alkoi lattialta nousta jokaisen omin voimin. Jos mies istuu nenä kiinni tietokoneessa, menet ja painat virtanapista koneen kiinni, otat virtajohdon/koneen itsellesi ja sanot että takaisin saa kun on esim. siivoukset tehty. Tiedät jo että puhe ei auta, selityksiä aina löytyy. Nyt pitää ottaa järeämmät keinot käyttöön, pyörät kaatopaikalle, jos ei mene varastoon, siinäpä itkevät sitten hetken kunnes uuden saa. Leijonaemo esiin, pidä puolesi. Laita kuriin tai lähde. Mies tajuaa viimeistään siinä vaiheessa kun on myöhäistä.
Toinen vakioselitys: "Meillä on niin erilaiset siisteyskäsitykset." Itsekin kuulin tämän selityksen. Ja roskakaappi oli niin täysi, että maitopurkit ja muovipussit putoilivat roska-astiasta, levisivät kaapin pohjalle, kaapin ovi enää mennyt mennyt kiinni ja roskat alkoivat lainehtia keitiön lattialla.
Ja kyllä, kuulin myös tuon "Luulin että haluat tehdä kaiken." Vaikka olin monta, monta, MONTA kertaa sanonut juuri tuohon selitykseen varautuen että inhoan siivoamista, vihaan tiskaamista ja en voi sietää kokkaamista. Silti.
Tämä on valitettavasti nykynaisen arkea, edelleen. Jo seurustelun alkuvaiheessa pitää joka käänteessä tehdä näitä ennakoivia valmisteluja, miten hoidan tilanteen sitten KUN mies yrittää sysätä kaiken työn minulle. Samaa ennakointia pitää suorittaa edelleen vakiintuneessa suhteessa. Vaikka jaksaisi siivota, ei saa koska on sovittu miehen kanssa että siivotaan ensi viikolla. Ja jos nyt siivoan, joudun jatkossa tekemään sen yksin. Sama pyykinpesun kanssa, ei saa missään tapauksessa laittaa miehen vaatteita kaappiin kodinhoitohuoneen pöydältä. Jne, jne. Eikä saa sanoa että on kiva kokata, koska sitä käytetään sinua vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin vähän samantyyppistä että mies soluttaisi kaiken minulle. On kuitenkin mukisematta ottanut tietyt jutut vastuualueekseen, käy kerran viikossa viemässä lapsen harrastukseen ja samalla käy kaupassa. Siivouksesta tulee yhä riitaa, mutta suostui palkkaamaan siivoojan ennen siisteyttä vaativia perhejuhlia tms.
Anna miehellesi jotkut selkeät vastuualueet.Itse olen havainnut että mieheen tepsii samat ohjeet kuin pieniin lapsiin: anna kaksi vaihtoehtoa joista valita "vietkö lapsen harrastuksiin vai imuroitko kämpän?". Jos vaihtoehtoja on enemmän, mitään ei tapahdu eikä osaa päättää. Miehet on yksinkertaisia. Eihän ne tälläkään konstilla opi oma-aloitteisiksi mutta jos edes joskus tekevät jotain pyydettäessä niin onhan se pois sinun harteiltasi.
Näin olenkin pitkälti toiminut, mutta liian usein silti yritetään päästä tilanteista ”ei jaksa nyt imuroida, onko ihan pakko just nyt...” jne, ja olen vaan aivan loppu siihen että joka ikinen asia pitää pyytää erikseen, eikä vaan kerran, vaan useimmiten monen monta kertaa. Esimerkkinä pyysin, että mies veisi meidän kaikkien pyörät varastoon ehkä pari kuukautta sitten, kun ei enää pyöräilty. No omani vein aika pian sen jälkeen, kun huomasin että mitään ei ole tapahtumassa. Mies vei jossain vaiheessa omansa, mutta lasten pyörät oli edelleen vielä pari päivää sitten pihalla lumisateessa, joten vein ne sitten itse sinne varastoon. Pieni asia, mutta ajattelin että se olisi sellainen jonka hän miehenä voisi hoitaa, mutta ei vaan onnistunut. Pyysin ehkä viisi kertaa. En todella jaksa enää tällaista.
Sehän tosiaan olisi suht ok vielä, jos hän lähes aina tekisi kaiken mukisematta mitä pyydän. Jos ei heti, niin ainakin huolehtisi että asia tulisi hoidetuksi suht pian hoidetuksi, mutta kun ei.... Ja nyt tämä viimeisin viikko, kun en pyytänyt häntä osallistumaan mihinkään, niin hän aivan tyytyväisenä antoi minun hoitaa kaiken. Lasten harrastukset, lääkärin, viikkosiivouksen, kaupassa käynnit. Tämä jotenkin suututtaa mua nyt niin paljon, etten vaan pääse siitä yli. Sanoin hänelle äsken asiasta, niin hän pokkana sanoi ”Luulin että halusit hoitaa kaiken.” Mitä tuohon enää voi sanoa? Ei tullut mieleen kysyä haluatko, jaksatko, tai edes kiittää jotenkin?
