Lue keskustelun säännöt.
Hyökkäävä exä ei jätä rauhaan
Kristallipallo
06.12.2018 |
Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa nyt pari vuotta. Miehelläni on taustalla todella riitaisa avioero, josta jo useita vuosia. Exän suhtautuminen ollut kuitenkin hyökkäävää ja painostavaa erosta lähtien. Kun exä noin vuosi sitten sai tietää olemassaolostani, alkoi uusi vaihe. Vaikkemme viranomaisten ohjeesta niihin enää reagoi, tulee viestejä jatkuvasti, myös lastensuojeluilmoituksia, haasteita eikä tappouhkauksiltakaan ole vältytty.
Tekee pahaa mieheni puolesta. Ja olen mietityttänyt paljon olisiko jotain mikä saisi exän rauhoittumaan.
Tekee pahaa myös pojan puolesta, jolle ollut pakko kertoa tilanteesta ja oikoa virheellisiä väitteitä siltä varalta, että äiti olisi niitä myös hänelle puhunut. Poika on upea ja tekisi mieli kehua äidille miten hienon pojan ovat kasvattaneet. Lapsi kuitenkin sitä mieltä, ettei kannata olla äitiin yhteydessä mitenkään, koska viestien määrä vain kasvaisi.
Onko muilla vastaavia kokemuksia ja erityisesti mikä auttaisi? Jatkuuko tämä kunnes lapsi on 18v?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuu. Sitten kohdistuu lapseen.
Jep. Näin oli meilläkin. Syyllistäminen ja häirintä ei lopu niin kauan kuin henki pihisee, koska siitä on tullut elämän sisältö.
Itku... sanot kuitenkin, että ”oli teilläkin”. Koska, miten ja miksi sitten loppui?
Ap
Loppui exän kuolemaan. Lapsia on kaksi jo aikuista, toinen pärjäilee uskomattoman hyvin kokemuksiinsa nähden, toinen on herkempi ja kipuilee edelleen.
Teidänkin lapsenne tarvitsee paljon tukea. Vanhempi on kuitenkin aina vanhempi, ja lapsen voi olla vielä aikuisenakin vaikea suhtautua asiaan. Voi kunpa äiti olisi hankkinut itselleen terapiaa aikanaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt mieheltä miten on aikanaan hoitanut eron. Noita "hulluja" eksiä on loppujen aika harvoin ja syy heidän käytökseensä löytyy sitä omasta ihanasta nyksästä. Jos mies on lopettanut suhteen rumasti vaikka pettämällä tai katoamalla niin voi kestää vuosia ennen kuin eksä toipuu asiasta.
Niin ja miehesi pitäisi olla se joka hoitaa asian kuntoon eli tekee sovun eksänsä kanssa ja pyytää jättämään sinut rauhaan. Jos se ei onnistu niin sitten puret hammasta ja kestät...tai viet asian poliisille.
Olet varmasti samaa mieltä oli sukupuoliroolit kuinka päin tahansa?
Tottakai olen. Samalla lailla niitä on naisia jotka pettävät tai tekevät ilkeitä temppuja eron yhteydessä. Ei se sukupuolesta riippuva asia ole.
Hei,
Jos on kuitenkin kyse mielisairaudesta niin ei siinä mikään auta. Pahoittelen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt mieheltä miten on aikanaan hoitanut eron. Noita "hulluja" eksiä on loppujen aika harvoin ja syy heidän käytökseensä löytyy sitä omasta ihanasta nyksästä. Jos mies on lopettanut suhteen rumasti vaikka pettämällä tai katoamalla niin voi kestää vuosia ennen kuin eksä toipuu asiasta.
Niin ja miehesi pitäisi olla se joka hoitaa asian kuntoon eli tekee sovun eksänsä kanssa ja pyytää jättämään sinut rauhaan. Jos se ei onnistu niin sitten puret hammasta ja kestät...tai viet asian poliisille.
