Help. Äitini kääntyi lestadiolaiseksi
Minulla ollut tosi lämmin suhde äitiin. Tiesin äidin alkaneen käymään kirkossa mutta nyt on kääntynyt lestadiolaiseksi. Minä en tunne koko uskontoa ja se ei liity mitenkään meidän sukuun. Olen ihan ihmeissään äitini valinnasta. Olen ihaillut äidissäni sellaista nykyaikaisuutta mutta samalla syvällisyyttää ja sellaista jalat maassa olemista ja nyt tällainen. Ahdistaa mikä muuttuu. Perheessä muutenkin ollut menetyksiä ja itsellä pieni lapsi ja äiti ollut hirmu tärkeä tuki ja tsemppaaja. En ole pystynyt yhtymään yhtään äidin onnellisuuteen. Tietysti en ole näyttänyt sitä ja sekin ahdistaa kun en pysty sanomaan sitä. Sekin ahdistaa kun tuntuu, että äiti jotenkin huolissaan minusta vaikka mikään ei ole minun elämässäni muuttunut. Tuntuu olo ihan yksinäiseltä vaikka ei periaatteessa mitään muuttunut. Onko muille sattunut näin? Muuttiko ihmistä?
Kommentit (44)
Lestadiolaiset ovat kuitenkin kristittyjä eli ei ole mistään oudosta ja tunetmattomasta uskonnosta kyse. Äitisi tuskin joutunee synnyttämään 10-20 lasta vaan elää edelleen omaa elämäänsä.
Mikä sinua ap huolestuttaa jos äitisi vaikuttaa saaneen rauhan elämäänsä menetysten aiheuttaman tuskan jälkeen?
T: ei lestadiolainen eikä mihinkään uskontokuntaan/kirkkoon/seurakuntaa kuuluva, kristitty uskova kuitenkin
Jos äitisi on ollut sinulle läheinen ja tähän asti hirmu tuki ja tsemppaaja, miksi sinä et voi tai halua edes yrittää tukea ja tsempata häntä nyt?
Otat vain vastaan mutta et anna mitään etkä kunnioita äitiäsi ihmisenä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän kirkossa voi saada sielunhoitoa vl-papilta ja näin saada parannuksen. Tiedän useita tapauksia.
Hei, meitä on paljon, jotka ovat tehneet saman kuin äitisi ja suurin osa käyttäytyy edelleen normaalisti perheenjäseniään kohtaan. Lestadilaisten arvomaailmaan kuuluu sovun säilyttäminen. Äitiäsi voi surettaa se, että sinulla ei ole samaa uskoa kuin hänellä, mutta erittäin epätodennäköistä, että hän alkaisi painostaa sinua asian suhteen, kantaa vain hiljaista surua sisällään.
Aika karua, että uskoon kääntyminen johtaa siihen, että äiti kokee normaalin lapsensa elävän niin väärin, että pitää oikein surra. Kuulostaa aika paskalta sen lapsen näkökulmasta.
En halua vähätellä pelkoasi mutta mitä sinä oikeastaan pelkäät?
Mikä tilanteessa aiheuttaa huolta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän kirkossa voi saada sielunhoitoa vl-papilta ja näin saada parannuksen. Tiedän useita tapauksia.
Hei, meitä on paljon, jotka ovat tehneet saman kuin äitisi ja suurin osa käyttäytyy edelleen normaalisti perheenjäseniään kohtaan. Lestadilaisten arvomaailmaan kuuluu sovun säilyttäminen. Äitiäsi voi surettaa se, että sinulla ei ole samaa uskoa kuin hänellä, mutta erittäin epätodennäköistä, että hän alkaisi painostaa sinua asian suhteen, kantaa vain hiljaista surua sisällään.
Aika karua, että uskoon kääntyminen johtaa siihen, että äiti kokee normaalin lapsensa elävän niin väärin, että pitää oikein surra. Kuulostaa aika paskalta sen lapsen näkökulmasta.
