Voisitko olla toisen uskonnon tilaisuudessa esim. koulun tai työpaikan kautta?

Päänleikkaajien aktiin en uskaltaisi mennä

Voin olla läsnä mutta uskon tunnustuksen ja virsien aikana en kykene avaamaan suutani.

Toki olen ulkoläksyni päntännyt eli osaan tunnustukset sun muut, mutta tulee oikeasti fyysisesti mahdoton olo kun pitäisi niitä lausua.

Samasta syystä en voi "Jumalan kasvojen edessä" antaa avioliittolupausta.

Tottakai jäisin, kuuluu mielestäni yleissivistykseen.

Ulkomailla asuessani kävin muutaman jerean ihan mielenkiinnosta eri uskontokuntia edustavien ystävieni tilaisuuksissa. Ei se vieras uskonto tartu eikä tee omaa uskoa heikommaksi, jos seuraa jonkun muun uskonnon uskonnollista toimitusta. Ei se toinen uskonto ole uhka omalle uskolle, eihän?

Terveisin ateisti

Mielenkiintoista huomata, miten suuret erot on eri alueilla. Itse asun alueella, jossa mietitään, voiko koululaisille järjestää teatteriretkiä, koska puolet oppilaista ei saa osallistua siihen. Eräässä koulussa ei saanut askarrella joulutonttuja. Keittiö sai valituksen, koska olivat Halloweeninä laittaneet jotain kurpitsakoristeita seinälle.

Vierailija kirjoitti:

Olen ateisti enkä ole koskaan kuulunut kirkkoon. Opettajana joudun työn puolesta ottamaan osaa uskonnollisiin tilaisuuksiin. Koen vaivaannuttavana esimerkiksi yhteisen rukoilun. Minun pitäisi näyttää oppilaille esimerkkiä, ja on hankalaa, kun en tiedä, mitä käsilläni rukouksen ajan tekisin ja pitäisikö minun mumista ääneen Isä meidän -rukousta vai tulkitaanko hiljaisuuteni protestiksi.

Luterilaisen kasvatuksen saaneet eivät aina tunnu ymmärtävän, että myös kirkonmenot voivat ahdistaa kirkkoon kuulumattomia. Ajatellaan, että koska Suomi on perinteisesti kristitty maa, kuuluvat uskonnolliset tilaisuudet tapakulttuuriin. Tunne uskonnottomalla on kuitenkin jumalanpalveluksessa yhtä epämiellyttävä, kuin jos kristitty pistettäisiin moskeijaan tai jos koulun keskusradiosta tulisi imaamin julistusta.

Toivoisinkin Suomeen Ranskan mallia, eli että uskonto on yksityisasia. Uskonnon harjoittaminen ei kuulu kouluille eikä muille julkisille tahoille, ja uskonnolliset symbolit ovat esimerkiksi juuri kouluissa kielletty.

Itse en opena ole kokenut tätä vaikeaksi. Osallistun oppilaiden kanssa koulun järjestämiin tilaisuuksiin, mutta en rukoile (en edes risti käsiäni, laitan ne ehkä päällekäin), en mumise isän meidän jne. Ei mielestäni ole vaikeaa tai vaivaannuttavaa. Asioita voi tehdä monella eri tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ateisti enkä ole koskaan kuulunut kirkkoon. Opettajana joudun työn puolesta ottamaan osaa uskonnollisiin tilaisuuksiin. Koen vaivaannuttavana esimerkiksi yhteisen rukoilun. Minun pitäisi näyttää oppilaille esimerkkiä, ja on hankalaa, kun en tiedä, mitä käsilläni rukouksen ajan tekisin ja pitäisikö minun mumista ääneen Isä meidän -rukousta vai tulkitaanko hiljaisuuteni protestiksi.

Luterilaisen kasvatuksen saaneet eivät aina tunnu ymmärtävän, että myös kirkonmenot voivat ahdistaa kirkkoon kuulumattomia. Ajatellaan, että koska Suomi on perinteisesti kristitty maa, kuuluvat uskonnolliset tilaisuudet tapakulttuuriin. Tunne uskonnottomalla on kuitenkin jumalanpalveluksessa yhtä epämiellyttävä, kuin jos kristitty pistettäisiin moskeijaan tai jos koulun keskusradiosta tulisi imaamin julistusta.