Mitä sitten vaikka olisi pettänyt ja lähtenyt rumasti? Exän olisi pitänyt jatkaa elämäänsä eikä vajota samalle tasolle kostamaan noinkin lapsellisesti. Ei se sen uuden kumppanin vika ole jos exää on petetty. Oman katkeruuden ja vihan purkaminen tuntemattomaan ihmiseen on sairasta.
Se joka noin kirjoittaa ettei ole kokenut traumaattista eroa. Jos on yhteisiä lapsia ja useamman vuoden historia takana, niin ei siitä noin vain jatketa omaa elämää pää pystyssä kun entinen puoliso on tehnyt rumat temput ja häipynyt.
Ellei sitten muutenkin suhtaudu ihmissuhteisiin kuin kertakäyttötavaroihin. Tätähän näkee tietyissä piireissä joissa elämä on yhtä alkoholinhuuruista kaaosta.
En sano tätä pahalla, mutta suoraan täytyy sanoa, että toimintanne ruokkii ja mahdollistaa exän "riehumisen". Teidän täytyy ymmärtää, että et voi hallita tai muuttaa toisen ihmisen käytöstä, voit vain muuttaa oman käytöksesi. Lopettakaa siis hänen pillinsä mukaan tanssiminen ja kynnysmattona oleminen "rauhan säilymisen" takia.
Ylä-aste ikäinen on jo tarpeeksi vanha päättämään kumman vanhemman luona asua. Kysytte pojalta, haluaako hän muuttaa teidän luoksenne kokonaan ja käydä katsomassa äitiään esim kerran kahdessa viikossa tai jopa lopettaa yhteydenpidon häneen kokonaan. Varatkaa siis aika sosiaalitoimistosta ja hoidatte huoltajuuden muutoksen. Ota mukaan kaikkia sähköpostit yms. todisteeksi. Pojan tahto yksistään on jo riitävä peruste huoltajuussopimuksen muuttamiseen, mutta eipä äidin todistettavasta epävakaudestakaan mitään haittaa ole. Viimeisenä vielä, että jos hän laittanut tappouhkauksia, niin siinä mennään niin yli rajojen, että teette heti rikosilmoituksen ilman mitään jossitteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitte sanoa exälle että mikäli käytös jatkuu viette asian poliisille. Mikäli sitten jatkuu niin käytte poliisin luona, ottaen mukaan todisteet (tekstiviestit, sähköpostit, kopiot lastensuojeluilmoituksista), todennäköisesti ainakin jokin rikosnimike täyttyy (kunnianloukkaus, perätön ilmianto, häirintä, vainoaminen, kotirauhan rikkominen, laiton uhkaus) ja poliisin puuttuminen asiaan saattaa rauhoittaa tilanteen, myös lähestymiskielto voi olla aiheellinen (tappouhkaukset).
Juu, poliisi, lastensuojelu, työtervlääkäri jne myös kehottanut tekemään rikosilmoituksen.
Mutta myös viranomaisia, jotka varoittavat, että exä vaikuttaa psykopaatilta, vähintään vakavasti häiriintyneeltä, eikä kannata tehdä mitään mikä yllättäisi.
Lähestymiskieltokin on vain paperi, sanoi yksi. Ei estä kiusaamista eikä edes tappamista. Ja lapsi kuitenkin äidillään joka toinen viikko, jo nyt pelottaa millaista heidän arkensa on, paljonko pommittaa lasta jne.
Ap
Yläasteikäisen lapsen ei ole pakko tavata etävanhempaa jos hän ei halua.Eli pojan asuminen teille ja välit veks exään jos on haitaksi lapselle.Vinkvink.
