Puolison vuorotyö pilaa perhe-elämän

Vierailija kirjoitti:

Muille käynyt näin? Meillä mies lähes aina illat ja viikonloput töissä. Lomat aina eri aikaan kuin muilla. Pyhät töissä. Arki on minun vastuulla, minä olen lasten kanssa yksin illat, viikonloput, pyhät ja lomat. Päivisin käyn töissä ja lapset päiväkodissa; mies lepää kotona että jaksaa iltavuoroon.

Jos jotain yhteistä aikaa onkin se on sitten aikaa lapsille. Parisuhteelle ei ole aikaa eikä jaksamista.

Huono palkka ei auta asiaa, puoliso tienaa aivan surkeasti vaikka on meidän näkökulmasta AINA töissä. (ravintola-ala).

Sukulaiset kehuu kilpaa kuinka ahkera mies on kun on AINA töissä. Koskaanhan hän ei ole esim. pyhänä sukujuhlissa. Vaan töissä. Minä en kyllä koskaan saa mitään mainintaa siitä että omien töitteni lisäksi hoidan lapset yksin..

Mies ei näe ongelmaa, minusta taas olisi aivan sama vaikka erottaisiin. Ei mies muutenkaan ole täällä läsnä, joten eroa harkitsen hyvin vakavasti. Miten yksin sitä voikaan olla parisuhteessa!

Tuon takia ei kukaan nykyään lapsia hankikaan. Yllättävää että tietynlaiset ihmiset tekevät hetken mielijohteesta lapsia.

Kyllähän sen huomaa ihan sinkkunakin että työelämä on nykyään sikamaista riistoa. Pakotetaan ylitöihin ja ylitöistä ei makseta korvauksia.

Ei ole vakituista työtä ja aina saa olla paniikissa miten pärjää ja pitää täytellä tukilappuja.

Siis jos itse haluaisin lapsia niin tekisin lapset siten että molemmat vanhemmat olisivat työttöminä.

Muuten ei kyllä ole varaa tai aikaa lapsiin.

Teidän kannattaisi tehdä niin että jompi kumpi jää työttömäksi tai molemmat jäätte. Ei tuossa ole järkeä.

Ero tulee lopulta kuitenkin ja sitten olette tuhlanneet kuluttavassa työelämässä vuosia hukkaan ja se ei kestänytkään. Lapset kärsii siinä sivussa.

Ihme että näitä löytyy jotka uskaltavat lähteä perustamaan perhettä.

Nyt tilanne on sellainen että johtajat ottaa kaikki rahat itselleen ja maailma on täynnä suuria yrityksiä. Raha ei kierrä tavan ihmisille vaan kulkeutuu miljonäärien tileille.

Sota yrityksiä vastaan ja niiden kaappaus on ainoa keino ja suuri vallankumous.

Raha pitää jakaa työväelle. Seuraava vallankumous tulee olemaan mahtavampi kuin edesmennyt "Ranskan". Rahat tullaan ottamaan rikkailta väkisin ja verta vuodattaen.

Ihmisillä ei ole yksinkertaisesti ostovoimaa tarpeksi ja se laskee koko maapallon taloutta.

Nyt tarvitaan sosialismia ja rikkailta rahat pois ottamalla vaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pienet lapset ja mies tekee 3-vuorotyötä. Yhdistelmä on rankka. Vanhempi lapsista ikävöi isää koko ajan tämän ollessa poissa. Arki tuntuu pelkältä hengissäselviämiseltä. Olen itse väsynyt kantamaan isompaa vastuuta lapsista, kun paljon enemmän heidän kanssaan olen.

Pilaatte lapsenne elämän. Minä irtisanoutuisin työstäni. Elätte vain kerran ja tuo on lasten kidutusta tuollainen.

Vähemmälläkin pärjää elämässä. Antakaa hyvät ihmiset aikaa niille lapsillenne!

Tämän takia perustulo on tuloillaan että te pelastutte ja perhe-elämänne paranee. Vasemmistolle vaan ääntä rajusti. Kukaan muu ei työläisen puolta pidä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pienet lapset ja mies tekee 3-vuorotyötä. Yhdistelmä on rankka. Vanhempi lapsista ikävöi isää koko ajan tämän ollessa poissa. Arki tuntuu pelkältä hengissäselviämiseltä. Olen itse väsynyt kantamaan isompaa vastuuta lapsista, kun paljon enemmän heidän kanssaan olen.

