Puolison kuoleman toivominen

Human kirjoitti:

Tsemppiä sinulle , olet arvokas ja tärkeä. Kukaan ei ole toista arvokkaampi vaan jokainen on yhtä arvokas. Tuollaiset puheet on miehesi oire jostakin, vuodesta toiseen on vaikea jatkaa. Järjestä asioitasi ja keskustelu jonkun kanssa. Varmasti selviät <3

Kiitos.

Ap

Meillä oli sama ongelma. Kun mies erään pahan riidan yhteydessä uhkasi tappaa minut, soitin kriisikeskukseen ja sieltä ohjattiin turvakotiin, jonne menin lapsen kanssa.  Se oli meidän onni. Miestä ei jätetty yksin vaan hänet ohjattiin terapiaan ja hän sai apua. Me päästiin kriisipariterapiaan. Tilanteen tasaannuttua palattiin yhteen, mutta nyt pohditaan ja suunnitellaan vakavasti eroa. Enää minun kuolema ei ole miehellenikään vaihtoehto vaan sanoo toivovansa, että pysyn hengissä mahdollisimman pitkään yhteisen lapsemme vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä tästä juurikaan puhuta, mutta totuus on se että puolison kuolema on helpompi kestää kuin ero. Riippumatta siitä onko suhteessa tunteita ja rakkautta vai ei.

Juuri näin töissä havainnut

Kysy "lyömättömän linjan" palvelusta neuvoa, mihin naisena /miehenä voit ottaa yhteyttä, että voit keskustella anonyymisti asiastasi. Mikäli olet itse aggressiivinen ja et uskalla puhua muualla. Googlesta löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä tästä juurikaan puhuta, mutta totuus on se että puolison kuolema on helpompi kestää kuin ero. Riippumatta siitä onko suhteessa tunteita ja rakkautta vai ei.

Olet niin varma asiastasi, että kuoliko puolisosi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se masennus mihinkään parane jos toi sun ympäristö ei muutu terveemmäksi.

Ero.

Tiedän, et vaihtoehdot on:

1. ero ja uusi parempi elämä

2. kuolema

3. ero ja kuolema

1/3 on todennäköisyys, et asiat menis vielä hyvin. En vaan usko siihen enää ollenkaan, koska muuta "tukea" ei ole kuin tämä aviomies.

Ap

Olet viisas ja tiedostat paljon asioita. Miksi et siis kokeilisi kohtaa 1: ero ja uusi parempi elämä?? Ei sillä ole väliä löytyykö parempi elämä (vaikka uskonkin että niin käy!) mutta yrittäminen on jo kova juttu. Tsemppiä!! 🤗

Olen toivonut mieheni kuolemaa lähes koko avioliiton ajan (yli 20 vuotta). En aio erota, koska se ei sovi uskontooni. Jumala siis estää, ei ihmiset. Toisaalta nykyään olen jo eristänyt oman elämäni niin hänen elämästään (kun lapset jo isoja), että aika sama enää. Tulisi vaan ongelmia omaisuuden kanssa. Ellei sitten myytäisi taloa ja jaettaisi rahoja lasten kesken. Mies on vaan sellainen besserwisser, joka kuvittelee voivansa pomottaa ja määrätä miten asiat hoidetaan. Mutta minua ei kukaan määräile.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tästä juurikaan puhuta, mutta totuus on se että puolison kuolema on helpompi kestää kuin ero. Riippumatta siitä onko suhteessa tunteita ja rakkautta vai ei.

Juuri näin töissä havainnut

Oletko koskaan miettinyt miltä se tuntuu?

Aina sanotaan, että itsemurhan tehneet eivät halunneet olla taakka... Mä en näillä kokemuksilla usko, että se itsemurha-ajatus on tullut näiden ihmisten päähän tyhjästä...

Vierailija kirjoitti:

Olen toivonut mieheni kuolemaa lähes koko avioliiton ajan (yli 20 vuotta). En aio erota, koska se ei sovi uskontooni. Jumala siis estää, ei ihmiset. Toisaalta nykyään olen jo eristänyt oman elämäni niin hänen elämästään (kun lapset jo isoja), että aika sama enää. Tulisi vaan ongelmia omaisuuden kanssa. Ellei sitten myytäisi taloa ja jaettaisi rahoja lasten kesken. Mies on vaan sellainen besserwisser, joka kuvittelee voivansa pomottaa ja määrätä miten asiat hoidetaan. Mutta minua ei kukaan määräile.