Yläasteikäinen lapsi saa muistaakseni jo päättää kumman luona asuu. Tahtoisiko poika asua pelkästään teillä, jos äidin kanssa vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt mieheltä miten on aikanaan hoitanut eron. Noita "hulluja" eksiä on loppujen aika harvoin ja syy heidän käytökseensä löytyy sitä omasta ihanasta nyksästä. Jos mies on lopettanut suhteen rumasti vaikka pettämällä tai katoamalla niin voi kestää vuosia ennen kuin eksä toipuu asiasta.
Niin ja miehesi pitäisi olla se joka hoitaa asian kuntoon eli tekee sovun eksänsä kanssa ja pyytää jättämään sinut rauhaan. Jos se ei onnistu niin sitten puret hammasta ja kestät...tai viet asian poliisille.
Mitä sitten vaikka olisi pettänyt ja lähtenyt rumasti? Exän olisi pitänyt jatkaa elämäänsä eikä vajota samalle tasolle kostamaan noinkin lapsellisesti. Ei se sen uuden kumppanin vika ole jos exää on petetty. Oman katkeruuden ja vihan purkaminen tuntemattomaan ihmiseen on sairasta.
Se joka noin kirjoittaa ettei ole kokenut traumaattista eroa. Jos on yhteisiä lapsia ja useamman vuoden historia takana, niin ei siitä noin vain jatketa omaa elämää pää pystyssä kun entinen puoliso on tehnyt rumat temput ja häipynyt.
Ellei sitten muutenkin suhtaudu ihmissuhteisiin kuin kertakäyttötavaroihin. Tätähän näkee tietyissä piireissä joissa elämä on yhtä alkoholinhuuruista kaaosta.
Ihan turha on käyttää sitä traumaa syynä vuosikausien häiriköintiin. On olemassa terapeutteja joiden luo voi mennä työstämään sitä pettymysta ja omaa häpeän ja riittämättömyyden tunnetta joka aiheutui suhteen kariutumisesta. Vain mielisairas jatkaa haukkumista vuosikausia. Apuja kyllä omien tunteiden läpikäymiseen löytyy jos vain haluaa.
Ei se lopu, jollette lopeta. Tärkeintä on mitä poika itse haluaa? Olla joka toinen viikko äidillään vai ei? Jos ei niin toimitte sen mukaan. Täydellinen hiljaisuus exän suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yläasteikäinen lapsi saa muistaakseni jo päättää kumman luona asuu. Tahtoisiko poika asua pelkästään teillä, jos äidin kanssa vaikeaa?
Meillä on vähän vastaava kokemus. Olen siis mieheni toinen vaimo, tapasimme vuosia heidän avioeronsa jälkeen enkä siis ole ollut erossa lainkaan osallinen, mutta samantapainen show alkoi.
Lapsi ahdistui ja masentui, äitinsä uhkasi mm itsemurhalla jos lapsi hänetkin jättää (=muuttaa isän ja minun kanssani yhteen). Tilanne meni ohi vasta kun lapsi täytti 18 v ja muutti kokonaan omilleen, äiti oli saanut tunnollisen lapsen syyllistettyä niin ettei lapsi kokenut voivansa "hylätä" pahasti alkoholiongelmaista äitiä.
Ei noille oikein muuta voi, kun tukea lasta eikä mennä mukaan äidin juttuihin. Ja antaa ajan kulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt mieheltä miten on aikanaan hoitanut eron. Noita "hulluja" eksiä on loppujen aika harvoin ja syy heidän käytökseensä löytyy sitä omasta ihanasta nyksästä. Jos mies on lopettanut suhteen rumasti vaikka pettämällä tai katoamalla niin voi kestää vuosia ennen kuin eksä toipuu asiasta.
Niin ja miehesi pitäisi olla se joka hoitaa asian kuntoon eli tekee sovun eksänsä kanssa ja pyytää jättämään sinut rauhaan. Jos se ei onnistu niin sitten puret hammasta ja kestät...tai viet asian poliisille.