Näkisikö lapsi valveillaoloajastaan sen enempi isäänsä, jos olisi töissä 8-17 kun eihän siinä ole kuin muuta tunti, kun lapsi menee nukkumaan.

Meillä molemmat vanhemmat kolmivuorotyössä ja minusta se on vain etu, kun voidaan olla lasten kanssa myös päivällä, jolloin lapsi on virkeemmillään ja työstä saa enemmän vapaata, kuin tekisi normaalityöaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pienet lapset ja mies tekee 3-vuorotyötä. Yhdistelmä on rankka. Vanhempi lapsista ikävöi isää koko ajan tämän ollessa poissa. Arki tuntuu pelkältä hengissäselviämiseltä. Olen itse väsynyt kantamaan isompaa vastuuta lapsista, kun paljon enemmän heidän kanssaan olen.

Näkisikö lapsi valveillaoloajastaan sen enempi isäänsä, jos olisi töissä 8-17 kun eihän siinä ole kuin muuta tunti, kun lapsi menee nukkumaan.

Meillä molemmat vanhemmat kolmivuorotyössä ja minusta se on vain etu, kun voidaan olla lasten kanssa myös päivällä, jolloin lapsi on virkeemmillään ja työstä saa enemmän vapaata, kuin tekisi normaalityöaikaa.

Itse olen päivätöissä, joten päivisin lapsi on hoidossa. Kyllä näkisi vanhempaansa silloin enemmän, jos molemmat tekisivät toimistotyöaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pienet lapset ja mies tekee 3-vuorotyötä. Yhdistelmä on rankka. Vanhempi lapsista ikävöi isää koko ajan tämän ollessa poissa. Arki tuntuu pelkältä hengissäselviämiseltä. Olen itse väsynyt kantamaan isompaa vastuuta lapsista, kun paljon enemmän heidän kanssaan olen.

Pilaatte lapsenne elämän. Minä irtisanoutuisin työstäni. Elätte vain kerran ja tuo on lasten kidutusta tuollainen.

Vähemmälläkin pärjää elämässä. Antakaa hyvät ihmiset aikaa niille lapsillenne!

Tämän takia perustulo on tuloillaan että te pelastutte ja perhe-elämänne paranee. Vasemmistolle vaan ääntä rajusti. Kukaan muu ei työläisen puolta pidä.

Vasemmistoliitossa tuskin kannatetaan ihmisten jättäytymistä työttömiksi tarkoituksella.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi tienata niin vähän kun kerran tekee vain iltoja ja viikonloppuja ja pyhiä mistä saa ylimääräistä korvausta? Onko se ravintolassa töissä? Ehkä olis parasta vaihtaa työpaikkaa tai koko alaa. Monilla on vuorotöitä eikä aiheuta noin suuria ongelmia.

Sitä voi tienata niin vähän, jos on esim. ravintola-alalla tai hoitoalalla... Jossain tehtaassa varmaan juoksee moninkertaiset lisät...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pienet lapset ja mies tekee 3-vuorotyötä. Yhdistelmä on rankka. Vanhempi lapsista ikävöi isää koko ajan tämän ollessa poissa. Arki tuntuu pelkältä hengissäselviämiseltä. Olen itse väsynyt kantamaan isompaa vastuuta lapsista, kun paljon enemmän heidän kanssaan olen.

Pilaatte lapsenne elämän. Minä irtisanoutuisin työstäni. Elätte vain kerran ja tuo on lasten kidutusta tuollainen.

Vähemmälläkin pärjää elämässä. Antakaa hyvät ihmiset aikaa niille lapsillenne!

Tämän takia perustulo on tuloillaan että te pelastutte ja perhe-elämänne paranee. Vasemmistolle vaan ääntä rajusti. Kukaan muu ei työläisen puolta pidä.

Missä muussa lapsen kotihoitoa suositaan näin pitkään kuin Suomessa? Suomessa on pitkät perhevapaat, kunnes lapsi täyttää 3v.

Monessa maassa lapsi viedään hoitoon alle vuoden ikäisenä ja näin oli ennen myös Suomessa ja Euroopassa ja muualla koulut alkavat jo 3v.