T. Ap
Oivoi, kuulostaa niiiiiin tutulta. Ja tuo "luulin että halusit hoitaa kaiken", vakio selitys mieheltä ettei tarvitse ottaa vastuuta mistään :D Eräässä tuttavaperheessä äiti teki vastullista työtä, joutui tuomaan työtä kotiinsakin, 3 alakouluikäistä lasta ja mies, koirakin. Teki kaiken yksin, lempeä ja arkakin äiti. Väsyi ja sai uniongelmia. Kuulemma ei nukkunut useammallakaan unilääkkeellä lopulta ja päätyi pitkälle sairaslomalle mielisairaalaan. Paloi siis ihan loppuun. Mies tuli hakemaan minua apuun ja kertoi että ei hän ole edes huutanut vähään aikaan :) Ei hän tehnyt kotitöitä kun toinen kerran näytti jaksavan ja halusi tehdä. Olisin voinut pieksää omin käsin miehen siihen ovelleni mutta kun oli säikähtäneet lapset mukana. Autoin mitä pystyin ja pidin suuni kiinni. Myöhemmin äiti sai isästä apua sen verran että tämä kuskasi ruokakauppaan autolla, ei auttanut ostosten keräämisessä, ei maksamisessa ei ruokalistan suunnittelussa, ei autoon kantamisessa ja tuskin valmistamisessakaan. Ei mennyt kauan kun sama tilanne. Sen jälkeen en ole heistä kuullut. Lapset on nyt jo aikuisia joten helpompaa varmaankin. Säälin tuota äitiä, miksi pitää alistua tuollaiseen että menettää oman mielenterveytensäkin. Miten voi mies katsoa vierestä ihan tyynenä kun vaimo uupuu taakkansa alle ja joutuu mielisairaalaan lepäämään eikä nosta p..rsettään penkistä auttaakseen?? En tajua tuota (miesten) asennetta. Ihan törkeää hyväksikäyttöä.
Sinuna tekisin nyt niin selväksi tilanteen kotona että tasan kaksi vaihtoehtoa: homma muuttuu täysin tai sinä lähdet. Ja todellakin lähdet jos ei muutu. Itse tein aikanaan asiat selväksi esim siivouksessa niin että jos ei tavarat lähde lattialta HETI ne lentää roskiin. Paljon meni hyvää vaatetta uuniin ja roskapussiin. Muutaman kerran kun sen tein, tuli selväksi että olen tosissani ja vaatteet alkoi lattialta nousta jokaisen omin voimin. Jos mies istuu nenä kiinni tietokoneessa, menet ja painat virtanapista koneen kiinni, otat virtajohdon/koneen itsellesi ja sanot että takaisin saa kun on esim. siivoukset tehty. Tiedät jo että puhe ei auta, selityksiä aina löytyy. Nyt pitää ottaa järeämmät keinot käyttöön, pyörät kaatopaikalle, jos ei mene varastoon, siinäpä itkevät sitten hetken kunnes uuden saa. Leijonaemo esiin, pidä puolesi. Laita kuriin tai lähde. Mies tajuaa viimeistään siinä vaiheessa kun on myöhäistä.
Ennen kuin alkaa riehumaan, niin kannattaa ottaa myös huomioon se, että mies voi tosiaan sitten pakata laukut ja lähteä. Eikä se ero tule olemaan mitään herkkua sinulle tai lapsille. Mies joutuu jakamaan lapsista koituvan taakan puoliksi, mutta sinä et voi vaikuttaa mitenkään siihen miten hän oman puoliskonsa toteuttaa.
Moni nainen unohtaa, että kun mies toimii perheenpäänä niin siinä vastaa perheestä ja on perheen keulakuva jos tulee ongelmia tai muita virallisia asioita. Samaten suuret linjaukset taloudenhoidossa. Nämä yleensä kaadetaan miehen niskaan eikä ne tietenkään vaadi mitään suunnittelua tai stressinsietokykyä.
