Lue keskustelun säännöt.
Elämä ilman miestä on stressittömämpää naiselle
07.12.2018 |
Onko jotain syitä miksi pitäisi pariutua? Lapsia en halua. Rakkautta saan perheeltä ja ystäviltä. En usko miesten pinnalliseen rakkauteen joka perustuu pitkälti ulkonäköön.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole mitään syytä pariutua ellei/ennen kuin kohtaa ihmisen, jota ilman ei halua olla ja elää.
No jooei, minä kohtasin tälläisen ihmisen, mutta kun se pystyy vallan mainiosti olemaan ja elämään ilman mua...
Et ihan ymmärtänyt pointtia pystymisen ja haluamisen välillä. Parisuhde on hyvä silloin, kun halutaan olla toistensa kanssa vaikka pystyttäisiinkin olemaan ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida olla edes tarpeen aloittaa listausta siitä mitä kaikkea välttää sinkkuudella. Nuorena aikuisena taisi kaivata parisuhdetta vain sen takia, että oli illuusio suunnasta, koska oli hukassa eikä yhteiskunnassa kiinni niin kuin nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemukset parisuhteesta ovat lähinnä sitä, että mulla on omien sotkujen lisäksi siivottava miehenkin sotkut ja ruuanlaittoa on tuplasti sinkkuaikaan verrattuna. Tällä hetkellä työ vie mun elämästä niin paljon aikaa ja voimia, että musta ei kerta kaikkiaan ole mihinkään parisuhteisiin. Sori miehet.
Kyllä pistää miettimään kuinka näitä miehiä on kasvatettu? Luolassako? Minusta myös poikien äideillä /isillä on vastuu kasvattaa lapsistaan itsestään huolehtivia aikuisia ihmisiä eikä mitään mammanpoikia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemukset parisuhteesta ovat lähinnä sitä, että mulla on omien sotkujen lisäksi siivottava miehenkin sotkut ja ruuanlaittoa on tuplasti sinkkuaikaan verrattuna. Tällä hetkellä työ vie mun elämästä niin paljon aikaa ja voimia, että musta ei kerta kaikkiaan ole mihinkään parisuhteisiin. Sori miehet.
Kyllä pistää miettimään kuinka näitä miehiä on kasvatettu? Luolassako? Minusta myös poikien äideillä /isillä on vastuu kasvattaa lapsistaan itsestään huolehtivia aikuisia ihmisiä eikä mitään mammanpoikia.
Huoh... vanhempien on tosiaan syy (NOT). Ei minulla ole mitään erityistä vastuuta aikuisesta pojastani (tai tyttärestä) Olen näyttänyt miten kotitöitä tehdään ja olen tehnyt selväksi, että ne ei tule itsestään tehdyksi. Omista pyykeistään saavat huolehtia itse, muuten teinit saavat osallistua vapaaehtoisesti siivoamiseen tai ruuanlaittoon, koska se on minulle helpompaa. Enkä usko, että sanelupolitiikka tekisi lapsistani ainakaan oma-aloitteisempia. Nyt tulee apua kuitenkin melkein viikoittain. Jos lapseni haluaa elää paskassa kun omilleen muuttaa, niin saa elää. Ja pariskunta saa luvan sopia keskenään kotitöiden jaosta, minua on turha tulla syyttämään kasvatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
nojaa. riippuu naisesta ittestään ja siitä miehestä myös. jos on sopiva parisuhde ja oikea mies niin eipä siinä paljon stressiä oo. mutta jos on väärä ja huoni suhde niin sitten kyllä. eikä kaikille ulkonäkö ole niin merkityksellistä rakkaudessa.
Kyllähän se ulkonäkö on se minkä ensimmäisenä huomaa ihmisessä. Minut ainakin mies jätti muutaman kymmenen yhteisen vuoden jälkeen koska rupsahdin.
Siihen asti meni ihan ok niin kauan kun näytin siedettävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on päinvastaisia kokemuksia ja epäilen että tämä on kääntymässä päälaelleen. Miehet tekevät kotitöitä enemmän kuin koskaan, enemmän töitä, ja pääsääntöisesti ne "miestentyöt". Monet isät hoitavat myös lapsia siinä missä nainenkin. Näin siis minäkin. Avioeron koittaessa minun työni jopa väheni ja ex-vaimo tuntuu pyytävän joka käänteessä apua. Kaiken lisäksi ero oli hänen ajatuksensa, koska en kuulemma osallistunut tarpeeksi. Voisiko tämä järjetön aivopesu jo loppua, tästä kärsii kaikki.