Just. Eikö sulla ole mitään omaa vastuuta mistään?

Vierailija kirjoitti:

Olen toivonut mieheni kuolemaa lähes koko avioliiton ajan (yli 20 vuotta). En aio erota, koska se ei sovi uskontooni. Jumala siis estää, ei ihmiset. Toisaalta nykyään olen jo eristänyt oman elämäni niin hänen elämästään (kun lapset jo isoja), että aika sama enää. Tulisi vaan ongelmia omaisuuden kanssa. Ellei sitten myytäisi taloa ja jaettaisi rahoja lasten kesken. Mies on vaan sellainen besserwisser, joka kuvittelee voivansa pomottaa ja määrätä miten asiat hoidetaan. Mutta minua ei kukaan määräile.

Eroaminen on sallittu joka uskonnossa. Vai onko sinulla joku erityinen uskonlahko, joka sinua painostaa? Olisiko hyvä keskustella asiasta muiden kanssa (ei lahkolaisten tai uskontokunnan), eri kysymykset, ettet yksin mieti yhdellä näkökulmalla. Olisi miehellekin tärkeää päästä eteenpäin elämässä ja sinulle. Avioliitossa ollaan vapaaehtoisesti ja vain jos aidosti välittää /kiinnostaa. Jumala ei ole väkisin ihmisiä yhdessä pitävä. Ihmiset oikeasti selviävät eroista ajan myötä ja olet jo käytännössä erossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen toivonut mieheni kuolemaa lähes koko avioliiton ajan (yli 20 vuotta). En aio erota, koska se ei sovi uskontooni. Jumala siis estää, ei ihmiset. Toisaalta nykyään olen jo eristänyt oman elämäni niin hänen elämästään (kun lapset jo isoja), että aika sama enää. Tulisi vaan ongelmia omaisuuden kanssa. Ellei sitten myytäisi taloa ja jaettaisi rahoja lasten kesken. Mies on vaan sellainen besserwisser, joka kuvittelee voivansa pomottaa ja määrätä miten asiat hoidetaan. Mutta minua ei kukaan määräile.

Eroaminen on sallittu joka uskonnossa. Vai onko sinulla joku erityinen uskonlahko, joka sinua painostaa? Olisiko hyvä keskustella asiasta muiden kanssa (ei lahkolaisten tai uskontokunnan), eri kysymykset, ettet yksin mieti yhdellä näkökulmalla. Olisi miehellekin tärkeää päästä eteenpäin elämässä ja sinulle. Avioliitossa ollaan vapaaehtoisesti ja vain jos aidosti välittää /kiinnostaa. Jumala ei ole väkisin ihmisiä yhdessä pitävä. Ihmiset oikeasti selviävät eroista ajan myötä ja olet jo käytännössä erossa

Höpsis. Minä ja mieheni olemme kumpikin konservatiivisia kristittyjä, kuulumme luterilaiseen kirkkoon eikä mihinkään lahkoon. Kukaan ei meitä painosta. Paitsi Jeesus, joka kieltää Raamatussa avioeron. Ei avioliitossa olla vapaaehtoisesti, vaan se on Jumalan palvelemista. Kyllä Jumala pitää väkisin yhdessä. Mieheni ei myöskään missään nimessä halua avioeroa, vaikka tietää etten minä rakasta häntä, vaan toivon hänen kuolemaansa. Tämä on meidän kohtalomme. Jumala voi siitä vapauttaa antamalla jomman kumman kuolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen toivonut mieheni kuolemaa lähes koko avioliiton ajan (yli 20 vuotta). En aio erota, koska se ei sovi uskontooni. Jumala siis estää, ei ihmiset. Toisaalta nykyään olen jo eristänyt oman elämäni niin hänen elämästään (kun lapset jo isoja), että aika sama enää. Tulisi vaan ongelmia omaisuuden kanssa. Ellei sitten myytäisi taloa ja jaettaisi rahoja lasten kesken. Mies on vaan sellainen besserwisser, joka kuvittelee voivansa pomottaa ja määrätä miten asiat hoidetaan. Mutta minua ei kukaan määräile.

Just. Eikö sulla ole mitään omaa vastuuta mistään?

