***ELOisten torstai-tuhinat***

Loppuviikko taas käsillä...Ilmat suosivat säätiedotuksen mukaan vielä tänään, mutta huomenna on ilmeisesti allergisille tiedossa sitä kauan odotettua sadetta. Ilmat myös kylmenevät selvästi ja se ei ole kyllä kamalan mukavaa.



Pinossa on ollut viime viikkoina todella hiljaista. Mukavaa, että pino pysyy sentään pystyssä, saa nähdä läpisenkö täällä kesällä yksikseni.



Kestovaippailusta on ollut juttua. Minä ihailen suunnattomasti niitä, jotka aloittavat tuon ekologisesti paljon järkevämmän vaihtoehdon, minä olen ollut niin saamaton etten ole ryhtynyt siihen. Sain melkein paniikkikohtauksen kaikkien niiden termien kanssa ja luovutin heti alkumetreillä kokeilematta. Olisi ollut muuten rahallisesti paljon järkevämpi vaihtoehto, mutta turha sitä nyt jälkeenpäin on viisastella.





Nyt kuuluu sellaista ääntä, että on pakko mennä katsomaan mitä tapahtuu...palaan...



Opemamma ja vimpula rv 24+2

Pitkästä aikaa...



Äitienpäivälahjoista, laitettiin mummoille itsetehdyt kortit ja pojan tekemät vesivärimaalaukset postiin, ei sen kummempia. Omalle äidilleni ostetaan varmaankin sisarusten kanssa porukassa orvokkiamppeli lisäksi.



Kestoista. Esikoisen aikaan ei käytetty, ja luulen että kaksosten kanssa tulee pyykkiä ihan riittämiin eli ehkä jää väliin tälläkin kertaa. Äitiyspakkauksen kestovaippaa voisi kokeilla kun sen kerran saa pakkauksen mukana, tosin otan vaan yhden pakkauksen eli yhdellä vaipalla ei pitkälle pötkitä.



Omaa oloa: olo alkaa olla aika raihnas, viikkositten sf-mitta oli jo 29cm ja tuntuu että koko ajan kasvaa hurjaa vauhtia. Esikoisesta mitta oli alakäyrän alapuolella eli maksimi mitta oli 31 cm silloin. Nyt jo alkaa maha siis olla yhtä iso kun esikoisesta viimesillään, ja sentään vielä 3 kk laskettuun aikaan. Pitänee varmaan hankkia kottikärryt mahan kuskaamiseen loppukesästä :)



Painoa on kertynyt tähän mennessä vajaa 3 kg, raskausdiabetes ja kaksosraskaus rajoittaa kilojen kertymistä. Yksinkertaisesti ei jaksa eikä kykene painoa keräämään porkkana/ruisleipä linjalla kun maha täyttyy hetkessä. " Onneksi" on ylipainoa pohjalla sen verran reilusti, että hyvin pärjää vaikkei paino kovin runsaasti nousisikaan.



Lääkäriajoista oli myös puhe, miulla on ensi viikolla neuvolalääkäri (viikot silloin 27+3). En olisi saanut aikaa ollenkaan ellen tarvitsisi sterilointiluvan äitipolia varten. Äitipolikontrollit kuulemma korvaavat neuvolalääkärin. Sterilointi lupa pitää kuitenkin hankkia kuulemma muualta, sitä eivät äitipolilta anna.



Paljon muutakin piti kommentoida, mutta muuta ei nyt muistu mieleen.



Aurinkoista päivänjatkoa kaikille!



Babybel ja muksut rv 26+6

Hiljaista pinossa tänä aamuna...=)



Onnittelut Tuulille hienoista ultrakuulumisista. Mekin kävimme 4d ultrassa muutama viikko sitten ja oli hellyyttävää katseltavaa. Oli hintansa arvoinen kokemus kyllä=)



NEUVOLALÄÄKÄRIKÄYNNEISTÄ on ollut puhetta. Olen nyt RV 27 ja mulla on 2 neuvolalääkäriä takana, ja yksi rutiinitarkastus vielä edessä, jos ei mitään ihmeellistä ilmene. Meillä on muutenkin aika hyvin asiat seurannan suhteen, siitä ei ole tässä kaupungissa säästetty, tarjotaan sekä NP- että rakenneultra. Lisäksi seulontoja jo 35 vuotta täyttäneille.



