Taas ihmetellään kouluja. Mitä ihmettä kouluissa tapahtuu? Väkivaltaa ja psyykkistä oireilua yhä nuoremmilla oppilailla

Kaikenlaiset oppilaat joutuvat kestää toisiaan. Kohtalaisen terveet ovat v-mäisiä häiriköitä, jotka tekevät ahdistuneisuushäiriöisten elämän vieläkin hankalammaksi. Koulupäivät ovat jumalattoman pitkiä sisältäen 1/3 turhaa. Kaikki taito-ja taideaineet valinnaiseksi sanon minä, jos haluaa keskittyä muihin aineisiin ja tarvitsee enemmän energiaa niihin, niin valinnaisia ei tarvitsisi edes ottaa .

Avioerot ja heikko vanhemmuus. Ei ole aikaa huomioida lapsia eikä kasvattaa. Lapset ovat vain oman mukavuuden ja harrastamisen tiellä.

Lapseni on neljännellä luokalla, opettaja vaihtunut joka vuosi. Tämän vuoden opettaja hikoilee stressissä homeen takia tehtävien siirtojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy on opettajien auktoriteetin purku. Takana on uusvasemmistolainen ajatus siitä, että hierarkiat ovat lähtökohtaisesti pahoja. Opettajilta on otettu valta ja keinot pois, mistään ei kannata sanoa, kasvatus on turhaa. Ja tähän on tultu.

Itse muistelen lämmöllä juuri niitä ankarimpia opettajia, jotka pistivät laiskan myös oppimaan.

Mutta kun ei niitä lasten v a n h e m p i akaan ole kasvatettu! Samanlaisia itsekeskeisiä, huonokäytöksisiä oman edun tavoittelijoita. Tärkeintä elämässä vain oma mukavuus. Onks pakko, ei ole kivaa, en tee, ei huvita.

Kasvatus on näille täysin aliarvostettu ajatus, edes vanhemmat eivät ole opettajan kanssa samalla puolella. Näiden asennevammaisten kanssa on vaikea neuvotella lapsen ongelmista. Siellä kun kuvitellaan, että kasvattamalla tulee vain nöyriä muiden hyväksikäytettäviä ihmisiä. Taistelu auktoriteettejä vastaan on heille tärkeintä. Vihan kohteena on sossutantat, opettajat, poliisi ja vankeinhoito. Tällaiset taputtavat lastaan päähän, kun se ei tottele.

Tarkkailuluokat takaisin ja käytösongelmaiset koulukoteihin.

Erityisoppilaat erityisopetukseen.

Suomen kieltä taitamattomat omaan opetukseensa.

Tällä ratkeaisi.

Koulussa on koko ikäluokka kansalaisia.

Siellä on tulevat poliitikot ja sekopäät, varkaat ja varakkaat, urheilijat ja taiteilijat.

Ikävä kyllä, se kirjo näkyy. Kunpa koulu voisi valita asiakkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien täytyy keskittyä lapsiin ja jättää turhat hömpötykset.

Olen samaa mieltä. On jo pitkään ollut vallalla ajatus että vanhempien, erityisesti äitien pitää saada ottaa omaa aikaa. Se oma aika alkaa vain olla sitä että työpäivän jälkeen lähdetään lähes joka päivä johonkin jumppaan tms. Ei ihme että lapset kärsivät ja reagoivat. Ja toinen on nämä perheet, joissa vanhemmat lähtevät viikoksi ulkomaille, kun lapset jäävät mummolaan tms. Kovin nuoret lapset, eivät edes koululaiset useinkaan koe oloaan noin pitkään kovin turvalliseksi ilman vanhempiaan. 

Nykyään monet vanhemmat eivät viitsi kasvattaa lapsiaan, monesti jo nähnyt että isovanhemmat yrittävät opettaa rajoja ja käyttäytymistä, kun vanhemmat keskittyvät ihan muuhun.

Sitten nuo lasten omat harrastukset, joita jollakin lapsella saattaa olla joka ikinen päivä ja niihin on pakko mennä vaikka ei huvittaisikaan. Lapset väsyy.

Maa han muutto on yksi suurimpia ongelmia. Opettajia ei ole koulutettu kohtaamaan hirviökulttuureista tulleita. Oma lapsi on lääkityksellä ja terapiassa näiden väkivallan takia. Olen niin surullinen.

