Sinkku, joka et ole missään nettideittipalvelussa. Miksi et ole?

Vierailija kirjoitti:

Ikisinkku 80 kirjoitti:

En usko et tapaan miestä joka ei tahdo asua yhdessä

Mikset voisi tavata? Minäkin etsin sellaista.

Toivon olevani väärässä

En ole ollut enkä aio olla missään nettideittipalvelussa, miksi pitäisi? Ihmisten yksinäisyydellä ja epätoivolla rahastamista, oikea ihmissuhteiden halpahalli.

En halua parisuhdetta johon on ryhdytty tarkoitushakuisesti siksi, että molemmat haluavat parisuhteen eikä nimenomaan juuri sitä toista ihmistä eikä ketään muuta.

Ei vaan jaksa ja kiinnosta roikkua semmosissa. Mielummin olen lasteni seurassa ja vapaa päivinä tapaan kavereita kuin jotain tuntemattomia. En edes jaksa enään miettiä uutta suhdetta vaikka erosta onkin jo useampi vuosi.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa enkä usko, että sitä kautta haluaisin tavata ketään. Pidän nettideiteillä roikkumista nolona ja säälittävänä. En halua kuulua vihoviimeisiin epätoivoisiin.

Sama. En myöskään huolisi miestä, joka on nettideittaillut. Uskokaa tai älkää mutta kyllä se kertoo ihmisestä (ainakin minusta jos ei siitä toisesta). Mutta minä olenkin jo melkein 40v. Nuorempien kulttuuriin nettideittailu ehkä sopiikin eikä rajaa ihmistyyppejä, mutta mun ikäpolvessa tietokonenörtit (siis jotka olivat sitä 90-luvulla) eivät ole kuumaa kamaa. 

Vierailija kirjoitti:

AloneInSpacetime kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viihdyn yksinäni erinomaisen hyvin. Toki parisuhde olisi myös kiva jos kohtaisi jonkun miehen, jonka kanssa oikein kaikki natsaisi kohdalleen. Mutta en tunne tarvetta etsimällä etsiä parisuhdetta, enkä halua suhdetta suhteen vuoksi. Olen ihan mielelläni yksin kunnes osuu kohdalle sellainen ihminen, jonka kanssa tosissaan haluaa olla.

Nettideittitouhu on minusta niitä ihmisiä varten, joille se parisuhteen löytyminen on erittäin tärkeää, jotka eivät halua olla yksin. Minä en ole niitä ihmisiä. Minä tykkään yksin olosta niin paljon, ettei haittaa vaikken enää kumppania löytäisikään. Takana on kaksi pitkää parisuhdetta sellaisten miesten kanssa, joiden kanssa ei lopulta hirveästi yhteistä ollut. Enää en suostu sellaiseen. Minusta on tullut vaativa siinä suhteessa, että en enää ala suhteeseen, jollen tunne erityistä yhteenkuuluvuutta toisen kanssa.

Voi tulla yksinäinen vanhuus. Meinaa nainen ja mies kuuluvat aidosti lopulta yhteen vain yhteenkuuluvuuden fyysisessä aktissa. Muuten elo on pelkkää kyräilyä ja virheiden hakemista toisesta yms.

Mitä ihmeen yhteenkuuluvuutta sitä voi joku edes etsiä paitsi fyysistä?? Suomessa on sinkuilla joku kilpailu siitä kuka keksii eniten tekosyitä miksi ei voi olla jonkun kanssa.

Sotien jälkeen oli sentään järkeä päässä. Otettiin vaan joku ja oltiin onnellisia loppuun asti kuin saduissa. Ne arvot olivat silloin kunnossa. Samoin kävi joillekin tsunamissa olleille. Arvot menivät uusiksi.

Joten aina pitäisi antaa seuraa sitä tarvitsevalle!

Mitä tuubaa!