Tällä viikolla olin siis neuvolalääkärissä ja olipa " mukavaa" kun molemilla sekä lääkärillä että terveyden hoitajalla oli mukanaa harjoittelijat. Eli neljä ihmistä siinä oli ihmettelemässä kun makasin siinä pedillä sisätutkimuksen aikana. No saahan tässä tottua siihen, että omasta " intimiteetisuojasta" pitää vähän tinkiä. Ja pitäähän niiden opiskelijoidenkin saada käytännön kokemusta. Miten te suhtadutte opiskelijoihin, oletteko koskaan kieltäytyneet heidän mukana olosta?



Sain kaverilta hirmuisen määrän pieniä pojan vaatteita, nyt käyty läpi ja järjestelty odottamaan pikkuista. Mun ei kyllä oikeastaan tarvitse ostaa mitään vaatetta, toivottavasti saa tosiaan hillityä itseni. Äitiysavustuksenkin otin rahana. Esikoisen vanhan pinniksen saa mies koota vasta sitten kun olen sairaalassa, niin se ei ole aikaisemmin turhaan tilaa viemässä.



Omppupomppu rv 26+6

Hikinen lähtö tälle aamulle. Nukuin pommiin ja sitten olikin aikaa varttitunnin verran lähteä viemään esikoista kouluun kuopuksen kanssa. En ehtinyt laittaa mitään suuhun ja tuli ihan alkuraskauden fiilikset mieleen tuolla raitilla rynniessä kun paha olo yllätti.



Aamulla melkein ensimmäinen ajatus oli tuo tyttötrio joka nyt sitten on toteutumassa kolmannen tulevan tytön myötä =) Oma äitini katseli eilen ultraviedota tietokoneelta ja yhdessä kuvassa todella selkeästi näyttää kuin jalkovälissä jotakin poikavärkkiä näkyisi. Jaahas, totesi vaan merkitsevän kaikkitietävästi. Taitaa olla tyttö sitten suurempi ylläri loppujen lopuksi! Sovittiin miehen kanssa ettei paljasteta tällä kertaa sukupuolta ja helppoa se nyt onkin kun ei ole uutta vaateostamista. Tyttöjen vaatteita on kaapit täynnänsä... =) Raskauteni alussa äitini kertoi uutista mielestäni vähän liian laajalti hetikättelyssä ja nyt on kiva pitää edes jotakin salaisuutta...



Ajatus ei oikein kulje joten ei muuta kuin aamukahvin pariin ja kohta takaisin ulos nauttimaan auringosta. Yritän henkisesti valmentautua pilviseen ja koleaan tulevaan säähän, toivottavasti ei kestä kauaa, on tämä kesäinen ilma niin ihana.



Hyviä vointeja kaikille!



t.tuuli ja jumppatyttö rv25

Lukaisin eilisen pinonkin tuossa. Jopa oli OPEMAMMAlle joku viitsinyt " vitsin murjaista" . Mun tuttava kun odotti neljättä, hänelle työnantaja sanoi, että kyllä lapset on mukavia, mutta ei niitä teidän perheen ole pakko kaikkia tehdä. Mua on taas ärsyttänyt se, että tosi moni on kysynyt, että oliko vahinko tai että pitäiskö onnitella. En voi ymmärtää ihmisten logiikkaa. Itse aina vain onnittelen jos kuulen jonkun raskaudesta riippumatta heidän elämäntilanteestaan tai mistään muustakaan. Sama juttu mahan koon kanssa. Toiset vaan jaksaa päivitellä liian isoja tai pieniä mahoja. Mä päätin, että seuraava kun kommentoi mulle mun mahan kokoa, niin mä kysyn, että mitäs sille sitten tehdään? Että leikataanko pois osa, jos se kerran on liian suuri! Jos on pakko jotain sanoa mahasta, niin eikö vois vaikka sanoa, että onpa sulla kaunis maha tai jotain vastaavaa?



TUULILLE: hienoa, että saitte ultrasta ihania uutisia.



Mitäs muuta vielä oli...jotain piti vielä höpöttää, mutta tais mennä pois mielestä. Jälleen.



Niin, kukas se kaksosia odottikaan? Tsemppiä vain jaksamisen ja mahan kannattelun kanssa.