Jos mies lähtee kävelemään siksi ettei tarvitse tehdä kotitöitä tai kasvattaa lapsiaan, se kertoo miehestä kaiken. Saa mennäkin, sehän on vain helpotus äidille, yksi passattava vähemmän ja voi löytää piankin paremman tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin vähän samantyyppistä että mies soluttaisi kaiken minulle. On kuitenkin mukisematta ottanut tietyt jutut vastuualueekseen, käy kerran viikossa viemässä lapsen harrastukseen ja samalla käy kaupassa. Siivouksesta tulee yhä riitaa, mutta suostui palkkaamaan siivoojan ennen siisteyttä vaativia perhejuhlia tms.
Anna miehellesi jotkut selkeät vastuualueet.Itse olen havainnut että mieheen tepsii samat ohjeet kuin pieniin lapsiin: anna kaksi vaihtoehtoa joista valita "vietkö lapsen harrastuksiin vai imuroitko kämpän?". Jos vaihtoehtoja on enemmän, mitään ei tapahdu eikä osaa päättää. Miehet on yksinkertaisia. Eihän ne tälläkään konstilla opi oma-aloitteisiksi mutta jos edes joskus tekevät jotain pyydettäessä niin onhan se pois sinun harteiltasi.
Näin olenkin pitkälti toiminut, mutta liian usein silti yritetään päästä tilanteista ”ei jaksa nyt imuroida, onko ihan pakko just nyt...” jne, ja olen vaan aivan loppu siihen että joka ikinen asia pitää pyytää erikseen, eikä vaan kerran, vaan useimmiten monen monta kertaa. Esimerkkinä pyysin, että mies veisi meidän kaikkien pyörät varastoon ehkä pari kuukautta sitten, kun ei enää pyöräilty. No omani vein aika pian sen jälkeen, kun huomasin että mitään ei ole tapahtumassa. Mies vei jossain vaiheessa omansa, mutta lasten pyörät oli edelleen vielä pari päivää sitten pihalla lumisateessa, joten vein ne sitten itse sinne varastoon. Pieni asia, mutta ajattelin että se olisi sellainen jonka hän miehenä voisi hoitaa, mutta ei vaan onnistunut. Pyysin ehkä viisi kertaa. En todella jaksa enää tällaista.
Sehän tosiaan olisi suht ok vielä, jos hän lähes aina tekisi kaiken mukisematta mitä pyydän. Jos ei heti, niin ainakin huolehtisi että asia tulisi hoidetuksi suht pian hoidetuksi, mutta kun ei.... Ja nyt tämä viimeisin viikko, kun en pyytänyt häntä osallistumaan mihinkään, niin hän aivan tyytyväisenä antoi minun hoitaa kaiken. Lasten harrastukset, lääkärin, viikkosiivouksen, kaupassa käynnit. Tämä jotenkin suututtaa mua nyt niin paljon, etten vaan pääse siitä yli. Sanoin hänelle äsken asiasta, niin hän pokkana sanoi ”Luulin että halusit hoitaa kaiken.” Mitä tuohon enää voi sanoa? Ei tullut mieleen kysyä haluatko, jaksatko, tai edes kiittää jotenkin?
T. Ap
Oivoi, kuulostaa niiiiiin tutulta. Ja tuo "luulin että halusit hoitaa kaiken", vakio selitys mieheltä ettei tarvitse ottaa vastuuta mistään :D Eräässä tuttavaperheessä äiti teki vastullista työtä, joutui tuomaan työtä kotiinsakin, 3 alakouluikäistä lasta ja mies, koirakin. Teki kaiken yksin, lempeä ja arkakin äiti. Väsyi ja sai uniongelmia. Kuulemma ei nukkunut useammallakaan unilääkkeellä lopulta ja päätyi pitkälle sairaslomalle mielisairaalaan. Paloi siis ihan loppuun. Mies tuli hakemaan minua apuun ja kertoi että ei hän ole edes huutanut vähään aikaan :) Ei hän tehnyt kotitöitä kun toinen kerran näytti jaksavan ja halusi tehdä. Olisin voinut pieksää omin käsin miehen siihen ovelleni mutta kun oli säikähtäneet lapset mukana. Autoin mitä pystyin ja pidin suuni kiinni. Myöhemmin äiti sai isästä apua sen verran että tämä kuskasi ruokakauppaan autolla, ei auttanut ostosten keräämisessä, ei maksamisessa ei ruokalistan suunnittelussa, ei autoon kantamisessa ja tuskin valmistamisessakaan. Ei mennyt kauan kun sama tilanne. Sen jälkeen en ole heistä kuullut. Lapset on nyt jo aikuisia joten helpompaa varmaankin. Säälin tuota äitiä, miksi pitää alistua tuollaiseen että menettää oman mielenterveytensäkin. Miten voi mies katsoa vierestä ihan tyynenä kun vaimo uupuu taakkansa alle ja joutuu mielisairaalaan lepäämään eikä nosta p..rsettään penkistä auttaakseen?? En tajua tuota (miesten) asennetta. Ihan törkeää hyväksikäyttöä.