Mitä sitten vaikka olisi pettänyt ja lähtenyt rumasti? Exän olisi pitänyt jatkaa elämäänsä eikä vajota samalle tasolle kostamaan noinkin lapsellisesti. Ei se sen uuden kumppanin vika ole jos exää on petetty. Oman katkeruuden ja vihan purkaminen tuntemattomaan ihmiseen on sairasta.
Se joka noin kirjoittaa ettei ole kokenut traumaattista eroa. Jos on yhteisiä lapsia ja useamman vuoden historia takana, niin ei siitä noin vain jatketa omaa elämää pää pystyssä kun entinen puoliso on tehnyt rumat temput ja häipynyt.
Ellei sitten muutenkin suhtaudu ihmissuhteisiin kuin kertakäyttötavaroihin. Tätähän näkee tietyissä piireissä joissa elämä on yhtä alkoholinhuuruista kaaosta.
Ihan turha on käyttää sitä traumaa syynä vuosikausien häiriköintiin. On olemassa terapeutteja joiden luo voi mennä työstämään sitä pettymysta ja omaa häpeän ja riittämättömyyden tunnetta joka aiheutui suhteen kariutumisesta. Vain mielisairas jatkaa haukkumista vuosikausia. Apuja kyllä omien tunteiden läpikäymiseen löytyy jos vain haluaa.
Kuule ei ne terapeutit mitään ihmeidentekijöitä ole. Vaikka löytäisi hyvän terapeutin niin asian käsitteleminen ja taakse jättäminen voi silti kestää vuosia.
Olen toki samaa mieltä, että toisen häiriköinti ei ole suotavaa tai välttämättä edes oikeutettua, mutta ihmismieli on hyvin monimutkainen kokonaisuus. Sekin vaikuttaa omalta osaltaan ettei Suomen lainsäädännössä oteta enää mitään kantaa liiton purkautumiskysymyksiin vaan ainoastaan omaisuuteen liittyviin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt mieheltä miten on aikanaan hoitanut eron. Noita "hulluja" eksiä on loppujen aika harvoin ja syy heidän käytökseensä löytyy sitä omasta ihanasta nyksästä. Jos mies on lopettanut suhteen rumasti vaikka pettämällä tai katoamalla niin voi kestää vuosia ennen kuin eksä toipuu asiasta.
Niin ja miehesi pitäisi olla se joka hoitaa asian kuntoon eli tekee sovun eksänsä kanssa ja pyytää jättämään sinut rauhaan. Jos se ei onnistu niin sitten puret hammasta ja kestät...tai viet asian poliisille.
Mitä sitten vaikka olisi pettänyt ja lähtenyt rumasti? Exän olisi pitänyt jatkaa elämäänsä eikä vajota samalle tasolle kostamaan noinkin lapsellisesti. Ei se sen uuden kumppanin vika ole jos exää on petetty. Oman katkeruuden ja vihan purkaminen tuntemattomaan ihmiseen on sairasta.
Se joka noin kirjoittaa ettei ole kokenut traumaattista eroa. Jos on yhteisiä lapsia ja useamman vuoden historia takana, niin ei siitä noin vain jatketa omaa elämää pää pystyssä kun entinen puoliso on tehnyt rumat temput ja häipynyt.
Ellei sitten muutenkin suhtaudu ihmissuhteisiin kuin kertakäyttötavaroihin. Tätähän näkee tietyissä piireissä joissa elämä on yhtä alkoholinhuuruista kaaosta.
Tulkitsenko väärin, että tuet omien lasten traumatisoimista koston välineenä?
Huomaa muuten, että kostokin johtuu välillä vain siitä, että toinen on loppujen lopuksi pitkän kaltoinkohtelun jälkeen päättänyt erota. Ei se kostava osapuoli ole välttämättä ennenkään ollut se pulmunen.
Oletko kysynyt naiselta miten on aikanaan hoitanut eron. Noita "hulluja" eksiä on loppujen aika harvoin ja syy heidän käytökseensä löytyy sitä omasta ihanasta nyksästä. Jos nainen on lopettanut suhteen rumasti vaikka pettämällä tai katoamalla niin voi kestää vuosia ennen kuin eksä toipuu asiasta.