Mitähän vastuuta mahdat oikein peräänkuuluttaa? En ymmärrä höpinääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen toivonut mieheni kuolemaa lähes koko avioliiton ajan (yli 20 vuotta). En aio erota, koska se ei sovi uskontooni. Jumala siis estää, ei ihmiset. Toisaalta nykyään olen jo eristänyt oman elämäni niin hänen elämästään (kun lapset jo isoja), että aika sama enää. Tulisi vaan ongelmia omaisuuden kanssa. Ellei sitten myytäisi taloa ja jaettaisi rahoja lasten kesken. Mies on vaan sellainen besserwisser, joka kuvittelee voivansa pomottaa ja määrätä miten asiat hoidetaan. Mutta minua ei kukaan määräile.

Eroaminen on sallittu joka uskonnossa. Vai onko sinulla joku erityinen uskonlahko, joka sinua painostaa? Olisiko hyvä keskustella asiasta muiden kanssa (ei lahkolaisten tai uskontokunnan), eri kysymykset, ettet yksin mieti yhdellä näkökulmalla. Olisi miehellekin tärkeää päästä eteenpäin elämässä ja sinulle. Avioliitossa ollaan vapaaehtoisesti ja vain jos aidosti välittää /kiinnostaa. Jumala ei ole väkisin ihmisiä yhdessä pitävä. Ihmiset oikeasti selviävät eroista ajan myötä ja olet jo käytännössä erossa

Höpsis. Minä ja mieheni olemme kumpikin konservatiivisia kristittyjä, kuulumme luterilaiseen kirkkoon eikä mihinkään lahkoon. Kukaan ei meitä painosta. Paitsi Jeesus, joka kieltää Raamatussa avioeron. Ei avioliitossa olla vapaaehtoisesti, vaan se on Jumalan palvelemista. Kyllä Jumala pitää väkisin yhdessä. Mieheni ei myöskään missään nimessä halua avioeroa, vaikka tietää etten minä rakasta häntä, vaan toivon hänen kuolemaansa. Tämä on meidän kohtalomme. Jumala voi siitä vapauttaa antamalla jomman kumman kuolla.

Sairas kuvio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen toivonut mieheni kuolemaa lähes koko avioliiton ajan (yli 20 vuotta). En aio erota, koska se ei sovi uskontooni. Jumala siis estää, ei ihmiset. Toisaalta nykyään olen jo eristänyt oman elämäni niin hänen elämästään (kun lapset jo isoja), että aika sama enää. Tulisi vaan ongelmia omaisuuden kanssa. Ellei sitten myytäisi taloa ja jaettaisi rahoja lasten kesken. Mies on vaan sellainen besserwisser, joka kuvittelee voivansa pomottaa ja määrätä miten asiat hoidetaan. Mutta minua ei kukaan määräile.

Eroaminen on sallittu joka uskonnossa. Vai onko sinulla joku erityinen uskonlahko, joka sinua painostaa? Olisiko hyvä keskustella asiasta muiden kanssa (ei lahkolaisten tai uskontokunnan), eri kysymykset, ettet yksin mieti yhdellä näkökulmalla. Olisi miehellekin tärkeää päästä eteenpäin elämässä ja sinulle. Avioliitossa ollaan vapaaehtoisesti ja vain jos aidosti välittää /kiinnostaa. Jumala ei ole väkisin ihmisiä yhdessä pitävä. Ihmiset oikeasti selviävät eroista ajan myötä ja olet jo käytännössä erossa

Höpsis. Minä ja mieheni olemme kumpikin konservatiivisia kristittyjä, kuulumme luterilaiseen kirkkoon eikä mihinkään lahkoon. Kukaan ei meitä painosta. Paitsi Jeesus, joka kieltää Raamatussa avioeron. Ei avioliitossa olla vapaaehtoisesti, vaan se on Jumalan palvelemista. Kyllä Jumala pitää väkisin yhdessä. Mieheni ei myöskään missään nimessä halua avioeroa, vaikka tietää etten minä rakasta häntä, vaan toivon hänen kuolemaansa. Tämä on meidän kohtalomme. Jumala voi siitä vapauttaa antamalla jomman kumman kuolla.

Raamatussa ei kielletä avioeroa, koska koko avioliitto on huomattavasti myöhempää perua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tästä juurikaan puhuta, mutta totuus on se että puolison kuolema on helpompi kestää kuin ero. Riippumatta siitä onko suhteessa tunteita ja rakkautta vai ei.