Sinuna tekisin nyt niin selväksi tilanteen kotona että tasan kaksi vaihtoehtoa: homma muuttuu täysin tai sinä lähdet. Ja todellakin lähdet jos ei muutu. Itse tein aikanaan asiat selväksi esim siivouksessa niin että jos ei tavarat lähde lattialta HETI ne lentää roskiin. Paljon meni hyvää vaatetta uuniin ja roskapussiin. Muutaman kerran kun sen tein, tuli selväksi että olen tosissani ja vaatteet alkoi lattialta nousta jokaisen omin voimin. Jos mies istuu nenä kiinni tietokoneessa, menet ja painat virtanapista koneen kiinni, otat virtajohdon/koneen itsellesi ja sanot että takaisin saa kun on esim. siivoukset tehty. Tiedät jo että puhe ei auta, selityksiä aina löytyy. Nyt pitää ottaa järeämmät keinot käyttöön, pyörät kaatopaikalle, jos ei mene varastoon, siinäpä itkevät sitten hetken kunnes uuden saa. Leijonaemo esiin, pidä puolesi. Laita kuriin tai lähde. Mies tajuaa viimeistään siinä vaiheessa kun on myöhäistä.
Tässä kirjoituksessa on sitä oikeaa asennetta kyllä, mutta eikö tällainen kasvatus olisi kuitenkin omien vanhempien tehtävä, eikä vaimon?
Parempi erota niin et joudu siivoamaan miehesikin jälkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin vähän samantyyppistä että mies soluttaisi kaiken minulle. On kuitenkin mukisematta ottanut tietyt jutut vastuualueekseen, käy kerran viikossa viemässä lapsen harrastukseen ja samalla käy kaupassa. Siivouksesta tulee yhä riitaa, mutta suostui palkkaamaan siivoojan ennen siisteyttä vaativia perhejuhlia tms.
Anna miehellesi jotkut selkeät vastuualueet.Itse olen havainnut että mieheen tepsii samat ohjeet kuin pieniin lapsiin: anna kaksi vaihtoehtoa joista valita "vietkö lapsen harrastuksiin vai imuroitko kämpän?". Jos vaihtoehtoja on enemmän, mitään ei tapahdu eikä osaa päättää. Miehet on yksinkertaisia. Eihän ne tälläkään konstilla opi oma-aloitteisiksi mutta jos edes joskus tekevät jotain pyydettäessä niin onhan se pois sinun harteiltasi.
Näin olenkin pitkälti toiminut, mutta liian usein silti yritetään päästä tilanteista ”ei jaksa nyt imuroida, onko ihan pakko just nyt...” jne, ja olen vaan aivan loppu siihen että joka ikinen asia pitää pyytää erikseen, eikä vaan kerran, vaan useimmiten monen monta kertaa. Esimerkkinä pyysin, että mies veisi meidän kaikkien pyörät varastoon ehkä pari kuukautta sitten, kun ei enää pyöräilty. No omani vein aika pian sen jälkeen, kun huomasin että mitään ei ole tapahtumassa. Mies vei jossain vaiheessa omansa, mutta lasten pyörät oli edelleen vielä pari päivää sitten pihalla lumisateessa, joten vein ne sitten itse sinne varastoon. Pieni asia, mutta ajattelin että se olisi sellainen jonka hän miehenä voisi hoitaa, mutta ei vaan onnistunut. Pyysin ehkä viisi kertaa. En todella jaksa enää tällaista.
Sehän tosiaan olisi suht ok vielä, jos hän lähes aina tekisi kaiken mukisematta mitä pyydän. Jos ei heti, niin ainakin huolehtisi että asia tulisi hoidetuksi suht pian hoidetuksi, mutta kun ei.... Ja nyt tämä viimeisin viikko, kun en pyytänyt häntä osallistumaan mihinkään, niin hän aivan tyytyväisenä antoi minun hoitaa kaiken. Lasten harrastukset, lääkärin, viikkosiivouksen, kaupassa käynnit. Tämä jotenkin suututtaa mua nyt niin paljon, etten vaan pääse siitä yli. Sanoin hänelle äsken asiasta, niin hän pokkana sanoi ”Luulin että halusit hoitaa kaiken.” Mitä tuohon enää voi sanoa? Ei tullut mieleen kysyä haluatko, jaksatko, tai edes kiittää jotenkin?