Poimin tästä kasasta vain yhden seikan. Sotien jälkeen oltiin kimpassa hautaan asti. Monen parin elämä oli kaukana onnellisesta, mutta elinkautinen lusittiin. Totuuden tiesivät vain lapset, jotka saivat traumat perinnökseen, ja toteuttivat näkemäänsä mallia omissa suhteissaan. Eivät he paremmasta tienneet.

Lisäksi vanhana toinen voi joutua puolisonsa omaishoitajaksi. Jos puoliso sairastuu vaikka pahaan muistisairauteen, hänestä tulee ihan eri ihminen. Silti nykymenossa jopa 80 v voidaan tuomita puolisonsa omaishoitajaksi. Jos on vanhana yksin, joutuu huolehtimaan vain itsestään.

Olen keski-ikäinen kokematon mies, jolla on menossa pitkäaikaistyöttömyydeksi laskettava hetki elämässä, eikä keskivartalonikaan ole enää kovin kivikovassa kunnossa. Ei ole myöskään isoa penistä tai urheiluautoa.

Mitä minulla siis olisi tarjottavaa yhdellekään naiselle? Ei tässä maassa ole niin paljon naisia, jotta löytyisi yksi, joka puutteeni hyväksyisi.

Miksi en ole missään deittipalvelussa? 

Koska en tarvitse sellaisia. En etsi enkä hae kumppania epätoivoisesti. Joka kerta kun olen seurustellut, olen tavannut kumppanini ihan muulla tavoin. 

Vierastan tuota tapaa etsiä kumppania netistä! Olen hyvin skeptinen se suhteen. Olen myös vaativa kumppanin suhteen, en missään tapauksessa tunne tarvetta  etsiä väen väkisin joku vain sen takia että joku on oltava! En ymmärrä sitä että ihmiset eivät enää osaa tutustua livenä?

Aikuinen nainen

Ei voisi vähempää kiinnostaa. On mukavaa olla sinkku.

Olin tinderissä kolme vuotta ja sain sieltä vain sydänsuruja, huonoa kohtelua ja menetin viimeisetkin uskon rippeeni ihmisiin. Ei vaan oo mun juttu ilmeisesti noi ihmissuhteet. Yksin parempi.

Olen Tinderissä ja S24:ssä. Olen perusnätti ja liikunallinen, kuvissa olen vaatteet päällä. Tinderissä laitan tykkäyksiä aika paljonkin, mutta tosi harvoin tulee matcheja. Jos tulee, miehet eivät lähes koskaan aloita keskustelua. Kun minä aloitan, he eivät vastaa. Jokin aika sitten oli keskustelua mukavan tuntuisen miehen kanssa, mutta hän poisti matchin ilman selityksiä. S24:ssä viestiä tulee jopa alaikäisiltä, osa pyytää "opettamaan" seksiä. Juu ei kiitos. Ikäiseni miehet haluaisivat heti tavata, vaikka eivät kertoneet itsestään yhtään mitään. Ihan sikana säkissä en treffeille lähde, olisi kiva kuulla jotakin vaikka toisen harrastuksista. S24:ssä rasittavat vakkaripervot, jotka perustavat loputtomiin uusia tilejä. Eli vaikka heidät blokkaisi, aina tulee sama kopioitu teksti, jossa luetellaan omia seksivaatimuksia.

Tutustun ihmisiin hitaasti, aivan liian hitaasti nettideittikulttuuriin nähden. En elä puhelin kädessä ja haluaisin vaihtaa mieluummin pidempiä viestejä kuin jotain valojen vaihtumista odottaessa hutaistua pikaviestintää.

Kun vuosia sitten vielä jaksoin käydä deiteillä, kyyti oli varsin kylmää. En muistele niitä aikoja hyvällä. Pitäisi ilmeisesti olla hyvin tarkkaan normien mukainen ihminen jotta olisi "mukana pelissä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa enkä usko, että sitä kautta haluaisin tavata ketään. Pidän nettideiteillä roikkumista nolona ja säälittävänä. En halua kuulua vihoviimeisiin epätoivoisiin.