PEEVELIn perheelle paranemista.



Huomenna olis mulla neuvola. On sitten uusi terkkari, kun meillä vaihdettiin näitä terkkareita just tässä keväällä. Mutta samapa se mulle on. Katsotaan miten on hemoglobiinin kanssa, kun olen pitänyt yhden viikon tauon raudan syömisessä ja sitten söin taas viikon ja nyt olen ollut 4 päivää ilman. Toimii vatsa paljon paremmin. Painoakin on varmaan tullut taas ihan liikaa. Oma vaaka näyttää nyt, että lähtöpainosta olis tullut 7 kiloa. Ja vasta myöhemminhän niitä kiloja kertyy lisääntyvällä tahdilla. Ainakin mulle.



Mut nyt taas tenttikirjallisuuden pariin. Iltapäivällä olis kahden tunnin työrupeama. Tylsää odottaa, mieluumin menisin heti aamupäivällä, mutta kaikkea ei voi saada.



Jamssa rv26+5

Täällä taas, pitkästä aikaa! Niin hirveä kiire painaa töissä, ettei pinoa juuri ehdi lukemaan (saati kommentoimaan). Mukana hengessä kuitenkin. Ja kun nämä kiireet väistyvät ja jään äitiyslomalle, lupaan viestitellä taas ahkerammin :):



TÖITÄ on jäljellä reilu kuusi!! Ensi viikko on lyhyt, sillä olen matkoilla loppuviikon. Kaksi viikkoa olen vielä yksin tässä, sitten aloittaa sijaiseni ja alkaa hirmuinen loppurutistus ja perehdyttäminen. Kieltämättä vähän stressaan tuosta viimeisestä kuukaudesta. Toisaalta mulla on nyt tosi hyvä draivi päällä ja työmotivaatio edelleen korkealla. Jos jaksan loppuun asti näin tehokkaana, voin sitten hyvillä mielin jäädä juhannuksena lomailemaan.



SÄÄT ovat olleet aivan mahtavat viimeisen viikon aikana. Sääli, että viikonlopuksi on luvattu jo huomattavasti kylmempää. Olimme esikoisen kanssa eilen illalla neljä tuntia puistossa leikkimässä ja minusta tuntuu, että sain jonkun happimyrkytyksen. Olin aivan poikki, kun pääsimme kotiin. Mutta ihanaa oli ja poika nautti.



KESTOILUSTA on ollut täällä puhetta. Aika monta kestoilijaa näyttäisi olevan joukossamme. Minun täytyy myöntää, etten koe tuota kestovaippailua lainkaan omaksi asiakseni. Itseasiassa koko ajatus kakkavaippojen pesemisestä tuntuu ällöltä. Hienoa, että joukostamme kuitenkin löytyy niitä, jotka ajattelevat toisin. Aikamoista ongelmajätettähän nuo vaipat ovat ja niitähän vauvaperheessä kertyy.



ÄITIENPÄIVÄ lähestyy. Emme varmaankaan vietä sitä mitenkään erityisemmin. Sunnuntaina olisi tarkoitus käydä miehen kanssa elokuvissa ja sen jälkeen anoppilaan syömään. Omalla äidilläni kävin jo alkuviikosta. Mummit tulevat saamaan pojan tekemät kortit ja ruusut.



OMA OLO. Hyvä olo senkun jatkuu!! Kaikki pienetkin vaivat näyttävän olevan taakse jäänyttä elämää. En ole yhtään väsynyt, vaikka yöunta kertyy usein vain kuusi seitsemän tuntia (herään tällä hetkellä jostain syystä joka aamu pirteänä puoli viideltä) ja muutenkin olo on loistava!! Ihana, seesteinen keskiraskaus siis meneillään :). Toivottavasti olo on loppuun asti näin mainio (esikoisesta oli)!!



Iloista torstai-päivää kaikille!!



Pepper (28+0)

OPEMAMMAN saamat kommentit kyllä pistävät ihmettelemään joidenkin ajatuksenjuoksua. Ei yhtään ihme ettei kahvittelu tämän tuttavan kanssa oikein huvittanut =)



JAMSSA kirjoitti noista mahan koko -kommenteista. Mulle ei niitä ole tullut mutta ihan raskauden alussa kun äitini oli asiasta innokkasati vuodatellut tuttavilleen -siis jo ennen mun ekaa ultraa!!- niin näiden vanhempien tuttavarouvien muutamat kommentit olivat tyyliin ' no, tällä kertaa voisi sitten se poika olla tulossa!' Just joo, meinas pinna palaa kun en ollut tosiaan käynyt vielä edes ultrassa.