Toivoisinkin Suomeen Ranskan mallia, eli että uskonto on yksityisasia. Uskonnon harjoittaminen ei kuulu kouluille eikä muille julkisille tahoille, ja uskonnolliset symbolit ovat esimerkiksi juuri kouluissa kielletty.

Minä olen ratkaissut tämän siten, että minulla on käsittääkseni vain valvontavastuu kirkossa ja koulussa. Minulla ei voi olla velvollisuutta esimerkiksi rukoilla eikä myöskään valehdella oppilaille. Kaikilla on uskonnonvapaus, minkä opettaminen on koulun tehtävä. Itse en missään tapauksessa rukoile, enkä lausu uskontunnustusta. Jos joku aiheesta kysyisi, sanoisin, että en ole kristitty. Jos jollakulla olisi ongelma sen kanssa, niin hänen toimintansa olisi ristiriidassa YK:n ihmisoikeuksien julistuksen kanssa ja hänellä olisi enemmän selittämistä kuin minulla.

Olen ylemmän viestin kirjoittaja. Minusta koulut juuri rikkovat uskonnonvapautta yhteisillä kirkkokäynneillä ja hartaushetkillä. Oppilailla on velvollisuus osallistua näihin, jos he kuuluvat kirkkoon, ja alaikäisten uskonnolliseen yhteisöön kuulumisesta päättävät vanhemmat. Kyseessä ei siis ole lapsen tai nuoren oma päätös. Samoin opettaja voidaan vakaumuksesta riippumatta määrätä valvojaksi uskonnolliseen tilaisuuteen. Hoidan kyllä virkavelvollisuuteni mukisematta, mutta toivoisin, että uskonnolliset tilaisuudet jäisivät vähitellen koulujen perinteistä pois. Joulukirkosta voisi olla vastuussa vaikka vanhempainyhdistys, ja se voitaisiin järjestää vapaaehtoisena tilaisuutena koulun jälkeen.

Itse asiassa kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus ei saa vaikuttaa uskonnolliseen toimintaan osallistumiseen mitenkään, vaan KAIKILLE HUOLTAJILLE tulee tiedottaa ajoissa sekä uskonnollisesta että vaihtoehtoisesta toiminnasta minkä jälkeen huoltaja tekee päätöksen lapsensa osallistumisesta, eikä uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyys liity asiaan mitenkään.

Ev.lut. kirkkoon kuuluvilla on velvollisuus osallistua uskonnon opetukseen, mikä on absurdia sekin, mutta se ei saa sisältää mitään tunnustuksellista toimintaa.

Opetushallituksen ohjeeseen uskonnollisista tilaisuuksista perusopetuksesta perustan nämä väitteeni, sääli jos tieto ei ole tavoittanut koulumaailmaa 🤔

Vierailija kirjoitti:

Onpa surullista luettavaa. Ikävää että noin suuri osa etenkin opettajista omaa ajatusmaailman jossa ei ole sijaa kristinuskolle. Euroopan kulttuurinen pääoma johon kristinuskon avulla liittyy eräänlainen menestystarina on häviämässä. Koko Euroopan vaikutusvalta murenee, alaa valtaavat islam ja muut suuret uskonnot ja uskonnottomuus joka jo sinällään on uskonto. Esimerkiksi iskamin opetus on niin voimakasta että siihen ei tarvita muutamaa kirkossa käyntiä koulusta päin kansan kulttuurin ylläpitämiseksi. Lisäksi sanon että näyttääpä opettajillekin kirkolliset vapaapäivät hyvin kelpaavan.. Ja mihin pakenemmekaan hädän hetkellä, esim. Kouluammuskelut. Kirkkoon!

En näe, mitä saavuttaisin teeskentelemällä uskovaista "kulttuuriperinnön vaalimisen" vuoksi, jos uskoa ei ole. Kulttuurihistoriasta ja kristinuskon merkityksestä länsimaisen kulttuurin kehitykseen voi kertoa myös ottamatta osaa varsinaiseen uskonnon harjoittamiseen.