T. Ap
Oivoi, kuulostaa niiiiiin tutulta. Ja tuo "luulin että halusit hoitaa kaiken", vakio selitys mieheltä ettei tarvitse ottaa vastuuta mistään :D Eräässä tuttavaperheessä äiti teki vastullista työtä, joutui tuomaan työtä kotiinsakin, 3 alakouluikäistä lasta ja mies, koirakin. Teki kaiken yksin, lempeä ja arkakin äiti. Väsyi ja sai uniongelmia. Kuulemma ei nukkunut useammallakaan unilääkkeellä lopulta ja päätyi pitkälle sairaslomalle mielisairaalaan. Paloi siis ihan loppuun. Mies tuli hakemaan minua apuun ja kertoi että ei hän ole edes huutanut vähään aikaan :) Ei hän tehnyt kotitöitä kun toinen kerran näytti jaksavan ja halusi tehdä. Olisin voinut pieksää omin käsin miehen siihen ovelleni mutta kun oli säikähtäneet lapset mukana. Autoin mitä pystyin ja pidin suuni kiinni. Myöhemmin äiti sai isästä apua sen verran että tämä kuskasi ruokakauppaan autolla, ei auttanut ostosten keräämisessä, ei maksamisessa ei ruokalistan suunnittelussa, ei autoon kantamisessa ja tuskin valmistamisessakaan. Ei mennyt kauan kun sama tilanne. Sen jälkeen en ole heistä kuullut. Lapset on nyt jo aikuisia joten helpompaa varmaankin. Säälin tuota äitiä, miksi pitää alistua tuollaiseen että menettää oman mielenterveytensäkin. Miten voi mies katsoa vierestä ihan tyynenä kun vaimo uupuu taakkansa alle ja joutuu mielisairaalaan lepäämään eikä nosta p..rsettään penkistä auttaakseen?? En tajua tuota (miesten) asennetta. Ihan törkeää hyväksikäyttöä.
Sinuna tekisin nyt niin selväksi tilanteen kotona että tasan kaksi vaihtoehtoa: homma muuttuu täysin tai sinä lähdet. Ja todellakin lähdet jos ei muutu. Itse tein aikanaan asiat selväksi esim siivouksessa niin että jos ei tavarat lähde lattialta HETI ne lentää roskiin. Paljon meni hyvää vaatetta uuniin ja roskapussiin. Muutaman kerran kun sen tein, tuli selväksi että olen tosissani ja vaatteet alkoi lattialta nousta jokaisen omin voimin. Jos mies istuu nenä kiinni tietokoneessa, menet ja painat virtanapista koneen kiinni, otat virtajohdon/koneen itsellesi ja sanot että takaisin saa kun on esim. siivoukset tehty. Tiedät jo että puhe ei auta, selityksiä aina löytyy. Nyt pitää ottaa järeämmät keinot käyttöön, pyörät kaatopaikalle, jos ei mene varastoon, siinäpä itkevät sitten hetken kunnes uuden saa. Leijonaemo esiin, pidä puolesi. Laita kuriin tai lähde. Mies tajuaa viimeistään siinä vaiheessa kun on myöhäistä.
Tässä kirjoituksessa on sitä oikeaa asennetta kyllä, mutta eikö tällainen kasvatus olisi kuitenkin omien vanhempien tehtävä, eikä vaimon?
Näillä vapaamatkustajamiehillä on samanlaiset tai vielä pahemmat isät. Mitä ne muka pojalleen opettaisivat, kun ei mikään perheeseen liittyvä ole koskaan kiinnostanut? Ja esimerkin voima on ylittämätön, mitäpä siinä äiti sitten enää millekään mahtaa.
Miehet ovat ikuisia lapsia jotka luulevat ja odottavat että puhtaat vaatteet, puhtaat lakanat ja ruoka tipahtaa ihan itsekseen jostain. Olen monta kertaa miettinyt että en itse osaisi tai ilkeäisi ottaa vastaan vastaavaa palvelua josta mieheni nauttii. Miehen ollessa vielä poikanen hommat hoitaa äiti ja seuraavaksi sitten vaimo. Helppo elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ilmiö vaatisi kyllä perusteellisempaa tutkimista. Miksi tämä on niin yleistä, ja miksi nämä miehet eivät ymmärrä tilanteen epäoikeudenmukaisuutta? Onko se lapsuudenkodin malli? Miesten perusluonteen ominaisuus? Ovatko miehet vaan yleisesti ottaen itsekkäämpiä? Miten eri kulttuureissa asiat ovat? Monessa maassahan naiset hoitavat kodin, mutta sitten taas toisaalta miehen tuovat leivän pöytään. Työnjako on selkeä ja ok, jos molemmat tyytyväisiä. Länsimaiset naiset haluavat tasa-arvoa niin työelämässä kuin kotonakin, mutta miksi se ei kuitenkaan toteudu?