Mikä tekee suomalaisista lapsista niin erityisiä, ettå tarvitsevat vanhempiaan 24/7 vielä leikki-ikäisenä?

Mitä hyötyä ero tuo?

Olet eron jälkeen edelleen yhtä yksin.

Mitä haittaa ero tuo?

Altistat lapsesi uusperheelle, jokaei välttämättä toimi. Seuraavaksi itket täällä, kun lastesi äitipuoli on sitä ja tätä.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksesta käy selvästi ilmi se tosi asia, ettei ap ei enää rakasta miestään.

Jos eroa harkitsee vakavasti, se on selvä merkki.

Mutta ap on tyypillinen nainen, vetkuttaa ja narisee, mutta ei ole kuitenkaan minkään tekijäksi.

Samaa mieltä.

Muutamaa asiaa en ymmärrä APn valituksessa:

- lomiakaan ei voi ottaa samaan aikaan kuin minä? - no mikset sinä ota niitä samaan aikaan kuin hän?

- jos AP ei jaksa yksin tehdä ’kaikkea’ kotona niin kannattaisiko sitten vaan jättää tekemättä? Siis eiköhän mieskin opi laittamaan pesukoneen käyntiin ja pyykit kuivumaan kun kalsarit loppuu kaapista? Ja viemään roskiksen kun se kävelee eteisessä vastaan? Mutta jos AP on opettanut miehen siihen, että kotona ei tarvi mitään tehdä kun teet kuitenkin väärin tms niin ei kai se nyt enää suosiolla ryhdy?

- mies tekee illat ja viikonloput ja palkka on surkea ? Onko hän siis jossain serkkunsa pizzeriassa töissä missä maksetaan jos jaksetaan ja TESsistä ei oo tietoakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pienet lapset ja mies tekee 3-vuorotyötä. Yhdistelmä on rankka. Vanhempi lapsista ikävöi isää koko ajan tämän ollessa poissa. Arki tuntuu pelkältä hengissäselviämiseltä. Olen itse väsynyt kantamaan isompaa vastuuta lapsista, kun paljon enemmän heidän kanssaan olen.

Näkisikö lapsi valveillaoloajastaan sen enempi isäänsä, jos olisi töissä 8-17 kun eihän siinä ole kuin muuta tunti, kun lapsi menee nukkumaan.

Meillä molemmat vanhemmat kolmivuorotyössä ja minusta se on vain etu, kun voidaan olla lasten kanssa myös päivällä, jolloin lapsi on virkeemmillään ja työstä saa enemmän vapaata, kuin tekisi normaalityöaikaa.

Itse olen päivätöissä, joten päivisin lapsi on hoidossa. Kyllä näkisi vanhempaansa silloin enemmän, jos molemmat tekisivät toimistotyöaikaa.

Jos vanhemmat tekevät toimistoaikaa, niin lapset joutuisivat olemaan päivähoidossa ma-pe klo 7.00-17.00 välisen ajan, toisin jos molemmat vanhemmat kolmivuorotyössä niin lapsi voi viettää kiireetöntä elämää kotona tai olla puolipäivän hoidossa. Näin ainakin meillä, olivat päiväkodissa 2-3 pv viikossa ja usein vielä 5-7h.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi tienata niin vähän kun kerran tekee vain iltoja ja viikonloppuja ja pyhiä mistä saa ylimääräistä korvausta? Onko se ravintolassa töissä? Ehkä olis parasta vaihtaa työpaikkaa tai koko alaa. Monilla on vuorotöitä eikä aiheuta noin suuria ongelmia.

 

Ei vaan kovempia lakkoja ja johtoon kiristystä että nyt saa riittää ja palkkaa korkeammalle.

Suomalaisissa on juuri tuo vika että lähdetään häntä koipien välissä pois ja seuraava saa kärsiä.

Ranskassa aloitetaan mellakat ja pistetään ravintola paskaksi jos ei rahaa ala tippua tilille.

Nyt alkaa mitta olemaan täynnä tätä riistoa. Ei se nyt niin voi olla että annetaan näiden alojen rehottaa, jotka riistävät. Työpaikan vaihto ei saa olla vaihtoehto vaan lisää liksaa tilille ja heti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pienet lapset ja mies tekee 3-vuorotyötä. Yhdistelmä on rankka. Vanhempi lapsista ikävöi isää koko ajan tämän ollessa poissa. Arki tuntuu pelkältä hengissäselviämiseltä. Olen itse väsynyt kantamaan isompaa vastuuta lapsista, kun paljon enemmän heidän kanssaan olen.

