Lue keskustelun säännöt.
Musiikkitietäjille kysymys Queenin musiikista
09.12.2018 |
Katsoin Bohenian Rhapsody -elokuvan, tykkäsin ja arvostan Queenin tekemisiä.
En kuitenkaan ole koskaan pitänyt Queenin musiikista. Minusta se kuulostaa yksitoikkoiselta ja jotenkin paikallaan junnaavalta. Mercuryn laulun kuulen myös yksitasoisena, en osaa selittää paremmin.
Kysymys musiikkitietäjille siis kuuluu, mistä tämä johtuu? Queen on huippusuosittu ja minä puolestani ihmettelen, miten tankkaavaa musiikki on. Alkaa aina hyvin, mutta ei jotenkin pääse vauhtiin.
Kommentit (53)
Pidän Queenin musiikista - varsinkin siitä vanhemmasta tuotannosta. Myöhemmässä musiikissaan bändi luopui omista kokeiluistaan kaupallisemman materiaalin tuottamiseksi. Yhtye alkuun oli erittäin kokeileva ja aikaansa edellä mm.(studiotekniikassa) mutta myöhemmin 80-luvulla alkoivat siirtyä yhä enemmän sen ajan syntikkavirtaan, missä taas olivat korkeintaan keskenkertaisia eivät uudistajia.
Vanhemmassa tuotannossa oli paljon fantasiaa, viitteitä klassiseen musiikkiin sekoitettuna raskaaseen metalliin. Yksi tekijä oli tietysti Mercuryn upea ääni, joka taipuu monenlaiseen vaihteluun, akrobatiaan ja tunneilmaisuun. Lisänä Brian Mayn musiikillinen intellektualismi. Nimensä veroisesti Queen ei ole koskaan ollut rahvaan bändi. Myös live-esiintymiset ovat omaa luokkaansa. Bändi osasi soittaa ne vaativat, studiossa luodut monikerroksiset ja perfektionistiset äänirakennelmat myös livenä.
Aloittajan kysymykseen on yksinkertainen vastaus. Kaikki musiikki ei vetoa kaikkiin kuulijoihin. Itse en ole koskaan innostunut David Bowiesta, vaikka tietyissä muusikkopiireissä häntäkin pidetään suurena nerona, tai
Celine Dionista, jolla on objektiivisesti ajatellen varmasti todella upea ääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap:n kysymys on hyvä ja mielenkiintoinen. Omastakin mielestäni Queen on aivan järkyttävää musiikkia. En väitä sitä "huonoksi" vaan en vain itse pidä siitä yhtään. Olisi kyllä kiva tietää mikä ihmisiin vetoaa siinä, koska voi olla että muut kuulevat jotain ihan muuta kuin minä ja voisi olla itsekin hauska kiinnittää huomiota eri asiaan kuin normaalisti kiinnitän, ihan puhtaasta uteliaisuudesta. Queenhan voi olla vaikka mitä laatumusiikkia, mutta silti minun korvaani se kuulostaa hirveältä. Luultavasti musiikkityyli vain aiheuttaa minussa jotain tiedostamattomia ikäviä mielleyhtymiä. Tuollainen tietynlainen "vanhanaikainen" huutaminen vain on minusta epämiellyttävää, eikä laulajien/soittajien taitavuus vaikuta asiaan mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap:n kysymys on hyvä ja mielenkiintoinen. Omastakin mielestäni Queen on aivan järkyttävää musiikkia. En väitä sitä "huonoksi" vaan en vain itse pidä siitä yhtään. Olisi kyllä kiva tietää mikä ihmisiin vetoaa siinä, koska voi olla että muut kuulevat jotain ihan muuta kuin minä ja voisi olla itsekin hauska kiinnittää huomiota eri asiaan kuin normaalisti kiinnitän, ihan puhtaasta uteliaisuudesta. Queenhan voi olla vaikka mitä laatumusiikkia, mutta silti minun korvaani se kuulostaa hirveältä. Luultavasti musiikkityyli vain aiheuttaa minussa jotain tiedostamattomia ikäviä mielleyhtymiä. Tuollainen tietynlainen "vanhanaikainen" huutaminen vain on minusta epämiellyttävää, eikä laulajien/soittajien taitavuus vaikuta asiaan mitenkään.