Niin ja naisesi pitäisi olla se joka hoitaa asian kuntoon eli tekee sovun eksänsä kanssa ja pyytää jättämään sinut rauhaan. Jos se ei onnistu niin sitten puret hammasta ja kestät...tai viet asian poliisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt naiselta miten on aikanaan hoitanut eron. Noita "hulluja" eksiä on loppujen aika harvoin ja syy heidän käytökseensä löytyy sitä omasta ihanasta nyksästä. Jos nainen on lopettanut suhteen rumasti vaikka pettämällä tai katoamalla niin voi kestää vuosia ennen kuin eksä toipuu asiasta.
Niin ja naisesi pitäisi olla se joka hoitaa asian kuntoon eli tekee sovun eksänsä kanssa ja pyytää jättämään sinut rauhaan. Jos se ei onnistu niin sitten puret hammasta ja kestät...tai viet asian poliisille.
Joko näin tai sitten ei ole tehnyt mitään väärää - mutta kyllähän tuollaiset tilanteet yleensä kumpuaa siitä yksinjäämisen tunteesta ja esim toisen keskustelemattomuudesta. Narsistiset alkoholistit on sitten erikseen, mutta tuonkin tilanteen olisi voinut jo hoitaa niin, että exän kanssa eron ottanut käy läpi oikeasti ne eron tunteet. Sitten voi vaikka istua alas, että meillä ei toiminut, nyt olen löytänyt uuden ja sitä tulee kunnioittaa jos haluaa olla puheyhteyksissä. Voidaan hankkia apuakin.
Vierailija kirjoitti:
Yläasteikäinen lapsi saa muistaakseni jo päättää kumman luona asuu. Tahtoisiko poika asua pelkästään teillä, jos äidin kanssa vaikeaa?
Omassa tilanteessani lapsi tosiaan muutti meille kokonaan. Ei kiusaaminen siitä yhtään vähentynyt, vaan lisäksi tuli lapsen syyllistäminen siitä, että hän halusi muuttaa. Kuulkaa kun joku tekee kiusaamisesta elämän sisällön, eikä välitä oman lapsensa hyvinvoinnista pätkän vertaa, niin ei siinä paljon ole tehtävissä.
Te, jotka nyt olette niitä kiusaajia ja syyllistäjiä: teille voi tulla yksinäinen vanhuus. Jossain vaiheessa lapsi aikuistuu, häntä ei enää voi pakottaa tapaamaan toista vanhempaa, ja toisinaan välien katkaisu on hänelle ainut tapa pystyä elämään hyvää elämää.
Olet tuntenut miehesi vasta 1 vuoden, 1 vuodessa ketään ei tunne kokonaan. Taustojakaan et tiedä. Pidä kiinni omasta elämästäsi ja elä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläasteikäinen lapsi saa muistaakseni jo päättää kumman luona asuu. Tahtoisiko poika asua pelkästään teillä, jos äidin kanssa vaikeaa?
Meillä on vähän vastaava kokemus. Olen siis mieheni toinen vaimo, tapasimme vuosia heidän avioeronsa jälkeen enkä siis ole ollut erossa lainkaan osallinen, mutta samantapainen show alkoi.
Lapsi ahdistui ja masentui, äitinsä uhkasi mm itsemurhalla jos lapsi hänetkin jättää (=muuttaa isän ja minun kanssani yhteen). Tilanne meni ohi vasta kun lapsi täytti 18 v ja muutti kokonaan omilleen, äiti oli saanut tunnollisen lapsen syyllistettyä niin ettei lapsi kokenut voivansa "hylätä" pahasti alkoholiongelmaista äitiä.
Ei noille oikein muuta voi, kun tukea lasta eikä mennä mukaan äidin juttuihin. Ja antaa ajan kulua.