En itse voisi koskaan kommentoida mitään tuollaista kun lapsettomuus on aika yleistä tänä päivänä. Lapsi on suuri lahja!! Kasvakoon sitten tyttönä tai poikana minkä kokoisessa mahassa tahansa ja olkoon niitä yksi tai täysi tusina.



Nonniin, nyt meni saarnaamisen puolelle...



nuhainen kuopus nukahti, nyt laskun maksuun...auts.



t.tuuli

On kulunut munkin viime kirjoituksista jo aikaa, lukemassa oon koittanut käydä joka päivä. Meilläkin lapset sairasti viime viikolla, ensin kuopus hampaitaan (lämpö ja ripuli) ja sitten esikoinen oli kauniin viikonlopun kuumeessa ja oksenteli. Olin aivan rikki lauantaina, kun tuntui, että me olemme tämän maan ainoat sisällä käkkijät...mutta onneksi tätä lämpöä on nyt riittänyt tällekin viikolle.



OMA OLO: Nyt alkaa tuntua aika raskaalta. Mulle oli tosin tullut huomaamatta aika runsaasti painoakin, joten se vaikuttaa omaan jaksamiseen paljon. Lämpimien ilmojen myötä ruoka on maistunut huonosti ja närästyskin on kivasti jo kuvioissa ;-) ODE eilen kyseli neuvoja närästykseen. Mulla oli kuopuksen kanssa käytösää Rennie-tabletit, sillon mulla oli just tollasta kamalaa kurkunpäässä tuntuvaa kököä, kuten kuvailit. Etenkin rasvasen ruoan jälkeen...Nyt tässä rasakudessa polte on tuossa ihan rinnan alla ja mahan yläosassa, eli siihen polttelee ja korventaa. MINIK myös valitteli mahavaivoja aiemmin, ja ne kuulosti aika pitkälle samalta kuin mulla on nyt ollut. Mutta ei auta valittaa, ihana kun lonkkavaivat on tiessään.



LÄÄKÄRI: meillä ei ole täällä sitä keskiraskauden käyntiä kuin erityistapauksessa ja mä pääsen siihen nyt sitten parin vkon päästä. Tarkistetaan kohdunkaulat ja -suu, kun ne alkoi tokassa raskaudessa niin aikasin kypsymään. En kyllä osaa ite olla mitenkään huolissani, mutta terkkari halusi mun menevän tsekkaamaan tilanteen.



KESTOILUSTA: Ei ole meidän perheen juttu. Onhan toi kertisten määrä melkoinen, kun meilläkin vielä yksi kokopäivävaippainen on ja lisäksi esikoisella osittaiskäytössä (yöt ja kyläreissut), mutta musta ei ole kyllä harsojen huuhtelijaksi, säilöjäksi, pesijäksi jne.jne. Esikoisen aikaan yksi äiti-kaveri kestoili ja mua aina puistatti, kun se kietas kakkavaipan pussiin ja laittoi laukkuunsa kotiinviemiseksi. Sama äiti vaihtoi tunnin välein vaipan, eli aina kun vähän oli lirahtanut. Musta se näytti melkoiselta touhulta. Nostan minäkin hattua niille, jotka puuhaan jaksavat ryhtyä.



OPEMAMMALLE myötätuntoa kaverin kommenteista. Kyllä ihmiset jaksavat osoittaa tilanteentajun puutetta...Luulenpa, että kyseinen äiti on vaan kateellinen katraastasi, tai oikeammin ehkä jaksamisestasi. Minusta hän kuulosti juuri sellaiselta, joka on nyt vihdoin päässyt siihen pakolliseen tavoitteeseen ja saanut rykästyä ne " lainvaatimat" 2 lasta, vähän niinkuin tullakseen yhteiskuntakelpoiseksi ;-) Mekin ollaan kuultu melkoisia kommentteja lähinnä lasten ikäerosta.



