viiltely

Nämä yleensä poistetaan, mutta lopetat sen vaan samoin kuin lopetetaan karkit, tupakka, alkoholi jne. se vaan lopetetaan.

Okei. Noh ne mä olen lopettanut kuin seinää mutta tähän juttuun ei tehoa.

Keksit jonkun paremman tavan purkaa ahdistusta, vaikka liikunta (esim nyrkkeily!), taide, musiikin kuuntelu, puhuminen..

kiitos, käyn lenkil 3kertaa viikossa ja salilla melki joka ilta......

Onnetontuuli0 kirjoitti:

kiitos, käyn lenkil 3kertaa viikossa ja salilla melki joka ilta......

Hyvä, kaikki luova tai liikunnallinen auttaa. Kävelylenkit metsässä tai muuten luonnossa mulla erityisesti, lisäksi ajatusten kirjoittaminen. Kirjoittaa kannattaa hyvällä mielellä myös, esimerkiks juttuja mistä on iloinen tai kiitollinen tai mistä haaveilee. Tollaset lopetuskeinot voi samalla auttaa ajatuksia ja mieltä kirkastumaan pidemmällä välillä tosi paljon :) 

Kannattaa kokeilla sitä että aina ahdistuksen iskiessä punnertaa itsensä väsyksiin, laittaa suuhun poppamiehen karkin tai laittaa kädet jääkylmään veteen kunnes koskee.

Itseltäni jäi viiltely pois vanhenemisen myötä ihan itsekseen vaikka ahdistus ei kadonnutkaan.

Onnetontuuli0 kirjoitti:

Okei. Noh ne mä olen lopettanut kuin seinää mutta tähän juttuun ei tehoa.

Koska siirsit syyt viiltelyyn. Et siis tiedä, että nekin vain lopetetaan ilman, että siirrytään seuraavaan addiktioon.

Tulet ulos kaapista, se lievittää ahdistusta eikä viiltelylle ole enää tarvetta.

Onnetontuuli0 kirjoitti:

kiitos, käyn lenkil 3kertaa viikossa ja salilla melki joka ilta......

Pakkoliikuntaa. Hoida se ahdistuksesi terapiassa tai itsehoito-oppiden avulla. Ahdistusta voi oppia sietämään, lakkaa juoksemasta karkuun. Ahdistus menee aina ohi, vaikka se palaisi. Se palannutkin ahdistus kaikkoaa.

Syvähengitys voi auttaa myös: istu vaikka lattialle, silmät kii ja hengittele aluksi ehkä liioitellun rauhallisesti ja syvään. Laita vaikka herätys kahden minuutin jälkeen ja päätä pysyä siinä edes sen verran ennenku tekee mitää tyhmää itelleen, mulla auttaa (on ikävä kyllä kokemusta viiltelystä ja sen jälkee muista addiktioista, ja ihan senki takia toivon että keksit parempia tapoja purkaa ahdistusta mä sillon).

Jos tosta hengittelystä tulee tapa, tiiät jo sillon, kun vähän ahdistaa mutta ennen ku tulee tarve viillellä mennä hengitelemään ja rauhottumaan hetkeks. Voit laittaa vaikka valot pois ja youtubesta jotain healing- tai meditaatiomusaa hiljaa taustalle. Jos alat tykkää nii sieltä löytyy ohjattuja meditaatioitakin, kannattaa kokeilla :)

Kaikkea hyvää sulle<3

Vierailija kirjoitti:

Syvähengitys voi auttaa myös: istu vaikka lattialle, silmät kii ja hengittele aluksi ehkä liioitellun rauhallisesti ja syvään. Laita vaikka herätys kahden minuutin jälkeen ja päätä pysyä siinä edes sen verran ennenku tekee mitää tyhmää itelleen, mulla auttaa (on ikävä kyllä kokemusta viiltelystä ja sen jälkee muista addiktioista, ja ihan senki takia toivon että keksit parempia tapoja purkaa ahdistusta mä sillon).

Jos tosta hengittelystä tulee tapa, tiiät jo sillon, kun vähän ahdistaa mutta ennen ku tulee tarve viillellä mennä hengitelemään ja rauhottumaan hetkeks. Voit laittaa vaikka valot pois ja youtubesta jotain healing- tai meditaatiomusaa hiljaa taustalle. Jos alat tykkää nii sieltä löytyy ohjattuja meditaatioitakin, kannattaa kokeilla :)

Kaikkea hyvää sulle<3

Oho, kuin mä*

Musta tuntuu aina ihan tajuttoman pahalta jos näkee jollakulla viiltely-arpia. Varsinkin läheisen ihmisen viiltely oikeesti sattuu itseenkin.

Mä oon viillellyt ala-asteesta asti. Nyt 31 v ja pari vuotta ilman. En ole viillellyt koko aikaa vaan välissä ollut vuoden tai parinkin taukoja, yleensä siinä  vaiheessa kun olen löytänyt suhteen.

Koitan terottaa itselleni, että mun pitäisi rakastaa kehoani ja kohdella sitä hyvin. Enhän haluaisi kenellekään muullekaan rakkaalle sitä osaksi.