Tämä saattaa kuulostaa laiskojen miesten puolustuspuheelta, mutta lukekaa kuitenkin loppuun.
Jos nainen tuntee tukehtuvansa kotityötaakan alle, ei perimmäinen syy ole siinä, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Tämän todistavat pelkästään ne tuhannet yksinhuoltajat, jotka pystyvät mukisematta hoitamaan kaikki kodinhoitoon liittyvät työt yksin. Jos kotitöitä on liikaa yhdelle, niin järjestelyissä on vikaa. Tavaraa on liikaa säilytystilaan nähden, pyykkiä kasaantuu, kun sitä ei pestä ajallaan. Tiskivuoret nousevat, kun kaikki astiat eivät mahdu kaappeihin. Ei imurointi onnistu, jos kaikkialla on tavaraa. Rationalisointi irtaimistoon.
Ruuanlaittoon ja kaupassa käyntiin menee liikaa aikaa, jos sen joutuu tekemään joka päivä. Suunnitelmallisuutta peliin, kauppaan listan kanssa ja ruokaa tehdään useammaksi päiväksi kerrallaan.
Kunnon toimenpiteillä jokaisen aika ja energia pitäisi riittää normitalouden ylläpitöön. Imurointi, vessan pesu, ruuanlaitto, tiskit ja pyykit eivät vie viikossa kovin paljoa aikaa, jos sen on tehnyt helpoksi. Jos molemmat käyvät töissä (=> vapaa-aikaa vähän) voi noista tehtävistä osan ostaa ulkopuoleltakin (kun koti on muuten järjestyksessä)
No, miten tämä liittyy siihen patalaiskaan mieheen. Kun tuo kodinhoito ei enää stressaa, niin näkee paremmin, onko se syy siinä miehessä vai niissä kotitöiden tekemättömyydessä. Ja kääntäen, jos kodissa vallitsee kaaos, eikä kun proseduureja ole, niin kotitöistä voi riidellä maailman tappiin, koska ne eivät tule koskaan valmiiksi. Jos kotityöt ovat tehtävissä, ne on myös helpompi jakaa. Jos niitä on liikaa, kumpikin tekee mielestään liikaa.
Konkreettisena esimerkkinä, jos miestä ei huvita ruveta imuroimaan täyteen pakattua kämppää, ei hän välttämättä ole sinua huomioimaton vätys, vaan se kotityö ei motivoisi yhtään ketään. Jos miestä ei huvita viedä lapsia harrastuksiin, puistoon tai uimaan, on se hieman huolestuttavaa.
Miksi mies ei sitten karsi tavaraa ja astioita, pyykkää säännöllisesti ja suunnittele ruoanlaittoa? Miksi naisen pitäisi jotenkin ensin organisoida systeemi miehelle toimivaksi, ja sitten mies joko hyväksyy tai hylkää tämän tekemällä tai kieltäytymällä edelleen tekemästä?
Ilmeisesti et tosiaan tajunnut pointtia. Sillä ei ole väliä kumpi sen tavaran karsii ja ruuanlaiton suunnittelee, koska silloin se kotityön määrä ei ole enää liiallinen. Ja toisaalta, jos suunnitelmallisuutta ei ole, kotityötä on aina liikaa.
Suurin osa täällä laiskoista miehistä valittavista naisista on tosiasiassa peliriippuvaisen vätyksen kanssa naimisissa, jota puoliso, parisuhde tai lapset kiinnosta pätkääkään. Silloin vessanpesuvuorojen jakaminen ei oikein ratkaise ongelmaa.
Onhan sillä väliä kun myös se suunnittelu on työtä, jonka toinen joutuu tekemään ja toinen ei. Ja vaikka kotitöitä sinänsä olisi siedettävä määrä, niin kyllähän se silti vaivaa jos toinen ei niitä tee. En minä naapurinikaan tiskejä tiskaisi, vaikka minulla olisi ylimääräistä aikaa. Tekisin sillä ajalla jotain itselleni mielekästä.
Viimeisestä kappaleesta olen kyllä tavallaan samaa mieltä, hyvä pointti.
En kieltänyt, että suunnittelu ei olisi työtä. Enkä sanonut, ettei sitä pitäisi ottaa huomioon töitä jaettaessa. Otetaan tuo ruuanlaitto esimerkiksi. Jos otatte työnjaoksi sen, että sinä päätät mitä syödään, teet kauppalistan, mies käy kaupassa, sinä laitat ruuan, mies kattaa pöydän ja hoitaa tiskit. Hyvällä suunnittelulla tuohon ruuanlaittoon menee vain kolmasosa ajasta, kun ruokaa jää seuraavaksi päiväksikin. Sinä joudut tekemään sen kaiken kuuluisan metatyön, mutta minua ei tuo ainakaan uuvuttaisi.
