Minun maailmankuvassani nuoruus jatkuu 39-vuotiaaksi asti

Oli ilmeisesti tarpeeksi tyhjentävästi sanottu. :D Ap

Mielummin vanha kuin aikuinen (Kauko Röyhkä)

Vierailija kirjoitti:

Oli ilmeisesti tarpeeksi tyhjentävästi sanottu. :D Ap

Peitteletkö noilla hymiöilläsi epävarmuutta ja pelkoasi ikääntymistä kohtaan...?

Mulle 20- 40v, on nuori aikuinen :D Eli samaa mieltä aloittajan kanssa. Nykyaika kun mahdollistaa tämän, perheen voi perustaa vielä 35-45 (nainen) ja opiskella vaikka minkä ikäisenä....

Säälittävää. En enää kaipaa 3-kymppisenä nuoruutta. Aikuisuus on oikein jees.

Mä koen ihan eri tavalla...tunnen itseni ihan aikuiseksi, oma tytärkin on jo 17. En ole jäänyt kaipaamaan mitään nuoruudesta, jyvä on, että sellainen on ollut ja yhtä hyvä, että se on mennyt. N39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli ilmeisesti tarpeeksi tyhjentävästi sanottu. :D Ap

Peitteletkö noilla hymiöilläsi epävarmuutta ja pelkoasi ikääntymistä kohtaan...?

"Peittelin" hymiöllä sitä, ettei kukaan ollutkaan vielä vastannut aloittamaani keskusteluun, ja jouduin nostamaan sen kakkossivulta. :( Ap

Brittien konttori sarjassa 39 vuotias "kolmikymppinen"oli kyllä jo sarkasmia.

Sori nyt vain, kyllä eletty elämä alkaa ihmisessä näkyä jo ennen kuin on 40 vuotta mittarissa. Ainakin suotavaa olisi, että jotain henkistä kehitystä tapahtuisi jo ennen sitä.

Joo, ikää tulee, mutta aikuista minusta ei tule koskaan. Jos se tarkoittaa tylsää, vakavamielistä, asiallista ihmispoloa.

No jokainen kokee sen asian miten itse parhaakseen näkee. Tosin 30-40v ei ole mikään vanha todellakaan, mutta ei kyllä mitään nuorisoakaan. :D 

Olen itse muutamaa vuotta vaille 30 ja kyllä itselläni olo on seesteistynyt ja jotenkin  aikuismaisempi kuin vaikka 3-vuotta sitten. Että kyllä omalla kohdalla ajattelen että nyt käydään niitä viimeisiä nuoruusvuosia ja koitankin ottaa elämästä kaiken irti. Vanheneminen ei pelota yhtään. 

Mielummin aikuinen, kuin teini. Minusta 20-40 vuotiaat usein käyttäytyvät ja pukeutuvat, kuin teinit. Ainakin työelämässä. Lapsenmielinen saa olla, käyn minäkin lasten kanssa pulkkamäessä ja osaan naurattaa ihmisiä tarpeen vaatiessa, mutta jotkut käytöstavat kiitos. Terveisin nainen 39 vee.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ikää tulee, mutta aikuista minusta ei tule koskaan. Jos se tarkoittaa tylsää, vakavamielistä, asiallista ihmispoloa.

Peter Pan -syndroomako vaivaa? Miksi koet aikuisuuden kielteisenä asiana?

Vierailija kirjoitti:

Säälittävää. En enää kaipaa 3-kymppisenä nuoruutta. Aikuisuus on oikein jees.

Minä taas koen, että näin 25-vuotiaana alan vasta pikkuhiljaa pääsemään sen "henkisen teini-iän" yli. Pikkuhiljaa tutkailemaan, että mitäs tämä "nuori aikuisuus" oikein onkaan.

Koen, että minulla on 39-vuotiaaksi asti aikaa "haparoida" ja etsiä itseäni, ja vasta joskus nelikymppisenä pitäisi alkaa olla selvät sävelet. Enkä nyt tarkoita mitään epärealistista unelmaelämää ja uraputkea hautaan asti, vaan kunhan omiin nelikymppisiin mennessä olisi edes jokin käsitys siitä, mitä polkuja oma loppuelämä suunnilleen tulee kulkemaan (ennustamattomissa olevat tragediat poisluettuna).

***

Ei liity lainaamaani viestiin, mutta pinnallisempi puoli ja ns. "ikääntymisen merkit" eivät minua huoleta/kiinnosta. :D Ap

No psykologiaa opiskelleena jaan aikuisuuden kolmeen osaan:

varhaisaikuisuus/nuori aikuinen 20-30v

keski-ikä 40-50v

Myöhäisaikuisuus 60-70v

Vanhuus 70+

Nuoruutta on 13-20v ja lapsuus alle 13v

Minusta tämä on aika looginen, aikuisuus on minusta hyvin laaja käsite.

Minusta nuoruus, aikuisuus tai vanhuus on enemmänkin kiinni elämäntilanteesta kuin iästä. Joku elää keski-ikäisen elämää jo parikymppisenä lapsineen ja töineen, toinen opiskelee ja reppureissaa viisikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

No psykologiaa opiskelleena jaan aikuisuuden kolmeen osaan:

varhaisaikuisuus/nuori aikuinen 20-30v

keski-ikä 40-50v

Myöhäisaikuisuus 60-70v

Vanhuus 70+

Nuoruutta on 13-20v ja lapsuus alle 13v

Minusta tämä on aika looginen, aikuisuus on minusta hyvin laaja käsite.

Mikä on 30-40-vuotias? Aikuinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittävää. En enää kaipaa 3-kymppisenä nuoruutta. Aikuisuus on oikein jees.

Minä taas koen, että näin 25-vuotiaana alan vasta pikkuhiljaa pääsemään sen "henkisen teini-iän" yli. Pikkuhiljaa tutkailemaan, että mitäs tämä "nuori aikuisuus" oikein onkaan.

Koen, että minulla on 39-vuotiaaksi asti aikaa "haparoida" ja etsiä itseäni, ja vasta joskus nelikymppisenä pitäisi alkaa olla selvät sävelet. Enkä nyt tarkoita mitään epärealistista unelmaelämää ja uraputkea hautaan asti, vaan kunhan omiin nelikymppisiin mennessä olisi edes jokin käsitys siitä, mitä polkuja oma loppuelämä suunnilleen tulee kulkemaan (ennustamattomissa olevat tragediat poisluettuna).

***

Ei liity lainaamaani viestiin, mutta pinnallisempi puoli ja ns. "ikääntymisen merkit" eivät minua huoleta/kiinnosta. :D Ap

Tuollaista varmuutta miten loppuelämä menee tuskin tulee missään vaiheessa. Ihmisen kehitys jatkuu kehdosta hautaan.

Naisen nuoruus loppuu siinä 25-27 paikkeilla, eli jos olet nuorekas niin on sulla vielä pari vuotta nuoruutta jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No psykologiaa opiskelleena jaan aikuisuuden kolmeen osaan:

varhaisaikuisuus/nuori aikuinen 20-30v

keski-ikä 40-50v

Myöhäisaikuisuus 60-70v

Vanhuus 70+

Nuoruutta on 13-20v ja lapsuus alle 13v

Minusta tämä on aika looginen, aikuisuus on minusta hyvin laaja käsite.

Mikä on 30-40-vuotias? Aikuinen?

Eikä 50-60 v:kään kuulu mihinkään.