Sama. En myöskään huolisi miestä, joka on nettideittaillut. Uskokaa tai älkää mutta kyllä se kertoo ihmisestä (ainakin minusta jos ei siitä toisesta). Mutta minä olenkin jo melkein 40v. Nuorempien kulttuuriin nettideittailu ehkä sopiikin eikä rajaa ihmistyyppejä, mutta mun ikäpolvessa tietokonenörtit (siis jotka olivat sitä 90-luvulla) eivät ole kuumaa kamaa. 

Minä tunnen useamman pariskunnan (iät välillä 30 ... 60!) jotka ovat tavanneet netissä. En pidä heidän kohtaloaan mitenkään säälittävänä, ovat silminnähden onnellisempia yhdessä kuin olivat sinkkuaikoina.

Vierailija kirjoitti:

Ei näin tavallisena miehenä maksa vaivaa

Kummallista - mitä noita julkisuudessa olevia juttuja kuuntelee ja tuttujen sinkkunaisten, niin kaikkein eniten he haluavat tavallisen miehen, joka rakastaa heitä omana itsenään. Minä en tosin ole aivan tarkkaan selvillä, mitä se "tavallinen mies" kenenkin mielestä tarkoittaa.

Siksi ettei kiinnosta parisuhteet.

Tosin en edes kutsu itseäni "sinkuksi", sellanen on mielestäni juuri sellanen joka on jotain vailla omasta mielestään, eli haku päällä.

Olen harrastanut nettideittailua vuodesta 2005, tosin välillä en ole ollenkaan ollut noissa palveluissa.  Alkuvaiheessa jopa maksoin niistä. Tauot ovat johtuneet seurustelusta, mikä oli nettideittailun tulos, tai masennuksesta kun suhde päättynyt, tai joskus ollut  taukoa koska sinkkuus tuntui OK:lta. Niin ja muuten se sanonta, että jos olet tyytyväinen itseesi ja tilaasi niin löydät varmaan hyvän partnerin. Ja paskat. Ihan oikeasti olen ollut jaksoittain hyvinkin tyytyväinen sinkkuna eikä ketään ikinä tullut. Nytkin oon ihan hemmetin epätoivoinen ja yks mies lähetellyt viestejä että haluaa tavata minut pyhien jälkeen. Ei ole muuten nettituttavuus hän.

Viime vuosina nettideittailusta ei ole tullut yhtään mitään minun osalta. Mutta 3 tuntemaani keski-ikäistä naista ovat viimeisen vuoden sisällä löytäneet tinderistä "elämänsä miehet" - tällaisia ihan yltiöromanttisia stooreja. Varmaan ilman heidän kannustusta olisin lakannut yrittämästä aiemmin. Vaan nyt joutaa tinderi roskikseen kun tää eräs sopi treffit tammikuulle. 

Vierailija kirjoitti:

Koska en halua löytää seuraa. Viihdyn yksin.

Juuri näin, olin sanomassa samaa.

Onko parisuhde muka jokin pakollinen tavoite ja ideaalitila?

En halua parisuhdetta, olen vapaa, velaton ja varakas ja rakastaja tyydyttää seksintarpeeni.

Miehet eivät lue profiileja, kypsyin siihen. Ihan sama mitä kirjoitat niin eivät tartu mihinkään ja ikärajaakaan ei kunnioiteta. Ainoa mikä kiinnostaa on kuva ja sen kommentointi ja kuolaaminen. Lisäksi tuli yhden lauseen vastauksia johon ei saa tarkennuksia kysymälläkään. Viimeksi sato oli niin huono että ei jaksa kiinnostaa. Nykyään tulee vielä kikkelinkuvia, ei napostele sekään.

En usko että kelpaan kenellekkään kun en ole koskaan kelvannutkaan.

Ehkä käyn huorissa jossain pattayalla vielä ennen itsaria. Töitä en ainakaan kauaa enää tee.