Juuri näin töissä havainnut

Just joo. Itse olen yhä terapian tarpeessa puolison itsemurhan aiheuttaman trauman takia. Tapahtumasta on pian aikaa 15 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen toivonut mieheni kuolemaa lähes koko avioliiton ajan (yli 20 vuotta). En aio erota, koska se ei sovi uskontooni. Jumala siis estää, ei ihmiset. Toisaalta nykyään olen jo eristänyt oman elämäni niin hänen elämästään (kun lapset jo isoja), että aika sama enää. Tulisi vaan ongelmia omaisuuden kanssa. Ellei sitten myytäisi taloa ja jaettaisi rahoja lasten kesken. Mies on vaan sellainen besserwisser, joka kuvittelee voivansa pomottaa ja määrätä miten asiat hoidetaan. Mutta minua ei kukaan määräile.

Eroaminen on sallittu joka uskonnossa. Vai onko sinulla joku erityinen uskonlahko, joka sinua painostaa? Olisiko hyvä keskustella asiasta muiden kanssa (ei lahkolaisten tai uskontokunnan), eri kysymykset, ettet yksin mieti yhdellä näkökulmalla. Olisi miehellekin tärkeää päästä eteenpäin elämässä ja sinulle. Avioliitossa ollaan vapaaehtoisesti ja vain jos aidosti välittää /kiinnostaa. Jumala ei ole väkisin ihmisiä yhdessä pitävä. Ihmiset oikeasti selviävät eroista ajan myötä ja olet jo käytännössä erossa

Höpsis. Minä ja mieheni olemme kumpikin konservatiivisia kristittyjä, kuulumme luterilaiseen kirkkoon eikä mihinkään lahkoon. Kukaan ei meitä painosta. Paitsi Jeesus, joka kieltää Raamatussa avioeron. Ei avioliitossa olla vapaaehtoisesti, vaan se on Jumalan palvelemista. Kyllä Jumala pitää väkisin yhdessä. Mieheni ei myöskään missään nimessä halua avioeroa, vaikka tietää etten minä rakasta häntä, vaan toivon hänen kuolemaansa. Tämä on meidän kohtalomme. Jumala voi siitä vapauttaa antamalla jomman kumman kuolla.

Raamatussa ei kielletä avioeroa, koska koko avioliitto on huomattavasti myöhempää perua.

Mitähän sinäkin kuvittelet tietäväsi :D  Saivartelet ilmeisesti jostain juridisista ja muotoseikoista. Avioliitto-instituutio on "vanha kuin taivas".

Markuksen evankeliumi, luku 10.

2 Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka häntä koetellakseen kysyivät, saako mies hylätä vaimonsa. [

3 Hän vastasi heille: "Mitä Mooses on siitä säätänyt?"

4 He sanoivat: "Mooses antoi meille luvan kirjoittaa erokirjan ja hylätä vaimon."

5 Silloin Jeesus sanoi: "Te olette kovasydämisiä, siksi hän laati teille sen säännöksen.

6 Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.

7 Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa,

8 niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi.

9 Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

10 Kun he olivat keskenään, opetuslapset kysyivät uudestaan tätä asiaa.

11 Jeesus sanoi heille: "Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on avionrikkoja ja tekee väärin vaimoaan kohtaan.

12 Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen toivonut mieheni kuolemaa lähes koko avioliiton ajan (yli 20 vuotta). En aio erota, koska se ei sovi uskontooni. Jumala siis estää, ei ihmiset. Toisaalta nykyään olen jo eristänyt oman elämäni niin hänen elämästään (kun lapset jo isoja), että aika sama enää. Tulisi vaan ongelmia omaisuuden kanssa. Ellei sitten myytäisi taloa ja jaettaisi rahoja lasten kesken. Mies on vaan sellainen besserwisser, joka kuvittelee voivansa pomottaa ja määrätä miten asiat hoidetaan. Mutta minua ei kukaan määräile.

