Voisitko olla toisen uskonnon tilaisuudessa esim. koulun tai työpaikan kautta?
Lähtisitkö pois vai jäisitkö katselemaan? Miksi lähtisit? Miksi jäisit? Kysymys on sekä ateisteille uskonnollisesta tilaisuudesta että uskovaisille toisen uskonnon tilaisuudesta.
Kommentit (72)
Olen ollut toisen uskonnon (islam) tilaisuudessa ihan osallistumassa kunnioituksesta edesmennyttä kohtaan. Lasketaanko?
En kuulu mihinkään uskontokuntaan. Olen kyllä lapsena kuulunut kirkkoon, ja aikuisiälläkin osallistunut ihan vapaaehtoisesti uskonnollisiin juttuihin, koska niissä on rauhallinen ja levollinen tunnelma. Voisin olla avoin myös muiden uskontojen tilaisuuksille. En ole mitään uskontoa vastaan.
Voisin jäädä. En pidä toisen uskonnon menoja vahingollisina minulle, kun en itse niihin osallistu, vaikka jäisinkin paikalle. Olen kristitty. Joskus ihan käytännön syistä jään paikalle, vaikken olisikaan erityisemmin kiinnostunut näkemään, millaista se on.
Esim. muutama vuosi sitten olin erään paikan Lucian päivän juhlallisuuksissa, joista en viitsinyt lähteä pois. Ne kestivät vain muutaman minuutin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Olen eronnut kirkosta mutta käyn silti hautajaisissa jne... ja jos äitini tahtoo voin viedä hänet joulukirkkoonkin
Olen ateisti enkä ole koskaan kuulunut kirkkoon. Opettajana joudun työn puolesta ottamaan osaa uskonnollisiin tilaisuuksiin. Koen vaivaannuttavana esimerkiksi yhteisen rukoilun. Minun pitäisi näyttää oppilaille esimerkkiä, ja on hankalaa, kun en tiedä, mitä käsilläni rukouksen ajan tekisin ja pitäisikö minun mumista ääneen Isä meidän -rukousta vai tulkitaanko hiljaisuuteni protestiksi.
Luterilaisen kasvatuksen saaneet eivät aina tunnu ymmärtävän, että myös kirkonmenot voivat ahdistaa kirkkoon kuulumattomia. Ajatellaan, että koska Suomi on perinteisesti kristitty maa, kuuluvat uskonnolliset tilaisuudet tapakulttuuriin. Tunne uskonnottomalla on kuitenkin jumalanpalveluksessa yhtä epämiellyttävä, kuin jos kristitty pistettäisiin moskeijaan tai jos koulun keskusradiosta tulisi imaamin julistusta.
Toivoisinkin Suomeen Ranskan mallia, eli että uskonto on yksityisasia. Uskonnon harjoittaminen ei kuulu kouluille eikä muille julkisille tahoille, ja uskonnolliset symbolit ovat esimerkiksi juuri kouluissa kielletty.
Faith kirjoitti:
Voisin jäädä. En pidä toisen uskonnon menoja vahingollisina minulle, kun en itse niihin osallistu, vaikka jäisinkin paikalle. Olen kristitty. Joskus ihan käytännön syistä jään paikalle, vaikken olisikaan erityisemmin kiinnostunut näkemään, millaista se on.
Esim. muutama vuosi sitten olin erään paikan Lucian päivän juhlallisuuksissa, joista en viitsinyt lähteä pois. Ne kestivät vain muutaman minuutin.
Mihin uskontoon mielestäsi Lucian päivän juhlallisuudet kuuluvat, jos eivät kristinuskoon?
Olen ateisti ja joudun usein töissäni opettajana olemaan läsnä uskonnollisissa menoissa. Minulle se on melko samantekevää, mutta periaatteessa olen sitä mieltä, että koulu ja ev.lut. kirkko pitäisi jo viimein erottaa. Palvontamenot eivät kuulu työpaikoille. Voin kuitenkin seurata niitä turistina vierestä. Olisi ihan kiinnostavaa nähdä eri uskontojen rituaaleja, ei siinä mitään.
En voisi. En halua olla millään tavalla mukana mielikuvitusolentojen palvonnassa.
Kyllä. Minusta kuuluu yleissivistykseen olla perillä myös eri uskontokuntien tavoista siinä missä muu tapakulttuurikin. Voisin mennä jonnekin jumalanpalvelukseenkin katsomaan millainen tilaisuus on, mutta olen miettinyt tullaanko siellä herkästi uusia ihmisiä haastattelemaan ja käännyttämään, niin siksi asia on jäänyt.
Opettajat joutuvat ihan jatkuvasti uskonnollisiin tilaisuuksiin, vaikka he eivät itse kuuluisi tähän uskontoon.
Mikä ettei? Mielenkiintoista ja yleissivistävää.
Vierailija kirjoitti:
Olen ateisti enkä ole koskaan kuulunut kirkkoon. Opettajana joudun työn puolesta ottamaan osaa uskonnollisiin tilaisuuksiin. Koen vaivaannuttavana esimerkiksi yhteisen rukoilun. Minun pitäisi näyttää oppilaille esimerkkiä, ja on hankalaa, kun en tiedä, mitä käsilläni rukouksen ajan tekisin ja pitäisikö minun mumista ääneen Isä meidän -rukousta vai tulkitaanko hiljaisuuteni protestiksi.
