Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En käsitä että olen raskaana
?
03.12.2018 |
Tein testin, en käsitä... Odotan menkkoja vain alkavaksi. Vaan eiväthän ne ole tulossa.
Olen vasta 20-vuotias, korkeakouluun hakemassa tulevana keväänä. Miten minä sinne pääsen jos olen raskaana. Miten pärjään taloudellisesti. Olemme olleet mieheni kanssa hieman yli vuoden yhdessä.
Mieheni sanoo, että jos en nyt tänä keväänä pääse niin saan kyllä lukurauhan tulevana keväänä, hän katsoo vauvaa. Hän sanoo että hän hoitaa rahallisen puolen.Hän oli niin innoissaan vauva-uutisesta ja aluksi sanoi että tottakai pidät sen, ja oli oikein jyrkkä asiasta. Mutta mietittyään pari päivää hän sanoi että on tukenani kummin vain päätän.
Niin.. se abortti. Tuntuu vain että se olisi se helpoin ratkaisu. Kukaan ei joutuisi järkyttymään eikä kenenkään elämä järkkyisi, muuta kuin minun ja mieheni. Kouluunpääsemiseni ei vaarantuisi. Mutta se että pystynkö sitä tekemään. Noh, tällä hetkellä tuntuu että pystyn koska enhän minä vielä edes käsitä että sisälläni on ihminen.
Minulle on tärkeää se, että pääsen kouluun ja ajan kuluessa saan myös työpaikan. Voinko ottaa lasta tähän tilanteeseen. Voisin kyllä sanoa, että jos tämä uutinen olisi tullut vaikka pari vuotta myöhemmin, olisivat tunteeni olleet aivan toisenlaiset. Tässä nyt suurin mutta on se, koska minulla ei ole koulupaikkaa. Tiedän, miten vanhempani ja läheiseni kauhistuisivat tästä uutisesta: koska minulla ei ole vielä sitä koulupaikkaa. Lapsen la olisi vasta joskus syyskuussa, että kerkeäisin kyllä käydä pääsykokeissa, ottaa koulupaikan vastaan ja sitten laittaa sen vuoden pari tauolle. Mutta pääsenkö läpi jos olen raskaana ja fyysisesti, henkisesti loppu.
Olen vain niin hukassa ja sekaisin kuten varmaan tekstistä voi päätellä.
Kommentit (22)
Itse tietenkin teet lopullisen päätöksen ja joudut elämään sen kanssa, mutta en suosittele aborttia tuossa tilanteessa, saatat katua sitä raskaasti myöhemmin...Jos olet suht terve ja asiat muuten reilassa niin miksipä ei :) Etenkin kun miehesikin on innostunut ajatuksesta! Opiskella ehtii myöhemminkin ja tehdä töitä. Ja nuorena jaksaa lapsen kanssa paremmin kuin vanhempana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt abortin 28 -vuotiaana ja tavallaan tulee hetkiä kun katuu asiaa. Syynä se etten ollut valmistunut ja vakituista työpaikkaa ei ollut ja silloinen mies sanoi ettei ole valmis isäksi ..38-v..nyt on työpaikka ja haluaisin vakituisen suhteen ja miehen. Ja miettiä sitä lasta jossain välissä. Mieti tarkkaan, elämällä on tarkoitus kyllä järjestyä vaikka pitäisitkin lapsen..kouluun ehtii ja sitten järjestää elämän sen mukaan. Älä anna vaan sen määrätä mitä päätät. Päätös on silti sinun..ja ehdit lapset myöhemminkin..kyllä vahinkoraskaus saattaa tulla shokkina, mutta kannattaa miettiä todella tarkkaan, että päätös on oikea. Onneksi sun mies sentään "antaa sulle vaihtoehtoja".
Hoida ensin opiskelu alta pois. Vauvat tulee sitten myöhemmin kun perustukset on kunnossa.
Hoidat ensin oman elämäsi kuntoon sellaiselle mallille, että lapsen tulo siihen ei häiritse elämääsi. 20 on vielä todella, todella nuori ja parisuhdekin on tuore - eli ei mitään takuita, ettet jäisi vaikka 22-vuotiaana yh:ksi. Nyt pitää ajatella ehdottomasti ITSEN kannalta, ei kenenkään muun kannalta. Joudut kuitenkin elämään itsesi kanssa 24/7 kuolemaasi saakka. Kaikki muut ovat ohimeneviä henkilöitä - myös ne lapset, joista kasvaa aikuisia omine elämineen, jos kaikki menee hyvin.
YH mahdollisuuden lisäksi on otettava huomioon myös se, että lapsi voi syntyä sairaana tai olla muuten vaativa. Pystytkö siihen? Entä, jos jäät yksin?