Mä kävin eilen tekemässä virkatyössäni, josta olen ollut pois jo 3 vuotta, uudet äippälomapaperit ja samalla siis lähti paperit eteepäin Kelaan. Olenkin niitä pitkään pantannut. Nyt on saatu sekä kamalat veroehdotukset että vähän helpommat Kelan paperit menemään. Helpoutksen huokaus!!



Ja lisää helpotuksen huokauksia: Mieheni valmistuu vihdoinkin!! Kyllä on ollut melkoista tuskaa nämä 3 viimeistä vuotta saada kaikki vaadittava tehtyä, mutta nyt toissapäivänä hän jätti vikat koodaukset sisään ja sai jopa hyvät arvosanat niistä. Meidän perheessä opiskelut on ollut todella vaikea sovittaa yhteen perhe-elämän ja työelämän kanssa. Mieheni on siis jo pari vuotta töissä, mutta nyt papereiden myötä liksakin nousee tuntuvasti sinne oman koulutuksen tasolle. Täytyy jollain lailla nyt juhlistaa valmistumista, etenkin kun se moneen kertaan tuntui jo ihan saavuttamattomalta tavoitteelta.



TAPAAMISESTA vielä. Ehdottaisin, että sovitaan ennen tapaamista, esim. edeltävänä päivänä, pidetäänkö nyyttärit vai nähdäänkö kahvilassa. Vaikka sääennusteen perusteella. Suunnitellaan tässä vaiheessa nyyttärituomiset jne. mutta jottei kukaan valmistaisi turhaan isolle porukalle syötävää ja kuljettaisi sitä mukanaan, sovittaisiin jo etukäteen tapaamispaikka. Olen koittanut miettiä, missä täällä olis esim. sellainen katos, miä sateen sattuessa mahdollistaisi nyyttäriherkkujen nauttimisen ja vapaauotoisemman olemisen, mutta en vielä ole keksinyt. Kahvila on aina kankeampi ja ankeampi paikka tavata näin isolla porukalla. HOI pääkaupunkiseutulaiset, tuleeko teille mieleen mitään katettua paikkaa, ihan vaikka leikkipuiston katosta, jonne voisi alle mennä?



Ja nyt lopetan pitkät hölinät, tätä se teettää kun ei pitkään aikaan kirjoittele...



Pumpuli

Jes! Tämän päivän jälkeen enää seitsemän työpäivää ja sitten lomalle. Nuokin työpäivät menevät seuraajani perehdyttämisessä. Hän aloittaa täällä maanantaina. Ihana saada jäädä pian kotiin.



TAPAAMISESTA: Pumpulin ehdotus oli hyvä. Varmaan jo alkuviikolla kyllä saamme suuntaa säiden kehittymisestä, mutta ehkä varminta on lyödä paikka ja tuomiset lukkoon vasta edellisenä päivänä. Mitään katosta en ainakaan minä keksi. Sanomatalon kahvila on varmaan sateen sattuessa se paras vaihtoehto, kun tilaa on.



KESTOILU: Mulla oli kova aikomus kestoilla tämän tulokkaan kanssa, mutta olen saanut lähipiiristä niin kovaa vastustusta, että meillä varmaan kertakäyttövaipoilla mennään. Mies ei missään nimessä halua kestoilla ja oma äitinikin on aika hankasti ilmaissut mielipiteitään (jotka tosin eivät sinänsä paina päätöksessä). Itse en ole jaksanut asiaan paremmin perehtyä, kun etenkin miehen vastustus on niin kova. Helpompaa varmaan näin...



MAHAN PULLAHDUS: Nyt tuntuu, että olo on tosi iso! Mies sanoo punkeroksi ja plussapalloksi (ihan hyvällä kyllä) ja olo on tosi raskaana oleva. Tuntuu, että muutos on tapahtunut viikossa. Valittamista ei kyllä ole, mutta kävellessä huomaa, että vauhti hiljenee pakostakin. Mielenkiinnolla odotan ensi viikon neuvolaa, niin saa tietää sf-mitan...



Mukavaa viikon loppua kaikille!



