Ehdottakaa kohta 4-kymppiselle uusi ala, näillä vaatimuksilla:
- töitä löytyisi, edes melko varmasti
- ala olisi itsenäistä työtä, ei missään nimessä liikaa ihmisten kanssa tekemisissä olemista
- ei fyysisesti liian rankkaa (saa olla muutakin kyllä kuin vain toimistossa istumista)
- ei yötyötä
- ei meteliä
Opiskelua en pelkää, ja siihen myös olisi aikaa ja mahdollisuus.
Kaksi toisen asteen tutkintoa hankittuna.
Kommentit (409)
Vierailija kirjoitti:
Kirjanpitäjä, taloushallinnon ammattilainen.
Minäkin kuvittelin, että tässä työssä saa olla rauhassa. Sen sijaan toimin aikuisten ihmisten lastenvahtina ja he ravaavat toimistolla jatkuvasti. Ihan mielenkiintoista työtä kuitenkin.
Puheterapeutiksi on todella vaikea päästä opiskelemaan. Itse hain viime keväänä Tampereelle, jonne otettiin 15 uutta opiskelijaa ja hakujoita 900. Muihin yliopistoihin lähes yhtä tiukka seula. Ja pääsykoe todella haastava.
Vierailija kirjoitti:
Rakennuspuolen työnjohtajat. Jonkun verran saa toki tehdä ihmistyötä, mutta ei mitenkään kohtuuttomasti.
Vaikeaa on täälläkin. Nyt kolmas vuosi menossa, eikä työnhaku juuri noihin ole onnistunut. Sieltä vierestä kyllä (vähän paremmalla palkalla), mutta ei raksahommaa. Tai sitten hakemukset on vain paskoja. Tämä vieressä oleva vain on vieläkin suhdanneherkempää, taas yt:t päällä. Ikääkin vähän yli 30 vuotta, en tiedä sitten miten yli nelikymppisellä onnistuisi.
Siivousalan yrittäjä. Teet vain erikoissiivouksia, joista maksetaan 500e per päivä. Otat vastaan isoja teollisuussiivousprojekteja, joista maksetaan parhaimmillaan 50 000e per keikka. Teet kaiken itse, vuokraat välineet, pitkiä päiviä ja sitten pidät loman. 50 000e keikan heittää kuukaudessa pitkillä päivillä. Keräät pääoman vuodessa kahdessa ja sitten teet jotain muuta, tai sitten samaa. 10 vuotta kovaa työtä ja sitten eläkkeelle. 40 kymppisenä jaksat just ja just tuon 10 vuotta.
Hammaslaborantti ja hammasteknikko. Töitä on, työaika päivällä, ei käytännössä suoraa potilaskontaktia, työ itsenäistä ja näet oman kätesi jäljen.
Onpas täällä huonoja ehdotuksia annettu :(
Vierailija kirjoitti:
Puheterapeutilla on 3-5 asiakasta päivittäin. Työssä on runsaasti vaativaa vuorovaikutusta, asiakaskäyntien lisäksi kommunikointi perheen ja lähiympäristön kanssa ja toki kollegojenkin ja lisäksi todella rasittavat kirjalliset työt. Pitää olla valmis työskentelemään vammaisten ihmisten kanssa. Työllistyminen on varma, mutta työtä saakin sitten tehdä niitten puuttuvien terapeuttien edestä. Opiskelemaan pääseminen on vaikeaa. En suosittele.
T. Alanvaihtoa valmisteleva puheterapeutti
Kiitos hyvin informatiivisesta tekstistä.
Vierailija kirjoitti:
- töitä löytyisi, edes melko varmasti
- ala olisi itsenäistä työtä, ei missään nimessä liikaa ihmisten kanssa tekemisissä olemista
- ei fyysisesti liian rankkaa (saa olla muutakin kyllä kuin vain toimistossa istumista)
- ei yötyötä
- ei meteliäOpiskelua en pelkää, ja siihen myös olisi aikaa ja mahdollisuus.