Pilaatte lapsenne elämän. Minä irtisanoutuisin työstäni. Elätte vain kerran ja tuo on lasten kidutusta tuollainen.

Vähemmälläkin pärjää elämässä. Antakaa hyvät ihmiset aikaa niille lapsillenne!

Tämän takia perustulo on tuloillaan että te pelastutte ja perhe-elämänne paranee. Vasemmistolle vaan ääntä rajusti. Kukaan muu ei työläisen puolta pidä.

Missä muussa lapsen kotihoitoa suositaan näin pitkään kuin Suomessa? Suomessa on pitkät perhevapaat, kunnes lapsi täyttää 3v.

Monessa maassa lapsi viedään hoitoon alle vuoden ikäisenä ja näin oli ennen myös Suomessa ja Euroopassa ja muualla koulut alkavat jo 3v.

Mikä tekee suomalaisista lapsista niin erityisiä, ettå tarvitsevat vanhempiaan 24/7 vielä leikki-ikäisenä?

Oletko ravintola-alan yrittäjä joka vetää itselle vähän paksumpaa palkkaa ja painostaa työntekijöitä ylitöihin ilman ylityölisiä?

Maksatko 8e tuntipalkkaa niille joilla ei ole koulutusta, vaikka taitonsa ja osaamisensa puolesta voisivat saada ihan sitä 10e tunti?

Tajuatko että pilaat lasten elämän tuolla ahneudellasi?=

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyötyä ero tuo?

Olet eron jälkeen edelleen yhtä yksin.

Mitä haittaa ero tuo?

Altistat lapsesi uusperheelle, jokaei välttämättä toimi. Seuraavaksi itket täällä, kun lastesi äitipuoli on sitä ja tätä.

Samaa ajattelin. Ap:lla taitaa menokenkä vipattaa ja vierasta tekisi mieli, joten hän keksi miehen vuorotyön hyväksi syyksi mahdolliseen eroon.

Mies on töissä ja tienaa rahaa. Se raha mahdollistaa ap:n palkan kanssa ap:n ja lasten mukavan elämisen. Mies on lasten kanssa, mutta ap ei saa parisuhde aikaa - yrittääkö hän itse järjestää sitä edes? Se on ap:n tekemisistä myös kiinni, ei vain miehen.

Mä teen samanlaisia työaikoja kuin sun miehesi, ja siinä on yksi syy, jonka vuoksi on monta lupaavaa kumppania mennyt sivu suun. Kumppaniehdokkaat eivät ole jotenkin selityksistäni huolimatta ymmärtäneet, että sitä yhteistä aikaa tulee olemaan todella vähän tavallisessa päivätyössä käyvän kanssa. Olen silti loppuun saakka jaksanut jankuttaa, että minä tiedän, että kumppani alkaa pian kokea olonsa hylätyksi.

Teidän tilanteessanne mies siis kuitenkin on lupautunut vaihtamaan työaikojaan, peräti kokonaan työpaikkaansa, kun lapsia tulee? Hän ei selkeästikään ajatellut, mitä tuli luvattua. Hänen on nyt lunastettava lupauksensa, tai sitten suosittelen eroa. Moni näkee tulevaisuuden ongelmia pohdittaessa liudan helppoja ja järkeviä ratkaisuja, jotka lupaa toteuttaa kyllä heti sitten, kun lapsia tulee, tottakai! ja joita ei kuitenkaan koskaan toteuteta. Jos muutos ei tapahdu ennen lapsia, ei se tapahdu niiden tultuakaan.

Me jaksettiin tuollaista elämää tasan seitsemisen vuotta.

Lopulta oli pakko pitää palaveri että erotaanko vai tehdäänkö jotain radikaalia. Niin ei voinut enää jatkaa.

Mies oli kokki ja hän oli määräaikaisesti töissä. Yleensä vuodessa tuli 3kk työttömyyttä. Yhtenä kesänä mies ei sitten enää ottanut vastaan työtä, jonne aina perinteisesti oli mennyt työttömyysjakson jälkeen.

Ei se pieni raha korvannut sitä aikaa, jonka oli pois perheeltään.

