Onko 9-vuotias liian vanha aloittamaan pianonsoiton?

Et kai hänestä mitään maailmanluokan kuuluisuutta ole leipomassa? Säveltäjiä ja orkesterisoittajia voi tulla muistakin, kuin 3-vuotiaana aloittaneista.

Orkesterisoittajankin juna on jo mennyt. Tällä hetkellä siirimpiin orkestereihin valitaan paljon ulkomaalaisiakin esimerkiksi venäläisiä ja taso on noussut orkesterisoittajissakin jousisoitin puolella kovasti.

Mutta opettajaksi on mahdollisuudet ja säveltäähän voi mitä haluaa koko loppuikänsä, lahjoista sitten riippuu, maksaako kukaan niistä sävellyksistäkin, niidenkin hinnat kun ovat laskeneet.

Ei ole ollenkaan liian vanha. Anna hänen  jatkaa harrastusta. Minun kaikki kolme lastani ovat soittaneet  eri soittimia, ja se on antanut heille tosi paljon.  Kannustan häntä jatkamaan!

Ehdottomasti.

9 vuotias ei ole liian vanha aloittamaan mitään. Eri asia on kuinka korkealle haaveet kannattaa sijoittaa.

En osaa ottaa kantaa tuohon ammattimuusikon uraan ilman minkäänlaista asiantuntemusta, mutta myöhäistä aloitusta haluaisin kommentoida. Meillä lapsi aloitti pianonsoiton seiskaluokan alussa ja hän eteni siinä valtavan nopeasti, kun intoa piisasi ja hänellä oli myös matemaattista lahjakkuutta, joka on pianonsoitossa avuksi. Olin ihan varautunut kuuntelemaan yksitoikkoista pimpotusta pidempäänkin, mutta jo ensimmäisen vuoden lopulla (tai keväänä, kun kouluvuodesta puhutaan) hän soitti jo yllättävän vaikeita kappaleita. Seuraavan vuoden keväänä (eli reilun 1,5 vuoden harrastuksen jälkeen) hän suoritti musiikkiopiston 2/3-tutkinnon ja sai valtavaa suitsutusta tuomaristolta. 

Ammattia ei tuosta hänelle tullut, mutta mieluisa ja antoisa harrastus, hyvää vastapainoa nörtteilyyn ja vähän erilaista aivojumppaa muun koulutyön oheen. En olisi ikinä uskonut miten nopeasti hän etenee, kun sävelkorvankin kanssa on vähän niin ja näin.

Vierailija kirjoitti:

Kohta kymmenen vuotta täyttävä poikani on aloittanut juuri pianonsoiton ja edistyy opettajan mukaan todella hyvin. Poika on mielettömän innostunut ja haluaa ruveta säveltäjäksi. Kerroin tutulleni, ja hän keskustelun lomassa antoi ymmärtää, että poika on liian vanha ja olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin, jos haluaa musiikista ammattiuran. Tiedän, että olisi pitänyt aloittaa aiemmin, mutta minulta oli eron vuoksi voimat niin lopussa viime vuosina, ettei siitä tullut mitään. Onko peli nyt siis todella menetetty? Poika rakastaa musiikkia ja on pienenä laulanut kotona paljon ja hyvin, mutta oikea musiikkikasvatus alkoi siis vasta nyt.

Mitä paskan väliä jollain tutun horinoilla on? Et kai sä oikeasti anna lapsesi harrastaa vain sen vuoksi, että jospa siitä tulisikin huippumuusikko isona? Pääasiahan on, että lapsi nauttii ja on innoissaan! Anna harrastaa, unohda muun miettiminen!!

Älkää nyt ainakaan kotiin pianoa hankkiko, jos on seinänaapureita!

Mun naapurissa (kerrostalo) asui joskus perhe jonka teinipoika harjoittelu rummuilla!! Perheen äiti kerran lässytti mulle kuinka pojan täytyy saada soittaa ja harjoitella, ja onhan rumpujen alla vaimentava matto.

Onneksi muuttivat pois. Käsittääkseni omakotitaloon. Kaikenlaisia itsekeskeisiä idiootteja sitä voikin naapureikseen saada.

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt ainakaan kotiin pianoa hankkiko, jos on seinänaapureita!