On hyvä ajatella asiat aina pahimman skenaarion kautta ja pohtia, pystynkö ja selviänkö, jos se pahin paska mäihä osuu omalle kohdalle.
Opiskele itsellesi ammatti. Trust me. Olen itse syntynyt äidille, kun äiti täytti 21 vuotta, eikä äidilläni ole minkäänlaista koulutusta - eikä ole ollut töitäkään pahemmin koko elämän aikana. Ei ollut kivaa lapsuudessa elää köyhyydessä, epävarmuudessa jne. vain sen takia, että vanhemmat eivät voineet hankkia lapsia myöhemmin.
Tee abortti. Ei siitä ole pakko puhua kenellekään muulle, ei edes teidän vanhemmille.
Älä tee lapsia. Itselläni on kolme, jotka on hankittu silloin, kun maailma oli vielä edes vähän järjissään. Venäjä ei uhitellut, ilmastonlämpeneminen ei ollut näin järkyttävän iso uhka (tai siis sen ei tajuttu olevan), merien muovilautoista oltiin autuaan tietämättömiä yms. yms.... Nyt en tekisi lapsia, huolettaa niin kovasti tulevaisuus näiden omieni vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskeytys. Koulutus ja työ - ei kannata jättää mitään sen varaan että yhteiskunta elättää tms. Vanhemmille ei tarvitse kertoa jos ei halua, kenellekään ei tarvitse kertoa jos ei halua. Saat myös keskusteluapua.
Itse jos olisin tullut raskaaksi niin en olisi pitänyt. Minun ammattikorkeakoulu opiskelussa ei ole mahdollista "kevyeen" opiskeluun. Koulutus on hyvin intensiivistä ja yleensä valmistutaan 2,5v sisällä, johon sisältyy 11kk työharjoittelu ammatin eri sektoreilla. Raskaus plus lapsi olisi ollut täysin mahdoton yhtälö. Varsinkin kun aviopuolisoni opiskelee myös samassa koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja täällä.
Haluan kyllä lapsia ja olen aina tiennyt että haluan ne suht. nuorena. Miehen kanssa vitsailimme aina että kunhan olen kandidaatin opinnot käynyt niin hankitaan vauva ja jatkan sitten maisterin opinnot loppuun ja työelämään vuoden tauon jälkeen. Mutta nyt, kun tämä tulee tähän tilanteeseen. Tähän epävarmaan tilanteeseeen että minulla ei ole vielä koulupaikkaa. Niin olen hukassa.
En ole ikinä suunitellut olevani yhteiskunnan elätti, olen tälläkin hetkellä töissä vuokratyöfirman kautta. Ikinä en ole suunnitellut jääväni tähän alalle, en todellakaan. Vaan koulutus, kunnon työpaikka ja oman rahan ansaitseminen on minulle ykkösprioriteetti.
Yksinhuoltajaksi en ole jäämässä. Minun ja mieheni tarina voi loppua, todellakin. En sitä sano. Mutta tunnen mieheni ja hän on alusta asti halunnut lapsia ja asiasta keskustellessamme hän on ilmaissut kantansa: hän haluaa lapsia ja voi hoitaa sen vaikka yksin jos minä en ala (vitsi.) Mutta kuitenkin.
Olen ihminen joka käy todellakin kaikki kauhuskenaariot läpi. Miehelle puhuinkin jo että no mietitäänpä tilanne että lapsi on vaikka 1,5- vuotias ja saa jonkun rokon eikä voi mennä tarhaan ja minulla on seuraavana päivänä tentti ja sinulla töitä niin mitä sitten teemme? (Jos emme saisi esimerkiksi mummoja,pappoja hoitamaan, meillä on isot tukiverkot). Mieheni siihen vain että no sitten hän ei mene töihin.
En tiedä!! Olen hukassa ja en tiedä mitä tehdä ! Mutta kyllä se varmaan tästä selkenee.
Vierailija kirjoitti:
Itse jos olisin tullut raskaaksi niin en olisi pitänyt. Minun ammattikorkeakoulu opiskelussa ei ole mahdollista "kevyeen" opiskeluun. Koulutus on hyvin intensiivistä ja yleensä valmistutaan 2,5v sisällä, johon sisältyy 11kk työharjoittelu ammatin eri sektoreilla. Raskaus plus lapsi olisi ollut täysin mahdoton yhtälö. Varsinkin kun aviopuolisoni opiskelee myös samassa koulussa.
