Puolison kuoleman toivominen

Jeesus voi parantaa mielisairaudesta!

Voi ap, toivon sinulle voimia ottaa ero. Jos olet vähävarainen, ainakin pienemmillä paikkakunnilla järjestyy kunnallinen asunto. Kierrätyksestä löytyy edulliset huonekalut. Toimeentulotukea saa, jos ei ole palkkaa tai eläkettä.

Seurakunnan diakonin kanssa voisi keskustella, löytyisikö tukihenkilöä. Useimmilla paikkakunnilla on mielenterveysyhdistys, joilla on toimintaa, esim. viikottaisia kokoontumisia. Jos tykkäät laulaa, menen johonkin kuoroon. Ei ole hyvä jäädä yksin.

Jospa se, että rupesit kirjoittamaan asiasta, saa sinut myös toimimaan. Eihän sinun kannata sanoa miehelle, että haet eroa, ennen kuin olet järjestänyt asunnon itsellesi. Ota yhteyttä paikkakuntasi kunnalliseen asuntotoimistoon. Ole itsesi ystävä nyt. Rakasta itseäsi niin, että vapautat elämäsi vihamielisen puolison vaikutuspiiristä.

Löysin tämän vanhan ketjun. Mun mieheni toivoo mun kuolemaani koska mulla on paljon sairauksia jotka haittaavat normaalia arkea. Nykyään sanoo joka päivä pahasti ja aluksi mietin itsekin että olisi parempi kuolla pois. Kuitenkin nyt on elämänhaluni palannut enkä enää edes itke vaikka hän sanoo ikävästi.

Mies jätti mitään etukäteen varottamatta, olin ihan rikki. Olisi ollut helpompi selvitä jos mies olisi vaikka menehtynyt tapaturmassa, silloin ei olisi jättänyt vapaasta tahdosta perhettään.

Ex oli mt ongelmainen (ei pelkkä masennus).

Voin sanoa että hankalimpana kautena saatoin päästää turhautuneisuuttani suusta asioita joita en oikeasti tarkottanut. Vaikka rakastaisi, se on välillä todella raskasta. Miehesi on ehkä uupunut, eikä osaa/pysty tuoda julki sitä?

Ei taida olla kokemusta puolison kuolemasta, ero on tuhannesti helpompaan, ystävyys voi jatkua erosta huolimatta, se on ihan teidän kahden välinen sopimus.

Vierailija kirjoitti:

Löysin tämän vanhan ketjun. Mun mieheni toivoo mun kuolemaani koska mulla on paljon sairauksia jotka haittaavat normaalia arkea. Nykyään sanoo joka päivä pahasti ja aluksi mietin itsekin että olisi parempi kuolla pois. Kuitenkin nyt on elämänhaluni palannut enkä enää edes itke vaikka hän sanoo ikävästi.

Miksi olet tuossa suhteessa, etsi kumppani, joka arvostaa sinua. Mielummin yksin kuin huonossa suhteessa!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei toi nyt terve ajatus ole, mutta inhimillinen joskus, jossain tilanteessa. Jos se on pysyvä mielentila niin tarvitset apua, jos se tulee riidan tms tilanteen keskellä niin eroa, se on varoitusmerkki.

On ollut pysyvää ja pitkään jatkunutta, mutta "lopetti" kun aloin huomauttamaan asiasta. Oletettavasti siis kätkee ajatuksensa entistä paremmin.

Mulle on alkanut tulla itsetuhoisia ajatuksia ja saan niihin vahvistusta tuosta, kun miehenikin sitä toivoo. Toisaalta olen järkyttynyt, että miten ihmeessä voin olla ajautunut elämässäni tähän, että oma puoliso kokisi kuolemani helpotuksena ja toivoo sitä.

Yhtenä päivänä sanoin, että olen aina halunnut uskoa, että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia, hän katkaisi puheeni ja alkoi raivota, että ei todellakaan ole! Kaikki ihmiset eivät todellakaan ole samanarvoisia vaan toiset ovat arvokkaampia.

Olin tuostakin järkyttynyt.

No onhan miehesi tuossa oikeassa. Miten kukaan voi kuvitella että kaikki ihmiset olisivat samanarvoisia?

Aivan tasan tarkkaan esim. aivokirurgi, joka kykenee tekemään leikkauksen johon vain pieni määrä muita ihmisiä pystyy, ja pelastaa satoja ihmishenkiä, on kaikilla mahdollisilla mittareilla mitattuna arvokkaampi kuin vaikkapa nyt rapajuoppo joka on ollut yhteiskunnan elättinä 30 vuotta ja lopuksi tappaa jonkun ryyppykaverinsa puukolla.

