Yli 20 v kestänyt ystävyys päättyy, miten tästä yli

Anna olla. Jatkossakin pitävät kolmen kimppansa, vaikka olisit oikeassa.

jaxuhali

Ehkä sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia, joten luovuta ennen kuin katkeroidut. 

Jos ryhmässä on joku yksittäinen paras kaverisi, ota asia esille hänen kanssaan rauhallisesti ja neuvotellen, ei riidellen. 

Jaksamista. Noin pitkän ystävyyden päättyminen ja siitä toipuminen voi viedä pitkäänkin, mutta ajan kanssa helpottaa. 

Anna olla, he ovat tainneet tehdä ratkaisunsa.

Saitteko kuitenkin selvitettyä tuon aiemman väärinkäsityksen vai jäikö siitä jotain hampaankoloon jollekin? Tuntuu oudolta jos asia on selvitetty ja sitten sitä kuitenkin muhitellaan jotenkin pinnan alla?

Ja luulisi että heilläkin olisi tunne että joku puuttuu porukasta, teillä takana niin pitkä ystävyys että sen eteen luulisi kaikkien haluavan nähdä vaivaa.

Onneksi sinulla on muitakin ystäviä, mutta rankka kokemus toki silti tuollainen hylkiminen.

Joku sinussa ärsyttää muita.

Voi olla kateuttakin. Mistä minä tiedän.

Mutta jos ei aikuiset ihmiset osaa puhua asioitaan, niin kummoinen ystävyys ei ole kyseessä. En usko, että kyse vain tekstarista.

Mutta raukkamaista toimintaa joka tap.

Mulle tehtiin tohon tapaan kerran. Kaveri sai ekan lapsen. Muuttui sen jälkeen itkuiseksi, vihaiseksi, syytteleväksi ja kadehti avoimesti lapsettomien vapautta. Tätä kesti vuoden. Ymmärsin ja rohkaisin parhaani mukaan. Sen jälkeen hän vain katkaisi yhteydenpidon. Siitä vuoden päästä suvaitsi kertoa minullekin (kirjeellä, joten en voinut kysyä enkä kommentoida mitään) että en ole hänestä kiva vaan ärsyttävä. Siihen asti oli kyllä hehkuttanut ystävyyttämme.

Lyhyesti: älä haaskaa aikaasi ihmisiin, jotka eivät arvosta sinua tuon enempää.

Vanhat lapsuusystävyydet eivät tavallisesti perustu muuhun kuin että kohtalo on heittänyt ekalla vierekkäisiin pulpetteihin.

Siitä voi jäädä tottumus tapailla aikuisenakin, vaikkei todellista yhteistä nykyhetkessä ole.

Minullakin kaatui juuri kahdenkymmenen vuoden tiivis ystävyys. Ei ole kivaa eikä helppoa. Asiat vaan lähtivät menemään pieleen tai ystävän elämässä alkoivat painaa muut intressit. 

Tsemppiä, ehkä parasta ottaa etäisyyttä heihin. 

Harmillista ja surullista. Itselleni kävi samoin, jossain vaiheessa kävi vähän varkain ilmi että muut ovat olleet siellä sun täällä ilman että minua on edes kysytty mukaan. Sitten kun yritin ehdottaa jotain niin vastaus oli aina et katsotaan ja et on vähän kiire, ei kellekään sopinut. Lopulta lakkasin laittamasta viestejä kun aina oli kiire tms. Siihen hiipui pitkä ystävyys.

Jäi vain ihmetyttämään että mitä tapahtui.

Väärinkäsitys sovittiin näennäisesti mutta minulle jäi siitä ikävä fiilis ja tiedän että yksi ei oikeasti leppynyt. Hän on ollut jollain tapaa porukan pomo vaikka tasaveroisia ollaankin. Olen eniten ehkä pettynyt tähän kolmanteen joka ei halunnut osallistua asiaan mutta otti selvästi etäisyyttä. 