Tää on kuin suoraan omasta elämästä, paitsi että äiti vaati vielä vuosikausia lasta muuttamaan luokseen, koska hän ei pärjää yksin (rahallisesti).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt mieheltä miten on aikanaan hoitanut eron. Noita "hulluja" eksiä on loppujen aika harvoin ja syy heidän käytökseensä löytyy sitä omasta ihanasta nyksästä. Jos mies on lopettanut suhteen rumasti vaikka pettämällä tai katoamalla niin voi kestää vuosia ennen kuin eksä toipuu asiasta.
Niin ja miehesi pitäisi olla se joka hoitaa asian kuntoon eli tekee sovun eksänsä kanssa ja pyytää jättämään sinut rauhaan. Jos se ei onnistu niin sitten puret hammasta ja kestät...tai viet asian poliisille.
Mitä sitten vaikka olisi pettänyt ja lähtenyt rumasti? Exän olisi pitänyt jatkaa elämäänsä eikä vajota samalle tasolle kostamaan noinkin lapsellisesti. Ei se sen uuden kumppanin vika ole jos exää on petetty. Oman katkeruuden ja vihan purkaminen tuntemattomaan ihmiseen on sairasta.
Se joka noin kirjoittaa ettei ole kokenut traumaattista eroa. Jos on yhteisiä lapsia ja useamman vuoden historia takana, niin ei siitä noin vain jatketa omaa elämää pää pystyssä kun entinen puoliso on tehnyt rumat temput ja häipynyt.
Ellei sitten muutenkin suhtaudu ihmissuhteisiin kuin kertakäyttötavaroihin. Tätähän näkee tietyissä piireissä joissa elämä on yhtä alkoholinhuuruista kaaosta.
Tulkitsenko väärin, että tuet omien lasten traumatisoimista koston välineenä?
Huomaa muuten, että kostokin johtuu välillä vain siitä, että toinen on loppujen lopuksi pitkän kaltoinkohtelun jälkeen päättänyt erota. Ei se kostava osapuoli ole välttämättä ennenkään ollut se pulmunen.
Edelleenkin: En tue. Mutta ymmärrän lähtökohdat, pystyn samaistumaan tilanteen molempiin osapuoliin. Mitä tulee loppuosaan tekstiäsi niin tuohan nyt on se tavallinen itkuvirsi jonka rumasti eronnut kertoo...nyyh...minä olin oikeasti kaltoin kohdeltu enkä tehnyt muuta kuin sanoin haluavani erota.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt mieheltä miten on aikanaan hoitanut eron. Noita "hulluja" eksiä on loppujen aika harvoin ja syy heidän käytökseensä löytyy sitä omasta ihanasta nyksästä. Jos mies on lopettanut suhteen rumasti vaikka pettämällä tai katoamalla niin voi kestää vuosia ennen kuin eksä toipuu asiasta.
Niin ja miehesi pitäisi olla se joka hoitaa asian kuntoon eli tekee sovun eksänsä kanssa ja pyytää jättämään sinut rauhaan. Jos se ei onnistu niin sitten puret hammasta ja kestät...tai viet asian poliisille.
Jos on normaali pää niin ei jää silti roikkumaan toiseen. Persoonallisuushäiriöllehän tuo exän käytös kuulostaa. Pers häiriöt ei valitettavasti parane edes terapialla. Itse myös tulin rumasti jätetyksi mutta exäni olen antanut illa rauhassa. Hän välillä yrittää säätää edelleenkin lasten kautta mutta olen valinnut mennä elämässä eteenpäin. Ja vaikka olis pettämistä ollutkin niin normaali aikuinen kasvaa kyllä siitäkin yli. Erossa paljastuu minkälaisia ihmisiä me todellisuudessa ollaan.
Itku... sanot kuitenkin, että ”oli teilläkin”. Koska, miten ja miksi sitten loppui?
Ap