Tämä on niin totta. Nykyajan naiset ovat uskomattoman itsekkäitä, joilla on jostain syystä iskostunut kana-aivoihinsa että mies on naisten palvelija eikä tasa-arvoinen kumppani.
Onneksi itse olen fiksu miestä kunnioittava itsenäinen nainen.
Kyllä ja ei. Olen aina pärjännyt yksin ja nauttinut omasta seurastani.
Tietenkään en voi itselleni antaa hellyyttä tai seksiä (masturbaatio ei voita seksiä tai ole verrattavissa) ja eihän mikään voita toisen hymyä joka heijastuu omasta hymystäsi katsoessasi kumppaniasi.
Varmasti putoaisi ilman miestäni stressi toisesta ihmisestä ”reviirilläni” ja saisin toteuttaa/olla toteuttamatta itseäni juuri niin kuin haluaisin yksin.
Onneksi ratkaisu on luoda omaa tilaa kummallekkin ja muutenkin en ole koskaan käsittänyt sitä ettei parisuhteesta voida keskustelun ja toiminnan kautta luoda tapoja elää hyvää elämää yhdessä, välillä joustaen suuntaan tai toiseen.
Eikö kukaan tällä palstalla ole elämästään nauttiva ja kokenut koskaan onnellista parisuhdetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihanaa olla sinkku. Saa olla omassa kodissaan juuri niinkuin tykkää, ei tarvitse siivota kenenkään jälkiä, saa tehdä mitä haluaa silloin kun itse haluaa. Ainoa mitä kaipaan on seksi. Osaan kyllä hoidella itseni hyvinkin, mutta kyllä sitä miestäkin joskus kaipaisi. Mitään yhden yön juttuja en halua harrastaa, yök.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on päinvastaisia kokemuksia ja epäilen että tämä on kääntymässä päälaelleen. Miehet tekevät kotitöitä enemmän kuin koskaan, enemmän töitä, ja pääsääntöisesti ne "miestentyöt". Monet isät hoitavat myös lapsia siinä missä nainenkin. Näin siis minäkin. Avioeron koittaessa minun työni jopa väheni ja ex-vaimo tuntuu pyytävän joka käänteessä apua. Kaiken lisäksi ero oli hänen ajatuksensa, koska en kuulemma osallistunut tarpeeksi. Voisiko tämä järjetön aivopesu jo loppua, tästä kärsii kaikki.
Sinunlaisesi miehet ovat kyllä edelleen harvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jotain syitä miksi pitäisi pariutua? Lapsia en halua. Rakkautta saan perheeltä ja ystäviltä. En usko miesten pinnalliseen rakkauteen joka perustuu pitkälti ulkonäköön.
Kun olin ollut pidempään sinkku, niin minulla pariutumisen syynä oli kyllä hyväksynnän hakeminen. Ajattelin, että minussa täytyy olla jotain vikaa, jos en kenellekään kelpaa. Lisäksi tuntui, että ympäristö painosti pariutumaan (tästä en tiedä, onko se omaa tulkintaani) Ja kyllä, koin olevani arjessa yksinäinen.
Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi kyllä voinut käydä huonosti, mutta onneksi olen nyt varsin onnellisessa parisuhteessa ja kaksi lastamme ovat kasvaneet jo teini-ikään.
Nyt kun tiedän paremmin ja sille parikymppiselle itselleni sanoisin ohjeeksi, ettei sitä pidä missään nimessä pariutua pariutumisen vuoksi (tämän oikeastaan tiesin jo silloin, mutta se oli vain vaikea sisäistää)
Toisaalta, mitä tulee ympäristön paineeseen, arvelisin, että ap on kuitenkin hieman eri tilanteessa kuin minä aikoinaan. Yksinelävien naisten päätöstä kuitenkin lopulta kunnioitetaan, huolimatta kaikista uteluista. Ja ne utelutkin loppuvat kunhan pääsee tukevasti kolmenkympin yli. Yksinelävä mies on ympäristön silmissä joko friikki tai tai taltuttamaton poikamies. Jos kumpikaan näistä ei sovi, on kyseessä oltava kaappihomo (kuten minusta ajateltiin). Ja tämä asetelma säilyy, vaikka mies olisi viisikymppinen, kun sen "perheen voi perustaa kypsemmälläkin iällä, katsokaa vaikka presidenttiä".
