Minkä musiikki albumin kuuntelit viimeksi tai kuuntelet juuri nyt
Kertokaapa viimeisin kuuntelemanne kokonainen levy nimeltä ja vaikkapa arvioiden sekä mahdollisten lisätietojen ( soittajat, julkaisuvuosi, genre jne. ) kera. Ei suoratoisto -biisit kelpaa!
Itse aloitan : Jerry Lee Lewis : sessions 2-Lp 70-luvun alussa briteissä levytetty loistava Killerin Boogie Woogie Rock´n´roll levy jossa brittimuusikoiden parhaimmisto säestää Killeriä Rock´n´roll klassikoiden parissa. Suosittelen!
Kommentit (164)
Pet Sounds ja kyllä kuulosti vanhalta levyltä, mitä tietysti onkin.
Koko illan olen kuunnellut hippiskeidaa: 13th Floor Elevators, Big Brother & The Holding Company, Jefferson Airplane, H. P. Lovecraft ja nyt menossa Country Joe. Seuraavaksi lähtee David Crosby:
Lamb on Genesiksen parhaita levyjä. Jos tykkäsit, niin Selling England by a pound kuunteluun.
Pink floyd on mielestäni yliarvostettu, vain Gilmourin kitaroinnin ansiosta sitä jaksaa toisinaan vielä.
The Whon Sell Out, palasi mieleeni kun katsoin siitä suht tuoreen dokkarin Yleltä.
Kylläpä onkin nerokas albumi. Jatkan Whon muiden albumien ja kundien soolotuotantojen parissa.
Placebo Never let me go. Placebon uusin, tänä vuonna julkaistu. Ei bändin paras, mutta reilusti parempi kuin edellinen.
Vierailija kirjoitti:
The Clashin London Calling
Tykkäsitkö?
Kuuntelin Talking Headsin Fear of Musicin ja mielestäni se on nykypäivänä kuunneltuna paljon parempi kuin Clashin, Policen ym. samanaikaiset paljon tunnetummat levytykset.
Ei albumi mutta kuuntelin Tuure Boeliuksen kappaleen Mehän vaan tanssittiin. Kiehtovasti kertosäkeessä on Paula Koivuniemimäinen ote. Kuuletko samaa? Onko kertsissä pelkkä Boelius vai mukana Koivuniemi?
Hieno kappale, kehittymässä Antti Tuiskun suuntaan mutta omalla herkällä soundilla.
Vierailija kirjoitti:
Lamb on Genesiksen parhaita levyjä. Jos tykkäsit, niin Selling England by a pound kuunteluun.
Pink floyd on mielestäni yliarvostettu, vain Gilmourin kitaroinnin ansiosta sitä jaksaa toisinaan vielä.
Invisible Touch soi. Ei ole enää paljon progesta jäljellä mutta levy on hyvä ja paljon muutakin kuin Land of Confusion huumorivideoineen.
Ghostin uuden albumin Impera. Ei ollut omaan makuun, sillä poikkeaa liikaa bändin aikaisemmasta tyylistä ja kokonaisvaikutelma jää sekavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ghostin uuden albumin Impera. Ei ollut omaan makuun, sillä poikkeaa liikaa bändin aikaisemmasta tyylistä ja kokonaisvaikutelma jää sekavaksi.
Pystyykö hard rockia tekemään enää omaperäisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lamb on Genesiksen parhaita levyjä. Jos tykkäsit, niin Selling England by a pound kuunteluun.
Pink floyd on mielestäni yliarvostettu, vain Gilmourin kitaroinnin ansiosta sitä jaksaa toisinaan vielä.
Invisible Touch soi. Ei ole enää paljon progesta jäljellä mutta levy on hyvä ja paljon muutakin kuin Land of Confusion huumorivideoineen.
The Brazilian on hyvä instrumentaali. Sitä ei vaan kuule missään.
Mötley Crüen Theatre of Pain vuodelta 1985, hard rockia/glam metallia. Hyvää settiä, jota jaksaa kuunnella vuodesta toiseen. Harmi kun ei soi koskaan radiossa, mutta radio nyt ei pärjää levyille yhtään.
Peter Gabriel: Peter Gabriel (Melt) levy jota tehdessä Phil Collins ja tuottaja Hugh Padgham keksivät vahingossa uuden rumpusoundin, josta tulikin koko 80-luvun popmusiikkia leimaava tekijä.