Kuule sitä samaa on lähes kaikissa uskonnoissa joihin liittyy usko kuolemanjälkeiseen elämään vs sen puutteeseen tai jopa kadotukseen.
kyynelsilmäinen kirjoitti:
Minulla ollut tosi lämmin suhde äitiin. Tiesin äidin alkaneen käymään kirkossa mutta nyt on kääntynyt lestadiolaiseksi. Minä en tunne koko uskontoa ja se ei liity mitenkään meidän sukuun. Olen ihan ihmeissään äitini valinnasta. Olen ihaillut äidissäni sellaista nykyaikaisuutta mutta samalla syvällisyyttää ja sellaista jalat maassa olemista ja nyt tällainen. Ahdistaa mikä muuttuu. Perheessä muutenkin ollut menetyksiä ja itsellä pieni lapsi ja äiti ollut hirmu tärkeä tuki ja tsemppaaja. En ole pystynyt yhtymään yhtään äidin onnellisuuteen. Tietysti en ole näyttänyt sitä ja sekin ahdistaa kun en pysty sanomaan sitä. Sekin ahdistaa kun tuntuu, että äiti jotenkin huolissaan minusta vaikka mikään ei ole minun elämässäni muuttunut. Tuntuu olo ihan yksinäiseltä vaikka ei periaatteessa mitään muuttunut. Onko muille sattunut näin? Muuttiko ihmistä?
"Nyt tällainen", millainen tällainen? Miksi pelkäät jonkun muuttuvan ja ilmeisesti huonompaan suuntaan?
Jos välinne ovat oikeasti läheiset ja arvostatte toisianne, miksi et puhu hänelle ajatuksistasi, kunnioittavasti tietenkin, ja ole kiinnostunut kuulemaan mitä aisa hänelle merkitsee?
Oletusten ja tulkintojen tekeminen on yleensä tuhoisaa, kaikissa ihmissuhteissa.
Lestadiolaisuuteen liittyy monia eri suuntauksia. Osa ei eroa tavallisesta kirkossakävijästä yhtään mitenkään. Eli ovat tavallisia ev lut kristittyjä tavallisissa ev lut kirkoissa.
Vanhoillislestadiolaiset ovat ryhmistä jyrkin ja tunnetuin, mutta toisin kuin tässä ketjussa jotkut väittävät, hekin monella paikkakunnalla kokoontuvat ihan tavallisesti ev lut kirkossa. Heillä on toki oma pappinsa, kirkon palkkalistoilla, ja seuroja ja iltatilaisuuksia. Kirkolla.
Mielestäni vanhoillislestadiolaisuuteen liittyy oikeita ongelmia, kuten se, että he sulkevat valtaosan maailman kristityistä yhteytensä ulkopuolelle, missä he mielestäni itse kärsivät eniten. Vakavampi on ihmisten keksimien sääntöjen asettaminen evankeliumin ehdoksi, mikä pahimmillaan karkottaa kokonaan ihmisen pois uskosta, kun oikeasti uskon voisi pitää vaikka luopuisi ihmisten keksimistä säännöistä.
Mutta äidin kohdalla ei tällaisten tarvitse olla ongelma. Vanhoillislestadiolaisetkin voivat olla ihania lämpimiä läheisiä eri tavoin uskoville ihmisille. Ja jos eivät ole, syy ei välttämättä ole uskossa.
Vanhoillislestadiolaiset käyvät kylläkin enimmäkseen oman rauhanyhdistyksensä tiloissa seuroissa ym tilaisuuksissa. Myös kirkossa jonkin verran, mutta enemmän rauhanyhdistyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhoillislestadiolaiset käyvät kylläkin enimmäkseen oman rauhanyhdistyksensä tiloissa seuroissa ym tilaisuuksissa. Myös kirkossa jonkin verran, mutta enemmän rauhanyhdistyksellä.