Joskus kun oikein ahdistaa niin punnerran tai teen vatsoja niin pitkään että sattuu. Tai lähden juoksemaan. Juoksen niin pitkään että happi loppuu. Mutta en juokse sitä ahdistusta karkuun vaan nimenomaan sitä vastaan, sen takia että saan taistella ja haistattaa sille. Kyllä se ohi menee ja voitan sen, en anna sille valtaa määrätä mun elämästä vaan otan sen vallan itselleni.

Nykyään jos ahdistaa niin nipistelen tai puristelen itseäni, koitan kuitenkin välttää mustelmia.

Musiikki ja liikunta auttaa, ja rakkaat ihmiset.

Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Onnetontuuli0 kirjoitti:

kiitos, käyn lenkil 3kertaa viikossa ja salilla melki joka ilta......

Hyvä, kaikki luova tai liikunnallinen auttaa. Kävelylenkit metsässä tai muuten luonnossa mulla erityisesti, lisäksi ajatusten kirjoittaminen. Kirjoittaa kannattaa hyvällä mielellä myös, esimerkiks juttuja mistä on iloinen tai kiitollinen tai mistä haaveilee. Tollaset lopetuskeinot voi samalla auttaa ajatuksia ja mieltä kirkastumaan pidemmällä välillä tosi paljon :) 

Juu olen siis kirjoittanut joka päivä päiväkirjaan ja pidän sitä koko ajan mukanani. Ajatusten kirjoittaminen tuntuu hyvältä. Kukaan ei voi tuomita minua minun ajatuksistani koska en niitä niin paljo edes sanele. Olin joskus 3vuotta sitten kirjoittanut läheisilleni kirjeen jossa pyysin anteeksi yms. koska olin niin lähellä viedä itseltäni hengen, mutta nykyään se on pelkkää puhetta ei mitään tekoja vaan vain puhetta. Olen löytänyt yhden hyvän ystävän jolle voin puhua ja kertoa tunteistani jos minulla on jotai sydämelläni. Hän on minun tuki ja ilopillerini hän saa ajatukset pois pahasta ja ahdistukseta. Ja tietenkin oma jätkä jonka kanss olen ollut jo 2vuotta. Ja olen todella kiitollinen hänestä että hän auttaa ja tukee minua ja on vain läsnä minun luonani.

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu aina ihan tajuttoman pahalta jos näkee jollakulla viiltely-arpia. Varsinkin läheisen ihmisen viiltely oikeesti sattuu itseenkin.

Mä oon viillellyt ala-asteesta asti. Nyt 31 v ja pari vuotta ilman. En ole viillellyt koko aikaa vaan välissä ollut vuoden tai parinkin taukoja, yleensä siinä  vaiheessa kun olen löytänyt suhteen.

Koitan terottaa itselleni, että mun pitäisi rakastaa kehoani ja kohdella sitä hyvin. Enhän haluaisi kenellekään muullekaan rakkaalle sitä osaksi.

Joskus kun oikein ahdistaa niin punnerran tai teen vatsoja niin pitkään että sattuu. Tai lähden juoksemaan. Juoksen niin pitkään että happi loppuu. Mutta en juokse sitä ahdistusta karkuun vaan nimenomaan sitä vastaan, sen takia että saan taistella ja haistattaa sille. Kyllä se ohi menee ja voitan sen, en anna sille valtaa määrätä mun elämästä vaan otan sen vallan itselleni.

Nykyään jos ahdistaa niin nipistelen tai puristelen itseäni, koitan kuitenkin välttää mustelmia.

Musiikki ja liikunta auttaa, ja rakkaat ihmiset.

Voimia!

Kiitos ja voimia sinullekin!<3 Ja itse myös suren kun näin kerran mun parhaalla frendillä viiltely arpia. Ja ne oli syvempiä kuin minun joten huolestuin todella paljon hänestä. Tiedän, että sillä syvyydellä ei ole väliä, koska viilto on yhtä paha kuin syvä viilto. Hän pystyi lopettamaan, mutta minä en vain pysty ja pelkään, että en saa ammattia tämän vuoksi. Olen siis 18vuotias. Ja ammattikoulua vielä käyn. Musiikista on tullut osa elämääni ja liikunta on aina ollutkin. 

Vierailija kirjoitti:

Syvähengitys voi auttaa myös: istu vaikka lattialle, silmät kii ja hengittele aluksi ehkä liioitellun rauhallisesti ja syvään. Laita vaikka herätys kahden minuutin jälkeen ja päätä pysyä siinä edes sen verran ennenku tekee mitää tyhmää itelleen, mulla auttaa (on ikävä kyllä kokemusta viiltelystä ja sen jälkee muista addiktioista, ja ihan senki takia toivon että keksit parempia tapoja purkaa ahdistusta mä sillon).

Jos tosta hengittelystä tulee tapa, tiiät jo sillon, kun vähän ahdistaa mutta ennen ku tulee tarve viillellä mennä hengitelemään ja rauhottumaan hetkeks. Voit laittaa vaikka valot pois ja youtubesta jotain healing- tai meditaatiomusaa hiljaa taustalle. Jos alat tykkää nii sieltä löytyy ohjattuja meditaatioitakin, kannattaa kokeilla :)

Kaikkea hyvää sulle<3

Kiitos, ja taidankin kokeilla tuota syvähengittelyä.. :)

Jeesus sentään, aikuiset ihmiset! Lääkäriin ja sieltä kautta lähete suljetulle.