Mitä tulee vapaapäiviin, näitä on jo alettu karsia. Helatorstain siirtämisestä sunnuntaille on keskusteltu. Jouluun ja pääsiäiseen liittyvistä pyhistä pidetään varmasti vielä pitkään kiinni, mikä minusta onkin oikein ja kohtuullista. Virkaehtosopimuksen näkökulmasta ei olisi oikeudenmukaista, että eri työntekijöillä olisi eri määrä vapaapäiviä, eikä sekään, että eri opettajat pitäisivät eri päivät vapaina, olisi kovin toimiva ratkaisu. On tarkoituksenmukaista, että koulu on tiettyinä päivinä kokonaan kiinni. Se, että osa oppilaista ja opettajista on tiettynä päivänä koululla, tarkoittaa työpäivää myös keittäjille ja siivoojille. Opettajat tekevät joka tapauksessa lomilla töitä, ja on jokaisen oma asia, tekeekö työtä esimerkiksi jouluaattona vai vasta välipäivinä.

Vierailija kirjoitti:

Voin olla läsnä mutta uskon tunnustuksen ja virsien aikana en kykene avaamaan suutani.

Toki olen ulkoläksyni päntännyt eli osaan tunnustukset sun muut, mutta tulee oikeasti fyysisesti mahdoton olo kun pitäisi niitä lausua.

Samasta syystä en voi "Jumalan kasvojen edessä" antaa avioliittolupausta.

Et oikeasti kykene? Mielenkiintoista..

Voisin. Ja voisin polvistella sinne mekkaankin jos tilanne sitä vaatisi. Ei siitä mitään seuraa. Mitä ihmiset pelkää? Joku kirjoitti ettei voi ristiä käsiään ja leikkiä rukoilevansa. Mitä siitä seuraa jos niin tekee? Luuletteko että joku "jumalan valo" voi laskeutua ylle vai mitä?

Itse olen sen verran utelias että senkin takia voisin osallistua jonkun mielenkiintoisen uskonnon menoihin. Myös lapset on pari kertaa käyneet mix-illassa pelaamassa sählyä.

Itse olen lapsena käynyt saalemin kerhossa joka oli kai joku helluntailaisten juttu. Siellä askarreltiin niin siksi käytiin. Myös pyhäkoulussa kävin samasta syystä.

Kerran eräs kaveri ei voinut ostaa lapselleen suojelusenkeli taulua kun ei uskonut niihin juttuihin. Tämä siis siinä yhteydessä kun kerroin että omalla tytölläni on sellainen turvana kun häntä pelotti.

Kaveri sitten mietti että voisi ostaa jonkun partiolaisten siojelupyhimyksen. No sekö sitten on olemassa?

Tai joulupukki josta lapsille tarinoidaan?

Itse olen kristitty. Tai oikeastaan tapakristitty. En käy kirkossa.

Uskon jollain tasolla joo, varmuuden vuoksi 😉

Uskonnonvapauslaki ei taida tuntea sitäkään asiaa, että vanhemmat voisivat pakottaa 15-vuotiaan osallistumaan uskonnollisiin tilaisuuksiin. Uskonnonvapaus koskee nuoriakin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ateisti enkä ole koskaan kuulunut kirkkoon. Opettajana joudun työn puolesta ottamaan osaa uskonnollisiin tilaisuuksiin. Koen vaivaannuttavana esimerkiksi yhteisen rukoilun. Minun pitäisi näyttää oppilaille esimerkkiä, ja on hankalaa, kun en tiedä, mitä käsilläni rukouksen ajan tekisin ja pitäisikö minun mumista ääneen Isä meidän -rukousta vai tulkitaanko hiljaisuuteni protestiksi.

Luterilaisen kasvatuksen saaneet eivät aina tunnu ymmärtävän, että myös kirkonmenot voivat ahdistaa kirkkoon kuulumattomia. Ajatellaan, että koska Suomi on perinteisesti kristitty maa, kuuluvat uskonnolliset tilaisuudet tapakulttuuriin. Tunne uskonnottomalla on kuitenkin jumalanpalveluksessa yhtä epämiellyttävä, kuin jos kristitty pistettäisiin moskeijaan tai jos koulun keskusradiosta tulisi imaamin julistusta.

Toivoisinkin Suomeen Ranskan mallia, eli että uskonto on yksityisasia. Uskonnon harjoittaminen ei kuulu kouluille eikä muille julkisille tahoille, ja uskonnolliset symbolit ovat esimerkiksi juuri kouluissa kielletty.