Jos nyt päätyisin jostain syystä näin keski-iällä sinkuksi, en lähtisi aktiivisesti hakemaan parisuhdetta. Toisaalta, jos joku elämääni tupsahtaisi, en häntä ilman syytä hätistäisi pois.
Olet väärässä. Tutkitusti yksineläviin naisiin suhtaudutaan kielteisemmin kuin yksineläviin miehiin.
Otin itselleni miehen, koska en ole kauhean sosiaalinen ja vietin liikaa aikaa itsekseni. Tuntui, että se yksinvietetty aika oli aivan liiallista eikä enää terveellä tasolla. Olen tyytyväinen, vaikka meneehän siihen tietysti rahaa, aikaa ja vaivaa. Toisaalta mies on kotona lapsen kanssa ja hoitaa hänet ja kodin, saan säännöllistä seksiä häneltä ja paljon positiivista huomiota.
Miehiä on kuitenkin niin monenlaisia, että pitää todella tarkkaan miettiä, kuka on sopiva ja kenestä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Edellisissä suhteissani haitta on ollut merkittävästi suurempi ja siksi mietin pitkään, viitsinkö enää ottaa miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietän aikaa toki viikottain perheen ja ystävien kanssa. En välttämättä enemmän kuin pari kertaa viikossa, viihdyn kotona ja läheisiä tapaan aina muualla. Kaikilla omat menot ja kiireet, usein vaikea löytää tapaamisajankohtaa.
Avomiehen kanssa taas on ihanaa päivittäin jutella ja viettää aikaa yhdessä. Meillä on todella mukavaa ja hauskaa yhdessä, oli se sitten sohvalla makoilua tai museossa käynti.
Yksin asuessa katselin paljon Netflixiä, sitäkin kivempi katsoa yhdessä. Mutta yksin asuessa tylsempää vaikka leipoa, pelaaminen yhdessä kivempaa.
Tosi tärkeä myös tuki, välillä on arki rankkaa, mutta miehen tuen ja avun avulla pärjään.
Vierailija kirjoitti:
Läheisyys ja seksi on kyllä tärkeitä. Mut muuten juu. Miehen mukana elämään tulee paljon hankaluuksia ja ristiriitoja. Ja lisää kotitöitä. Lapsetki menee aina helpommalla. Ne voi kasvattaa, toistaitoista aikuista miestä ei.
Enemmän kotitöitä?! Jos asuisi yksin, pitäisi kotityöt tehdä yksin.
Ja eikai nyt terveessä suhteessa älyttömästi ristiriitoja ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, meitä naisia ei yleensäkään paneta kuten miehiä. Hormonit on erilaiset. Evoluutio on sen hoitanut. Jos naisilla olisi samat seksihalut kuin miehillä, naiset eivät jäisi henkiin kaikista raskauksista. Ja mies harvoin osaa tyydyttää naisen.
Rahallisesti naiset tienaa suht saman kuin miehet, miehet syövät ja tuhlaavat elektroniikkaan eli ovat kustannuserä.
Miestä tarvitaan lapsen tekoon, sen nainen usein tarvitsee. Tuttavapiirissä on niitä jotka ovat raskautuneet mutta jättäneet miehen ulkopuolelle.
Mies olettaa olevansa täysin autettava, eli ei pysty hoitamaan kotia, koska nainen on hänen äutinsä samalla kuin mälliaukko. Mies vie kohtuuttoman paljon työajan ulkopuolisia resursseja, joita voisi käyttää harrastuksiin kuten aerojooga, agility tai taidekurssi.
Mitä hyötyä miehestä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisyys ja seksi on kyllä tärkeitä. Mut muuten juu. Miehen mukana elämään tulee paljon hankaluuksia ja ristiriitoja. Ja lisää kotitöitä. Lapsetki menee aina helpommalla. Ne voi kasvattaa, toistaitoista aikuista miestä ei.
Enemmän kotitöitä?! Jos asuisi yksin, pitäisi kotityöt tehdä yksin.
Ja eikai nyt terveessä suhteessa älyttömästi ristiriitoja ole?
