Mikä oikeuttaa uskovaiset aivopesemään lapsensa?

Vierailija kirjoitti:

Atrismi on uskonto yhtä paljon kuin tenniksen pelaamattomuus on urheilua, tai vaikka se ettei kerää postimerkkejä on harrastus.

Ateisti on yleensä tiedeuskovainen. Tieteellinen dogma perustuu heidän itsensä määrittelemiin todistuskeinoihin ja dominanssiin, eikä ole varsinaisesti edes totta. Tiedekultin riviuskis ei ymmärrä mitään varsinaiseta tieteen tekemisestä, vaan luottaa sokeasti tiedekultin auktorisointiin. Ei eroa millään tavalla uskontoon kuulumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Atrismi on uskonto yhtä paljon kuin tenniksen pelaamattomuus on urheilua, tai vaikka se ettei kerää postimerkkejä on harrastus.

Tiedätkö, että on olemassa ateistinen kirkko? Kuulostaa aika paljon uskonnolta.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Höpö höpö. Ateismi = elämää ilman uskontoa. Itse olen ollut ateisti jo 40 vuotta, enkä ole koskaan mistään ateistikirkosta kuullutkaan. Ei minkäänlaisia kokoontumisia, rituaaleja tai vastaavia ole tullut vastaan. Emme edes keskustele uskonnoista ateistituttavieni kanssa, uskonnolla ei ole elämässämme mitään merkitystä. Kristittyjen kotkotukset kiinnostaa yhtä paljon kuin joku Marttojen ompeluseuran kevätkokous Kälviällä. Ateistikirkko?! 😂 Aina löytyy joku ääriesimerkki ihan kaikesta, ihan höpöjuttuja.

"Niin no, sekin on fundamentalistisessa uskonnossa ja ateismissa yleistä, että molemmissa on usein kyse myös tiedon puutteesta. Jos ateistilla ei ole kokemusta vaikka paranormaaleista ilmiöistä ja ei ole kuullut niistä, niin silloin on tiedon puutetta. Tiedon puute ja kyvyttömyys/haluttomuus tutkia asioita oman kokemusmaailman ulkopuolelta, siinäpä kaksi asiaa jotka yhdistää usein näitä ryhmiä."

Paranormaaleja ilmiöitä kutsutaan paranormaaleiksi ilmiöiksi sen takia, että niitä EI VOI tutkia 🤔

Vierailija kirjoitti:

"Niin no, sekin on fundamentalistisessa uskonnossa ja ateismissa yleistä, että molemmissa on usein kyse myös tiedon puutteesta. Jos ateistilla ei ole kokemusta vaikka paranormaaleista ilmiöistä ja ei ole kuullut niistä, niin silloin on tiedon puutetta. Tiedon puute ja kyvyttömyys/haluttomuus tutkia asioita oman kokemusmaailman ulkopuolelta, siinäpä kaksi asiaa jotka yhdistää usein näitä ryhmiä."

 

Paranormaaleja ilmiöitä kutsutaan paranormaaleiksi ilmiöiksi sen takia, että niitä EI VOI tutkia 🤔

Totta kai paranormaaleja ilmiöitä voi tutkia. Voi vaikka haastatella ihmisiä, jotka on kokeneet sellaisia. Voi tutkia dokumentoituja tapauksia. 

Kysymys kuuluu, kuka sen aivopesun tekee, vanhempi on kyllä se jolle se kuuluu ja jolla on siihen etuoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin no, sekin on fundamentalistisessa uskonnossa ja ateismissa yleistä, että molemmissa on usein kyse myös tiedon puutteesta. Jos ateistilla ei ole kokemusta vaikka paranormaaleista ilmiöistä ja ei ole kuullut niistä, niin silloin on tiedon puutetta. Tiedon puute ja kyvyttömyys/haluttomuus tutkia asioita oman kokemusmaailman ulkopuolelta, siinäpä kaksi asiaa jotka yhdistää usein näitä ryhmiä."

 

Paranormaaleja ilmiöitä kutsutaan paranormaaleiksi ilmiöiksi sen takia, että niitä EI VOI tutkia 🤔

Totta kai paranormaaleja ilmiöitä voi tutkia. Voi vaikka haastatella ihmisiä, jotka on kokeneet sellaisia. Voi tutkia dokumentoituja tapauksia. 