Itse en opena ole kokenut tätä vaikeaksi. Osallistun oppilaiden kanssa koulun järjestämiin tilaisuuksiin, mutta en rukoile (en edes risti käsiäni, laitan ne ehkä päällekäin), en mumise isän meidän jne. Ei mielestäni ole vaikeaa tai vaivaannuttavaa. Asioita voi tehdä monella eri tapaa.

Olipa ylimielinen kommentti. Koska sinä et koe oloasi jumalanpalveluksessa vaivaantuneeksi, ei kukaan muukaan voi tuntea? Tämä onkin vain asennekysymys!

Eri ihmiset suhtautuvat muutenkin eri asioihin eri tavoin. Uskonnollinen vakaumus on monille asia, joka kuuluu yksityiselämän piiriin samoin kuin vaikka seksuaalinen suuntautuminen ja siviilisääty. Minä esimerkiksi en halua tuoda esille uskonnollista vakaumustani, ja se, miten käyttäydyn kirkossa - esimerkiksi ristinkö käteni ja luenko rukouksen - tahtomattani ilmaisee suhteeni kristinuskoon. On esimiehiä, jotka arvottavat työntekijöitä uskonnollisen vakaumuksen perusteella. Olisi selkeämpää, jos kirkko ja työelämä pidettäisiin kokonaan erillään. Ne, jotka haluavat kirkossa käydä, järjestäköön asian vapaa-ajallaan.

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Voisin jäädä. En pidä toisen uskonnon menoja vahingollisina minulle, kun en itse niihin osallistu, vaikka jäisinkin paikalle. Olen kristitty. Joskus ihan käytännön syistä jään paikalle, vaikken olisikaan erityisemmin kiinnostunut näkemään, millaista se on.

Esim. muutama vuosi sitten olin erään paikan Lucian päivän juhlallisuuksissa, joista en viitsinyt lähteä pois. Ne kestivät vain muutaman minuutin.

Mihin uskontoon mielestäsi Lucian päivän juhlallisuudet kuuluvat, jos eivät kristinuskoon?

Siitä vallitsee epäselvyyttä ja kiistaakin. Tässä on tiivis selvitys "Valottaren" juhlimisen alkuperästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Lucian_p%C3%A4iv%C3%A4 .

No toki Lucia oli kristitty marttyyri, siköli ei ongelmaa. Lucian päivä tosin syystä tai toisesta on ruotsalainen perinne ja sitä kautta täälläkin, joskin lähinnä ruotsinkielisten perinteenä. Mikäs siinä. Siköli paikallinen juttu ja joo, ymmärrän, jos kirjoittaja pitää sitä vähän kummallisena kristinuskona. Lucia itsessään tunnettu, mutta sen päivän viettäminen ruotsalaisittain paikallista. Minua tuo ei suuremmin haittaa, Lucia kuitenkin uskon esimerkki ja muistutus Diocletianuksen ajan vainoista.

Voisin olla paikalla mikäli asiaan olisi jokin perusteltu syy esim olisin kutsuttuna kylässä ihmisellä joka sitten viettäisi uskontoaan edustavan tilaisuuden tai pyytäisi mukaan sellaiseen ja tämän ihmisen kohtaaminen edellyttäisi paikallaolemista esim kulttuurisista tai kohteliaisuussyistä. En kuitenkaan osallistuisi varsinaiseen uskonnonharjoittamiseen vaikka paikalla olisinkin, koska se taas olisi vastoin omaa vakaumustani (esim kristittynä voisin siis olla paikalla moskeijassa mutta en rukoilisi heidän kanssaan tai polvistuisi heidän jumalansa edessä kuten itse tekevät).

Opettaja ja ateisti täällä myös. Tuntuu kieltämättä aika ahdistavalta, kun pitää mennä kirkkoon ja pitäisi rukoilla siellä. Kirkkoon kuulumattomat oppilaat saavat jäädä koululle, mutta opettajat joutuvat valvomaan omaa luokkaansa kirkkoon. Meillä myös itsenäisyysjuhla ja useat aamunavaukset ovat kirkollisia, asutaan nimittäin täällä maaseudulla.

Voisin, jos siihen on jokin hyvä syy kuten häät tai hautajaiset tai vastaavat mihin on kutsuttu.