Tätä on turha alapeukuttaa, jos ei edes tiedä mistä koulusta on kyse. Ei ole aikaa olla raskaana, sillä et voi tehdä koulussa käytännön harjoittelua, jolloin myös sun opiskelu aika pitenee saati ehtiä vielä synnyttää ja olla sen lapsen kanssa kotona kun sulla on vain 5 vuotta aikaa saada päästötorkka. Unohdin mainita, että tässä työssä on 12h vuorot. Missä välissä sitä lasta hoitaa kun puolison kanssa ollaan molemmat puolet vuorokaudesta töissä. Ja ei puoliso ei todellakaan aio omaa uraansa siirtää, jotta voisi olla lapsen kanssa kotona kuten en minäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle aloittajalle olisi kyse siitä, että olisin raskaana pääsykokeiden aikana. Jonka jälkeen jos sisään pääsisin niin ottaisin koulupaikan vastaan, mutta sitten siirtäisin opiskeluita vuodella jolloin lapseni voisi sitten mennä päivähoitoon.
Tulisi olemaan rankkaa koulunkäynti vaikka lapseni olisikin päivähoidossa en sitä sano.
OLEN HUKASSA ja eipä minua oikein kukaan voi auttaa kuin minä itse tehdä sen päätöksen. Mieheni tukee minua päätin mitä päätin (mutta kannustaa enemmän lapsen pitämiseen). Mietin että pitäisikö kertoa anopilleni. En tiedä.
? kirjoitti:
Aloittaja täällä.
Haluan kyllä lapsia ja olen aina tiennyt että haluan ne suht. nuorena. Miehen kanssa vitsailimme aina että kunhan olen kandidaatin opinnot käynyt niin hankitaan vauva ja jatkan sitten maisterin opinnot loppuun ja työelämään vuoden tauon jälkeen. Mutta nyt, kun tämä tulee tähän tilanteeseen. Tähän epävarmaan tilanteeseeen että minulla ei ole vielä koulupaikkaa. Niin olen hukassa.
En ole ikinä suunitellut olevani yhteiskunnan elätti, olen tälläkin hetkellä töissä vuokratyöfirman kautta. Ikinä en ole suunnitellut jääväni tähän alalle, en todellakaan. Vaan koulutus, kunnon työpaikka ja oman rahan ansaitseminen on minulle ykkösprioriteetti.
Yksinhuoltajaksi en ole jäämässä. Minun ja mieheni tarina voi loppua, todellakin. En sitä sano. Mutta tunnen mieheni ja hän on alusta asti halunnut lapsia ja asiasta keskustellessamme hän on ilmaissut kantansa: hän haluaa lapsia ja voi hoitaa sen vaikka yksin jos minä en ala (vitsi.) Mutta kuitenkin.
Olen ihminen joka käy todellakin kaikki kauhuskenaariot läpi. Miehelle puhuinkin jo että no mietitäänpä tilanne että lapsi on vaikka 1,5- vuotias ja saa jonkun rokon eikä voi mennä tarhaan ja minulla on seuraavana päivänä tentti ja sinulla töitä niin mitä sitten teemme? (Jos emme saisi esimerkiksi mummoja,pappoja hoitamaan, meillä on isot tukiverkot). Mieheni siihen vain että no sitten hän ei mene töihin.
En tiedä!! Olen hukassa ja en tiedä mitä tehdä ! Mutta kyllä se varmaan tästä selkenee.
Jos miehesi pitää lupauksensa. Lupaukset voi aina perua, kun huomaa että se lapsi ei ollutkaan kuin koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et käsitä? Ette siis ole harjoittaneet (suojaamatonta) sukupuoliyhdyntää?
Vierailija kirjoitti:
? kirjoitti:
Aloittaja täällä.
Haluan kyllä lapsia ja olen aina tiennyt että haluan ne suht. nuorena. Miehen kanssa vitsailimme aina että kunhan olen kandidaatin opinnot käynyt niin hankitaan vauva ja jatkan sitten maisterin opinnot loppuun ja työelämään vuoden tauon jälkeen. Mutta nyt, kun tämä tulee tähän tilanteeseen. Tähän epävarmaan tilanteeseeen että minulla ei ole vielä koulupaikkaa. Niin olen hukassa.
En ole ikinä suunitellut olevani yhteiskunnan elätti, olen tälläkin hetkellä töissä vuokratyöfirman kautta. Ikinä en ole suunnitellut jääväni tähän alalle, en todellakaan. Vaan koulutus, kunnon työpaikka ja oman rahan ansaitseminen on minulle ykkösprioriteetti.
Yksinhuoltajaksi en ole jäämässä. Minun ja mieheni tarina voi loppua, todellakin. En sitä sano. Mutta tunnen mieheni ja hän on alusta asti halunnut lapsia ja asiasta keskustellessamme hän on ilmaissut kantansa: hän haluaa lapsia ja voi hoitaa sen vaikka yksin jos minä en ala (vitsi.) Mutta kuitenkin.