 

Haastattelu ei ole tutkimista, eikä mitään paranormaalia ilmiötä ole dokumentoitu objektiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu, kuka sen aivopesun tekee, vanhempi on kyllä se jolle se kuuluu ja jolla on siihen etuoikeus.

 

Ai että vanhemmalla on etuoikeus lapsensa henkiseen pahoinpitelyyn?

Vierailija kirjoitti:

Haastattelu ei ole tutkimista, eikä mitään paranormaalia ilmiötä ole dokumentoitu objektiivisesti.

 

Aloitappa vaikka tästä, voit etsiä aiheesta lisää tietoa Googlesta. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Zeitounin_Neitsyt_Maria

Näissä keskusteluissa huomaa usein, että uskovaiset kuvittelee ateistien pohtivan uskontoja yötä päivää. Täällä vaivapalstalla voi toki sellainen mielikuva syntyä, kun muutama ateisti vaivautuu vastailemaan näihin hihhuliketjuihin, mutta voin vakuuttaa että 99,9% ateisteista ei uhraa päivistään sekuntiakaan teidän lahkolaisten kotkotusten pohdintaan, eikä heitä täällä näy.

Jos uskovaisen on vaikea asiaa ymmärtää, niin muotoilenpa asian näin: Teillä uskovaisillakin on varmasti asioita joilla ei ole merkitystä elämässänne. Otetaan esimerkkinä vaikka uskovainen jota ei kiinnosta vaikkapa burmalainen matonkudonta millään tavalla. Hän tuskin kokoontuu viikottain muiden samanhenkisten kanssa pohtimaan sitä miten vähän matonkudonta heitä kiinnostaa. Sama juttu ateistien kohdalla, eivät hekään teitä uskovaisia tai teidän jumalianne päivittäin pohdi.

Vierailija kirjoitti:

Outoa että vielä nykypäivänä suomen laissa edes puhutaan uskonnoista.
 

Perusoikeudet, kuten uskonvapaus, säädellään kaikkien vapaiden maiden laeissa. 

Minulla ei ole mitään muuta kun Jumala. Narsistivanhemmat tuhonneet koko elämäni. Niin, kaiken pahan oikeuttavat kyllä ja lapsi on heidän armoilla ja vallassa.  Ja ne lonkerot ovat ulottuneet pitkälle aikuisuuteen saakka. 

"Eikö uskonnonvapaus siis koske lapsia? "

Kyllä koskee. Lapsella on oikeus uskoa jumalaan tai olla uskomatta. Se, että lapsen vanhemmat  saavat kertoa hänelle omasta uskonvakaumuksestaan tai sen puuttumisesta, ei loukkaa lapsen uskonvapautta. Lapselle selviää viimeistään teini-ikäisenä uskooko hän jumalaan vai ei, kun hän alkaa ajatella itsenäisesti asioita, eikä enää automaattisesti hyväksy vanhempiensa vakaumusta.

Ateismi on -isminä hieman hankala siksi, että sillä voidaan tarkoittaa sekä aktiivista kantaa että passiivista uskon puutetta.

Ateisti voi uskoa, että jumalia ei ole, jolloin ateismi on uskomus. Tällainen ateismi voi myös olla vakaumus, jos kysymys on tälle henkilökohtaisesti merkityksellinen ja hänen kantansa erityisesti vakaa.

Ateismilla voidaan myös tarkoittaa pelkkää uskon puutetta. Eli henkilö, joka ei usko yhteenkään jumalaan, mutta jolla ei myöskään ole uskomusta "jumalia ei ole", on ateisti. Tällainen passiivinen uskon puute ei varmaankaan voi sinänsä olla vakaumus. 

Oman kokemukseni perusteella uskonnonfilosofian kohdalla useimpien aikuisten ja tiedostavien ateistien ajatellaan kuuluvan ensimmäiseen kategoriaan, sillä uskonnollisesta kannasta kysyttäessä henkilön on ikään kuin pakko muodostaa asiaan joku kanta. Jälkimmäinen kategoria siis rajoittuisi esimerkiksi nuoriin lapsiin ja ehkä sellaisiin, joita uskonnolliset kysymykset ja aiheet eivät kiinnosta lainkaan.

Mikä oikeuttaa uskomattoman jopa yrittämään estää lastaan pääsemästä perehtymään Jeesus Nsaretilaisen opetuksiin?

Vierailija kirjoitti:

Itsekin kärsin valtavasti niistä helvetin tulista. Oikeasti pitäisi kriminalisoida.

Ilmeisesti Sinun pitäisi oikeasti tehdä parannus. 