Eroaminen on sallittu joka uskonnossa. Vai onko sinulla joku erityinen uskonlahko, joka sinua painostaa? Olisiko hyvä keskustella asiasta muiden kanssa (ei lahkolaisten tai uskontokunnan), eri kysymykset, ettet yksin mieti yhdellä näkökulmalla. Olisi miehellekin tärkeää päästä eteenpäin elämässä ja sinulle. Avioliitossa ollaan vapaaehtoisesti ja vain jos aidosti välittää /kiinnostaa. Jumala ei ole väkisin ihmisiä yhdessä pitävä. Ihmiset oikeasti selviävät eroista ajan myötä ja olet jo käytännössä erossa

Höpsis. Minä ja mieheni olemme kumpikin konservatiivisia kristittyjä, kuulumme luterilaiseen kirkkoon eikä mihinkään lahkoon. Kukaan ei meitä painosta. Paitsi Jeesus, joka kieltää Raamatussa avioeron. Ei avioliitossa olla vapaaehtoisesti, vaan se on Jumalan palvelemista. Kyllä Jumala pitää väkisin yhdessä. Mieheni ei myöskään missään nimessä halua avioeroa, vaikka tietää etten minä rakasta häntä, vaan toivon hänen kuolemaansa. Tämä on meidän kohtalomme. Jumala voi siitä vapauttaa antamalla jomman kumman kuolla.

Sairas kuvio.

Mikä sinä olet määrittelemään jotakin sairaaksi tai terveeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen toivonut mieheni kuolemaa lähes koko avioliiton ajan (yli 20 vuotta). En aio erota, koska se ei sovi uskontooni. Jumala siis estää, ei ihmiset. Toisaalta nykyään olen jo eristänyt oman elämäni niin hänen elämästään (kun lapset jo isoja), että aika sama enää. Tulisi vaan ongelmia omaisuuden kanssa. Ellei sitten myytäisi taloa ja jaettaisi rahoja lasten kesken. Mies on vaan sellainen besserwisser, joka kuvittelee voivansa pomottaa ja määrätä miten asiat hoidetaan. Mutta minua ei kukaan määräile.

Eroaminen on sallittu joka uskonnossa. Vai onko sinulla joku erityinen uskonlahko, joka sinua painostaa? Olisiko hyvä keskustella asiasta muiden kanssa (ei lahkolaisten tai uskontokunnan), eri kysymykset, ettet yksin mieti yhdellä näkökulmalla. Olisi miehellekin tärkeää päästä eteenpäin elämässä ja sinulle. Avioliitossa ollaan vapaaehtoisesti ja vain jos aidosti välittää /kiinnostaa. Jumala ei ole väkisin ihmisiä yhdessä pitävä. Ihmiset oikeasti selviävät eroista ajan myötä ja olet jo käytännössä erossa

Höpsis. Minä ja mieheni olemme kumpikin konservatiivisia kristittyjä, kuulumme luterilaiseen kirkkoon eikä mihinkään lahkoon. Kukaan ei meitä painosta. Paitsi Jeesus, joka kieltää Raamatussa avioeron. Ei avioliitossa olla vapaaehtoisesti, vaan se on Jumalan palvelemista. Kyllä Jumala pitää väkisin yhdessä. Mieheni ei myöskään missään nimessä halua avioeroa, vaikka tietää etten minä rakasta häntä, vaan toivon hänen kuolemaansa. Tämä on meidän kohtalomme. Jumala voi siitä vapauttaa antamalla jomman kumman kuolla.

Sairas kuvio.

Mikä sinä olet määrittelemään jotakin sairaaksi tai terveeksi?

Olemalla selvästi vähemmän harhainen kuin joku toinen? - eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen toivonut mieheni kuolemaa lähes koko avioliiton ajan (yli 20 vuotta). En aio erota, koska se ei sovi uskontooni. Jumala siis estää, ei ihmiset. Toisaalta nykyään olen jo eristänyt oman elämäni niin hänen elämästään (kun lapset jo isoja), että aika sama enää. Tulisi vaan ongelmia omaisuuden kanssa. Ellei sitten myytäisi taloa ja jaettaisi rahoja lasten kesken. Mies on vaan sellainen besserwisser, joka kuvittelee voivansa pomottaa ja määrätä miten asiat hoidetaan. Mutta minua ei kukaan määräile.