Yksi piru on kyllä tuo pienten lasten päiväkotiin laittaminen. Lasten pahoinvointi on määrällisesti lisääntynyt sitä enemmän mitä suurempi määrä lapsia on laitettu päiväkotiin ja mitä pienempänä. Siitä kilpailusta mitä päiväkodissa on (muistan hyvin sen ettei aikuisilla ole aikaa huomioida tarpeeksi, aina sai olla taistelemassa paikastaan, ja ne ilkeällä äänellä puhuvat hoitajat ja lapset jotka oppivat sorsimaan ja kiusaamaan toisiaan, kun ei kukaan aikuinen ehdi niihin puuttua)lapset stressaantuu. Minäkin, vaikka päiväkodissa oli kamalaa, vastasin aina kysyttäessä että siellä on kivaa, koska niin kuului vastata... Ja silloin ryhmässä oli vähän lapsia nykyiseen verrattuna.

Somemaailma ja se ettei lapset saa olla lapsia. Maahanmuuttajilla usein kova kuri kotona mutta saavat huonoa esimerkkiä suomalaisista sosiaalitapausten lapsista. Jos puolella miljoonalla on luottotiedot menneet niin kyllä siitä tietää jo ettei elämänhallinta ole kohdillaan ja on sosiaalisia ongelmia. Mitä elämää on tauoton kännykkään tuijottaminen? Sen takia eivät pysty keskittymään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy on opettajien auktoriteetin purku. Takana on uusvasemmistolainen ajatus siitä, että hierarkiat ovat lähtökohtaisesti pahoja. Opettajilta on otettu valta ja keinot pois, mistään ei kannata sanoa, kasvatus on turhaa. Ja tähän on tultu.

Itse muistelen lämmöllä juuri niitä ankarimpia opettajia, jotka pistivät laiskan myös oppimaan.

Mutta kun ei niitä lasten v a n h e m p i akaan ole kasvatettu! Samanlaisia itsekeskeisiä, huonokäytöksisiä oman edun tavoittelijoita. Tärkeintä elämässä vain oma mukavuus. Onks pakko, ei ole kivaa, en tee, ei huvita.

Kasvatus on näille täysin aliarvostettu ajatus, edes vanhemmat eivät ole opettajan kanssa samalla puolella. Näiden asennevammaisten kanssa on vaikea neuvotella lapsen ongelmista. Siellä kun kuvitellaan, että kasvattamalla tulee vain nöyriä muiden hyväksikäytettäviä ihmisiä. Taistelu auktoriteettejä vastaan on heille tärkeintä. Vihan kohteena on sossutantat, opettajat, poliisi ja vankeinhoito. Tällaiset taputtavat lastaan päähän, kun se ei tottele.

Niin paitsi että ne opettajat on usein ihan samanlaisia pässinpäitä, suosivat toisia oppilaita ja kiusaavat toisia. Lapset eivät edes usein itse tajua että joku on epäreilua, kunhan sanovat ohimennen koulusta jotain ja kun kyselee tarkemmin, huomaa että opettaja ihan selvästi kiusaa jotakin oppilasta. Ja voi jos tällaisille opettajille uskallat sanoa yhtään mitään opetuksesta, hän ottaa nokkiinsa ja kosto on kamala.

Onneksi en ole enää peruskoulussa. Se oli hirveää jo silloin vuosina keppi ja kypärä. Nykyään se näyttää olevan vielä pahempaa. Sääliksi käy lapsia joilla ei ole uskoa tulevaisuuteen. Miksi olisi kun näkevät kuinka hankalaa on vanhemmilla. Pätkätöitä, työttömyyttä ja jatkuvaa epävarmuutta. Se tarttuu lapsiin ja nyt nähdään seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Olen kiertänyt pääkaupungin alakouluissa sijaisena ja järkyttynyt. Ei siellä ole enää yhtään sellaista kuin 80-luvulla omassa lapsuudessani.

Ensimmäisenä silmille tulee vaikeat, oirehtivat oppilaat.

Todella monella on käytöshäiriöitä ja vaikeuksia suhtautua muihin kunnioittavasti. He vänkyttävät vieraillekin aikuisille päin naamaa törkeyksiä, potkivat, kiroilevat ja hyppivät selkään. HUUDETAAN, ollaan jatkuvasti esillä eikä anneta toisille vuoroa. Ei osata odottaa omaa vuoroa, ei minkäänlaisia käytöstapoja tai empatiaa. Kieltäydytään tekemästä mitään. Kuunnellaan kännyköistä musiikkia.