Yksi syy on omalta kohdaltani varhainen altistus. Perhepiirissä oli diehard Queen-fani. Queenin musiikki yhdistyy omaa lapsuuteni sielunmaisemaan ja sekoittuu tiettyyn nostalgiaan ja muistoihin. Musiikkia kuunneltiin todella paljon ja aivothan tietyllä tavalla muokkautuvat toiston myötä. Aikuisiällä pidin huomattavan tauon Queenin musiikista, mutta nyt olen löytänyt vanhat kappaleet uudelleen. Queenillä on todella laaja tuotanto ja kaikki kappaleet eivät todellakaan ole mitään mestariteoksia.
Omasta mielestäni Queenilla on muutama hyvä biisi, mutta yksi on yli muiden, muusta tuotannosta poikkeava '39
En tietystikään osaa kertoa, miksi joku asia ei kolahda ap:lle. Omasta puolestani vastaan. ihmettelen suuresti, että joku pitää Queenin musiikkia tankkaavana ja yksitoikkoisena. Sitä se on harvoin, toki perus rock-/pop-poljento on monessa, mutta rock-musiikki on sellaista. Itse pidän tuotantoa ja biisejä monipuolisina, taiturillisesti tehtyinä. Joissakin kappaleissa melodia ja rytmi ovat kaikkea muuta kuin yksitoikkoisia. Soittajat hallitsevat omat soittimensa erinomaisesti ja bändissä oli kolme hyvää, mutta erityyppistä, laulajaa, joten stemmalaulu on omaa luokkaansa. Vaikutteita oli eri musiikkilajeista varsinkin alkuaikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap:n kysymys on hyvä ja mielenkiintoinen. Omastakin mielestäni Queen on aivan järkyttävää musiikkia. En väitä sitä "huonoksi" vaan en vain itse pidä siitä yhtään. Olisi kyllä kiva tietää mikä ihmisiin vetoaa siinä, koska voi olla että muut kuulevat jotain ihan muuta kuin minä ja voisi olla itsekin hauska kiinnittää huomiota eri asiaan kuin normaalisti kiinnitän, ihan puhtaasta uteliaisuudesta. Queenhan voi olla vaikka mitä laatumusiikkia, mutta silti minun korvaani se kuulostaa hirveältä. Luultavasti musiikkityyli vain aiheuttaa minussa jotain tiedostamattomia ikäviä mielleyhtymiä. Tuollainen tietynlainen "vanhanaikainen" huutaminen vain on minusta epämiellyttävää, eikä laulajien/soittajien taitavuus vaikuta asiaan mitenkään.
Yksi syy on omalta kohdaltani varhainen altistus. Perhepiirissä oli diehard Queen-fani. Queenin musiikki yhdistyy omaa lapsuuteni sielunmaisemaan ja sekoittuu tiettyyn nostalgiaan ja muistoihin. Musiikkia kuunneltiin todella paljon ja aivothan tietyllä tavalla muokkautuvat toiston myötä. Aikuisiällä pidin huomattavan tauon Queenin musiikista, mutta nyt olen löytänyt vanhat kappaleet uudelleen. Queenillä on todella laaja tuotanto ja kaikki kappaleet eivät todellakaan ole mitään mestariteoksia.
Kiitos vastauksesta.
Onkohan isolla osalla Queen-faneista taustalla samanlainen selitys? Jos ei ole altistunut jollekin musiikille niin että yhdistäisi siihen nostalgisia muistoja, niin on varmaan täysin mahdotonta tavoittaa samaa elämystä kuin ne joilla fanitukseen liittyy muistoja, jotka eivät varsinaisesti liity suoraan itse musiikkiin, vaan pikemminkin niihin tilanteisiin joissa sitä on kuunneltu.