Vierailija kirjoitti:

0/5 nyt jotain rajaa.

Tuttu nimenomaan toivoi miehensä kuolemaa, että pääsee siitä helposti eroon. Uskon, että tällaisia perheitä on muitakin. 

Ymmärrän täysin tuollaisia tuntemuksia. Jos on monta vuotta elänyt suhteessa josta ei vaan pääse eroon, kun vaikean eronkin jälkeen se vainoaminen ja kiusantekeminen jatkuu. Jos henkilö on oikeasti sairas, mieleltään ja osaa sen todella hyvin peittää suhteen ulkopuolisilta henkilöiltä, joille esitetään kaiken olevan kunnossa. Jatkuvaa perheen uhkailua, joka erotessa päättyisi siihen pahimpaan: perhesurmaan. Joten älkää yhtään arvostelko jos ette oikeasti tiedä taustoja! On helppo sanoa miksi et sitten eroa, ei se niin vaikeaa loppujenlopuksi ole. Sitten kun itse elät tämmöisen ihmisen kanssa, joka on oikeasti erittäin hankala ja sairas niin et sä siitä noin vaan eroon pääse, vaikka eroaisitkin. Silloin oikeasti olisi helpompaa, kaikkien kannalta että vaan kuolisi pois, se perhe saisi vapauden siitä elämästä mitä on joutunut kokemaan!

Elämäni tarina. Olemme naimisissa n.50v. Hyvin menestynyt akateeminen mies, vaikka en ole syntyperäinen suomalainen ja toisaalta en valitse suomea hyvin. Ajan kulkua, eräänä päivänä vieraili kahden viikon ajan mökillämme perhemme vasta eronnut ystävätär jaaretelun huviksi, yhtäkkiä kaikki mitä todettu positiivista minussa nauroivat sitä. Vaimoni lukea paljon, niin paljon, että kotona, mökillä tai ulkomailla, hänen elämässä on muuttunut pelkää makuuhuone, sänkki ja kirjan, lehden tai tabletin kädessä. Hän ei harrasta mitään muuttua, eikä edes shoppailua, jopa alusvaatteet ei hän itse osta, puhumattakaan ruokaa. Joskus hän mainitsi eron, ja joskus puhuu vuolasti vaikkeasta elää ilman minua. Kuitenkin joistakin merkkejä huomasin, että hän elää ja toivoa koulemani pois kohta, rahaa jäi hänelle paljon. Vasta toista päivä kun olin sängessä, en ehtinyt sulkemaan silmät. Silloin vaimoni kävi meidän makuuhuoneessa ei huomannut, etten vielä nukknuut ja lausui kauniilla hiljaisella äänellä "nuku pois" kansi kertaa. Voisitte ajatella miksi että ero. Kannattaako sitä tehdä 50 vuoden avioliiton jälkeen. Elämässämme oli ylämäkiä ja alamäkiä,

Vanhoilla pareilla taitaa olla yleistäkin, etenkin jos toinen on jotenkin sairas. Avioeroa ei haluta ottaa, koska avioehtoa ei ole ja kuolema tuo leskeneläkkeen ja tasingon. Ellei peräti koko omaisuutta. Odotellaan aikaa että päästään rilluttelemaan ja toisen kuolemaa. Sairasta mutta totta. En olisi uskonut ellen olisi omin silmin nähnyt ja vielä useampaan kertaan. Ihmisellä ei lopulta ole muuta kuin rahallista arvoa, siksi en luota edes puolisooni.

Jää kyllä pohtimaan kumpi se mt ongelmainen on vai onko molemmat sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilla pareilla taitaa olla yleistäkin, etenkin jos toinen on jotenkin sairas. Avioeroa ei haluta ottaa, koska avioehtoa ei ole ja kuolema tuo leskeneläkkeen ja tasingon. Ellei peräti koko omaisuutta. Odotellaan aikaa että päästään rilluttelemaan ja toisen kuolemaa. Sairasta mutta totta. En olisi uskonut ellen olisi omin silmin nähnyt ja vielä useampaan kertaan. Ihmisellä ei lopulta ole muuta kuin rahallista arvoa, siksi en luota edes puolisooni.

Lisään vielä että testamentin olen tehnyt tyyliin Kari Kivilahti ja puoliso ei siitä tiedä.