Eroaminen on sallittu joka uskonnossa. Vai onko sinulla joku erityinen uskonlahko, joka sinua painostaa? Olisiko hyvä keskustella asiasta muiden kanssa (ei lahkolaisten tai uskontokunnan), eri kysymykset, ettet yksin mieti yhdellä näkökulmalla. Olisi miehellekin tärkeää päästä eteenpäin elämässä ja sinulle. Avioliitossa ollaan vapaaehtoisesti ja vain jos aidosti välittää /kiinnostaa. Jumala ei ole väkisin ihmisiä yhdessä pitävä. Ihmiset oikeasti selviävät eroista ajan myötä ja olet jo käytännössä erossa

Höpsis. Minä ja mieheni olemme kumpikin konservatiivisia kristittyjä, kuulumme luterilaiseen kirkkoon eikä mihinkään lahkoon. Kukaan ei meitä painosta. Paitsi Jeesus, joka kieltää Raamatussa avioeron. Ei avioliitossa olla vapaaehtoisesti, vaan se on Jumalan palvelemista. Kyllä Jumala pitää väkisin yhdessä. Mieheni ei myöskään missään nimessä halua avioeroa, vaikka tietää etten minä rakasta häntä, vaan toivon hänen kuolemaansa. Tämä on meidän kohtalomme. Jumala voi siitä vapauttaa antamalla jomman kumman kuolla.

Sairas kuvio.

Mikä sinä olet määrittelemään jotakin sairaaksi tai terveeksi?

Olemalla selvästi vähemmän harhainen kuin joku toinen? - eri

Milläs todistat, ettei juuri sinun näkökantasi ole täyttä harhaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen toivonut mieheni kuolemaa lähes koko avioliiton ajan (yli 20 vuotta). En aio erota, koska se ei sovi uskontooni. Jumala siis estää, ei ihmiset. Toisaalta nykyään olen jo eristänyt oman elämäni niin hänen elämästään (kun lapset jo isoja), että aika sama enää. Tulisi vaan ongelmia omaisuuden kanssa. Ellei sitten myytäisi taloa ja jaettaisi rahoja lasten kesken. Mies on vaan sellainen besserwisser, joka kuvittelee voivansa pomottaa ja määrätä miten asiat hoidetaan. Mutta minua ei kukaan määräile.

Eroaminen on sallittu joka uskonnossa. Vai onko sinulla joku erityinen uskonlahko, joka sinua painostaa? Olisiko hyvä keskustella asiasta muiden kanssa (ei lahkolaisten tai uskontokunnan), eri kysymykset, ettet yksin mieti yhdellä näkökulmalla. Olisi miehellekin tärkeää päästä eteenpäin elämässä ja sinulle. Avioliitossa ollaan vapaaehtoisesti ja vain jos aidosti välittää /kiinnostaa. Jumala ei ole väkisin ihmisiä yhdessä pitävä. Ihmiset oikeasti selviävät eroista ajan myötä ja olet jo käytännössä erossa

Höpsis. Minä ja mieheni olemme kumpikin konservatiivisia kristittyjä, kuulumme luterilaiseen kirkkoon eikä mihinkään lahkoon. Kukaan ei meitä painosta. Paitsi Jeesus, joka kieltää Raamatussa avioeron. Ei avioliitossa olla vapaaehtoisesti, vaan se on Jumalan palvelemista. Kyllä Jumala pitää väkisin yhdessä. Mieheni ei myöskään missään nimessä halua avioeroa, vaikka tietää etten minä rakasta häntä, vaan toivon hänen kuolemaansa. Tämä on meidän kohtalomme. Jumala voi siitä vapauttaa antamalla jomman kumman kuolla.

Raamatussa ei kielletä avioeroa, koska koko avioliitto on huomattavasti myöhempää perua.

Mitähän sinäkin kuvittelet tietäväsi :D  Saivartelet ilmeisesti jostain juridisista ja muotoseikoista. Avioliitto-instituutio on "vanha kuin taivas".

Markuksen evankeliumi, luku 10.

2 Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka häntä koetellakseen kysyivät, saako mies hylätä vaimonsa. [

3 Hän vastasi heille: "Mitä Mooses on siitä säätänyt?"

4 He sanoivat: "Mooses antoi meille luvan kirjoittaa erokirjan ja hylätä vaimon."

5 Silloin Jeesus sanoi: "Te olette kovasydämisiä, siksi hän laati teille sen säännöksen.

6 Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.

7 Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa,

8 niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi.

9 Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

10 Kun he olivat keskenään, opetuslapset kysyivät uudestaan tätä asiaa.

11 Jeesus sanoi heille: "Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on avionrikkoja ja tekee väärin vaimoaan kohtaan.

12 Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen."

Saa kyllä aika monelle mutkalle vääntyä, että voi väittää ettei Raamattu kieltäisi avioeroa. Pettämistapauksissa se sallitaan, samoin erilleen muutto jos välit ovat rikki. Mutta avioliitto säilyy silti voimassa, eikä ole lupa ottaa uutta puolisoa.