Lue keskustelun säännöt.
voi vitsi mikä mies mulla onkaan!! :E
11.05.2006 |
mies on ollut työttömänä jo pitkään, nyt olisi kuitenkin mahdollisuus päästä hyvään (ajatelkaa!!) työpaikkaan. työ on kuitenkin todella vaativaaa ja, suoraan sanoen, miestä arveluttaa (ehkä syystäkin) kuinka siinä tulee pärjäämään.
nyt meille on tulossa perheenlisäystä ja herra Mies on tullut toisiin ajatuksiiin työpaikan ottamisesta. istutin hänet aamukahvipöytään, paistoin lempimunakkaansa ja kerroin, että minua kerta kaikkiaan stressaa ajatus että minun pitäisin mennä äitiysloman jälkeen heti töihin jotta pärjäämme taloudellisesti.
mies oli puolestaan sitä mieltä että hän tekisi mitä tahansa että perheellämme on kaikki hyvin, mutta hän ei ole varma pystyykö tekemään työtä joka hänen pitäisi aloittaa syksyllä! hän sanoi, että voisi harkita ihanmitä muuta tahansa työtä, mutta että häntä hirvittää se uusi työ.
minun mielestäni miehellä on rimakauhu ja sen vuoksi häntä jännittää. olen ilmoittanut tukevani häntä tässä työssä, tapahtui mitä tahansa. en vain halua mennä töihin heti äitiysloman jälkeen. nytkin jatkan työntekoa normaalisti koska pelkään että äitiyspäivärahani laskee jos vähennän tuntejani.
kiitos että sain purkaa tämän, minua vain ahdistaa niin helevetisti tämä tilanne! en kerta kaikkiaan pysty keskittymään MIHINKÄÄN kun ajattelen koko ajan että mieheni päätyy sittenkin valitsemaan työttömyyden AARRGGHH!
Kommentit (59)
tästä teen taas sen johtopäätöksen, etten mieti näitä asioita aivan turhaa! toisaalta minua pelottaa tämän lapsen saaminen, niinmontaa asiaa se muuttaa elämässämme! en usko että ajattelisin näitä asioita läheskään samalla tavalla jos en olisi raskaana.
en voi myöskään välttyä ajatukselta, olenkohan sittenkään valinnut miestä oikein. hitto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet kymmenen vuotta elättänyt tuommoista Luuseria ja nyt teet sille lastakin? Miksi???
et vaan huomannut tai sitten et vain tajunnut.
ei ole miehen vika olla työtön. hänellä on ollut useampia lyhyitä työsuhteita, mutta mikään niistä ei ole tärpännyt pidemmän päälle. ja mitä tulee lapsiin, niitä ei viime tietojeni mukaan " tehdä" !
mietinkin, olenkohan sittenkään valinnut elämääni sitä oikeaa miestä! ihan kamalaa sanoa tällaista, mutta väkisinkin sitä tulee ajatelleeksi kaikenlaista. tähän asti olemme pärjänneet loistavasti minun palkallani, nyt on eri asia kun meitä tulee olemaan kolme.
sun miehesi on nyt sellaisessa tilanteessa, että hänen on nyt vain otettava lusikka kauniiseen käteen ja otettava vastuuta. Työttömyys ei ole oma syy, mutta jos tarjotaan hyvää työtä eikä sitä ota vastaan, niin... silloin voi jo melkein sanoakin.
Aivan varmasti minkä tahansa työn vastaanottaminen tuntuu tosi isolta kynnykseltä, jos on ollut pitkään työttömänä ja on vielä sellainen että vaatii itseltään paljon. Mutta nyt on vain aika ottaa se askel!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos lähden, teen virheen koska lapseni jää silloin vaille isää. ja lapsen isä on minullekin tärkeä ja rakas henkilö, elämänkumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kai niille luusereillekin on oltava ottajansa :0)
harkitsin välilä jopa aborttia koska en voi olla varma lapsen tulevaisuudesta. tänään abortti taas tuntuu kamalalta ajatukselta! huomenna aamulla kuitenkin pitäisi taas mennä töihin ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
mikä siinä on sitten niin stressaavaa ettet voi kuvitellakaan palaavasi työelämään kun äitiyslomasi on loppunut. käsitin että se loppuisi vasta ensi vuoden puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta tuntuisi oudolta jos joutuisin olemaan öitä poissa kotoa samalla kun pikkuiseni viettää ensimmäisiä kuukausiaan maailmassa!
taitaa olla niin että fiksuimmat kommentit on annettu jo. kiitos kaikille jotka ovat tuoneet mielipiteitään esiin. olo helpotti kummasti kun sai purkaa näitä ajatuksia ihmisten ilmoille! täytyy vielä mainita, etten oikein ole kertonut kenellekään tilanteestamme, sillä en halua miehelleni ikuista luuserin leimaa otsaan. mysö elättäjäksi kutsuminen tuntuu pahalle..
hyvää jatkoa kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja verhoaa sen rimakauhuksi....
;-/
tilanne on kuitenkin se, että tiedän miehen pystyvän siihen mutta hän itse on asettanut itselleen täysin kohtuuttomat tavoitteet. ylpeä kun on, hänen on vaikeaa hyväksyä vain " aika hyvää" työsuoritusta. myös työkaverit asettavat hänelle kohtuuttomia paineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vois nyt kuitenkin ottaa sen työn vastaan... ja jos se ei nyt mitenkään onnistu ja pärjää niin voihan sieltä ottaa sitten loparit. Kokeilematta ei voi sanoo pärjääkö vai ei..
voi, voisin tehdä työt miehen puolesta, varsinkin kun palkka on ihan sairaan hyvä.
mulle on hiipinyt kauhea ajatus: ehkäpä sittenkin ajattelen vain sitä palkkaa enkä välitä mieheni tunteista tuon taivaallista. toisaalta taas tuntuu ettei mieheni välitä MINUN tunteistani!
en kerta kaikkiaan kestä tätä! -ap
tämä asia todellakin painaa minua päivin ja öin. varmaan raskaudellani on myös tekemistä sen kanssa että koen tämän näin voimakkaasti, mutta se ajatus ei vaan tunnu lohduttavan.
miten muut työttömät/työttömien vaimot?
ammatillinen itsemurhapa hyvinkin! mutta nyt on keinot hyvin vähissä. en osaa työntää miestäni eteenpäin, mikä siis avuksi!? nyt näen sen NIIN selvästi että jokaisen menestyvän miehen takana on nainen.
tsemppiä kuitenkin, mitä tahansa käy!
mutta nyt suoraan sanoen tuntuu siltä, että lapsi syntyy todella huonoon elämäntilanteeseen. jos mies päättää olla ottamatta työtä vastaan, jää hän ilman tukia karenssin ajaksi ja minä tyttö teen silloin töitä (äitiysloma alkaa joskus lokakuulla) ihan viimeiseen asti.
vituttaa ja väsyttää, eikö ketään muuta muka huoleta äitiysloman jälkeinen elämä?
paitsi tietysti tässä tilassa. olen muuten sitä mieltä että mies tulee tarvitsemaan kaiken tuen mitä pystyn hänelle antamaan, oli se sitten mitä tahansa. minusta tuntuisi kovin kummalliselta jos antaisin miehen yksinään yrittää tehdä parhaansa työelämässä..
meillä nyt on tällainen tapa että toinen toistamme tuetaan elämässä. ei se ole välttämättä miehen syy ettei ole saanut töitä. ennen pitkää ja lukuisten työhakemusten ja -haastattelujen jälkeen alkaa tuntua siltä ettei ole työtä ansainnutkaan