Luterilaisen kasvatuksen saaneet eivät aina tunnu ymmärtävän, että myös kirkonmenot voivat ahdistaa kirkkoon kuulumattomia. Ajatellaan, että koska Suomi on perinteisesti kristitty maa, kuuluvat uskonnolliset tilaisuudet tapakulttuuriin. Tunne uskonnottomalla on kuitenkin jumalanpalveluksessa yhtä epämiellyttävä, kuin jos kristitty pistettäisiin moskeijaan tai jos koulun keskusradiosta tulisi imaamin julistusta.
Toivoisinkin Suomeen Ranskan mallia, eli että uskonto on yksityisasia. Uskonnon harjoittaminen ei kuulu kouluille eikä muille julkisille tahoille, ja uskonnolliset symbolit ovat esimerkiksi juuri kouluissa kielletty.
Minä olen ratkaissut tämän siten, että minulla on käsittääkseni vain valvontavastuu kirkossa ja koulussa. Minulla ei voi olla velvollisuutta esimerkiksi rukoilla eikä myöskään valehdella oppilaille. Kaikilla on uskonnonvapaus, minkä opettaminen on koulun tehtävä. Itse en missään tapauksessa rukoile, enkä lausu uskontunnustusta. Jos joku aiheesta kysyisi, sanoisin, että en ole kristitty. Jos jollakulla olisi ongelma sen kanssa, niin hänen toimintansa olisi ristiriidassa YK:n ihmisoikeuksien julistuksen kanssa ja hänellä olisi enemmän selittämistä kuin minulla.
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Voisin jäädä. En pidä toisen uskonnon menoja vahingollisina minulle, kun en itse niihin osallistu, vaikka jäisinkin paikalle. Olen kristitty. Joskus ihan käytännön syistä jään paikalle, vaikken olisikaan erityisemmin kiinnostunut näkemään, millaista se on.
Esim. muutama vuosi sitten olin erään paikan Lucian päivän juhlallisuuksissa, joista en viitsinyt lähteä pois. Ne kestivät vain muutaman minuutin.
Mihin uskontoon mielestäsi Lucian päivän juhlallisuudet kuuluvat, jos eivät kristinuskoon?
Siitä vallitsee epäselvyyttä ja kiistaakin. Tässä on tiivis selvitys "Valottaren" juhlimisen alkuperästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Lucian_p%C3%A4iv%C3%A4 .
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
En tiedä miksi työpaikalla pitäisi osallistua uskonnolliseen tilaisuuteen, mutta yksityiselämässä olen näin tehnytkin. Minut on kasvatettu luterilaisesti, kastettu ja rippikoulu käytynä. Aikuisena erosin kirkosta lähinnä verotussyistä enkä usko mihinkään jumalaan tai ismiin. Olen kuitenkin ollut katolilaisessa häätilaisuudessa sekä jehovien häissä ja hautajaisissa ja kunnioittanut heidän tapojaan.
Riippuu toki hieman uskonnostakin, väkivaltaisen vihauskonnon kanssa en tule ikinä olemaan missään tekemisessä.
Olen kirkosta eronnut ateisti. Kaikissa uskonnollisissa tilaisuuksissa koen oloni todella vaivautuneeksi, siksi en niihin vapaaehtoisesti mene. Poikkeuksia joudun tekemään esim. ystävien häiden suhteen, silloin venyn kirkkoon kunnoituksesta ystäviäni kohtaan.
Inhottava yllätys oli työpaikan joulupuurotilaisuus, jossa väki keksi laulaa joululauluja. Siinä sitten aikani kuuntelin ylistystä ja poistuin paikalta heti kun kehtasin.
Näissä tilaisuuksissa jotenkin ihmisistä on näkyvillä sellainen puoli, jota en niin mielelläni näkisi. Tututkin ihmiset muuttuvat vieraiden tuntusiksi, kun yhtäkkiä toivotaan satuolentojen pelastavan.
...ja ihan olen lukion pitkän uskonnon lukenut, joten siinä yleissivistystä tarpeeksi tältä kulttuurin alueelta.
Häät, hautajaiset yms. menee jossa tarkoituksena on asianomaisille läsnäolo. Palvontamenoihin en aktiivisesti osallistuisi ihan kunnioituksena niiden muiden pyhiä toimituksia kohtaan, rukoukset on rukouksia eikä merkityksettömiä loruja koita voi lasketella itsensä viihdytykseksi.
Vierailija kirjoitti:
Lähtisitkö pois vai jäisitkö katselemaan? Miksi lähtisit? Miksi jäisit? Kysymys on sekä ateisteille uskonnollisesta tilaisuudesta että uskovaisille toisen uskonnon tilaisuudesta.
Riippuu tietysti mikä uskonto olisi kyseessä. On hyviä uskontoja ja pahoja uskontoja. Hyvisten kerhossa voisin olla mutta en pahisten.
Ja tietenkään kaikki uskonnot eivät ole samanlaisia. Uskonnot ovat itseasiassa poliittisia puolueita, joilla on oma jumalansa ja ne ajavat tässä maailmassa omaa poliittista agendaansa. Erot näiden "uskontojen" välillä ovat hyvinkin suuria. On hyviksiä (jainismi, taoismi, hinduismi) ja on pahiksia (jokainen tietää mitkä tähän kerhoon kuuluvat vai mitä?).
Tietysti voisin. En itse kuulu mihinkään kirkkoon, mutta ihan helposti voisin olla läsnä uskonnollisessa tilaisuudessa, jos jostain syystä pitäisi.