Olen ihminen joka käy todellakin kaikki kauhuskenaariot läpi. Miehelle puhuinkin jo että no mietitäänpä tilanne että lapsi on vaikka 1,5- vuotias ja saa jonkun rokon eikä voi mennä tarhaan ja minulla on seuraavana päivänä tentti ja sinulla töitä niin mitä sitten teemme? (Jos emme saisi esimerkiksi mummoja,pappoja hoitamaan, meillä on isot tukiverkot). Mieheni siihen vain että no sitten hän ei mene töihin.
En tiedä!! Olen hukassa ja en tiedä mitä tehdä ! Mutta kyllä se varmaan tästä selkenee.
Jos miehesi pitää lupauksensa. Lupaukset voi aina perua, kun huomaa että se lapsi ei ollutkaan kuin koira.
Tuokin on vähän että entä jos taivaalta tipahtaa lehmä. Leap of faith.. Monet nykyajan miehet lähtevät kävelemään vauvasta kuultuaan. Minun mieheni on pysynyt vielä 2 vuotta vauvan saannin jälkeen kanssani ja näyttää vieläkin haluavan olla. On olemassa hyviä ja huonoja miehiä. En sitten ossaa sen suuremmin sanoa että kumpi aloittajalla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytä vaan, niin saadaan lisää suomalaisia tänne. :)
Oliko ehkäisy kunnossa? Jos ei niin mitä odotit, televisiota?
Kannattaa miettiä miltä se elämä yksinhuoltajana näyttää? Saatko kaiken sen elämässä mitä haluat kun/jos jäät lapsen kanssa yksin. Harva mies ihan oikeasti hoitaa vauvaa/lasta millään tavalla ja kaikki kotityötkin tuppaa jäämään naiselle heti kun vauva on syntynyt ja ne ei koskaan enää palaa 50/50 malliin kun työt tai opiskelu jatkuu. Ja se että mies sanoo hoitavansa vauvaa ei takaa yhtään mitään.
Tuohan juuri hyvä hetki tulla raskaaksi! Oletko siis jo saanut ja vastaanottanut opiskelupaikan? Voit olla sieltä äitiyslomalla ilman että tutkintosi vaarantuu ja äitiysloman jälkeen pääset aloittamaan alusta opinnot ihan rauhassa.
Sitten kun saat paperit koulusta ulos, niin voit saman tien hakea töihin ilman paineita, että juuri siihen väliin tarvitsisi saada lapsi. Eli pääset tuoreena osaajana työmarkkinoille.
Tsemppiä! Itse en kyllä tuossa tilanteessa miettisi aborttia. Asiat järjestyy kyllä ja koulun kanssa pystyy sopimaan aloitusajasta.
(Itse sain opiskelupaikan yliopistosta samalla hetkellä kun plussasin ja kaikki järjestyi hienosti.)
Vierailija kirjoitti:
Tuohan juuri hyvä hetki tulla raskaaksi! Oletko siis jo saanut ja vastaanottanut opiskelupaikan? Voit olla sieltä äitiyslomalla ilman että tutkintosi vaarantuu ja äitiysloman jälkeen pääset aloittamaan alusta opinnot ihan rauhassa.
Sitten kun saat paperit koulusta ulos, niin voit saman tien hakea töihin ilman paineita, että juuri siihen väliin tarvitsisi saada lapsi. Eli pääset tuoreena osaajana työmarkkinoille.
Tsemppiä! Itse en kyllä tuossa tilanteessa miettisi aborttia. Asiat järjestyy kyllä ja koulun kanssa pystyy sopimaan aloitusajasta.
(Itse sain opiskelupaikan yliopistosta samalla hetkellä kun plussasin ja kaikki järjestyi hienosti.)
Minulla ei vielä ole opiskelupaikkaa. Se on tässä se isoin mutta ja sen takia mietin aborttia. :( En osaa iloita tästä asiasta kun stressaan vain sitä että en ole vielä koulussa sisällä. Se olisi todellakin aivan eri asia, jos olisin jo sisällä.
Koulusta saa kyllä perhesyiden takia vapaata ja ei ole maailman loppu tehdä lapsia koulun kanssa yhtä aikaa. Onnea ja mieti hyvin tarkkaan, mitä teette.
Itse olen melkein viidenkymmenen ja opiskelen uutta alaa. Lapset syntyivät, kun olin sinun ikäinen ja nyt ovat aikuisia, olen jopa yhden pikkuisen mummokin. Opiskella voi aina, ja lapsetkin menevät siinä sivussa, jos joku tentti floppaa sen voi aina uusia.
Alue: Aihe vapaa
Abortista se ajatus, että pystynkö tekemään niin on helppo. Pystyn. Mutta sitten kun menisin tosipaikkaan, sinne lääkäriin ja oikeasti lopettaisin tämän. Niin saattaa ääni muuttua kellossa.
En edes tiedä että miten kertoa vanhemmilleni.