Olen ainoa jonka avioliitossa ei ole ollut vaikeuksia mutta en usko sen aiheuttavan kateutta. Olen toisaalta ainoa joka joutui vaihtamaan työpaikkaa pienempi palkkaiseen. Olemme olleet oikeasti läheisiä toisillemme, emme olleet kaikki edes samalla luokalla. Tapaamisissa usein puhuttu miten hienoa kun on tunnettu teini-iästä asti. Ulkopuolisuutta en ole aiemmin tuntenut.

Tiedän että olette oikeassa mutta on tosi vaikea antaa olla. Kiitos silti lohdutuksesta!

Minulla on tänä vuonna katkennut välit kahteen ystävään, joiden kanssa on yli vuosikymmenen historia. Toiseen tiedän syyn, tilanne, josta arvasin miten toinen tulee reagoimaan, mutten voinut sitä oikein välttääkään luopumatta minulle todella tärkeästä asiasta. Toinen välirikko on mysteeri, ei riitaa, ei mitään, ystäväni vain lakkasi pitämästä yhteyttä, joten aikani tehtyäni aloitteita, päätin, etten enää soita. Tuloksena  nyt vuoden hiljaisuus.  Minustakin tuntuu pahalta, mutta periaatteessa ajattelen, ettei tupata, jossei tykätä. Roikkuminen suhteessa, jossa toinen ei selvästi enää halua olla ystävä, on ehkä pahinta.

Mullakin viileni pitkä ystävyys, ei tosin ihan 20 vuotta kestänyt.

Mä väitän että siihen vaikutti kateus. Meillä oli aluksi aika tiivis juurikin 3 naisen porukka. Mitä vanhemmiksi kasvettiin ja saavutettiin eri asioita. Mulle sattui hyvä tuuri ja löysin komen miehen ja hyvän työpaikan aika nuorena ja siitä se sit lähti..

Jossain vaiheessa huomasin että mulle vähän niinkuin naureskeltiin, aluksi hyväntahtoisesti ja pian ei-niin-kepeästi. Lopulta ne jutut oli aika sellaisia että vähäteltiin ja yritettiin saada suuttumaan että saadaan sit lisää aihetta siihen naureskeluun.

Ja siinä vaiheessa mä aloin ottaa etäisyyttä.

Aluksi ne nämä 2 muuta vietti paljon aikaa keskenään, mutta ilmeisesti heidänkin välinsä sit viileni. Kai? En tiedä? Heidän menemisistään ja elämästään en valitettavasti (ja onneksi) enää tiedä.

Negatiivinen energia ja kateus on rumia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin viileni pitkä ystävyys, ei tosin ihan 20 vuotta kestänyt.

Mä väitän että siihen vaikutti kateus. Meillä oli aluksi aika tiivis juurikin 3 naisen porukka. Mitä vanhemmiksi kasvettiin ja saavutettiin eri asioita. Mulle sattui hyvä tuuri ja löysin komen miehen ja hyvän työpaikan aika nuorena ja siitä se sit lähti..

Jossain vaiheessa huomasin että mulle vähän niinkuin naureskeltiin, aluksi hyväntahtoisesti ja pian ei-niin-kepeästi. Lopulta ne jutut oli aika sellaisia että vähäteltiin ja yritettiin saada suuttumaan että saadaan sit lisää aihetta siihen naureskeluun.

Ja siinä vaiheessa mä aloin ottaa etäisyyttä.

Aluksi ne nämä 2 muuta vietti paljon aikaa keskenään, mutta ilmeisesti heidänkin välinsä sit viileni. Kai? En tiedä? Heidän menemisistään ja elämästään en valitettavasti (ja onneksi) enää tiedä.

Negatiivinen energia ja kateus on rumia asioita.

Ja kaikille teille ihmettelijöille tiedoksi jotka ette vain tajua miksi joku lopettaa yhteydenpidon: tein juuri niin. Aika pitkään sen jälkeen kun olin päätökseni tehnyt niin tuli näitä ”mitäs jos naiset nähtäis pitkästä aikaa oikein porukalla!” ja kuinka sit aina sattuikin niin että mulla oli kiire.

