Lue keskustelun säännöt.
Oletko yksinäinen?
Kommentit (55)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen täällä työkaupungissani. Kotikaupungissani en.
KOska täällä vielä tämä ero korostuu, niin monesti mietin ettei olisi edes oikeutta olla harmissaan yksinäisyydestä ( asun noin 9/10 osaa työpaikkakunnalla) Toki oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Olen täällä työkaupungissani. Kotikaupungissani en.
KOska täällä vielä tämä ero korostuu, niin monesti mietin ettei olisi edes oikeutta olla harmissaan yksinäisyydestä ( asun noin 9/10 osaa työpaikkakunnalla) Toki oma valinta.
Ja ymmärrän, että minulla ei ole oikeutta valittaa. Joillekin tämä on aina todellisuus. Minulla vain osa-aikaista.
av-palsta voi olla joillekkin meistä ainoa paikka keskustella.
Olen. En ole ollut koko ajan, mutta olin mm. lapsena välillä, opiskeluaikana enimmäkseen ja usein muulloinkin. Nyt olen keski-ikäinen ja ollut useimmiten yksinäinen. Mun elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa nämä yksinäisten tarinat A-studiossa.
Haluatko täsmentää, mikä niissä harmittaa? - Eikä ole tärkeää, että yksinäisille, vaikka sitten valikoidulle joukolle yksinäisiä annetaan hetki tulla nähdyksi. Vaikka toisaalta tuli itselleni näistä kertomuksista ja erinomaien yhyistä pätkistä hieman kiusaantunut ja voimaton olo.
En ole. Lapsuudessa ja nuoruudessa koin yksinäisyyttä mutta nyt aikuisena oma perhe, työelämä, työyhteisö ja aikuisiällä löytämäni upeat ystävät pitävät minut kiireisenä.
Ystäviä ja ihmisiä on mahdollista tavata aikuisenakin, lähes kaikki läheisimmät ystäväni olen löytänyt työpaikoiltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin elelevä ei välttämättä tunne olevansa yksinäinen. Synnymme yksin, kuolemme yksin ja siinä välissä elämä on erinomaisen mielenkiintoista. Eipäs taas normiteta.
Onko yksinäinen sama asia kuin yksittäistapaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyllä ole yhteiskunnan asia järjestellä kansalaisille ystäviä.
Olen, todella. Sairaus pitää aika pitkälti päivät levossa, ja vaikka pidänkin lukemisesta, niin rajansa silläkin. Etenkin keskustelevaa ystävyyttä kaipaa, ei niinkään kahvilla käväisevää kuulumisten kyselijää. Vaikka fyysisesti rapistunkin, jaksaisin minä ajoittain hyvinkin jutella/kirjoittaa/ajatella vastavuoroisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yksinäinen. Minulla on lapsi mutta ei ketään muuta. Pelkään jatkuvasti että minulle sattuu jotain ja lapsi jää yksin.
Olen omasta tahdostanj yksin enkä kaipaa tänne ketään sotkemaan. Seksiä kaipaan ja siihen löytyy ratkaisu Tinderistä tai muilta palstoilta. Ei kuitenkaan kahden yön suhdetta pidempiä koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksin elelevä ei välttämättä tunne olevansa yksinäinen. Synnymme yksin, kuolemme yksin ja siinä välissä elämä on erinomaisen mielenkiintoista. Eipäs taas normiteta.
Näin juuri. Olen aika voimakkaasti introvertti, joka tykkää oleilla kotona. Joku sosiaalisempi voisi tuntea itsensä yksinäiseksi, mutta minä en.
Olen viettänyt yli kymmenen joulua yksin, mutten uskalla sanoa siitä kenellekään mitään, koska sitten minut raahattaisiin väkisin johonkin. Keksin jotain typeryyksiä, kun kysyvät miten vietän jouluni.
Minulla on ystäviä, jotka sitkeästi pitävät yhteyttä vaikka en itse aina jaksakaan.
Voi mennä kuukausikin, etten puhu kuin työkavereille töissä ja muutaman sanan kaupan kassoille. Ainoat ihmiset, joiden kanssa hyvin harvakseltaan vietän muuten aikaa, ovat sisarukseni ja muutamat muut sukulaiset. Olen hirveän ujo ja introvertti, ei siis ihme, että olen myös yksinäinen. Välillä koen yksinäisyyteni valtavana taakkana ja koko elämäni pilaavana asiana. Suurimman osan ajasta kuitenkin olen ihan mielelläni yksin.
Olen yksinäinen. Tunsin oloni yksinäiseksi hetki sitten ja suljin valot ja menin yksin sänkyyn ja nytten on lämmintä yksin sängyssä mutta yksinäistä. Hetki sitten katsoin viellä televisiota ja tunsin oloni yksinäiseksi ja päätin mennä sänkyyn peiton alle.
Olen jo tottunut yksinäisyyteen.
Olisihan se kivaa jos olisi tyttöystävä mutta en jaksa mennä baariin tekemään aloitteita eikä tälläisen yksinäisen ole helppoa mistään pyytää seuraksi minnekkään ketään.
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinäinen. Tunsin oloni yksinäiseksi hetki sitten ja suljin valot ja menin yksin sänkyyn ja nytten on lämmintä yksin sängyssä mutta yksinäistä. Hetki sitten katsoin viellä televisiota ja tunsin oloni yksinäiseksi ja päätin mennä sänkyyn peiton alle.
Olen jo tottunut yksinäisyyteen.
Olisihan se kivaa jos olisi tyttöystävä mutta en jaksa mennä baariin tekemään aloitteita eikä tälläisen yksinäisen ole helppoa mistään pyytää seuraksi minnekkään ketään.
Tinderistä ei tule matcheja ja seuranhakupalvelut maksavat jos haluat jutella/osumia enkä ole valmis maksamaan niistä koska olen kohdannut niin paljon yksinäisyyttä elämässäni että minun on helpompi kohdata yksinäisyyttä kuin maksullisten seurahakupalveluiden tuloksia.
Nykyään tuntuu mahdottomalta päästä kahville esim. naisen kanssa ilman maksullista seuranhakupalvelua, enkä ole valmis sellaiseen koska en tykkää sellaisista vaikka en ole kokeillut.
En ole yksinäien. Olen kyllä, joskus kokenut ja tuntenut olevani yksinäinen. - En tiedä kehtaanko tunnutaa, että tämä satunnainen netisssä kirjoitteluni on ollut yksi tapa poisaa yksinäisyyttä, vaikka seurauksena voi kokemukseni mukaan olla juuri päin vastainen ja saaen tuntemaan itseni entistä yksinäisemmäksi. Esimerkiksi minua harmittaa se, että moni ymmärtää väärin, joko tahallaan tai puhdasta tietämättömyyttään käsitteen olla yksin ja olla yksinäinen.
Olen. Hyvää synttäriä vaan minulle. Eipä ole vieraita paljoa käynyt ja toisaalta en ole siihen tottunutkaan. Paljon on elämässä jo tapahtunut ja niinpä tämä tilanne ei toisaalta ole mikään ihme. Melko tavallinen nuori täällä kuitenkin. Toisaalta nykyisin en edes kaipaa paljon seuraa vaan toivoisin vaan löytäväni ne pari ystävää.
Olen vapaaehtoisesti yksinäinen, ei ilmeisesti sama asia...