Edelleenkään, pointtini ei ollut, että hyvällä suunnittelulla toinen pitäisi päästää laiskottelemaan. Väännetään nyt ratakiskosta:
Joku sanoo: "uuvun kotityötaakan alle" => suunnittelussa on jotain pielessä
Joku sanoo: "vituttaa kun tuo miehen vätys ei koskaan tee mitään" => miehessä on jotain pielessä
Joku sanoo molemmat: "uuvun kotityötaakan alle JA vituttaa kun tuo miehen vätys ei koskaan tee mitään" => suunnittelussa on jotain pielessä JA miehessä on jotain pielessä
Tuossa viimeisessä tapauksessa on hoidettava tuo suunnittelu ensin kuntoon, jotta näkee, onko asia sen miehen suhteen korjattavissa vai ei. Muuten homma pelkkää riitelyä, sai sen miehen tekemään hommia tai ei.
Ja jos nyt joku kysyy, miksi minun pitää hoitaa se suunnittelu? Ei sinun tarvitsekaan, voit laittaa lusikat jakoon samantien. Mutta jos haluat katsoa tuon kortin ja miehesi ei siihen kykene, niin silloin sinun on se tehtävä. Keskustelupalstalla itkeminen ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelupalstalla itkeminen ei auta.
Korjaan itseäni, keskustelupalstalla itkeminen auttaa silloin, jos ei niin edes välitä siitä, että asiat omassa parisuhteesa muuttuisivat. Kunhan haluaa vain purkaa tuntojaan, rypeä itsesäälissä ja valittaa johonkin. Vrt. 198
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ilmiö vaatisi kyllä perusteellisempaa tutkimista. Miksi tämä on niin yleistä, ja miksi nämä miehet eivät ymmärrä tilanteen epäoikeudenmukaisuutta? Onko se lapsuudenkodin malli? Miesten perusluonteen ominaisuus? Ovatko miehet vaan yleisesti ottaen itsekkäämpiä? Miten eri kulttuureissa asiat ovat? Monessa maassahan naiset hoitavat kodin, mutta sitten taas toisaalta miehen tuovat leivän pöytään. Työnjako on selkeä ja ok, jos molemmat tyytyväisiä. Länsimaiset naiset haluavat tasa-arvoa niin työelämässä kuin kotonakin, mutta miksi se ei kuitenkaan toteudu?
Tämä saattaa kuulostaa laiskojen miesten puolustuspuheelta, mutta lukekaa kuitenkin loppuun.
Jos nainen tuntee tukehtuvansa kotityötaakan alle, ei perimmäinen syy ole siinä, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Tämän todistavat pelkästään ne tuhannet yksinhuoltajat, jotka pystyvät mukisematta hoitamaan kaikki kodinhoitoon liittyvät työt yksin. Jos kotitöitä on liikaa yhdelle, niin järjestelyissä on vikaa. Tavaraa on liikaa säilytystilaan nähden, pyykkiä kasaantuu, kun sitä ei pestä ajallaan. Tiskivuoret nousevat, kun kaikki astiat eivät mahdu kaappeihin. Ei imurointi onnistu, jos kaikkialla on tavaraa. Rationalisointi irtaimistoon.
Ruuanlaittoon ja kaupassa käyntiin menee liikaa aikaa, jos sen joutuu tekemään joka päivä. Suunnitelmallisuutta peliin, kauppaan listan kanssa ja ruokaa tehdään useammaksi päiväksi kerrallaan.
Kunnon toimenpiteillä jokaisen aika ja energia pitäisi riittää normitalouden ylläpitöön. Imurointi, vessan pesu, ruuanlaitto, tiskit ja pyykit eivät vie viikossa kovin paljoa aikaa, jos sen on tehnyt helpoksi. Jos molemmat käyvät töissä (=> vapaa-aikaa vähän) voi noista tehtävistä osan ostaa ulkopuoleltakin (kun koti on muuten järjestyksessä)
No, miten tämä liittyy siihen patalaiskaan mieheen. Kun tuo kodinhoito ei enää stressaa, niin näkee paremmin, onko se syy siinä miehessä vai niissä kotitöiden tekemättömyydessä. Ja kääntäen, jos kodissa vallitsee kaaos, eikä kun proseduureja ole, niin kotitöistä voi riidellä maailman tappiin, koska ne eivät tule koskaan valmiiksi. Jos kotityöt ovat tehtävissä, ne on myös helpompi jakaa. Jos niitä on liikaa, kumpikin tekee mielestään liikaa.