Todnäk ne on jo pitempään juonineet sun selän takana. Sait vaan tietää siitä vasta nyt.

Mua tympi jo koulussa tyttöjen kieroilu. Joku jätettiin aina ulkopuolelle. Siitä joka ei ollut paikalla, puhuttiin pahaa. Tää jatkui lukion jälkeenkin. Kerran puolustin sitä, jota haukuttiin. Seuraus: sain kaikki niskaani. Olin tyytyväinen, kun löysin myöhemmin oikeita ystäviä harrastuksista, opiskelusta ja töistä.

Mitä viimeksi olen kuullut, meno vanhassa kaveriporukassa jatkuu entiseen tapaan, vaikka leidit on jo 50-vuotiaita. Suurin liikkeellepaneva voima on kateus. Myös muiden eroja ja suruja on kiva mässyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin viileni pitkä ystävyys, ei tosin ihan 20 vuotta kestänyt.

Mä väitän että siihen vaikutti kateus. Meillä oli aluksi aika tiivis juurikin 3 naisen porukka. Mitä vanhemmiksi kasvettiin ja saavutettiin eri asioita. Mulle sattui hyvä tuuri ja löysin komen miehen ja hyvän työpaikan aika nuorena ja siitä se sit lähti..

Jossain vaiheessa huomasin että mulle vähän niinkuin naureskeltiin, aluksi hyväntahtoisesti ja pian ei-niin-kepeästi. Lopulta ne jutut oli aika sellaisia että vähäteltiin ja yritettiin saada suuttumaan että saadaan sit lisää aihetta siihen naureskeluun.

Ja siinä vaiheessa mä aloin ottaa etäisyyttä.

Aluksi ne nämä 2 muuta vietti paljon aikaa keskenään, mutta ilmeisesti heidänkin välinsä sit viileni. Kai? En tiedä? Heidän menemisistään ja elämästään en valitettavasti (ja onneksi) enää tiedä.

Negatiivinen energia ja kateus on rumia asioita.

Ja kaikille teille ihmettelijöille tiedoksi jotka ette vain tajua miksi joku lopettaa yhteydenpidon: tein juuri niin. Aika pitkään sen jälkeen kun olin päätökseni tehnyt niin tuli näitä ”mitäs jos naiset nähtäis pitkästä aikaa oikein porukalla!” ja kuinka sit aina sattuikin niin että mulla oli kiire.

Ja pointtisi oli mikä?

Oletitko kavereidesi telepaattisesti arvaavan, että sinä olit pienessä päässäsi katkaissut heihin välit, ja tajuavan olla pyytämättä sua enää mukaan?

Vaikuttaa siltä, että kyseessä ei ollut ihan pieni väärinkäsitys, vaan tahallinen provosointisi. Porukka päätti, että nyt riitti, ilman sinua on mukavampaa.

En ymmärrä itkuasi 20 vuoden ystävyyden päättymisestä, jos et itse viitsinyt olla muille ystävä.

Mulla on 20 vuoden ystävyys päättynyt siihen että toinen ei vain enää jaksanut pitää yhteyttä. Oltiin kuin siskokset aikanaan. Joskus kännissä tunnusti mulle että mun elämä tuntuu niin jännittävältä ettei hän osaa puhua omastaan mulle. Turha mun oli vakuutella häntä, koska hän ajautui kauemmas yrityksestäni huolimatta. En usko että hän oli perinteisessä mielessä kateellinen, koska ei ole kateellinen persoona, mutta joku minussa silti vaivasi. Harmittaa, ettei koskaan tehty oikeasti töitä ystävyyden säilymisen eteen, koska hänen mukanaan katoaa paljon tärkeitä muistoja ja vain hän voi ymmärtää minua tietyltä kannalta. Ja olisin voinut tarjota hänelle samaa.