Toki neuvotteli että saisiko viran ja palkankorotuksen niin ei tullut pomo vastaan. Virka olisi ollut hyvä, sillä sen avulla oltaisiin saatu lainaa pankilta ja oma koti.

Minä olen työtön opettaja. Pitäisi töiden perässä matkustella muutaman kuukauden pätkähommien perässä ties minne. Ei sitä lapset kestäisi ja parisuhde muutenkaan.

Tällä hetkellä asutaan kivassa lähiössä ja nautitaan osittaista ansiosidonnaista. Tehdään sen verran töitä että voi elää muutaman vuoden ansiosidonnaisella ja nauttia elämästä.

Työelämä ei ole perheelliselle reilu nykyään.

Opettajana saan saman ansiosidonnaisena kuin mies sai työssä käydessä kuukaudessa. Aika jännää sinällään. Ihan hyvin tullaan toimeen halvassa lähiössä. Elämässä on tärkeitä asioita ja sitten vähemmän tärkeitä asioita. Harmi ettei työ ole se tärkeä enää suomalaisessa kultuurissa ja rahat menee vain rahan luo. Toivotaan että joku päivä työnteosta tulee vielä kannattavaa, koska työ on osa suomalaista kultuuria.

Nyt ei enää ole. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja ottakaa mietintään tämä meidän perheen ratkaisu. Harmittaa että emme tehneet tätä jo aikaisemmin. Lasten koulunkäynti on parantunut ja kaikki on paljon pirteämpiä, myös alkoholin käyttö on jäänyt kokonaan. Työstressin aikana tuli tissuteltua iltaisin ja aina kun kerkesi, ahdistus oli niin kova.

Muistakaa että vähemmälläkin pärjää ja autot voi vielä myydä lopuksi, jos raha loppuu tyystin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pienet lapset ja mies tekee 3-vuorotyötä. Yhdistelmä on rankka. Vanhempi lapsista ikävöi isää koko ajan tämän ollessa poissa. Arki tuntuu pelkältä hengissäselviämiseltä. Olen itse väsynyt kantamaan isompaa vastuuta lapsista, kun paljon enemmän heidän kanssaan olen.

Näkisikö lapsi valveillaoloajastaan sen enempi isäänsä, jos olisi töissä 8-17 kun eihän siinä ole kuin muuta tunti, kun lapsi menee nukkumaan.

Meillä molemmat vanhemmat kolmivuorotyössä ja minusta se on vain etu, kun voidaan olla lasten kanssa myös päivällä, jolloin lapsi on virkeemmillään ja työstä saa enemmän vapaata, kuin tekisi normaalityöaikaa.

Itse olen päivätöissä, joten päivisin lapsi on hoidossa. Kyllä näkisi vanhempaansa silloin enemmän, jos molemmat tekisivät toimistotyöaikaa.

Jos vanhemmat tekevät toimistoaikaa, niin lapset joutuisivat olemaan päivähoidossa ma-pe klo 7.00-17.00 välisen ajan, toisin jos molemmat vanhemmat kolmivuorotyössä niin lapsi voi viettää kiireetöntä elämää kotona tai olla puolipäivän hoidossa. Näin ainakin meillä, olivat päiväkodissa 2-3 pv viikossa ja usein vielä 5-7h.

Itse en pääse vuorotöihin eikä puoliso päivätöihin, joten tällä kombolla mennään nyt.

akateeminen ja duunari kirjoitti:

Me jaksettiin tuollaista elämää tasan seitsemisen vuotta.

Lopulta oli pakko pitää palaveri että erotaanko vai tehdäänkö jotain radikaalia. Niin ei voinut enää jatkaa.

Mies oli kokki ja hän oli määräaikaisesti töissä. Yleensä vuodessa tuli 3kk työttömyyttä. Yhtenä kesänä mies ei sitten enää ottanut vastaan työtä, jonne aina perinteisesti oli mennyt työttömyysjakson jälkeen.

Ei se pieni raha korvannut sitä aikaa, jonka oli pois perheeltään.

Toki neuvotteli että saisiko viran ja palkankorotuksen niin ei tullut pomo vastaan. Virka olisi ollut hyvä, sillä sen avulla oltaisiin saatu lainaa pankilta ja oma koti.