Muiden tavaroita rikotaan ja piilotellaan. Mitään julkista omaisuutta ei kunnioiteta. Roskat heitellään lattioille ja todetaan vain, että:”Siivoojat siivoaa.” Kaikkia sääntöjä uhmataan ja koetellaan, yritetään neuvotella itselle omia etuja ja poikkeuksia. Valehdellaan.

Tällaisia ongelmia on sekä ns. sosiaaliperheiden lapsilla että muista kulttuureista olevilla ja ihan siisteistä keskiluokkaisista perheistä tulleilla lapsilla. Ei eroja. Hirveä härdelli ja melu luokissa, mikä stressaa kaikkia.

Tehdään PowerPoint -esityksiä, mutta tavalliset asiat on hukassa: moni oppilas ei osaa lukea vielä neljännellä luokallakaan. Alkeellisia kielioppivirheitä tehdään vielä kuudennellakin (esim. nimet kirjoitetaan pienellä, yhdyssanavirheitä jne.). Perus laskutoimitukset hakusessa monella matematiikassa.

Luokista pitäisi ehdottomasti pistää kolmasosa johonkin erityiskouluun tai pienryhmään. Kaikki kärsivät muutaman vuoksi.

Materiaaleista on pulaa. Kyniä, saksia ja papereita on liian vähän. Kirjat surkeita risoja. Likaista ja sisäilmaongelmia kaikkialla. Opettajat loppuunpalaneita ja kyynistyneitä suurin osa joka koulussa. Kaikilla mielessä alan vaihto. Niin minullakin. Hyvä, että sain sijaistaa ja nähdä tämän. Silti käy sääliksi nykyisiä oppilaita. Ne fiksut tarvitsisivat parempaa.

Yksityiskoulut ovat varmasti täällä jo ensi vuosikymmenellä.

Harvinainen poikkeus on sääntöjä noudattava, hyväkäytöksinen ja asiallinen lapsi.

Meidän asperger rakastaa sääntöjä ja haluaa tehdä juuri niinkuin opettaja sanoo ja toivoo. Häntä sitten kiusataan kun on ”erilainen.” Keskiarvo on aina ollut yli 9.

Luulen, että tähän vaikuttaa useampikin tekijä tässä hyvin nopeasti muuttuneessa yhteiskunnassa.

Ensinnäkin, vanhempien työelämä heijastuu varmasti myös lasten hyvinvointiin. Työelämän rakenne on muuttunut hurjasti viime vuosikymmeninä, monet työt on loppuneet ja uusia, dynaamisia työnimikkeitä on tullut tilalle. Työelämässä tärkeään rooliin on noussut eräänlaiset "motivaatiospiikkaajan" ominaisuudet - jos ihminen on karismaattinen, vakuuttava ja osaa tuoda itsensä esille röyhkeästi mutta miellyttävästi, niin taidot tai koulutus on ihan toissijainen seikka. Tämä globalisaation, monikansallisten yhtiöiden ja digitalisaation aikaansaama jokseenkin amerikkalainen ajattelutapa ei istu kovin hyvin suomalaiseen mentaliteettiin ja aiheuttaa jatkuvaa painetta ja epäonnistumisen tunnetta sekä vanhemmissa että nuoremmissa työntekijöissä. Toki joukossa on niitä, jotka osaavat käyttää tilannetta hyväkseen ja luovivat sosiaalisen aspektin saaneessa työelämässä kuin kalat vedessä, mutta iso osa työntekijöistä on ahdistuneita - osittain juuri näiden "sosiaalisten kalojen" takia. 

1800- ja 1900-lukujen vaihteessa teetetyn laajan tutkimuksen perusteella työntekijä tarvitsee kolmea asiaa maksimoidakseen tuottavuutensa ja hyvinvointinsa: hänen täytyy tuntea olevansa edes jollain tasolla merkittävä, kokea kuuluvansa työyhteisöön ja saada esimieheltään henkilökohtaista huomiota. Moni, ellei kaikki näistä kolmesta jää nyky-yhteiskunnassa usein toteutumatta. Tilanne on oikeastaan päinvastainen - työntekijä ei usein uskalla reklamoida, valittaa tai ylipäätään kertoa epäkohdista esimiehelle, koska vastassa on sama kylmä paasaus siitä, että "sen kun irtisanoudut, paikallesi löytyy kymmeniä halukkaita"! Monet työntekijät kokee olevansa täysin merkityksettömiä ja se merkityksettömyys laskee itsetuntoa sekä aiheuttaa turvattomuutta monilla elämänalueilla, myös perhe-elämässä.