Vierailija kirjoitti:

oikea termi ei ole aivopesu vaan sivistys

Ei kovin sivistyneeltä vaikuta katolisten, l e stojen tai erään hieman nuoremman hiekkauskonnon  pakkomielle kosketella lapsia. 

Mikä siis oikeuttaa tämän aivopesun, kysyn minäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos esitetään uskonnot neutraalisti ja annetaan lasten valita?

Uskonnot saisivat olla k 18 rajoitettuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa että vielä nykypäivänä suomen laissa edes puhutaan uskonnoista.
 

Perusoikeudet, kuten uskonvapaus, säädellään kaikkien vapaiden maiden laeissa. 

Lisäksi pitäisi säätää vapaus uskonnoista ja hengellisestä väkivallasta. Tämä ei toteudu lahkolaisten ja hihhulien lasten kohdalla. 

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa huomaa usein, että uskovaiset kuvittelee ateistien pohtivan uskontoja yötä päivää. Täällä vaivapalstalla voi toki sellainen mielikuva syntyä, kun muutama ateisti vaivautuu vastailemaan näihin hihhuliketjuihin, mutta voin vakuuttaa että 99,9% ateisteista ei uhraa päivistään sekuntiakaan teidän lahkolaisten kotkotusten pohdintaan, eikä heitä täällä näy.

Jos uskovaisen on vaikea asiaa ymmärtää, niin muotoilenpa asian näin: Teillä uskovaisillakin on varmasti asioita joilla ei ole merkitystä elämässänne. Otetaan esimerkkinä vaikka uskovainen jota ei kiinnosta vaikkapa burmalainen matonkudonta millään tavalla. Hän tuskin kokoontuu viikottain muiden samanhenkisten kanssa pohtimaan sitä miten vähän matonkudonta heitä kiinnostaa. Sama juttu ateistien kohdalla, eivät hekään teitä uskovaisia tai teidän jumalianne päivittäin pohdi.

Niin, kuten sanoin, ateisteilla on tiedon puutetta. Luulisi olevan edes kerran elämässä kiinnostusta ottaa selvää onko jumaluuteen uskomiselle perusteita. Ateisti on usein vähän kuin lapsi, joka ei ole koskaan nähnyt lunta ja ei siksi osaa nähdä sen olemassaoloa. 

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa huomaa usein, että uskovaiset kuvittelee ateistien pohtivan uskontoja yötä päivää. Täällä vaivapalstalla voi toki sellainen mielikuva syntyä, kun muutama ateisti vaivautuu vastailemaan näihin hihhuliketjuihin, mutta voin vakuuttaa että 99,9% ateisteista ei uhraa päivistään sekuntiakaan teidän lahkolaisten kotkotusten pohdintaan, eikä heitä täällä näy.

Jos uskovaisen on vaikea asiaa ymmärtää, niin muotoilenpa asian näin: Teillä uskovaisillakin on varmasti asioita joilla ei ole merkitystä elämässänne. Otetaan esimerkkinä vaikka uskovainen jota ei kiinnosta vaikkapa burmalainen matonkudonta millään tavalla. Hän tuskin kokoontuu viikottain muiden samanhenkisten kanssa pohtimaan sitä miten vähän matonkudonta heitä kiinnostaa. Sama juttu ateistien kohdalla, eivät hekään teitä uskovaisia tai teidän jumalianne päivittäin pohdi.

Minä kuuluun silmissäsi varmaan noihin uskovaisiin: kuulunhan kirkkoon, minut on pappi vihkinyt, lapseni on kastettu pieninä jne. Mutta yllätys yllätys, en minäkään pohdi uskontoa oikeastaan koskaan. Se ei vaikuta minun elämääni mitenkään konkreettisesti. Eikä se koulun uskontotunteja lukuunottamatta ole vaikuttanut minun lastenikaan elämään millään lailla. Minun puolestani jokainen saa uskoa tai olla uskomatta mihinkään, niin kauan kun se ei vahingoita ketään muuta. Siksi minun on vaikea ymmärtää, miksi joillekin on niin vaikea hyväksyä tätä perisuomalaista normaalia evankelisluterilaisuutta: lapset kastetaan, kirkossa käydään ehkä häissä ja hautajaisissa ja joskus jouluna, mutta muuten sitä uskontoa ei tuoda esille millään tavalla. Mikä siinä on niin pelottavaa, että siitä pitäisi päästä eroon?