Minä olen työtön opettaja. Pitäisi töiden perässä matkustella muutaman kuukauden pätkähommien perässä ties minne. Ei sitä lapset kestäisi ja parisuhde muutenkaan.

Tällä hetkellä asutaan kivassa lähiössä ja nautitaan osittaista ansiosidonnaista. Tehdään sen verran töitä että voi elää muutaman vuoden ansiosidonnaisella ja nauttia elämästä.

Työelämä ei ole perheelliselle reilu nykyään.

Opettajana saan saman ansiosidonnaisena kuin mies sai työssä käydessä kuukaudessa. Aika jännää sinällään. Ihan hyvin tullaan toimeen halvassa lähiössä. Elämässä on tärkeitä asioita ja sitten vähemmän tärkeitä asioita. Harmi ettei työ ole se tärkeä enää suomalaisessa kultuurissa ja rahat menee vain rahan luo. Toivotaan että joku päivä työnteosta tulee vielä kannattavaa, koska työ on osa suomalaista kultuuria.

Nyt ei enää ole. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja ottakaa mietintään tämä meidän perheen ratkaisu. Harmittaa että emme tehneet tätä jo aikaisemmin. Lasten koulunkäynti on parantunut ja kaikki on paljon pirteämpiä, myös alkoholin käyttö on jäänyt kokonaan. Työstressin aikana tuli tissuteltua iltaisin ja aina kun kerkesi, ahdistus oli niin kova.

Muistakaa että vähemmälläkin pärjää ja autot voi vielä myydä lopuksi, jos raha loppuu tyystin.

Entä kun auto on myyty ja rahat ovat jälleen loppu? Mitä sitten teette?

akateeminen ja duunari kirjoitti:

Me jaksettiin tuollaista elämää tasan seitsemisen vuotta.

Lopulta oli pakko pitää palaveri että erotaanko vai tehdäänkö jotain radikaalia. Niin ei voinut enää jatkaa.

Mies oli kokki ja hän oli määräaikaisesti töissä. Yleensä vuodessa tuli 3kk työttömyyttä. Yhtenä kesänä mies ei sitten enää ottanut vastaan työtä, jonne aina perinteisesti oli mennyt työttömyysjakson jälkeen.

Ei se pieni raha korvannut sitä aikaa, jonka oli pois perheeltään.

Toki neuvotteli että saisiko viran ja palkankorotuksen niin ei tullut pomo vastaan. Virka olisi ollut hyvä, sillä sen avulla oltaisiin saatu lainaa pankilta ja oma koti.

Minä olen työtön opettaja. Pitäisi töiden perässä matkustella muutaman kuukauden pätkähommien perässä ties minne. Ei sitä lapset kestäisi ja parisuhde muutenkaan.

Tällä hetkellä asutaan kivassa lähiössä ja nautitaan osittaista ansiosidonnaista. Tehdään sen verran töitä että voi elää muutaman vuoden ansiosidonnaisella ja nauttia elämästä.

Työelämä ei ole perheelliselle reilu nykyään.

Opettajana saan saman ansiosidonnaisena kuin mies sai työssä käydessä kuukaudessa. Aika jännää sinällään. Ihan hyvin tullaan toimeen halvassa lähiössä. Elämässä on tärkeitä asioita ja sitten vähemmän tärkeitä asioita. Harmi ettei työ ole se tärkeä enää suomalaisessa kultuurissa ja rahat menee vain rahan luo. Toivotaan että joku päivä työnteosta tulee vielä kannattavaa, koska työ on osa suomalaista kultuuria.

Nyt ei enää ole. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja ottakaa mietintään tämä meidän perheen ratkaisu. Harmittaa että emme tehneet tätä jo aikaisemmin. Lasten koulunkäynti on parantunut ja kaikki on paljon pirteämpiä, myös alkoholin käyttö on jäänyt kokonaan. Työstressin aikana tuli tissuteltua iltaisin ja aina kun kerkesi, ahdistus oli niin kova.

Muistakaa että vähemmälläkin pärjää ja autot voi vielä myydä lopuksi, jos raha loppuu tyystin.

Ja muistakaa myös, että Ansiosidonnainen ei ole ikuista

Ja kun nyt jättäydyttr pois töistä, ei sitä uutta työtä sitten enää saakaan ihan helposti...