Mutta onko paljon myös sellaisia faneja, jotka tunnistaisivat Queenin hyväksi musiikiksi, vaikka kuulisivat sitä nyt vasta ensimmäistä kertaa? Toki "nostalgiafanikin" voi eritellä musiikista elementtejä joiden ajattelee tekevän siitä hyvän, mutta ne eivät kuitenkaan liene se oikea syy siihen miksi kyseisestä musiikista pitää. Luulen että oli se lempimusiikki mitä tahansa, niin se tuntuu omasta mielestä aina jotenkin oivaltavalta tai nerokkaalta, aivan kuin se älykkäästi osaisi kohdistua juuri oikeisiin "reseptoreihin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap:n kysymys on hyvä ja mielenkiintoinen. Omastakin mielestäni Queen on aivan järkyttävää musiikkia. En väitä sitä "huonoksi" vaan en vain itse pidä siitä yhtään. Olisi kyllä kiva tietää mikä ihmisiin vetoaa siinä, koska voi olla että muut kuulevat jotain ihan muuta kuin minä ja voisi olla itsekin hauska kiinnittää huomiota eri asiaan kuin normaalisti kiinnitän, ihan puhtaasta uteliaisuudesta. Queenhan voi olla vaikka mitä laatumusiikkia, mutta silti minun korvaani se kuulostaa hirveältä. Luultavasti musiikkityyli vain aiheuttaa minussa jotain tiedostamattomia ikäviä mielleyhtymiä. Tuollainen tietynlainen "vanhanaikainen" huutaminen vain on minusta epämiellyttävää, eikä laulajien/soittajien taitavuus vaikuta asiaan mitenkään.
Ei ole. Kotonani ei kuunneltu populaarimusiikkia juuri ollenkaan, mutta teininä kuultuani Queenia se kolahti ja kovaa.
Yksi syy on omalta kohdaltani varhainen altistus. Perhepiirissä oli diehard Queen-fani. Queenin musiikki yhdistyy omaa lapsuuteni sielunmaisemaan ja sekoittuu tiettyyn nostalgiaan ja muistoihin. Musiikkia kuunneltiin todella paljon ja aivothan tietyllä tavalla muokkautuvat toiston myötä. Aikuisiällä pidin huomattavan tauon Queenin musiikista, mutta nyt olen löytänyt vanhat kappaleet uudelleen. Queenillä on todella laaja tuotanto ja kaikki kappaleet eivät todellakaan ole mitään mestariteoksia.Kiitos vastauksesta.
Onkohan isolla osalla Queen-faneista taustalla samanlainen selitys? Jos ei ole altistunut jollekin musiikille niin että yhdistäisi siihen nostalgisia muistoja, niin on varmaan täysin mahdotonta tavoittaa samaa elämystä kuin ne joilla fanitukseen liittyy muistoja, jotka eivät varsinaisesti liity suoraan itse musiikkiin, vaan pikemminkin niihin tilanteisiin joissa sitä on kuunneltu.
Mutta onko paljon myös sellaisia faneja, jotka tunnistaisivat Queenin hyväksi musiikiksi, vaikka kuulisivat sitä nyt vasta ensimmäistä kertaa? Toki "nostalgiafanikin" voi eritellä musiikista elementtejä joiden ajattelee tekevän siitä hyvän, mutta ne eivät kuitenkaan liene se oikea syy siihen miksi kyseisestä musiikista pitää. Luulen että oli se lempimusiikki mitä tahansa, niin se tuntuu omasta mielestä aina jotenkin oivaltavalta tai nerokkaalta, aivan kuin se älykkäästi osaisi kohdistua juuri oikeisiin "reseptoreihin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kuuntelen silloin tällöin Queenia, oon kuunnellut, n. 30 vuotta, mutta ei jotenkin kosketa kuin hetkittäin. Totta kai May on on hieno kitaristi, Mercury kunnon showmies ja hyviä biisejä riittää... mutta jos haluan kunnon fiiliksiä, pistän soimaan vanhaa Neil Youngia. Mut jos vielä puhutaan näistä vanhoista teknisistä bändeistä, niin Rush uppoaa minuun aika hyvin. Toisaalta taas tyttöystäväni, joka pitää tosi paljon Queenista, ei kuitenkaan lämpene yhtään Rushille. Ei kai näitä voi aina selittää...
En ole mikään innokkain Queen-yhtyeen fani ja sinkkujakin on vain 4 kpl. ("Killer Queen", "Bohemian Rhapsody", "Bicycle Race" (Heh... hieno kansi!) ja "Flash") vuosilta 1974-1980. Mutta se täytyy kyllä myöntää, että "Bohemian Rhapsody" on helkkarin upea biisi: alkaa balladina, sitten vaihtuu oopperalauluosuuteen ja lopussa mennään jo hardrockin merkeissä. Miellyttää tällaista progressiivisemman rockin ystävää. Sääli vain, että pojat rupesivat 1980-luvulla tekemään enemmän suuremman yleisön makuun olevaa musaa. Kävi kuin Genesis-yhtyeelle eli suosio nousi, mutta musiikin taso laski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kuuntelen silloin tällöin Queenia, oon kuunnellut, n. 30 vuotta, mutta ei jotenkin kosketa kuin hetkittäin. Totta kai May on on hieno kitaristi, Mercury kunnon showmies ja hyviä biisejä riittää... mutta jos haluan kunnon fiiliksiä, pistän soimaan vanhaa Neil Youngia. Mut jos vielä puhutaan näistä vanhoista teknisistä bändeistä, niin Rush uppoaa minuun aika hyvin. Toisaalta taas tyttöystäväni, joka pitää tosi paljon Queenista, ei kuitenkaan lämpene yhtään Rushille. Ei kai näitä voi aina selittää...