No jos toinen vain sotkee eikä siivoa ollenkaan niin siinähän on kahden ihmisen sotkut siivottavana yhden sijaan. Ja toki asiat voi tehdä monella tapaa myös - oman kahvikupin vieminen ohimennessään tiskikoneeseen sen jälkeen kun on kahvinsa juonut ei vaadi varsinaisesti vaivaa, mutta tusinan kahvikupin asioikseen korjaaminen eri puolilta asuntoa on toinen juttu. Varsinkin kun samassa yhteydessä yleensä huomaa että nekin astiat jotka ovat sentään päätyneet keittiöön lojuvat tiskialtaassa, koska puhtaita ei osaa koneesta tyhjentää kukaan muu.
Tässä taloudessa se on tosin nainen jolle arkiaskareet ovat ylivoimaisen vaikeita mutta en yhtään epäile etteikö samanlaisia miehiä olisi vähintään yhtä paljon ellei enemmänkin.
Jaa, en minäkään mieheetömänä miehenä koe olevani kovin stressaantunut 😊
Vierailija kirjoitti:
Minulla on päinvastaisia kokemuksia ja epäilen että tämä on kääntymässä päälaelleen. Miehet tekevät kotitöitä enemmän kuin koskaan, enemmän töitä, ja pääsääntöisesti ne "miestentyöt". Monet isät hoitavat myös lapsia siinä missä nainenkin. Näin siis minäkin. Avioeron koittaessa minun työni jopa väheni ja ex-vaimo tuntuu pyytävän joka käänteessä apua. Kaiken lisäksi ero oli hänen ajatuksensa, koska en kuulemma osallistunut tarpeeksi. Voisiko tämä järjetön aivopesu jo loppua, tästä kärsii kaikki.
Ei ole minkään arvoista, että miehet tekevät kotitötä "enemmän kuin koskaan". Mitäs se naista lämmittää, että äiti tai isoäiti sai tehdä kaiken yksin joskus aikoinaan ja itse pääsee pikkuisen helpommalla? Ei nainen vertaa eikä pidä verrata tilannettaan johonkin vuosikymmenten takaisiin rooleihin. Nainen vertaa työmääräänsä siihen oman miehensä työmäärään.
"Miestentöihin" ilmeisesti lasketaan palstamiesten mukaan jopa auton katsastus. 30 minuuttia VUODESSA. Mistä puolet on katsastuskonttorissa istuskelua. Siitä voi arvioida sitä miesten työmäärää.
Vierailija kirjoitti:
Niin, meitä naisia ei yleensäkään paneta kuten miehiä. Hormonit on erilaiset. Evoluutio on sen hoitanut. Jos naisilla olisi samat seksihalut kuin miehillä, naiset eivät jäisi henkiin kaikista raskauksista. Ja mies harvoin osaa tyydyttää naisen.
Rahallisesti naiset tienaa suht saman kuin miehet, miehet syövät ja tuhlaavat elektroniikkaan eli ovat kustannuserä.
Miestä tarvitaan lapsen tekoon, sen nainen usein tarvitsee. Tuttavapiirissä on niitä jotka ovat raskautuneet mutta jättäneet miehen ulkopuolelle.
Mies olettaa olevansa täysin autettava, eli ei pysty hoitamaan kotia, koska nainen on hänen äutinsä samalla kuin mälliaukko. Mies vie kohtuuttoman paljon työajan ulkopuolisia resursseja, joita voisi käyttää harrastuksiin kuten aerojooga, agility tai taidekurssi.
Mitä hyötyä miehestä on?
Puhu ihan vain omasta puolestasi. Monet naiset rakastavat seksiä, sinä näköjään vihaat. Mutta et ole "naiset".
Totta kai parisuhde aiheuttaa stressiä ja hirveästi vaivaa. Kompromisseja, konflikteja, toisen huomioimista, joustamista... Olihan elämä sinkkuna sata kertaa yksinkertaisempaa.
Onneksi en ole mikään kedon kaunein kukkanen, joten minun ei ikinä tarvitse miettiä onko mies kanssani vain ulkonäköni takia. Varmasti ei ole :) Joten voin luottaa aitoon rakkauteen, kun olen vielä aika köyhäkin.
Niin no, jos mies ei sytytä, niin ei ole mitään syytä pariutua. Varmasti monelle sinkkuna pysyminen onkin se parempi vaihtoehto.
Tunnut etsivän miestä, joka sinua tukemalla ja henkisellä pääomallaan tekisi sinut onnelliseksi. Koetapa joskus toisinpäin. Koeta löytää joku, jonka haluat tehdä onnelliseksi.