Konkreettisena esimerkkinä, jos miestä ei huvita ruveta imuroimaan täyteen pakattua kämppää, ei hän välttämättä ole sinua huomioimaton vätys, vaan se kotityö ei motivoisi yhtään ketään. Jos miestä ei huvita viedä lapsia harrastuksiin, puistoon tai uimaan, on se hieman huolestuttavaa.
Miksi mies ei sitten karsi tavaraa ja astioita, pyykkää säännöllisesti ja suunnittele ruoanlaittoa? Miksi naisen pitäisi jotenkin ensin organisoida systeemi miehelle toimivaksi, ja sitten mies joko hyväksyy tai hylkää tämän tekemällä tai kieltäytymällä edelleen tekemästä?
Ilmeisesti et tosiaan tajunnut pointtia. Sillä ei ole väliä kumpi sen tavaran karsii ja ruuanlaiton suunnittelee, koska silloin se kotityön määrä ei ole enää liiallinen. Ja toisaalta, jos suunnitelmallisuutta ei ole, kotityötä on aina liikaa.
Suurin osa täällä laiskoista miehistä valittavista naisista on tosiasiassa peliriippuvaisen vätyksen kanssa naimisissa, jota puoliso, parisuhde tai lapset kiinnosta pätkääkään. Silloin vessanpesuvuorojen jakaminen ei oikein ratkaise ongelmaa.
Onhan sillä väliä kun myös se suunnittelu on työtä, jonka toinen joutuu tekemään ja toinen ei. Ja vaikka kotitöitä sinänsä olisi siedettävä määrä, niin kyllähän se silti vaivaa jos toinen ei niitä tee. En minä naapurinikaan tiskejä tiskaisi, vaikka minulla olisi ylimääräistä aikaa. Tekisin sillä ajalla jotain itselleni mielekästä.
Viimeisestä kappaleesta olen kyllä tavallaan samaa mieltä, hyvä pointti.
En kieltänyt, että suunnittelu ei olisi työtä. Enkä sanonut, ettei sitä pitäisi ottaa huomioon töitä jaettaessa. Otetaan tuo ruuanlaitto esimerkiksi. Jos otatte työnjaoksi sen, että sinä päätät mitä syödään, teet kauppalistan, mies käy kaupassa, sinä laitat ruuan, mies kattaa pöydän ja hoitaa tiskit. Hyvällä suunnittelulla tuohon ruuanlaittoon menee vain kolmasosa ajasta, kun ruokaa jää seuraavaksi päiväksikin. Sinä joudut tekemään sen kaiken kuuluisan metatyön, mutta minua ei tuo ainakaan uuvuttaisi.
Edelleenkään, pointtini ei ollut, että hyvällä suunnittelulla toinen pitäisi päästää laiskottelemaan. Väännetään nyt ratakiskosta:
Joku sanoo: "uuvun kotityötaakan alle" => suunnittelussa on jotain pielessä
Joku sanoo: "vituttaa kun tuo miehen vätys ei koskaan tee mitään" => miehessä on jotain pielessä
Joku sanoo molemmat: "uuvun kotityötaakan alle JA vituttaa kun tuo miehen vätys ei koskaan tee mitään" => suunnittelussa on jotain pielessä JA miehessä on jotain pielessä
Tuossa viimeisessä tapauksessa on hoidettava tuo suunnittelu ensin kuntoon, jotta näkee, onko asia sen miehen suhteen korjattavissa vai ei. Muuten homma pelkkää riitelyä, sai sen miehen tekemään hommia tai ei.
Ja jos nyt joku kysyy, miksi minun pitää hoitaa se suunnittelu? Ei sinun tarvitsekaan, voit laittaa lusikat jakoon samantien. Mutta jos haluat katsoa tuon kortin ja miehesi ei siihen kykene, niin silloin sinun on se tehtävä. Keskustelupalstalla itkeminen ei auta.
No nyt oli itse asiassa ihan tosi järkevää tekstiä! Samaa mieltä kaikesta. Sen verran vaan korjaan, että omaan tilanteeseeni olen tosiaan ihan tyytyväinen koska mies tekee oman osuutensa, oon vaan osallistunut tähän keskusteluun koska oon kiinnostunut aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
(...)Yksinhuoltajat eivät todista mitään (...) Toisekseen tässä tilanteessa toinen vanhempi ottaa välillä lapset kokonaan hoitaakseen, jolloin yksinhuoltaja saa täyttä lomaa.
Tiedätkö, mikä on yksinhuoltaja?
Herranjumala miten irrallaan todellisuudesta jotkut elää! Vai että elareilla kodinhoitaja... 😂