Voi silti olla että ehdotus on hyvä, mutta mikä on tarkoitettu väliaikaiseksi helpotukseksi kiireeseen ja stressiin, voi yhtäkkiä ollakin elämänpituinen kituuttaminen :/

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pienet lapset ja mies tekee 3-vuorotyötä. Yhdistelmä on rankka. Vanhempi lapsista ikävöi isää koko ajan tämän ollessa poissa. Arki tuntuu pelkältä hengissäselviämiseltä. Olen itse väsynyt kantamaan isompaa vastuuta lapsista, kun paljon enemmän heidän kanssaan olen.

Ei pitäisi kenellekään tulla yllätyksenä, kuinka pienten lasten perheissä elämä nyt vain sattuu olemaan hektistä ja kiireellistä ja sitä kestää muutaman vuoden. Se kuuluu vain osana sitä elämänvaihetta, vaikka molemmat vanhemmat olivat kotona 24/7 tai vanhemmat työelämässä ja menee aikanaan ohi.

Vierailija kirjoitti:

akateeminen ja duunari kirjoitti:

Me jaksettiin tuollaista elämää tasan seitsemisen vuotta.

Lopulta oli pakko pitää palaveri että erotaanko vai tehdäänkö jotain radikaalia. Niin ei voinut enää jatkaa.

Mies oli kokki ja hän oli määräaikaisesti töissä. Yleensä vuodessa tuli 3kk työttömyyttä. Yhtenä kesänä mies ei sitten enää ottanut vastaan työtä, jonne aina perinteisesti oli mennyt työttömyysjakson jälkeen.

Ei se pieni raha korvannut sitä aikaa, jonka oli pois perheeltään.

Toki neuvotteli että saisiko viran ja palkankorotuksen niin ei tullut pomo vastaan. Virka olisi ollut hyvä, sillä sen avulla oltaisiin saatu lainaa pankilta ja oma koti.

Minä olen työtön opettaja. Pitäisi töiden perässä matkustella muutaman kuukauden pätkähommien perässä ties minne. Ei sitä lapset kestäisi ja parisuhde muutenkaan.

Tällä hetkellä asutaan kivassa lähiössä ja nautitaan osittaista ansiosidonnaista. Tehdään sen verran töitä että voi elää muutaman vuoden ansiosidonnaisella ja nauttia elämästä.

Työelämä ei ole perheelliselle reilu nykyään.

Opettajana saan saman ansiosidonnaisena kuin mies sai työssä käydessä kuukaudessa. Aika jännää sinällään. Ihan hyvin tullaan toimeen halvassa lähiössä. Elämässä on tärkeitä asioita ja sitten vähemmän tärkeitä asioita. Harmi ettei työ ole se tärkeä enää suomalaisessa kultuurissa ja rahat menee vain rahan luo. Toivotaan että joku päivä työnteosta tulee vielä kannattavaa, koska työ on osa suomalaista kultuuria.

Nyt ei enää ole. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja ottakaa mietintään tämä meidän perheen ratkaisu. Harmittaa että emme tehneet tätä jo aikaisemmin. Lasten koulunkäynti on parantunut ja kaikki on paljon pirteämpiä, myös alkoholin käyttö on jäänyt kokonaan. Työstressin aikana tuli tissuteltua iltaisin ja aina kun kerkesi, ahdistus oli niin kova.

Muistakaa että vähemmälläkin pärjää ja autot voi vielä myydä lopuksi, jos raha loppuu tyystin.

Entä kun auto on myyty ja rahat ovat jälleen loppu? Mitä sitten teette?

Me ainakin tehdään niin että kärsitään vähän aikaa töissä että päästään takaisin ansiosidonnaiselle ja taas voi olla rauhassa ja nauttia elämästä.

Tuo on nykyään yleistä. Ei kukaan matalalla palkalla itseään raada eron partaalle.

Itse ainakin katselen kauhulla tuttavaperheitä joissa lapset selvästi kärsii ja oireilee jo ala-asteella.

Selvästi ajan puutetta kun tuossa iässä varastellaan kaupasta ja haetaan huomiota häiriköimällä.

Pahimpia ovat juuri kovassa työputkessa olevien lapset. Jännä että sen parin auton ja kaiken ylläpito on niin tärkeää että lasten elämä kärsii. Ei se elintaso ole sen arvoista sillä työmääräällä. Ei.