Vain isoissa kaupungeissa tai perinteisillä alueilla on rauhanyhdistyksellä omia rakennuksia. Muualla käydään kirkossa.
Vierailija kirjoitti:
Lestadiolaisuuteen liittyy monia eri suuntauksia. Osa ei eroa tavallisesta kirkossakävijästä yhtään mitenkään. Eli ovat tavallisia ev lut kristittyjä tavallisissa ev lut kirkoissa.
Vanhoillislestadiolaiset ovat ryhmistä jyrkin ja tunnetuin, mutta toisin kuin tässä ketjussa jotkut väittävät, hekin monella paikkakunnalla kokoontuvat ihan tavallisesti ev lut kirkossa. Heillä on toki oma pappinsa, kirkon palkkalistoilla, ja seuroja ja iltatilaisuuksia. Kirkolla.
Mielestäni vanhoillislestadiolaisuuteen liittyy oikeita ongelmia, kuten se, että he sulkevat valtaosan maailman kristityistä yhteytensä ulkopuolelle, missä he mielestäni itse kärsivät eniten. Vakavampi on ihmisten keksimien sääntöjen asettaminen evankeliumin ehdoksi, mikä pahimmillaan karkottaa kokonaan ihmisen pois uskosta, kun oikeasti uskon voisi pitää vaikka luopuisi ihmisten keksimistä säännöistä.
Mutta äidin kohdalla ei tällaisten tarvitse olla ongelma. Vanhoillislestadiolaisetkin voivat olla ihania lämpimiä läheisiä eri tavoin uskoville ihmisille. Ja jos eivät ole, syy ei välttämättä ole uskossa.
Esikoiset ovat kyllä jyrkempi ryhmä, heistä ei vain tiedetä kun eivät ole julkisuudessa. Irtautuivat kirkosta ja samalla liike hajosi joitain vuosia sitten vähemmän konservatiivisiin ja niihin, jotka jäivät sinne lahkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän kirkossa voi saada sielunhoitoa vl-papilta ja näin saada parannuksen. Tiedän useita tapauksia.
Hei, meitä on paljon, jotka ovat tehneet saman kuin äitisi ja suurin osa käyttäytyy edelleen normaalisti perheenjäseniään kohtaan. Lestadilaisten arvomaailmaan kuuluu sovun säilyttäminen. Äitiäsi voi surettaa se, että sinulla ei ole samaa uskoa kuin hänellä, mutta erittäin epätodennäköistä, että hän alkaisi painostaa sinua asian suhteen, kantaa vain hiljaista surua sisällään.
Aika karua, että uskoon kääntyminen johtaa siihen, että äiti kokee normaalin lapsensa elävän niin väärin, että pitää oikein surra. Kuulostaa aika paskalta sen lapsen näkökulmasta.
Kuule sitä samaa on lähes kaikissa uskonnoissa joihin liittyy usko kuolemanjälkeiseen elämään vs sen puutteeseen tai jopa kadotukseen.
Ei tee asiasta mitenkään parempaa, että samaa tekee moni.
T. Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän kirkossa voi saada sielunhoitoa vl-papilta ja näin saada parannuksen. Tiedän useita tapauksia.
Hei, meitä on paljon, jotka ovat tehneet saman kuin äitisi ja suurin osa käyttäytyy edelleen normaalisti perheenjäseniään kohtaan. Lestadilaisten arvomaailmaan kuuluu sovun säilyttäminen. Äitiäsi voi surettaa se, että sinulla ei ole samaa uskoa kuin hänellä, mutta erittäin epätodennäköistä, että hän alkaisi painostaa sinua asian suhteen, kantaa vain hiljaista surua sisällään.
Aika karua, että uskoon kääntyminen johtaa siihen, että äiti kokee normaalin lapsensa elävän niin väärin, että pitää oikein surra. Kuulostaa aika paskalta sen lapsen näkökulmasta.