Geddy Leen ääni on todella omaperäinen kuten tiedät, eikä kaikki sille lämpene. Biisit toki ihan täyttä dynamiittiä. Livenä oli sellainen kokemus, että huh huh.
Klasari-ihmisethän ovat nostaneet Queenin jalustalle. Osin ansaitusti, koska Queen rikkoo musiikillisia raja-aitoja ja on ihan omanlaisensa - ja musiikillisesti kiinnostava. Toisaalta niin tekee ja on moni muukin hard rock bändi. Yhteinen hyväksyntä, klasarilemmikki-status siis myös ansiotta kohottaa Queenia - koska vaikka musiikki on tunnetta, niin ihminen ei ole tyhjä taulu, vaan jokaiseen kokemukseen vaikuttaa, sitä virittää koko kulttuurinen ympräistö.
Kaikesta musiikista ei tarvitse tykätä, mutta toisaalta ap:n tapaan on on kehittävää ja mielenkiintoista miettä miksi ei tykkää. Nyt ihan hakuammuntana - koska tässä ei paljon lähtökohtia ei ole, tarjoaisin kahta säiettä kerittäväksi, löytyisikö niistä. Ensinnäkin jos on omaksunut brittipopin keskiluokkaisella tavalla intellektuellin estetiikan niin silloin kohtuullisuus on hyve, musiikissakin. Keep calm ja niin edelleen. Se tarkoittaa keskikaistojen nyansseja ja melodisuutta. Kaikki teatraalisuus ja voimakkaat tunteet leimautuvat "ylitulkinnaksi" eli mauttomaksi. Sehän tulee taas siitä, että keskiluokan kohtuullisuuden spektrissä tehdään eroa työväenlukkaiseen holtittomuuteen, jota siis hillittömyys, tunteiden vietäväksi heittäytyminen edustaa. Paitsi jos ne esiintyvät jo valmiiksi hyväksytyssä, yläluokkaisessa klassisessa musiikissa ja oopperassa. Mutta muu musiikillinen teatraalisuus nähdään joko mauttomana ja työväenluokkaisena - hard rock, heavy, celine dion tyylinen draamapop menee tähän - tai oopperan valitut palat tyyppisenä helppoversioina - musikaalit tähän - ja siksi niitä katsellaan nenävartta pitkin, tyhmää, prolea. Suomeen tullessaan tämä luokkanäkökulma on kadonnut, mutta osa meidänkin brittipopiin vannovasta musiikkiväestä jakelee silti näitä arvostuksia ja arviointeja ihan vain musiikillisena totuutena, ymmärtämättä mistä ne nousevat.
Toinen säie on se, etät osa klassisen musiikin doktriiniin sosailisoituneista kieltäytyy edelleen ymmärtämästä klassiseen konserttimusiikkiin tai oopperaan kuulumattomatonta popin ja rockin kokonaisvaltaista ruumiillista rytmisyyttä, joka perustuu toiston hypnoottiseen voimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap:n kysymys on hyvä ja mielenkiintoinen. Omastakin mielestäni Queen on aivan järkyttävää musiikkia. En väitä sitä "huonoksi" vaan en vain itse pidä siitä yhtään. Olisi kyllä kiva tietää mikä ihmisiin vetoaa siinä, koska voi olla että muut kuulevat jotain ihan muuta kuin minä ja voisi olla itsekin hauska kiinnittää huomiota eri asiaan kuin normaalisti kiinnitän, ihan puhtaasta uteliaisuudesta. Queenhan voi olla vaikka mitä laatumusiikkia, mutta silti minun korvaani se kuulostaa hirveältä. Luultavasti musiikkityyli vain aiheuttaa minussa jotain tiedostamattomia ikäviä mielleyhtymiä. Tuollainen tietynlainen "vanhanaikainen" huutaminen vain on minusta epämiellyttävää, eikä laulajien/soittajien taitavuus vaikuta asiaan mitenkään.