Mun naapurissa (kerrostalo) asui joskus perhe jonka teinipoika harjoittelu rummuilla!! Perheen äiti kerran lässytti mulle kuinka pojan täytyy saada soittaa ja harjoitella, ja onhan rumpujen alla vaimentava matto.

Onneksi muuttivat pois. Käsittääkseni omakotitaloon. Kaikenlaisia itsekeskeisiä idiootteja sitä voikin naapureikseen saada.

Sori vaan mutta pianoon tai rumpuihin on kaikilla yhtäläinen oikeus.

Anna pojan soittaa jos innostusta on mitä se haittaisi? 

Myöhemmin näkee mihin suuntaan hän musiikin kanssa lähtee vai lopettaako. 

Minä aloitin 9-vuotiaana pianonsoitom ja nykyään (28v) säestän usein eri juhlissa yms. Eli ei todellakaan ole liian vanha!

Tuollaisiin unelmien ryttääjiin törmää jokainen: Siksi ei kannata huudella ympärille omista iloistaan. Kannusta poikaasi - tekipä hän jatkossa mitä tahansa: ”äiti on tyytyväinen sinuun ja äiti rakastaa”.

Ei ole (liian vanha aloittamaan pianonsoittoa 9-vuotiaana).

Jon Lord aloitti samassa iässä, 9-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Maailma on tosissaa muuttunut. Joskus ennen pystyi aloittamaan 10 vuotiaana ja pääsemään Sibelius-Akatemiaa, mutta ne ajat on kyllä ohitse, jos puhutaan pianosta ja viulusta. On niin todella tavallista, että lahjakkaimmat aloittavat soittamisen jo ennen kouluikää ja soittavat hyvässä opetuksessa tunnin pari harjoitellen. Eli ovat paljon pidemmällä kuin ne yhtä lahjakkaat jotka aloittavat 9- vuotiaana, että sitä eroa on todella vaikea kuroa umpeen.

Mutta ammattilainen on myös konservatoriosta eli ammattikorkeakoulusta valmistunut soitonopettaja ja sellaiseen on kovalla harjoituksella kyllä mahdollisuuksia vähän myöhempäänkin aloittaneilla, vaikka huiput ovatkin jo karanneet.

Harjoittelumäärät ovat myös kasvaneet, Suzuki ohjasi 2 tunnin harjoitteluun pienillä lapsillakin ja todella monet lahjakkaat harjoittelevat. muusikkovanhempiensa kanssa tunnin päivässä.

Oman lapsen kanssa harjoitellaan viulua vähän alle tunti päivässä, välillä enemmänkin ja kun tyttö on sitten siinä 9-10 vuotias, harjoittelumäärä pitäisi jo olla 2 tuntia päivässä ja yläasteella 3 tuntiakin.

Joten todella vaikeahan on 9 vuotiaan aloittaa viulua ja päästä samalle tasolle. Toki lahjakas lapsi, joka harjoittelee, ohittaa kevyesti laiskat tai lahjattomat, jotka ovat nuorena aloittaneet, mutta on kutakuinkin turha kuvitella, että 9 vuotiaana aloittava pystyisi viulun soitossa samalle tasolle kuin 3 vuotiaana aloittanut lahjakas ja ahkera lapsi.

Pianossa paras aloitusikä on siinä 5-6 vuotta, joten siinä on enemmän pelivaraa, mutta viulun kanssa aloittaa pitäisi mieluiten alle 7 vuotiaana, jotta aivot ja sormien motoriikka kasvaisi viulun vaatimalle tasolle.

Aloittajan lapsesta voi hyvin tulla musiikin ammattilainen, konserttipianistiksi ura ei luultavasti enää aukene, mutta opettajaksi kyllä. Mutta sekä aloittajan että lapsen on tiedostettava se, että jos puhutaan klassisesta musiikista, vaaditaan enemmän harjoittelua kuin aiemmin aloittaneilla eli puhutaan yli tunnista päivässä ja harjoittelun laadun on oltava erittäin hyvää.

Onneksi en ole sinun lapsesi!

Tämäkin täällä varmaan jo sanottu moneen kertaan: hieman myöhempään aloittava lapsi saa puolessa vuodessa kiinni sen mitä pienemmät on tahkonneet pari vuotta JOS on lapsella itsellään motivaatiota. Jos taas ei ole, aloitusiällä ei ole mitään väliä.