Toisaalta uskon, että ihminen kaipaa loppujen lopuksi yhteisöllisyyttä. Suomalaiset on eläneet melko pitkäänkin usea sukupolvi yhdessä tai mentaliteetilla "koko kylä kasvattaa", mutta viime vuosikymmeninä yhteiskunta on alkanut korostaa todella individualistisia arvoja ja yhteisöllisyys on jäänyt historiaan. Vanhukset homehtuvat laitoksissa ja lapset jäävät statisteiksi, koska vanhemmilla ei yksinkertaisesti ole aikaa kaiken suorittamisen lomassa. Koska sitähän monen aikuisen elämä on - suorittamista aamusta iltaan. Suorittaminen saattaa myös lamauttaa täysin, mistä syntyykin monet tukien varassa elävät varhaiseläkeläiset. Oman mausteensa soppaan tuo myös nykyajan "hemmottelukulttuuri", eli tunne siitä, että nyt minä ansaitsen tämän ja tämän. Kyllä äiti/isä nyt on ansainnut pari viinilasillista, hetken (useamman tunnin) Facebookissa, risteilyn ystävien kanssa, pitkän illallisen ulkona, kylpyläloman ilman lapsia, jne. Tämä "hemmottelu" jatkuu sulavasti arkeen esimerkiksi siten, että vanhempi lapsi tyrkätään väkisin päiväkotiin tai kerhoon, vaikka vanhempi on kotona nuoremman kanssa. Juuri äskettäin näin eräässä Facebook-ryhmässä keskustelun, jossa tuohtunut äiti paasasi siitä, että etäisä ei halua ottaa lastaan jouluksi eikä uudeksi vuodeksi (lapseen viitattiin tietysti sanalla "se"). Vanhemmat ovat lapselle maailman tärkein asia, mutta he eivät ole sokeita eivätkä kuuroja. Lapseen vaikuttaa aivan mielettömästi tunne siitä, ettei jompikumpi - tai kumpikaan - vanhempi halua olla hänen kanssaan.

jatkuu...

...jatkuu...

Digitalisaatiolla on myös vaikutus lapsiin, eikä pitkäaikaisia vaikutuksia edes vielä tiedetä. On todella huolestuttavaa, etteivät jotkut alakoululaiset osaa edes lukea kunnolla, saati tuottaa tekstiä. Ja syy on ihan yksinkertainen: lapset lukevat ja heille luetaan paljon vähemmän kuin ennen. Lukemisen hyödyt on kiistattomat, mutta nykyisin on helpompaa vain tyrkätä taaperolle iPad käteen tai antaa periksi lisää peliaikaa vinkuvalle eskarille. Vanhemmat lapset toki käyttävät nettiä myös lukemiseen ja olen itse sitä mieltä, että esim. monet teinit kyllä lukevat paljon, mutta vain eri tavalla ja eri muodossa kuin ennen digitalisaatiota. Sen sijaan peruskouluikäiset ja sitä nuoremmat lapset ovat riskialueella ja tilanteeseen tulisi ehdottomasti puuttua jollain tavalla. Koulussa kuitenkin on pakko lukea ja kirjoittaa, vaikkei sitä osaisikaan, ja nämä osaamattomat lapset (jotka ovat usein saaneet vinkumisensa periksi) turhautuvat ja kehittävät todella vahingollisia käytösmalleja. Tähän lukemiseen liittyen: vanhemman esimerkillä on suuri vaikutus. Onko kotona kirjoja näkyvillä tai saatavilla? Näkeekö lapsi koskaan vanhempaansa lukemassa vai istuuko äiti/iskä aina nenä kiinni älylaitteessa? Niinpä.

