Mikä mua vaivaa? Haluaisin n. 5 vuoden välein vaihtaa puolisoa/ alkaa sinkuksi
Oikeasti, miksi olen tällainen. Alkuun tuntuu että mies on ihan älyttömän upea, haluttava ja että todellakin haluan olla hänen kanssaan. Sitten suunnilleen 5 vuoden kuluttua tulee sellainen kaipuu olla sinkku, seikkailla ja tutustua uusiin ihmisiin. Onko minussa jotain vikaa, miksi en osaa olla pitkiä aikoja yhden ihmisen kanssa? Tuntuu pahalta.
Kommentit (23)
Ei vaivaa mikään. Ihmiset seurustelee 5-8v sykleissä. Suurin osa.
Mulla on sama juttu. Mikään hyvä ei kait kestä ikuisesti. Miehessä ei isompaa vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei vaivaa mikään. Ihmiset seurustelee 5-8v sykleissä. Suurin osa.
Mullakin tuli mieleen että jostain sykleitä on kyse. Astrologian mukaan syklit tulevat n.7vuoden jaksoissa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla tulee sama noin 8v kohdalla. Surkeaa mutta olen todennut (kolmas pitkä suhde käynnissä) että vaihtaminen ei auta paitsi että saa sen alkuhuuman taas kertaalleen. Mutta sitten uudessa suhteessa taas 8v kohdalla rupeaa kyllästyttämään.
Joko pitäisi siis koko loppuelämä vaihtaa miestä 8v välein tai sitten tyytyä siihen että näin nyt vaan on. Olen kallistumassa siihen tyytymiseen. Lapsi tehty nykyisin kanssa enkä halua rikkoa suhdetta. Järjellä ajatellen miehessä ei ole mitään vikaa. Minä vaan kaipaan seikkailua ja intohimoa joka häviää totaalisesti näillämain.
No siis nimenomaan, minäkin tiedän/uskon että vaihtamalla ei tämä miksikään muutu, ainoastaan saa sen 1-2 vuoden alkuhuuman. Itsekin kaipaan sellaista intohimoa ja voimakasta viehätystä. En ymmärrä miten sellaista ihanaa huumaa ja sitä tunnetta voisi olla pitkässä parisuhteessa. Siis joko en vaan tajua/osaa tai sitten sellaista ei voi ollakaan.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Tavallisten naisten ongelma.
Okei, onko epätavallisilla naisilla sitten jotain muita ongelmia?
-ap
Tuttua. Kuusi vuotta taitaa tulla jo täyteen ja edellisen kanssa pysyin sen viisi vuotta. Kutkuttaisi taas olla sinkku, mutta en halua erota, vaikka sitä alkuhuumaa ja jännitystä ei enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallisten naisten ongelma.
Okei, onko epätavallisilla naisilla sitten jotain muita ongelmia?
-ap
Riippu kumpaako ääripäätä tarkastellaan.
Saisipa sen alun jännittävän ja ensihuuman tunteen tähän 12 v vanhaan suhteeseen. Sitä joskus kaipaan. Mies on hyvä aviomies ja isä ja rakkaus syvää, mutta välillä se tässä arjessa pyykkikasan ja pottukattilan vieressä unohtuu. Onneksi aina voi salaa haaveilla milloin mistäkin😄
Uskoisin että pettämiset johtuvat usein juuri tästä, että alkaa kiinnostamaan ne muutkin ihmiset, mutta ei kuitenkaan haluttaisi erota kun kaikki on ihan ok. Mutta kuitenkin jännitys ja intohimo kiinnostaisi.
Ensimmäiset pari vuotta himoitsin miestäni, mutta sen jälkeen olen himoinnut jo vaikka kuinka montaa miestä. Miten sitä oikein pärjää loppuelämän ilman sitä himoa ja jännitystä? En oikein tiedä. Onko se vaan pakko sitten hyväksyä että jos haluaa parisuhteen, sellaista pysyvyyttä, varmuutta ja turvallisuutta, niin silloin ei voi saada himoa ja jännitystä, ja toisin päin?
-ap
Mieluummin neljä viiden vuoden suhdetta 20 vuodessa kuin yksi pitkä 20 vuoden suhde. :)
Lapset lapset. Pysykää sinkkuina jos ympäriinsä paneskelu kiinnostaa, älkääkä missään tapauksessa tehkö lapsia heittopusseiksi seitsemän vuoden sykleillä. N44, 25 samassa suhteessa onnellisena, en vaihtaisi miestä mistään hinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiset pari vuotta himoitsin miestäni, mutta sen jälkeen olen himoinnut jo vaikka kuinka montaa miestä. Miten sitä oikein pärjää loppuelämän ilman sitä himoa ja jännitystä? En oikein tiedä. Onko se vaan pakko sitten hyväksyä että jos haluaa parisuhteen, sellaista pysyvyyttä, varmuutta ja turvallisuutta, niin silloin ei voi saada himoa ja jännitystä, ja toisin päin?