Yksi syy on omalta kohdaltani varhainen altistus. Perhepiirissä oli diehard Queen-fani. Queenin musiikki yhdistyy omaa lapsuuteni sielunmaisemaan ja sekoittuu tiettyyn nostalgiaan ja muistoihin. Musiikkia kuunneltiin todella paljon ja aivothan tietyllä tavalla muokkautuvat toiston myötä. Aikuisiällä pidin huomattavan tauon Queenin musiikista, mutta nyt olen löytänyt vanhat kappaleet uudelleen. Queenillä on todella laaja tuotanto ja kaikki kappaleet eivät todellakaan ole mitään mestariteoksia.
Kiitos vastauksesta.
Onkohan isolla osalla Queen-faneista taustalla samanlainen selitys? Jos ei ole altistunut jollekin musiikille niin että yhdistäisi siihen nostalgisia muistoja, niin on varmaan täysin mahdotonta tavoittaa samaa elämystä kuin ne joilla fanitukseen liittyy muistoja, jotka eivät varsinaisesti liity suoraan itse musiikkiin, vaan pikemminkin niihin tilanteisiin joissa sitä on kuunneltu.
Mutta onko paljon myös sellaisia faneja, jotka tunnistaisivat Queenin hyväksi musiikiksi, vaikka kuulisivat sitä nyt vasta ensimmäistä kertaa? Toki "nostalgiafanikin" voi eritellä musiikista elementtejä joiden ajattelee tekevän siitä hyvän, mutta ne eivät kuitenkaan liene se oikea syy siihen miksi kyseisestä musiikista pitää. Luulen että oli se lempimusiikki mitä tahansa, niin se tuntuu omasta mielestä aina jotenkin oivaltavalta tai nerokkaalta, aivan kuin se älykkäästi osaisi kohdistua juuri oikeisiin "reseptoreihin".
Jos nyt ottaa esimerkiksi yhden Queenin klassikkoalbumin " A Night at the Opera" n, josta löytyy juurikin Bohemian Rhapsody. Siinä on paikoitellen aivan upeita kappaleita tai kohtia. Esimerkiksi kappale "Death on two legs" jossa on aivan mieletön pianointro tai "the Prophet´s song" joka sulautuu saumattomasti jälleen upean bachmaiseen pianoon kappaleessa "Love of my life".
Mutta the Prophet´s song ei ole helppo kappale. Perusmelodia on tarttuva ja mukaansa tempaava, mutta sitten keskiosassa on hurjan pitkä "people can you hear me- now I know" osio. Muistaakseni kappale sai alkunsa jostain Brian Mayn näkemästä painajaisunesta. Rakenteensa puolesta muusikot ilmeisesti tekivät ainakin 60-luvulla pitkiä kappaleita, joiden psykedeeliset osat heijastivat huumetrippejä ymv. Juuri haastavuutensa vuoksi kyse ei ole mistään heppoisesta pop-kappaleesta vaan taiteesta. Jos pystyy irrottautumaan kuuntelussaan musiikin genrerajoista ja hyväksymään avoimesti, että rockin keskellä voi olla ooppeeraa tai ehkä jotain jatsin kaltaista irrottelua (kuten kappaleessa "Sweet Lady") voi ehkä ymmärtää ja nauttia musiikista itsenään.
Tietysti Queenin musiikissa on myös paljon 60- ja 70-luvun kevyen humppapopin kliseitä, jotka varmasti saattavat nykykuuntelijan korvaan olla vaivaannuttavan vanhanaikaisia. Toinen bändin helmasynti on överi mahtipontisuus. On kappaleita kuten the March of the Black Queen (Queen II), johon on onnistuttu ymppäämään vähän liikaa kaikkea. Tällöin kappaleessa olevat hyvät ideat kyllä hukkuvat sen kaiken sekametelisopan keskellä. Vertailukohtana samalta levyltä löytyvä White Queen joka lyyrisessä pelkistyneisyydessään on upea.
Queenin musiikki on taiderockia. Miten selittää taidetta?