Pantteri 28+5

NEUVOLAkuulumisia

Meillä on myös 3 lääkärineuvolaa ja tänään oli se keskiraskauden käynti. Kaikki oli ihan ok, paitsi hg 110 eli se sitä väsymystä teettää. Pienimahainen taidan olla tässäkin raskaudessa, sf-mitta 22 kun viikkoja nyt 25+6. Tämän lääkäritutkimuksen suoritti kokonaan opiskelija ja otteet oli ihan " kokeneen" tuntuiset, eli eipä haitannut.



KOIRA JA VAUVA

mekin annettiin koiran heti haistella uutta tulokasta, eikä se siitä juuri välittänyt ennen kuin lähti kävelemään. Mutta itseasiassa koiraemohan ei päästä muita lähelle pentujaan, joten ei olisi ollenkaan väärin torjua " koiramaisesti" liiat lähestymisyritykset. Tärkeintähän on, että koiran elämä ei kovasti muutu uuden ihmislapsen myötä, ettei koira ala yhdistää vauvaa huonoon kohteluunsa.



nyt pikkupäikkäreille ja illaksi töihin.



petraelena 25+6

Nyt on sitten sokerirasitus " kärsitty" . ensimmäinen arvo oli hyvä eli 3.7 joten eiköhän ne loputkin arvot ole kohdallaan. Maanantain neuvolassa kuulee sitten tuomionsa :)



Eipä kai minulle mitään uutta kuulu. Väsymys on alkanut painamaan, varsinkin ilta-aamu vuorot alkavat olemaan älyttömän raskaita. Toisaalta enää kuusi viikkoa töitä kai sen jaksaa vaikka päällään seisten.



Lääkärineuvolasta on ollut puhetta. Meillä on kolme lääkärikäyntiä raskauden aikana. Mun seuraava lääkärin aika onkin kuun viimeinen päivä. Viimeisen lääkärikäynnin tulee korvaamaan kokoarviossa käynti kättärillä.



Eipä kai muuta kuin viikonloppua odotellessa...

pubu ja Unski rv25+6

Ihanaa, pian pääsee kotiin... Meidän tiimistä täällä töissä on lähes kaikki reissun päällä, joten kaikki kiireelliset työt kasaantuvat tietenkin mulle. Alkuviikon jaksoin ihan hyvin huhkia koko päivän, mutta nyt alkaa toden teolla väsymys painaa päälle. Eilen illalla sain pienet sätkyt, sillä vartin verran kärsin sellaisistakin kivuista alavatsalla! Tuli valitettavan hyvin mieleen ensimmäisen synnytyksen poltot ja miten kipeää se kaikki tosiaan tekikin... Täytyy varmaan nyt vain väkisin himmata tahtia ja yrittää ottaa työt rennosti.



Mullakin on vielä ensi viikko normaali työviikko ja sen jälkeen saa alkaa perehdyttää sijaista. Nyt jo on pakko pitää muistilistaa asioista, joista täytyy muistaa kertoa, muuten unohtuu sanoa miljoona asiaa. Onneksi on tämä tiimi tukena, joten paikalla pitäisi aina olla joku joka tietää edes jotain asiasta.



Huomenna aamulla on esikoisen kevätjuhlat päiväkodissa ja sen varjolla saan tulla vasta 10 jälkeen töihin. Mikä tarkoittaa siis sitä, että saa nukkua pidempään! Jee!:)



Saa muuten nähdä mitä ensi yöstä tulee. Unohdin edellisiltana laittaa esikoiselle vaipan yöksi ja kuten arvata saattaa, aamulla sänky lainehti pissasta kun ei ollut reppana herännyt ollenkaan. Viime yönä heräsin kun neiti huusi " Äiti pissattaa!" . Eipä siinä muuta kuin nopsasti ylös ja tyttö potalle ja kuivana selvittiin koko yö! Olisikin mahtava juttu jos vaipoista saisi luopua kokonaan ennen pikkukakkosen syntymistä. Pitäkäähän peukkuja ettei me hukuta lakanapyykkiin...



Pantoufle 28+3

Moi taas,



Joo pitää perehtyä tuohon koiran esittelyyn tosiaan lisää lähempänä h-hetkeä ja yrittää tietenkin olla muuttamatta liian radikaalisti kaikki rutiineja. Kaikenlaista sitä ihmiset tosiaan ovat tehneet. Olen minäkin kuullut noista, että tuodaan jotain vauvanhajuisia juttuja etukäteen sairaalasta ja että jotkut harjoittelee esim. sellaista että saisi koskea vaan käsiin ja jalkoihin ja jos koskee päähän niin saisi vesisuihkun tms nokkaansa. Sitten yhdessä ruotsalaisessa vauvalehdessä oli vielä sellaista ideaa, että koira ei saisi yksin lähestyä vauvaa vaan lupa olisi aina ns. pyydettävä isännältä tai tapahtua siis ei koiran omasta aloitteesta.



