Voitteko opettaa lapsillenne, ettei vammaista lasta tarvitse tuijottaa?

minään pahana. Tuijottaa munkin lasta vieraa, mutta en tykkää huonoa. Jos oikein jää silmät kiinni, niin mennään esittelemään itsemme ja juttelemaan asiasta ja monesti kysyn, että haluaisiko tuo toinen lapsi kysyä meiltä jotain. Oma avoimuus on paras tapa torjua asennevammoja.

Vierailija:

Minä vasta lapsenkasvatuksessa alkumetreillä niin neuvot kyllä tarpeen.

Loukkaannutko jos esim. huomaan lapseni katselevan sinun lastasi ja tulemme juttelemaan asiallisesti, että miksi häneltä puuttuu jalka.

Että miksi tuolta puuttuu käsi. Ja jos olen kuullut tuon kysymyksen, niin selitän, miksi meidän lapsi on erilainen kun tuo toinen lapsi. Ja välillä lapsi kertoo itse, jos kukaan aikuinen ei ole lähettyvillä. Ja kyllä tuo on paljon mukavampaa, että tullaan avoimesti juttelemaan ja kyselemään kuin se, että tuijotetaan kuin jotain friikkiä. ap

ja tuijottelee ilman näkyvää " syytäkin" . Se on rasittavaa, mutta minkäs teet kun ei kertakaikkiaan puututa lasten käytökseen, vanhempien taholta siis, niin eiväthän ne sitä lopeta, kun eivät ajattele tekevänsä väärin.

Oma 5v sanoi tuossa pari viikkoa sitten kaupungilla, että " katso äiti mitten hassu pyörätuoli" . 5v kielessä se tarkoitti, että erilainen kuin aikaisemmin nähdyt. Ja hän katsoi pitkään ja kääntyi vielä perään katsomaan.



Tuijottiko hän negatiivisessa mielessä?

Vai katsoiko vain kuin 5v ikäiset katsovat?

Se, mitä me puhuimme aiheesta, ei varmaan kuulunut enää henkilön korviin, ihastunut huudahdus hassusta pyörätuolista luultavasti kuului kauas.

Olisiko pitänyt sanoa, että ei saa katsoa? 5v ikäisen on vaikea vielä ymmärtää eroa tuijottamisen ja katsomisen välillä.



Minulle opetettiin lapsena, että ei saa tuijottaa, ja siitä seurasi juuri tuo, että heti jotain erilaista silmiin osuessa piti oikein nopeasti kääntää katse pois, ettei vain tuijottaisi.

ihan erilaista kuin aikuisen. He ehkä näkevät ensimäistä kertaa, että joltakin puuttuu jalka, se on heille täysin uutta ja herättää kiinnostusta ja hämmennystä. Itse olen esim. lapsen tuijottaessa pyörätuolilla liikkuvaa että jotkut ihmiset eivät pysty liikkumaan omin jaloin ja siksi heillä on pyörätuoli. Se on pysäyttänyt toljotuksen heti: lapsi on saanut vastauksen kysymykseensä. Mitä nuorempi lapsi on, sen lyhyempi ja ytimekkäämpi selitys riittää.



Toiset lapset menevät kysymään suoraan, mikä jalassa on tai miksi jollain on kaulatuki. Useat tuntemani ovat kertoneet, että heistä on upeaa kun lapsi tulee kysymään eikä toljota kuten aikuiset. Jostakusta kysely voi tietysti tuntua loukkaavalta, mutta ymmärrystä toivoisi silti molemmin puolin.

erilaisista ihmisistä jne. niin erilaisia vammoja on niin paljon ja lapsillekin ne ovat erilaisia. Vaikka olisi nähnyt kehitysvammaisia ja ei enää tuijottaisi heitä tai olisi niin ymmällään, niin silti esim. kädettömän näkeminen saattaa aiheuttaa suurta hämminkiä.



Mun lapsen päiväkotikaverit näkevät lapsen päivittäin proteesi kädessä. Heille on näytetty videota ja kerrottu asiasta ja näkevät lapseni joka päivä ja sen proteesin. Mutta jos proteesia ei olekaan on aivan kummaa, että lapsellani onkin tynkä, mihin käsi katosi.