Kaksi toisen asteen tutkintoa hankittuna.
Kerropas, mitä itse haluat, niin voisi joku vastaus tulla. Varsinkin, jos jätät nuo ei-sanat pois. Ihminen on usein oman itsensä este. Kun kerran saa työpaikan ja ottaa sen positiivisesti vastaan, huvitti tai ei, kasvaa ihmisenä, joka on seuraavankin työpaikan arvoinen. Yritä siis enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koodari.
Ja moni muukin IT-alan homma.
Tarvis varmaan osata jo jotain tietokoneella tehdäkin.. itse osaan surffata netissä, mutta muuten kaikki tietokoneisiin liittyvä tai vaikkapa kännykän asetukset ovat 10-vuotiaan poikani hommia, mä en osaa.
Ap
Muita ideoita?
Tässä kiteytyy monen suomalaisen työnhakijan ongelma. Ollaan muka valmiita opiskelemaan ja kehutaan tutkinnoilla, mutta kun ehdotat uuden oppimista niin aletaan naureskella, että eihän hän nyt tuollaista.
Miksi et voi opiskella sitä tietokoneen käyttöä? Sama oppimisprosessi kuin kaiken muunkin opiskelun kanssa.
Tästä nyt paistaa läpi se, että ei oikeasti halutakaan opiskella eli oppia jotain uutta vaan halutaan lösöttää siinä jo osatussa mukavuusalueen turvallisella patjalla.
LVI-asentaja. Kaikissa uudiskohteissa tarvitaan LVI-osaajia ja töitä löytyy myös vanhojen kohteiden saneerauksissa tai kiinteistöhuoltofirmoissa. Tuttuni opiskelee tällä hetkellä LVI-asentajaksi Amiedussa 1,5-vuotisella kurssilla, jossa opetusta vain kolmena päivänä viikossa.
Eikö siis ollenkaan saa olla ihmiskontakteja? Vai tarkoititko ettet halua asiakaspalvelutyötä? Jos jonkin verran kuitenkin voisit ajatella olevasi tekemisissä ihmisten kanssa, niin miten olis vaikka floristi? Tai kondiittori? Junankuljettajien ei tarvitse olla matkustajien kanssa tekemisissä, koulutus on lyhyt (taitaa olla 6kk) ja palkkakin noin 4000€/kk.
Kirjastoissa pyörii nykyään kovaa meteliä tuottavia nuoria ja narkkarit siihen päälle.
Kysy postiauton kuljettajaksi. Nyt kuljetuksia riittää noutopisteisiin. Myös ruokaostosten kuljetus lisääntyy. Väliaikoina voisit täyttää hyllyjä jne. Laita hakemus keskuspaikkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Kuorma-autonkuljettaja
Hitsaaja
Nämä on oikeasti hyviä vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Hammaslaborantti ja hammasteknikko. Töitä on, työaika päivällä, ei käytännössä suoraa potilaskontaktia, työ itsenäistä ja näet oman kätesi jäljen.
Missä voi opiskella? Millainen palkka? Voiko toimia yrittäjänä? Mitä tekee käytännössä? Tämä kiinnostaisi (en ole ap).
Ihan oikeasti. 40 kymppinen ja valmis opiskelemaan vielä 2 tutkinnon lisäksi kolmannen. Opiskelu sinulle nyt ainakaan ei sovi. Töihin mars. Raskasta fyysistä työtä. Opiskelun voit unohtaa.
Puhelinmyyjä. Ollaan siinä toki tekemisissä ihmisten kanssa, mutta vain luurin välityksellä, ei kasvotusten.
Vierailija kirjoitti:
Koodari.
Koodarin työkään ei vaan kovin itsenäistä tai välttämättä hiljastakaan oo. Töitä tehään tiimeissä, jatkuvasti palavereja, miten niitä töitö tehään. Samassa huoneessa on monta ihmistä, jotka puhuu paskaa ja kuuntelee musiikkia jne.
Datanomi ois täykky sulle