Oma lapseni aloitti viulun vasta 10-v ja on edistynyt ihan huikeaa tahtia. Haaveilee klassisen orkesterinmuusikon urasta. Oli kyllä soitellut muita soittimiakin jonkin verran, joten hienomotoriikkaa oli jo harjoitettu.

Älkää hyvät ihmiset torpatko motivoituneen ja innostuneen lapsen musiikinteoria turhilla asioilla!

Nämä "musiikin ammattilaiset" ja "musiikin asiantuntijat" ovat kyllä välillä hauskaa, huvittavaa ja toisaalta todella rasittavaa porukkaa, varsinkin visusti musiikkia teoria- laitosopiskelupohjalta lähestyvät. Yhdeksänvuotias ei ole liian vanha aloittamaan, kuten ei ole 19-, 29-, 39-, 49-, 59-, 69- vuotiaskaan eikä ehkä 79-vuotiaskaan jos käsien ja sormien motoriikka on vielä jossain kunnossa.

 

Kaikki lähtee soittajan omasta motivaatiosta, halusta ja innosta. Ja ne jotka sen innon, motivaation ja halun haluavat tappaa ja tukahduttaa eivät ole millään lailla kulttuuri- tai musiikki-ihmisiä vaan pelkkiä iniseviä ääliöitä ja rasittavuuksia.

Itse aloitin musisoinnin vasta yli kolmekymppisenä ihan tyhjältä pohjalta, en osannut soittaa yhtään mitään soitinta vähääkään alusta, ja jos olisin näitä "musiikin ammattilaisista" ja "musiikin asiantuntijoita" kuunnellut, niin jutusta ei olisi tullut yhtään mitään. Nyt tuosta nimimerkistä voi katsoa mitkä instrumentit nykyään hallussa. Ja nykypäivänä livemusakeikkapyyntöjä riittää meikäläiselle! Kaikki tullut oman motivaation, halun ja innon kautta!!!

Vierailija kirjoitti:

Kohta kymmenen vuotta täyttävä poikani on aloittanut juuri pianonsoiton ja edistyy opettajan mukaan todella hyvin. Poika on mielettömän innostunut ja haluaa ruveta säveltäjäksi. Kerroin tutulleni, ja hän keskustelun lomassa antoi ymmärtää, että poika on liian vanha ja olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin, jos haluaa musiikista ammattiuran. Tiedän, että olisi pitänyt aloittaa aiemmin, mutta minulta oli eron vuoksi voimat niin lopussa viime vuosina, ettei siitä tullut mitään. Onko peli nyt siis todella menetetty? Poika rakastaa musiikkia ja on pienenä laulanut kotona paljon ja hyvin, mutta oikea musiikkikasvatus alkoi siis vasta nyt.

Jos poikasi rakastaa musiikkia niin ei muuta kuin tukemaan soittamisessa. Ei sitä voi ennalta tietää miten ura kehittyy. Ei kaikista niistä, jotka aloittivat nuorella iällä ole tullut ammattimuusikoita - eikä se ammattimuusikon ura nyt niin ihmeellinen ole sitten loppupeleissä kuitenkaan.

Jos soittaminen maistuu niin siitä vaan soittamaan. 

Kuoleman aikaa ei kukaan tiedä.

Jos on pitkä ikäinen esim. elää satavuotiaaksi niin ehtii aloittaa vaikka viisikymppisenäkin hyvin pianon soiton.

Viisivuotiaana pianon soiton aloittanut voi vaikka kuolla jo kaksikymmentä vuotiaana.

Eli turha miettiä ja murehtia. Koska elinaikaa ei voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Kuoleman aikaa ei kukaan tiedä.

Jos on pitkä ikäinen esim. elää satavuotiaaksi niin ehtii aloittaa vaikka viisikymppisenäkin hyvin pianon soiton.

Viisivuotiaana pianon soiton aloittanut voi vaikka kuolla jo kaksikymmentä vuotiaana.

Eli turha miettiä ja murehtia. Koska elinaikaa ei voi tietää.

Pysäyttävä kommentti.

Tuo yhdeksän vuotias on erittäin motivoitunut oppimaan, mikä on suuri positiivinen tekijä. Monet alle kouluikäiset pianon tai jonkun muun instrumentin opettelijat toteuttavat pikemminkin vanhempien kuin omaa haluaan oppia.

Pianon soittaminen on lailla kiellettyä toimintaa yli 8-vuotialle. Tein nettivinkin poliisille.