Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko puoliso/kumppani paras ystävänne?
11.02.2025 |
Itse en voisi kuvitella olevani parisuhteessa tai naimisissa ihmisen kanssa, jota en kokisi myös hyväksi ystäväksi. Mille se suhde sitten perustuu, pelkkään seksiin? Siksi aina vähän hämmentää kun kuulen/luen ihmisten mainitsevan että he ovat toistensa parhaita ystäviä. Onko se sitten niin harvinaista että on syytä erikseen mainita? Mulle se olisi oletus.
Kommentit (17)
Näin myös kerran jonkun kyselytutkimuksen jonka tulosten mukaan aika harva ajattelee että puolison tulisi olla paras ystävä.
En tiedä onko määritelmäni ystävyydestä sitten erilainen kuin monilla muilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä aviomieheni on myös paras ystäväni. Hän tietää kaiken kaikista asioistani ja hänen kanssaan voi olla kaikista luonnollisimmin juuri minä. Hän on elämänkumppanini ja mieluiten vietän aikaani juuri hänen kanssaan. Samoja asioita hän on sanonut minusta. Silti pidän häntä kuumana ja meillä on edelleen jatkuvasti kuumaa seksiä. Ei sulje asiaa pois.
Kyllä minulla on myös hyviä naispuoleisia ystäviä, jotka ovat myös tosi läheisiä. Ja miehellä on myös oma kaveriporukkansa.
"Paras ystävä" on oikeastaan määritelmä joka voi jäädä sinne peruskouluvuosiin. Ystävä on ystävä, eikä heitä tarvitse/voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Oikeita ystäviä on harvassa, loput ovat kavereita ja hyvänpäiväntuttuja.
Ystäviä ovat mielestäni sellaiset ihmiset jotka viihtyvät toistensa seurassa (muuallakin kuin makuuhuoneessa, kun on parisuhteesta kyse), arvostavat, hyväksyvät ja ymmärtävät tai ainakin pyrkivät ymmärtämään toisiaan, ovat kiinnostuneita toistensa ajatuksista ja tunteista jne. Jakavat pääosin samat arvot ja periaatteet.
En miellä miestä parhaaksi ystäväkseni, sillä minulla on hyviä ja parhaita ystäviä joiden kanssa en ole suhteessa. Mies on elämänkumppanini ja hänen kanssaan toki vietän eniten aikaa.
Nykyinen kumppani on, mutta hän on muutoinkin hyvä ihminen.
Edellinen puoliso teki inhottavia asioita, joita ystävä ei koskaan tekisi. Se pahantahtoisuus, jota monilla miehillä on niitä kumppaneita kohtaan, jotka he ovat vapaaehtoisesti haalineet elämäänsä, on jotain aika käsittämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Näin myös kerran jonkun kyselytutkimuksen jonka tulosten mukaan aika harva ajattelee että puolison tulisi olla paras ystävä."
Jos katsottaisiin että mitkä liitot kestävät niin luulisin että niissä nämä "parhaat ystävät" alkavatkin sitten olla aika isossa osuudessa mukana.
Mitä itse katso lähipiirini liittoja jotka ovat kestäneet vuosikymmeniä niin yhteistä niille on usein se että puolisot viihtyvät hyvin yhdessä ja viettävät paljon aikaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
"Paras ystävä" on oikeastaan määritelmä joka voi jäädä sinne peruskouluvuosiin. Ystävä on ystävä, eikä heitä tarvitse/voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Oikeita ystäviä on harvassa, loput ovat kavereita ja hyvänpäiväntuttuja.
Ystäviä ovat mielestäni sellaiset ihmiset jotka viihtyvät toistensa seurassa (muuallakin kuin makuuhuoneessa, kun on parisuhteesta kyse), arvostavat, hyväksyvät ja ymmärtävät tai ainakin pyrkivät ymmärtämään toisiaan, ovat kiinnostuneita toistensa ajatuksista ja tunteista jne. Jakavat pääosin samat arvot ja periaatteet.
Ja haluavat toistensa parasta ja voivat luottaa toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävä toki, mutta eri tavalla kuin se paras lapsuudesta asti mukana kulkenut naiskaveri. Aina vierellä oleva kumppani joka tukee, mutta on se aika erilainen suhde kuitenkin kuin parhaan ystävän kanssa.
Paras ja ainoa. Mulla ei ole koskaan ollut naispuolista ystävää. Ainoat kerrat, kun mulla yleensä on ollut ystävä, on ollut kun olen parisuhteessa. Niistä parhaissa parissa mies on ollut myös ystävä. Pari huonompaa parisuhdetta, niissä ei ystävyyttä ollut, vaan olin lähinnä miehen viihdettä, biletyskaveri ja kassien tyhjennyspiste. Lähdin sellaisista suhteista sitten ajallaan, koska mulle se ei riittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävät on ystäviä ja puoliso on puoliso. Sama asia kuin töissä, että työntekijät on tynteijöitä ja pomot on pomoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On.
En vois kuvitella lähteväni esim matkalle ilman ihanaa miestäni.
Hän on fiksu, kiinnostava, kiinnostunut ja tietää vähän kaikesta, osaa kieliä ja rakastaa minua
Vierailija kirjoitti:
On.
En vois kuvitella lähteväni esim matkalle ilman ihanaa miestäni.
Hän on fiksu, kiinnostava, kiinnostunut ja tietää vähän kaikesta, osaa kieliä ja rakastaa minua
Toi nyt on sitten jo eri asia, jos on mahdotonta esim. reissata itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isävainaalta kuoli avopuoliso, syöpään. Kävivät aina yhdessä etelänreisuilla. Hänen poismenon jälkeen, iskä sitten päätti lähteä yksin. Pyysin minua linja-autoasemalle kantamaan hänen matkalaukun. "Palkkioksi" tarjosi Chopan-votkaa :)
Kysyin sitten palattuaan (niinkuin aina ennenkin), et oliko hyvä reissu? - Ei ollut. Kun oli tottunut siihen, että se avokki oli aina mukana. ... Siihen loppui hänen matkailu.
Itse olen omat reissuni tehnyt kotimaan matkailussa, yksin: Isän kotipaikalle. Kaikenlaista niillä reisuilla sattui ja tapahtui: Lättähattu pysähtyi kiireesti, hätäjarrutus. Kuski pomppasi ulos, tuli takaisin siisään, roikotti metsoa kaulasta, metso jäänyt alle/eteen. Se hänen ilmeensä: hähä! :)
Haluan että paras ystäväni ei ole kumppanini. Mutta kumppanilta toivon tottakai myös syvää ystävyyttä.
Alue: Aihe vapaa
On kyllä. Jo heti kun tapasimme huomasin miten todella hyvin ymmärsimme toisiamme ja miten helppo ja mukava minulla oli hänen kanssaan olla.
Jos emme olisi eri sukupuolia niin voisin kuvitella hänen olevan kyllä sellainen joka olisi "vain" paras ystäväni. Nyt olemme sekä parhaat ystävät että rakastavaiset.