Kuule sitä samaa on lähes kaikissa uskonnoissa joihin liittyy usko kuolemanjälkeiseen elämään vs sen puutteeseen tai jopa kadotukseen.
Ei tee asiasta mitenkään parempaa, että samaa tekee moni.
T. Sama
Ei varmaan mutta usein nimen omaan kristinusko on se joka herättää raivoa ja kritiikkiä ja muut ovat niin yleviä, henkisiä jne.
Mutta eikö ole ihan ymmärrettävää että vanhempi -jos lapsestaan välittää- suree ajatusta että oma rakas lapsi päätyisi kadotukseen? Karumpaa olisi jos ei yhtään hetkauttaisi.
En olisi huolissani. Olen entinen vl. Minulle tuo uskon yhteisö ei ollut oikea, mutta ei siinä mitään pelottavaakaan ole. Tavallisia ihmisiä, tavallista elämää. Vl-usko on viime vuosina myös väljentänyt periaatteitaan monien asioiden suhteen, kuten vaikkapa tv, konsertit, ehkäisy, joten liike on tullut lähemmäksi valtaväestön elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän kirkossa voi saada sielunhoitoa vl-papilta ja näin saada parannuksen. Tiedän useita tapauksia.
Hei, meitä on paljon, jotka ovat tehneet saman kuin äitisi ja suurin osa käyttäytyy edelleen normaalisti perheenjäseniään kohtaan. Lestadilaisten arvomaailmaan kuuluu sovun säilyttäminen. Äitiäsi voi surettaa se, että sinulla ei ole samaa uskoa kuin hänellä, mutta erittäin epätodennäköistä, että hän alkaisi painostaa sinua asian suhteen, kantaa vain hiljaista surua sisällään.
Aika karua, että uskoon kääntyminen johtaa siihen, että äiti kokee normaalin lapsensa elävän niin väärin, että pitää oikein surra. Kuulostaa aika paskalta sen lapsen näkökulmasta.
Kuule sitä samaa on lähes kaikissa uskonnoissa joihin liittyy usko kuolemanjälkeiseen elämään vs sen puutteeseen tai jopa kadotukseen.
Ei tee asiasta mitenkään parempaa, että samaa tekee moni.
T. Sama
Ei varmaan mutta usein nimen omaan kristinusko on se joka herättää raivoa ja kritiikkiä ja muut ovat niin yleviä, henkisiä jne.
Mutta eikö ole ihan ymmärrettävää että vanhempi -jos lapsestaan välittää- suree ajatusta että oma rakas lapsi päätyisi kadotukseen? Karumpaa olisi jos ei yhtään hetkauttaisi.
No ei ole minun mielipiteeni. En pidä mistään uskonnosta juuri tuosta syystä.
En usko aloitusta. Kyseessä on niin sulkeutunut yhteisö, joka suhtautuu tylysti ulkopuolisiin. Eipä sinne kääntyviä huolita. Usko tulee vain peritysti. Korkeintaan jos joku hairahtuu avioliittoon, niin puoliso voidaan nopsaan käännyttää, ettei tule sanomista.
Vierailija kirjoitti:
En usko aloitusta. Kyseessä on niin sulkeutunut yhteisö, joka suhtautuu tylysti ulkopuolisiin. Eipä sinne kääntyviä huolita. Usko tulee vain peritysti. Korkeintaan jos joku hairahtuu avioliittoon, niin puoliso voidaan nopsaan käännyttää, ettei tule sanomista.
Höpö höpö. Ei suhtauduta tylysti ulkopuolisiin (siis lähtökohtaisesti, tietenkin änkyröitä on kaikissa yhteisöissä), huolitaan kääntyviä, usko ei todellakaan "periydy".
-vl
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko aloitusta. Kyseessä on niin sulkeutunut yhteisö, joka suhtautuu tylysti ulkopuolisiin. Eipä sinne kääntyviä huolita. Usko tulee vain peritysti. Korkeintaan jos joku hairahtuu avioliittoon, niin puoliso voidaan nopsaan käännyttää, ettei tule sanomista.