Kuulun joka tapauksessa vähemmistöuskontoon, joten hankalaksi menisi jos ei voisi mihinkään tilaisuuteen osallistua. Tietenkään en lausu uskontunnustusta, laula virsiä tms, vaan seison yleensä diskreetisti taempana. Jos on yhteisrukous, niin saatan huomaamattomasti tehdä oman uskontoni mukaisen vastaavan rituaalin. Tai sitten vain seison joukon jatkona.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Voisin jäädä. En pidä toisen uskonnon menoja vahingollisina minulle, kun en itse niihin osallistu, vaikka jäisinkin paikalle. Olen kristitty. Joskus ihan käytännön syistä jään paikalle, vaikken olisikaan erityisemmin kiinnostunut näkemään, millaista se on.

Esim. muutama vuosi sitten olin erään paikan Lucian päivän juhlallisuuksissa, joista en viitsinyt lähteä pois. Ne kestivät vain muutaman minuutin.

Mihin uskontoon mielestäsi Lucian päivän juhlallisuudet kuuluvat, jos eivät kristinuskoon?

Siitä vallitsee epäselvyyttä ja kiistaakin. Tässä on tiivis selvitys "Valottaren" juhlimisen alkuperästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Lucian_p%C3%A4iv%C3%A4 .

No toki Lucia oli kristitty marttyyri, siköli ei ongelmaa. Lucian päivä tosin syystä tai toisesta on ruotsalainen perinne ja sitä kautta täälläkin, joskin lähinnä ruotsinkielisten perinteenä. Mikäs siinä. Siköli paikallinen juttu ja joo, ymmärrän, jos kirjoittaja pitää sitä vähän kummallisena kristinuskona. Lucia itsessään tunnettu, mutta sen päivän viettäminen ruotsalaisittain paikallista. Minua tuo ei suuremmin haittaa, Lucia kuitenkin uskon esimerkki ja muistutus Diocletianuksen ajan vainoista.

Pyhäinpäivää (loka-marraskuussa) toki voin viettää ja muistan marttyyreina kuolleita muutenkin, ympäri vuoden https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4inp%C3%A4iv%C3%A4

Pyhien ja erityisesti uskon tähden marttyyreina kuolleiden muistaminen ja vaatimattomat, hartaat juhlallisuudetkin heidän muistolleen ovat kristinuskon mukaisia, mutta Lucian päivän juhlallisuudet lauluineen eivät ole. En kuitenkaan koe tarvetta poistua paikalta, vaan voin katsella kulkuetta ja antaa muiden laulaa kuinka Lucia "suo valon" jne. Itse en noin laulaisi.

Tottakai voisin. Käyn joskus kirkossakin, vaikka en ole kristitty. Ihan sen tunnelman takia.

Voisin käydä seuraamassa ihan minkä tahansa uskonnon tilaisuutta. Mielelläni saisin vähän etukäteisinfoa, jotta osaan käyttäytyä asiallisesti.

Lucia-neito valitaan koulujenvälisissä missikisoissa. Koko tapahtuma on pinnallista hölynpölyä jolla ei ole mitään tekemistä kristillisyyden ja marttyyrien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Opettaja ja ateisti täällä myös. Tuntuu kieltämättä aika ahdistavalta, kun pitää mennä kirkkoon ja pitäisi rukoilla siellä. Kirkkoon kuulumattomat oppilaat saavat jäädä koululle, mutta opettajat joutuvat valvomaan omaa luokkaansa kirkkoon. Meillä myös itsenäisyysjuhla ja useat aamunavaukset ovat kirkollisia, asutaan nimittäin täällä maaseudulla.

Toistan, kirkkoon kuuluminen ei millään tavalla velvoita oppilaita uskonnolliseen ohjelmaan. Lisäksi koulun juhlien tulee olla kaikille sopivia ja uskonnottomia (voi sisältää yksittäisiä elementtejä, tyyliin yksi laulu tai enkeliesitys). Jos uskonnollisia aamunavauksia tms. on, uskonnottomille/muunuskoisille on järjestettävä tasavertainen, uskonnoton vaihtoehto johon osallistuminen ei aiheuta leimautumista.

Ei voi olla näin vaikeaa. Laittakaa vaikka oph:n ohje anonyyminä postitse reksille joka viikko kunnes alkaa tapahtua.