Sain tänään kaverilta pari muovipussillista vauvanvaatteita lahjoituksena, joita vähän jo lajittelin eri pusseihin sen mukaan minkä kokoisia ne ovat. Kivaa...Minä jo mietin, että mitkä olisivat kivat kotiintulovaatteet vauvalle. Mulla on yksi itse ostama 56 senttisen puku ja sitten sain siihen sopivan villatakin juuri niin ehkä ne sitten. Tai jos jostain tipahtaa vielä joku 50 senttinen vaate niin sitten joku sellainen mukaan ehkä. On ne varmaan aika pieniä ihan siinä alussa, jos olisi vaikka sen 3,5 kiloa.



Pia rv:lla 29

KESTOVAIPAT: Meillä sen sijaan tuntuu, että melkein kaikki kannustavat kestoilemaan. Ja eka vauvaan liittyvä asia, jota mies aikanaan kommentoi oli nimenomaan se, että meillä käytetään sitten kestovaippoja! Minä olen sitten yrittänyt vähän mieheltä " tinkiä" , että voisihan niitä kertiksiäkin ehkä reissussa yms. harkita. En ole kyllä kokenut pyykinpesua koskaan mitenkään vaivalloiseksi, kun konehan ne pyykit pesee. Silittäminen on sitten kokonaan toinen juttu - mutta onneksi kestovaippoja ei silitetä...



KOIRAT: Kuulostaa kyllä todella kummalliselta, että koira ei saisi koskeakaan vauvaan! Vai pitääkö joku koiraa niin, ettei aikuisetkaan koske koiraan eikä koira hipaisekaan aikuisia?! Kyllä kai normaalisti koira tajuaa, että vauva on " pentu" ja osaa kohdella sitä hellästi, niin kuin omiakin pentujaan. Enemmän pelkään aina koirien puolesta sitten, kun vauvat alkavat päästä niihin käsiksi! Oma koirani oli kyllä äärimmäisen kärsivällinen lasten kanssa, vaikka olikin vilkas ja kuumaverinen terrieri.



Monen tutun lapsiperheen koirat ovat mitä parhaita lastenvahteja ja " kotiapulaisia" . Rientävät heti paikalle lohduttamaan, kun vauva inahtaakin ja ilmoittavat vanhemmille, kun vauva on herännyt ulkona vaunuissa. Ja sitten kun lapsi opettelee syömään, on koirasta paljon iloa keittiön lattian siivoajana! Jotkut tuttujen koirat ovat olleet tosi säikkyjä vieraiden lasten kanssa, mutta omien kanssa ei ole sitten ollut mitään ongelmaa, laumaan on vaan tullut uusi jäsen (koiraa korkeammalle lauman hierarkiaan - tämä selviää koiralle viimeistään sitten, kun lapsi oppii puhumaan ja komentamaan koiraa...) Mutta tietenkään ei kannata riskeerata asiassa ja jättää vauvaa ja koiraa keskenään ilman silmälläpitoa. Mutta eipä sitä vauvaa kai muutenkaan olisi hyvä jättää ilman valvontaa.



Nyt kävelylle kauniiseen iltaan.

Picapica ja Peukaloinen 26+1 - on voitu tänään niin hyvin, ettei ole Kertakaikkiaan Mitään Valittamista!

PICAPICALLE piti vielä korjata, että ainakin minä tarkoitan sitä että koirien omassa maailmassa emokoira ei päästä muita lähelle pentujaan eli kyse ei ollut muusta koskettamisesta. Koirahan on laumaeläin ja ilman muuta haluaa olla lähellä muita.



Nämä koira-vauva -asiat ovat taas niitä mistä löytyy mielipiteitä miljoonia, itse yritän löytää sellaiset toimintatavat koiran kanssa mitkä ovat mahdollisimman lähellä sitä maailmaa missä koirat ovat alunperin eläneet.