Itse koulumaailmassa mättää tietysti se, että opettajalle on samaan aikaan tyrkätty sekä opetus- että kasvatusvastuu, mutta toisaalta taas viety kaikki keinot ylläpitää kuria. Opettaja ei saa tehdä mitään - ja moni lapsi tietää sen. Toki suurin osa lapsista on yhteistyöhaluisia, kunnioittavat opettajaa auktoriteettina eivätkä halua vaikeuksia, mutta melkein jokaisessa luokassa on muutama häirikkö, jotka sabotoivat koko luokan oppimista. On ihan käsittämätöntä, miten näiden oppilaiden annetaan riehua sydämensä kyllyydestä, eikä oikeasti löydetä keinoja puuttua asiaan. Itse alan kyllä kallistua sen puolelle, että häiriköivät tapaukset siirrettäisiin ihan omille luokilleen, joilla heille tarjottaisiin apuvälineitä oppimiseen ja ihan yleiseen käyttäytymiseen sekä tutkittaisiin, onko taustalla ADHD:ta tai jotain muuta perustavanlaatuista vaikeutta. Samalla ns. normaalit oppilaat saisivat jatkaa opintojaan rauhassa ja mielenterveytensä säilyttäneellä opettajalla riittäisi aikaa myös muiden oppilaiden huomioimiseen. Se työelämässä jatkuva merkityksettömyys ja näkymättömyys saattaa nimittäin alkaa jo peruskoulussa, kun kiltit ja "ihan hyvät" oppilaat jäävät täysin mölyävien häiriköiden varjoon. 

Kokonaisuudessaan ongelma on hyvin laaja, enkä todellakaan tiedä, miten ihmeessä sitä voisi lähteä purkamaan.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin mukaan syynä mm koulujen säästöt ja resurssipula. Eli Keskusta ja Kokoomus saa aikaan lähinnä itsetuhoisia lapsia.

Leikkaukset alkoivat sossujen johdolla.

Vika ei ole koulussa eikä somessakaan, sillä osa lapsista on kuitenkin ihan täysjärkisiä ja monella tapaa fiksumpia kuin edelliset sukupolvet.

Olen sitä mieltä että osa vanhemmista ei osaa olla vanhempia. Vanhemmat ovat esimerkkinä hyvästä käytöksestä. Koulu opettaa. Vanhemmat kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vika ei ole koulussa eikä somessakaan, sillä osa lapsista on kuitenkin ihan täysjärkisiä ja monella tapaa fiksumpia kuin edelliset sukupolvet.

Olen sitä mieltä että osa vanhemmista ei osaa olla vanhempia. Vanhemmat ovat esimerkkinä hyvästä käytöksestä. Koulu opettaa. Vanhemmat kasvattaa.

Mutta miksi sitten tämän pienemmän osan käyttäytymättömät lapset saavat niin suuren vallan siellä koulussa? Jos vika ei ole koulussakaan, kuten sanoit? Ei se meno ja meininki ollut ennen kuin villissä lännessä, kuten se nyt on.

Eikö olisi jo aika väsätä kansalaisaloite tästä aiheesta, että erityistarpeita vaativat lapset olisi parempi laittaa omille luokilleen kuten ennenkin. Näin luokkiin saataisiin takaisin edes jonkinlainen työrauha niin oppilaille kuin opettajillekin, ja voisi keskittyä siihen opettamiseen eikä siihen ettei kakarat iske toisiaan saksilla tai hypi pulpetillaan.

Olen sitä mieltä, että pääsyy on auktoriteetin puutteesta joka yhteiskunnan osa-alueella. En missään nimessä kannata ääriautoritääristä otetta mutta en myöskään tätä ääripäätä, jossa nyt ollaan. Lapsi ja nuori ei kerta kaikkiaan ole kykeneväinen päättämään omista asioistaan, saatika opiskelemaan itsenäisesti. Vanhemmat antavat jo aivan pienten lasten päättää, laittavatko kylmällä ilmalla hanskat vai eivät. Kysytään, haluaako syödä jne. Siitä se lähtee lumipallon lailla kasvamaan. Viimeiseksi ollaankin sitten työyhteisössä, jossa ei haluta tehdä mitään, mikä ei satu itseään miellyttämään. Kaiken pitää olla kivaa, niin lapsella kotona, koulussa kuin aikuisellakin töissä. Pettymyksen sietokyky on nolla ja palkintoja ei jakseta odottaa vaan kaikki kiva pitää saada nyt.

Kaikki tämä on tapahtunut vähitellen ja nyt ollaan tilanteessa, jossa kaikilla on pallo hukassa. Lapsilla ja aikuisilla. Ja siihen me uuvutaan kaikki ja puretaan pahaa oloamme kanssaihmisiin.