-ap
Et mainitse rakkautta ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiset pari vuotta himoitsin miestäni, mutta sen jälkeen olen himoinnut jo vaikka kuinka montaa miestä. Miten sitä oikein pärjää loppuelämän ilman sitä himoa ja jännitystä? En oikein tiedä. Onko se vaan pakko sitten hyväksyä että jos haluaa parisuhteen, sellaista pysyvyyttä, varmuutta ja turvallisuutta, niin silloin ei voi saada himoa ja jännitystä, ja toisin päin?
-ap
Et mainitse rakkautta ollenkaan.
Mitä tarkoitat? Minä en tiedä että osaanko minä edes rakastaa oikein. Mitä se rakkaus on, kaikki aina siitä hehkuttaa niin? Mielestäni rakastan puolisoani, pyrin toimimaan niin että en loukkaa häntä ja yritän olla hänen tukenaan. Kun katson häntä, tunnen empatiaa ja haluan halata häntä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiset pari vuotta himoitsin miestäni, mutta sen jälkeen olen himoinnut jo vaikka kuinka montaa miestä. Miten sitä oikein pärjää loppuelämän ilman sitä himoa ja jännitystä? En oikein tiedä. Onko se vaan pakko sitten hyväksyä että jos haluaa parisuhteen, sellaista pysyvyyttä, varmuutta ja turvallisuutta, niin silloin ei voi saada himoa ja jännitystä, ja toisin päin?
-ap
Alfaleski ei kykene kokemaan sitä intohimoa vakituissa suhteessa. Yksi mies ei pärjää vertailussa aiempien kokemusten edessä, koska aina löytyy jotain, missä edelliset olivat parempia. Jos sille tielle on lähtenyt, niin sille tielle jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiset pari vuotta himoitsin miestäni, mutta sen jälkeen olen himoinnut jo vaikka kuinka montaa miestä. Miten sitä oikein pärjää loppuelämän ilman sitä himoa ja jännitystä? En oikein tiedä. Onko se vaan pakko sitten hyväksyä että jos haluaa parisuhteen, sellaista pysyvyyttä, varmuutta ja turvallisuutta, niin silloin ei voi saada himoa ja jännitystä, ja toisin päin?
-ap
Et mainitse rakkautta ollenkaan.
Mitä tarkoitat? Minä en tiedä että osaanko minä edes rakastaa oikein. Mitä se rakkaus on, kaikki aina siitä hehkuttaa niin? Mielestäni rakastan puolisoani, pyrin toimimaan niin että en loukkaa häntä ja yritän olla hänen tukenaan. Kun katson häntä, tunnen empatiaa ja haluan halata häntä.
-ap
Rakkaus uhrautuu toisen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin neljä viiden vuoden suhdetta 20 vuodessa kuin yksi pitkä 20 vuoden suhde. :)
Just. Tämän takia en edes ryhdy naisten kanssa suhteeseen. Jos ei ole halua olla loppuelämää yhdessä, niin miksi sitoutuisin yhteen missään vaiheessa?
Sama juttu ja vaihtaminen on joka kerta kannattanut. Ei välttämättä siksi, että ihmisiä voisi jotenkin vertailla että kuka on huonompi ja kuka parempi, mutta ennenkaikkea koska se aina piristää, tekee onnellisemmaksi, sysää elämää eteenpäin (olen edennyt uralla enemmän jne) juuri sen uuden energian vuoksi. Ongelma on siinä, että nykyisen kanssa olen ollut vuoden ja olen raskaana. Tämä mies on todella hyvä, mutta en tiedä miten tälle suhteelle käy... vaihtaminen on aina kannattanut ja mitää en kadu, mutta toivon ettei se tässä tapauksesa tule eteen.
Minulla tulee sama noin 8v kohdalla. Surkeaa mutta olen todennut (kolmas pitkä suhde käynnissä) että vaihtaminen ei auta paitsi että saa sen alkuhuuman taas kertaalleen. Mutta sitten uudessa suhteessa taas 8v kohdalla rupeaa kyllästyttämään.
Joko pitäisi siis koko loppuelämä vaihtaa miestä 8v välein tai sitten tyytyä siihen että näin nyt vaan on. Olen kallistumassa siihen tyytymiseen. Lapsi tehty nykyisin kanssa enkä halua rikkoa suhdetta. Järjellä ajatellen miehessä ei ole mitään vikaa. Minä vaan kaipaan seikkailua ja intohimoa joka häviää totaalisesti näillämain.