Ehkä ap: lla ei ole rocktaustaa. Esim. joku Queenin jäsenistä tykkäsi soittaa akustisella kitaralla Bachia ja sen kuulee. En tiedä muuta bändiä, joka olisi tehnyt tiettyjä juttuja yhtä nerokkaasti,
Mutta sitten jos nuotteja analysoi, huomaa, että loppujen lopuksi kuitenkin pyöritään kehää josta ei ole henkistä ulospääsyä.
Se ei kuitenkaan tarkoita esim. soinnutusta. Aikaa siitä on noin 23 vuotta kun tutkin niitä. Minulla pitäisi olla ne nyt edessäni jotta voisin kirjoittaa tarkemmin. Tämä asia on kuitenkin päällimmäisin joka jäi mieleeni pelkällä järkiperäisellä analyysilla. Mielenkiintoista, miten rockmusiikki on pohjimmiltaan aika mustaa ja se imaisee ihmisen kokonaan mukaansa. Se on loppujen lopuksi aika ilotonta ja se paljastui järkiperäisellä tutkimisella. Siinä ei ole korkeampaa henkistä sfääriä.
Sitten jos esim, jos kuuntelee ja tutkii jotain Bachin koraalia, muutamassa tahti paljastaa, miten suunnattoman paljon rikkaampaa se on henkisesti, siis muutama tahti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuu koska viestejä poistuu.
Sitten kun tutkin Queenin nuotteja, yhdessä biisissä saattoi olla sivukaupalla, huomasin, että ne olivat tyhjää täynnä
Ällistykseni oli suuri ihmetellessäni miten voi olla mahdollista että rockmusiikki voidaan saada silti kuulostamaan niin hyvältä vaikka pohjimmiltaan se on tyhjää täynnä. Tämä ei tarkoita mitään taiteeseen kuuluvaa pelkistämistä, vaan yksinkertaisesti sitä, että rockmusiikki on itse asiassa tyhjyyttä, jopa taiderock.
Oli karseaa huomata asia. Olin ihmeissäni.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuu koska viestejä poistuu.
Sitten kun tutkin Queenin nuotteja, yhdessä biisissä saattoi olla sivukaupalla, huomasin, että ne olivat tyhjää täynnä
Ällistykseni oli suuri ihmetellessäni miten voi olla mahdollista että rockmusiikki voidaan saada silti kuulostamaan niin hyvältä vaikka pohjimmiltaan se on tyhjää täynnä. Tämä ei tarkoita mitään taiteeseen kuuluvaa pelkistämistä, vaan yksinkertaisesti sitä, että rockmusiikki on itse asiassa tyhjyyttä, jopa taiderock.Oli karseaa huomata asia. Olin ihmeissäni.
Painovirhepaholainen iskenyt sun nuotteihin? Miten voi olla nuotteja jotka ovat "tyhjää täynnä"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuu koska viestejä poistuu.
Sitten kun tutkin Queenin nuotteja, yhdessä biisissä saattoi olla sivukaupalla, huomasin, että ne olivat tyhjää täynnä
Ällistykseni oli suuri ihmetellessäni miten voi olla mahdollista että rockmusiikki voidaan saada silti kuulostamaan niin hyvältä vaikka pohjimmiltaan se on tyhjää täynnä. Tämä ei tarkoita mitään taiteeseen kuuluvaa pelkistämistä, vaan yksinkertaisesti sitä, että rockmusiikki on itse asiassa tyhjyyttä, jopa taiderock.Oli karseaa huomata asia. Olin ihmeissäni.
Painovirhepaholainen iskenyt sun nuotteihin? Miten voi olla nuotteja jotka ovat "tyhjää täynnä"?
Henkisesti. Ehkä sun pitäisi alkaa funtsia asiaa filosofisesti.
Sulla pitäisi olla oma musiikkifilosofia. Joutuit ajattelemaan paljon.
Mercuryn ääni on todella intensiivisen kuuloinen. Ääni kuin laser-valo.
Vierailija kirjoitti:
Mercuryn ääni on todella intensiivisen kuuloinen. Ääni kuin laser-valo.
ää
Hän on uskomaton laulaja. Pidän heitä nerokkaina.
Klassisessa musiikissakin he olisivat luoneet huikaisevan uran.
Sävellyksillään ja intensiteetillää . Lahjakkuus on niin huippua.
Bicycle Race nyt on aikamoista huttua, mutta taas Show Must Go On on ihan uskomaton.