Höpö höpö. Ei suhtauduta tylysti ulkopuolisiin (siis lähtökohtaisesti, tietenkin änkyröitä on kaikissa yhteisöissä), huolitaan kääntyviä, usko ei todellakaan "periydy".
-vl
Olen asunut vl-alueella. Todellakin oltiin tylyjä. Kaikki jäsenet kuuluivat muutamaan sukuun. Missään ei mainostettu tilaisuuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko aloitusta. Kyseessä on niin sulkeutunut yhteisö, joka suhtautuu tylysti ulkopuolisiin. Eipä sinne kääntyviä huolita. Usko tulee vain peritysti. Korkeintaan jos joku hairahtuu avioliittoon, niin puoliso voidaan nopsaan käännyttää, ettei tule sanomista.
Höpö höpö. Ei suhtauduta tylysti ulkopuolisiin (siis lähtökohtaisesti, tietenkin änkyröitä on kaikissa yhteisöissä), huolitaan kääntyviä, usko ei todellakaan "periydy".
-vl
Olen asunut vl-alueella. Todellakin oltiin tylyjä. Kaikki jäsenet kuuluivat muutamaan sukuun. Missään ei mainostettu tilaisuuksiaan.
Harmi jos olet kohdannut tylyjä ihmisiä, mutta muista, että vl-alueita on aika paljon eivätkä kaikki ole samanlaisia. Sen tajuan, ettei ole "mainostettu", koska yleisesti ottaen ihmiset eivät pidä uskonnon tuputtamisesta. Itse ajattelen ennemminkin, että kerrotaan sitten, jos kysyvät/ovat kiinnostuneita.
Mitään "periytymisoppia" (:D) meillä ei ole, mutta ymmärrettävästi uskovaiset vanhemmat kasvattavat lapsensakin uskoon.
-ed. vl
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko aloitusta. Kyseessä on niin sulkeutunut yhteisö, joka suhtautuu tylysti ulkopuolisiin. Eipä sinne kääntyviä huolita. Usko tulee vain peritysti. Korkeintaan jos joku hairahtuu avioliittoon, niin puoliso voidaan nopsaan käännyttää, ettei tule sanomista.
Höpö höpö. Ei suhtauduta tylysti ulkopuolisiin (siis lähtökohtaisesti, tietenkin änkyröitä on kaikissa yhteisöissä), huolitaan kääntyviä, usko ei todellakaan "periydy".
-vl
Olen asunut vl-alueella. Todellakin oltiin tylyjä. Kaikki jäsenet kuuluivat muutamaan sukuun. Missään ei mainostettu tilaisuuksiaan.
Harmi jos olet kohdannut tylyjä ihmisiä, mutta muista, että vl-alueita on aika paljon eivätkä kaikki ole samanlaisia. Sen tajuan, ettei ole "mainostettu", koska yleisesti ottaen ihmiset eivät pidä uskonnon tuputtamisesta. Itse ajattelen ennemminkin, että kerrotaan sitten, jos kysyvät/ovat kiinnostuneita.
Mitään "periytymisoppia" (:D) meillä ei ole, mutta ymmärrettävästi uskovaiset vanhemmat kasvattavat lapsensakin uskoon.
-ed. vl
Voisihan sitä vaikka paikallislehdessä ilmoittaa, milloin tilaisuuksia on. Ja että sinne saa tulla. En ymmärrä tätä vaikenemis/tuputtamis vastakkainasettelua. Kyllä täyspäinen osaa sanoa ei, jos ei nappaa. Siis jos joku jotain ehdottaa. En ymmärrä hysteeristä paatosta mutta en sitäkään, että sitä uskoa nolostellaan ja ollaan hys hys.
Kyllä kirkossakin hyvin voivat käydä.